Karu totuus äidistäni

No sun varmaan kannattais harkita yhteydenottoa esim SPR:n tai Mannerheimin lastensuojeluliittoon. Tai sit ihan kotikuntasi lastensuojeluun. Sieltä saat apua. Oletko miettinyt muuttamista isäsi luokse? Jos et, niin sijaisperhe voisi olla hyvä vaihtoehto... Ei omaa lastaan tulisi kohdella noin. Alkoholistista ei ole äidiksi.

Ehdottomasti sun kannattais lopettaa kirjoitella näitä provoja.

Alkaa olla todella pitkäveteisiä nuo sun juttusi.
Keksi itselles joku muu harrastus; pitsinnypläys tai sienikurssi?

Ei tää ole provo. Olen tällä palstalla ensimmäistä kertaa muutenkin. Kiitos vinkeistä, täytyy miettiä mitä pitäis tehä!

Kun äitisi seuraavan kerran on selvinpäin ota asia esille. Kerro miten hän loukkaa sinua ja rikkoo henkisesti. Kysy mistä moinen käytös johtuu? Purkaako kenties pahaa oloaan sinuun? Kerro että jos tilanne jatkuu joudut ottamaan yhteyttä sosiaaliviranomaisiin/ koulusi kuraattoriin tai mannerheimin lastensuojeluliittoon. Voi olla että tämä pysähdyttää hänet ajattelemaan käytöstään. Älä vaan anna tilanteen jatkua ja ei ole hyvä että kun hän on selvin päin niin et ota asiaa esille, hän ei silloin ymmärrä täysin kuinka haavoittaa sinua. Varmasti äitisi rakastaa sinua, tuntuu että hänellä on paljon omia ongelmia jotka purkaa sinuun. Tsemppiä :))

Kiitoksia kaikille! Olen monta kertaa sanonut että otan yhteyttä lastensuojeluun tai poliisiin, mutta äitini vaan huutaa että ihan sama, pääsisipä sitten ainakin eroon musta. Tänään äitini tuli aamulla selvinpäin puhumaan huoneeseeni. Olin todella jyrkkä häntä kohtaan, käskin hänen toistamaan ne sanat uudelleen nyt mitä eilen illalla huusi minulle. Jotain se vain mumisi ja pyysi anteeksi. Mua ei silti noi jatkuvat anteeksipyynnöt auta. Mitä se oikein on, että joka aamu pyytää anteeksi, mutta jo samana iltana haukkuu taas. En ota enää sen anteeksipyyntöjä tosissaan. Nytkin odotan kauhulla, kun äiti tulee kotiin... varmasti alkaa heti huutamaan ja haukkumaan. No, saa nähdä. :)

Sun pitää uskoa mua kun kerron sulle että: Sinä et ole se ongelma tässä vaan sun äitillä on ongelmia itsensä kanssa ja sinä valitettavasti olet helppo uhri näille ilkeyksille.
Sinuna tekisin näin: tee jonkunlainen äänitys systeemi, kaksikin keinoa siltä varalta että hän tuhoaa sen yhden ja nauhoita hänen känni puheet ja kun on selvin päin istuta hänet alas ja sano että haluat hänen kuulla miltä kuulostaa ja että tämä satuttaa sua. Tai jos et voi niin jätä hänet kuuntelemaan niitä yksin mutta muista pitää yksi koska voit tarvita sitä myöhemmin johonkin.
Missä isäsi on? Onko sulla muuta sukua tai perhettä joka voisi sinut ottaa asumaan? Sun ei tarvitse kestää tämmöstä ja sun äidin pitää pistää tajuamaan että sua ei kohdella näin, kenelläkään äidillä tai isällä ei ole oikeutta kohdella lastaan näin.
Ota yhteyttä lastensuojeluun NYT ennen kun olet liian vanha siihen ja alota oma elämäsi että pääset parantumaan henkisesti. rohkeasti vaan sulla on oikeus olla ja elää rauhassa. Suomessa on hyviä ihmisiä jotka haluavat ja auttavat joten älä pelkää tehdä sitä. Et tiedäkkään kuinka kivaa elämä voi olla, sun pitää auttaa itseäsi. Olen todella pahoillani mutta toivotan sulle paljon tsemppiä ja paljon voima halauksia.

Inhottaa vaan tehdä jokin ilmoitus siinä mielessä, koska mulla on myös pienempiä sisaruksia. Äiti ei ole heille yhtään samanlainen kuin minulle. Isä mulla on, olen hänen kanssaan tekemisissä. Hänen luonaan olen ollut monta kertaa ja hän tietää nämä asiat. Mutta tuntuu ettei isäkään ota vakavissaan ja vähättelee vain. Hän on sanonut vaan "koita nyt pärjätä".. Ja isän lisäks mulla on muitakin sukulaisia joiden luona välillä oleskelen, jos kotona tilanne on täysin mahdoton. Kerran olen tehnyt kyllä lastensuojeluun ilmoituksen(vuosi sitten), ja kävimme sen seurauksena koko perhe siellä juttelemassa. Minua jututettiin myös erikseen. Mutta, ei ollut yllätys, sen tapaamisen jälkeen en ole mitään lisätietoa saanut mistään miten edetä. Ilmeisesti he vain unohtivat minut. Äiti on niin erilainen selvinpäin, että kai ne sossutädit ajatteli minun olevan jotenkin sekaisin.. En tiedä, mutta täytyy varmaan tehdä uusi ilmoitus, vaikka isän kanssa. Jos tällä kertaa otettaisiin todesta.
Kiitos, olen saanut paljon kannustusta viesteistänne! Eihän mun tällaista elämää tartte kestää! :)

Jos totta, niin pas*amainen äippä sulla. Liekö siirtää vain huonoa omaatuntoaan sitten suhun. Mistä näitä mielentilakoukeroita tavalliset tietää.

