Onko kaikki miehet väkivaltaisia?

Ei kaikki miehet ole väkivaltaisia. Itse olen seukannut vuosien varrella monen miehen kanssa ja muutaman jättänyt väkivaltaisuuden tai henkisen väkivallan takia. Onko siitä sun raiskausjutusta pitkä aika? Mut raiskattiin kun olin 14 ja olin neitsyt. Se sai mun elämäni pois raiteilta, en arvostanut itseäni jne. Pitkä ja arka aihe edelleen mulle. Musta sun kannattaisi oman itsesi takia erota, ei toi ole normaalia että ylistää raiskaajia jne. Sä olet varmasti ihminen joka voi löytää paremman suhteen itsellesi, pitää vaan uskoa siihen! Mä olen mun nykyiselle itkenyt ja kertonut raiskauksestani ja se myötätunto siltä on ollut ihanaa :) eli nyt ajattelet itseäsi ja ekaksi heität mokoman ukon veks!

"Kun sellaista olen lukenut, et vaan on"
-On eritasoisia mailmoja, Juopporemmin tasolla kaikki näyttää normaalilta,
väkivalta, ym. (Meno seesteisempää normiyhteisössä.)

-Sieltä lähtevän naisen uudella miehellä on aluksi vaikeaa, häirintää, lähinnä se exä
vaatii saada turpiinsa, ennen kuin oppii pysymään kaukana.

-Olen ollut parikymmentä vuotta naimisissa ok, ja viimeiseen 15 vuoteen ei ole
kaupan parkkipaikalla ollut autolla yliajouhkauksia. Poliisista ei ollut apua.
-Viimeinen uhkaus sai pinnan ratkeamaan, lähdin perään ajatuksena lyödä riittävän
lujaa yhden kerran, mut pääsi karkuun (Vaikka risteyksessä tytöt osoitti suuntaa D!)

Jos uhkailee jollain teräaseella, varsinkin lasten aikana, on tilanne kypsynyt niin että LÄHDE!

Sä et voi tehdä mitään mikä muuttaisi miehen. Ainut mitä voit tehdä on muuttaa oma elämäsi. Olin samassa tilanteessa mutta elämä rakentui, tuskaisasti ja hitaasti, mutta nyt voin hyvin. Tiukkaa on rahallisesti, mutta kyllä sitä pärjää.

Näissä tilanteissa on juuri pahinta se, että mies saa itsetuntosi ja omanarvontuntosi niin alas, että lähteminen on jaksamissyistä vain tuskaisampaa. Hae itsellesi apua terveyskeskuksesta, kysele ja selvitä. Siitä se lähtee. Nyt et näe kuin pelottavan kokonaisuuden, mutta tartu ensin pieneen nurkkaan ja vyyhti alkaa purkautua. Aseta miehellesi myös selkeät rajat, jos et ole sitä jo tehnyt. Että näin et voi toimia. Sano, että et voi uhkailla veitsellä.

Tiedät itsekin että sun on aika lopettaa epäterve suhde. Mutta se on vaan itsestäsi kiinni ja siitä miten paljon rakastat itseäsi.

Minä en tänä päivänä katsoisi hetkeäkään! Niin paljon rakkautta on syntynyt itseäni kohtaan vuosien varrella narsistisen äidin jälkeen.

Ei kaikki miehet ole väkivaltaisia tai uhkaavia. En vois kuvitellakaan ketään mun tuttavapiiristä olevan sellainen, vaikka ei tietty nää päällepäin. Olen kai liian hyväuskoinen mutten silti usko... tiedän kyllä millainen oikea toista ihmistä arvostamaton paskianen on ja siinä kohtaa pedon vaistot herää joskus, eli joo.. kyllä mäkin olen väkivaltainen ja varmaan kaikki miehet. Muttei rakkaita kohtaan, vaan niitä kohtaan jotka kehtaa kohdella toista noin.

Miehet ei tule muuttuvaan elleivät halua muuttua. Et voi mitenkään pakottaa muuttumaan tai käännyttää. Jos tuollaisen tilanteen jollain voisi korjata, niin sillä että mies pyytää anteeksi niin aidosti ja vilpittömästi ja koko sydämestään kuin ikinä voi, muttei kuulosta siltä että niin tulee tapahtumaan kovin pian. Jääkää erillenne ainakin siksi aikaa, ei yksinolo niin paha asia ole. Löydät kyllä aina uusia kavereita ja uuden hyvän miehenkin sitten kun olet valmis.

Itse elin suhteessa, jossa mies oli väkivaltainen ja uhkaili. Sain kuulla yhdessä välissä uhkauksia siitä kuinka hän pätkii minut moottorisahalla ja polttaa roviolla yms. sairasta. Puukkokin on joskus ollut kaulalla ja lyönnit ja muu riehtominen tapahtui oikeastaan aina selvinpäin. Syyksi hän aina sanoi sen, ettei ollut muuta keinoa saada riitaa loppumaan ja suutani kiinni.
Aina hän lupasi lopettaa käytöksensä ja muuttua paremmaksi kun seuraavana päivänä puhuttiin väkivaltaisesta käytöksestä. No ikinä se ei loppunut. Ja kuulemma nykyinenkin nainen on sitä joutunut kestämään.

Kuitenkin olin tämän miehen kanssa niin samalla aaltopituudella normaaliolosuhteissa, että en halunnut suhteesta lähteä. Vaikka usein järkyttyneenä niin uhkasinkin. Kun mies aina lepytteli ja aneli anteeksi antoa niin jäin aina uudestaan. Hän käytti myös aseena menneisyyteni traumoja ja väänsi ne minun syykseni. Siinä meni kyky puhua avoimesti vaikeista asioista kun seuraavassa riidassa ne olivat aseena minua vastaan.

Mies myös petti useasti ja jäi kerran kiinni kaverini kanssa vehtailusta. Tämä salattiin minulta pari vuotta ja sain sattumalta kuulla siitä. Mieheni mielestä tapahtuneesta oli niin kauan aikaa, ettei sitä tarvinnut enää käsitellä. Itse olin poissa tolaltani, mutta taas hän aneli minut takaisin. Jäin mutta en enää uskaltanut olla läheinen. Mies itse lähti tässä vaiheessa liusumaan pois. Hän pelasi itselleen kaveriporukastaan uuden naisen ja etsi vasta sitten asunnon itselleen ja muutti tämän kaverinsa kanssa yhteen. Tätä naista hän on myös pettänyt ja lyönyt. (Tekisi mieli varoittaa, mutta minkäs teet kun kerran tuntevat jo entuudestaan.)

Tuollaset ihmiset eivät muutu, koska he eivät useimmiten halua muuttua. Muutos on mahdollinen vain jos väkivaltainen ihminen itse ymmärtää tekevänsä todella väärin ja haluaa muuttaa käytöstään ja ajattelumaailmaa.

Erosta selviäminen on ollut vaikeaa. Kaipaan edelleen siihen suhteeseen ja tunnen itseni huonoksi, koska minut vain korvattiin uudella ja minua petettiin. Toisaalta taas ihmettelen miten jaksoin sitä jatkuvaa pahaa oloa. Vieläkään en osaa käsitellä väkivaltaisia muistoja. Olen kuin ne olisivat normaali osa elämää. Tiedän, että niin kävi, mutta ne paniikinomaiset tunteet ja pelko kuolemisesta oli aina läsnä niissä tilanteissa, mutta olen haudannut ne niin syvälle alitajuntaani, etten osaa niitä mieltää vääryydeksi itseäni kohtaan. Ne olivat yhtä normaaliosa suhdetta kuin ruokailu ja nukkuminen.
Kerron tämän siksi, että tietäisit sen että eroaminen on vaikeaa, mutta se kannattaa. Nykyään jo tunnen ajoittain suurta helpotusta ja olen jopa hetkellisesti kiitollinen, että kuvioihin tuli uusi nainen. Muuten olisin edelleen miehessä kiinni. Hän kyllä minussa on edelleen roikkunut, koska olen kuulemma tärkeä. Oikeasti olen vain ollut ihminen jonka luokse tulla jos uusi suhde menee puihin. Ja sen tajuaa vasta vähän etäämmältä.

Yksinoloon tottuu. Alussa se ahdistaa ja mitään ei osaa tehdä, mutta kun alkaa panostaa itseensä niin alkaa vähän valoa jo näkymään. Käy urheilemassa ja koittaa tavoittaa vanhoja tuttuja. Uusiakin saa kun on aktiivinen ja hakeutuu uusiin harrastusryhmiin tai yhdistystoimintaan.

Ammattiapua kannattaa hakea. He osaavat auttaa ja tarvittaessa saat lääkkeitä lievittämään ahdistusta ja pelkotiloja. Et ole ansainnut tuollaista elämää. Älä oikeasti anna kenenkään kohdella itseäsi noin!! Jos et nyt sitä vielä käsitä(itse en ainakaan käsittänyt ennekuin nytten) niin tulet käsittämään sen kunhan erosta on hetki aikaa. Sanot ettet ole tarpeeksi vahva ottamaan apua vastaan. Kannattaa tutkistella tuon fiiliksen takaa löytyvät tunteet. Ne ovat ehkäpä pelko päästää irti nykyisestä elämästäsi ja pelko aloittaa uusi elämä yksin. Toivon, että uskallat tämän askeleen kuitenkin tehdä. Ja taistelisit tätä ajatusta vastaa: "no jos nyt kuitenkin haluan jäädä tähän suhteeseen". Ammattiauttajat eivät pakota sinua mihinkään ja he ovat auttaneet monia raakoja kohtaloita kokeneita. Jos muutat mielesi kesken terapian ja haluatkin yrittää vielä suhteessasi se on omissa käsissäsi. He kuitenkin yrittävät auttaa sinua viemään prosessin eteenpäin ja auttamaan sinut irti menneestä. Toivottavasti löydät lisää voimaa hakeutua autettavaksi.

Itsensä riuhtaiseminen irti on vaikeaa ja varsinkin kun miehesi on ottanut sinut kontrolliinsa ja vienyt kykysi elää omaa elämääsi ja tehdä päätöksiä. Menee hetki ennenkuin opit uudet tavat ja sen ettei sinulla ole ketään "läheistä" ja sitä kuka päättää elämästäsi. Ja laastarisuhteisiin ei kannata ryhtyä vaan keskittyä siihen, että saat itsesi ehjäksi ja opit ettei yksinolossa ole pelättävää. Tätä pelkoa voit työstää ammattiauttajan kanssa.

Usko siihen, että löydät uuden ja terveemmän suhteen aikanaan. Nyt on kuitenkin tärkeintä, että saat itsesi takaisin ehjäksi ja oppisit kunnioittamaan itseäsi niin ettet antaisi kenenkään tehdä sinulle tuolla tavalla. Kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia.

Suomessa on satoja tuhansia onnellisia perheitä joissa ei ole väkivaltaa. Älä hyväksy väkivaltaa missään muodossa. Hae apua ja pakene. Ajoissa. Rukoilen puolestasi.

Kiitos kirjoituksestasi nimimerkki "Eteenpäin mennyt".

Narsistinen mies (tai nainen) käyttäytyy aina saman kaavan mukaan. Kun huomaat, että käytöksessä alkaa olla toistuva kaava, tiedä, että muutosta ei tule koskaan. Narsisti on itsekäs ja hän on vain minä minä ja minä. Hän ei koskaan ajattele miltä sinusta tuntuu, ei vaikka kuinka ruikuttaisit. Hän nimenomaan sanoo sinua ruikuttajaksi, vaikka puhut asiaa. Uhkailu, vähättely, mitätöinti, iva, valtataistelu, kontrollointi, henkinen tai fyysinen väkivalta kuuluvat hänen tapoihinsa. Ja välillä lupaukset muutoksesta parempaan, joka ei koskaan toteudu. Hän ei myöskään pyydä anteeksi oma-aloitteisesti, ellei hän saa anteeksipyynnöllä jotakin hyötyä itselleen. Tällainen henkilö on mitä ihanin kun on vieraita paikalla, mutta kun vieraat ovat poissa, on läheisten kohtelu toista. Huomaat, että ystävänne pitävät häntä mitä karismaattisimpana tyyppinä. Lopulta luulet olevasi vainoharhainen, hullu tai mitä hyvänsä. Hän on aivopessyt sinut ja murtanut mielesi. Ja nyt hänestä tuntuu, että hänhän on maailman valtias.

Jos huomaat näitä piirteitä, jätä hänet ja hae apua mitä pikaisemmin. Hän ei sinua sen jälkeen sure. Hän suree vain loukattua egoaan. Ja tämä loukattu ego eli suuruusharha omasta itsestä, on se, joka alkaa kostaa tavalla tai toisella. Mitä aikaisemmin pääset hänestä eroon, sitä vähemmillä kostoilla pääset ja selviät täysijärkisenä. Kun olet jättänyt hänet, hän hakee nopeasti uuden kohteen, jota alkaa kohdella pian samoin kuin sinua. Kaava toistuu tässäkin.

Narsisti ei tunnista omia puutteitaan, vaan näkee kaikki puutteet ja viat AINA muissa. Terve ihminen taas alkaa tajuta omat vikansa, tuntee omatunnontuskia ja pyrkii itse hakemaan apua. Tämä avun hakeminen voi olla hyvinkin hienovaraista. Huomaat joistakin sivulauseista esim., että häntä kalvaa jokin tekemänsä vääryys. Se on jo hyvän kasvamisen merkki, että alkaa huomata omat virheensä ja oppii niistä. Itsekäs narsisti on kuin vammainen joka ei opi koskaan, ei myönnä, ei tajua eikä muutu.

En mä ainakaan ole enkä tule koskaan olemaankaan. Olen se kiva ja turvallinen mies joka ei saa koskaan naista.

Ne ketkä ei seurustele ovat turvallisia ja mukavia miehiä.

Uhriutuminen on äärimmäisen helppoa. Harrastettuani seksiä 50 varatun naisen kanssa, kysyn usein ovatko kaikki naiset pettäjiä? Mutta ehkäpä tässä tuli vastaus. Varmaankin heillä on väkivaltainen hakkaaja-narsisti-puoliso, jolle haluavat kostaa väkivaltaisuuden juoksemalla vieraissa ja pihtaamalla.

Miksi sinä VALITSET seuralaisiksesi pahoipitelijoitä?
Miksi sinä VALITSET kieltäytyä uskomasta että pahoinpitelijoistä ei tule hyviä?
Miksi sinä VALITSET valittaa etkä poistua sairaista tilanteista?
Miksi sinä VALITSET vain olla pahoinpideltävänä?
Miksi sinä VALITSET olla (typerä) marttyyri?
Miksi sinä VALITSET olla vatsitsematta kaunista, rauhallista ja hyvää?
Miksi? Miksi? Miksi?

Eivät ole. Tuntuu vain siltä, että etsit miehiä ihan vääristä paikoista, tai vääränlaisia miehiä. Jos etsit miehiä jostain kapakoista ja miehellä on tapana kännätä rajusti usein, niin tuskin hän toisenlaiseksi muuttuu vaikka alkaisitte seurustella. Jos mies on röyhkeä, rääväsuinen jne, niin luultavasti hän on sitä myös suhteen aikana.

Olisiko mahdoton ajatus etsiä ihan toisenlainen mies, jostain muualta kuin kapakasta tms? Ehkä sitten huomaisit, että on myös sellaisia miehiä jotka eivät huuda, lyö ja nöyryytä?

En halua syyllistää sinua, mutta jos aina päädyt yhteen väkivaltaisen ja sinua huonosti kohtelevan miehen kanssa, niin etsit vääränlaisia miehiä.