Tosi visvanen tilanne. Ja jos noin jatkuu vielä pitkään se syö kyllä sun omantuntos nolliin ja sitten voi olla vaikea luottaa kehenkään.

Voimia! Perheväkivalta on *erseestä!

miun mutsipuoli oli iha samanlainen, tosin vaa selvinpäin. huus mulle joka asiasta, haukku ja käytti väkivaltaa ja oli muutenki vaan koko ajan ilkeä. muutin sit kotoota pois ku täytin 18, mutta sun ei todellakaan kannata odottaa niin pitkään vaan tehä asialle jotain ennen sitä. mieki mietin monet kerrat sossui ja muuta ja just äänitin sen huutoo ja käsiks käymistä mun pikkusiskoo kohtaan kerran, mut ei vaan riittän pokka, ku en halunnu joutua iskästä eroon enkä halunnu kellekkään mitään ongelmia. lisäks seki haittas, koska pelkäsin itelleni ongelmia, että noi ois suuttunu tai muuta, ku ei ne sossut reagoi kunnolla vasta ku jonku 3. ilmoituksen jälkeen. mut voimia sulle, kyl se siitä :) siun ei pidä antaa äitis käyttäytyä sua kohtaan noin, koska pitemmän päälle se aiheuttaa sulle varsin pysyviä vahinkoja. mieki olin yhessä vaiheessa tosi väkivaltainen aina ku suutuin sen mutsipuolen käytöksen takia ja en tykän siit yhtään mut en voinu sille mitään. nykyään oon jo päässy siitä eroon :) eikä sulla onneks oo kauaa et pääsisit pois kotootakin :p siihen tarvii vaan rahaa kulta, et siun ois kyl paljo parempi tehä asialle jotain NYT.

Nuorisolle vinkiksi Nuorten Turvatalot: Helsinki,Vantaa,Espoo,Turku,Tampere

http://www.punainenristi.fi/node/1409

Puhelinnumeron voisi edes tallentaa kännykkään. Sille voi tulla joskus käyttöä jos haluaa jutella ulkopuolisen aikuisen kanssa. Tarvittaessa tarjoavat myös yöpymispaikaksi.

tuli suoraan sanoen tippa linssiin ko luin ton... ko tiiän tasan tarkalleen mitä käyt läpi, mullon sama ongelma. Asun sijaisperheessä ja sijaisäiti on just samanlainen, joskus myös sijaisisä ... oon 14v.
Voimia sulle!

Kun äitisi on selvinpäin, sano hänelle tiukasti esim. "kun korkkaat kaljapullon, lähden samalla hetkellä, en ole enää kanssasi tekemisissä, kuin vain silloin kun olet selvinpäin". Sanot, että haluat pitää vain sen kivan selväpäisen äidin. Eli laitat äidillesi rajat kuin pikkulapselle. Älä keskustele hänen kanssaan sanaakaan kun hän on juovuksissa, koska hän ei tajua silloin mitään, eikä se johda mihinkään hyvään.

Hae oikeasti apua ja järjestä itsellesi turvapaikka siksi ajaksi kun hän on humalassa. Toimi määrätietoisesti. Älä jää odottelemaan, että ammattiauttajat olisivat aktiivisia, sillä heillä on kädet täynnä töitä muiden vastaavien ongelmien kanssa. Pakota itsesi olemaan aktiivinen. Jos tunnet häpeää itsesi ja perheesi puolesta, ajattele, että äitisi on aivopessut sinut häpeämään äitisi puolesta. Sinun ei tarvitse hävetä äitisi ongelmaa, sillä sinä et ole vastuussa äidistäsi.

Alat olla jo siinä iässä, että omaan asuntoon muutto alkaa olla ajankohtainen. Varaat ajan sosiaalitoimeen ja kerrot, ettet tule toimeen äitisi kanssa. Sitä kautta voit saada kämpän nopeastikin. Ja muuta tukea.

Niin jos täytät 17 vuotta pian niin äidin ilkeyden takia voit ehkä saada sosiaalitoimen tukemana oman vuokrakämpän. Sinun ehkä pitää äänittää esim. äidin puheita silloin kun noita ilkeyksiään sulle sanoo niin pystyt todistamaan sossulle millainen äiti oikeasti onkaan sulle, ettei äiti saa siellä puhutuksi nollille sun puheita. Omassa vuokra asunnossa pitää jaksaa siivota ja pyykätä ja kokata mutta on varmaan kivempaa kuitenki sekin kun nuo puheet kuunnella.
Mulla tosin oli äiti ihan yhtä ilkeä
mulle puheissaan mun nuoruudessani kun toi sun äitikin että voihan se olla että mun tapa että päästää toisesta korvasta ilkeyden ulos vaan, niin toimii jotenkin, niin kuin mullakin jotenkin toimi. Mä en uskaltanut esim. mennä terkkarille sanomaan tai kellekkään muullekasn voinut
uskoutua äidin ilkeyksistä ja henkisestä alas painamisesta.
Yritin sanoa joskus isälle mutta tämä meni täysin äidin puolelle että äidin täytyy päästä sanomasn mitö haluaakin sanoa
minulle että arvostelu kuule kasvattaa ja sun syytäshän se on jos susta on huonoa sanottavaa, joten olo oli vaan huonompi sitten sen sanomisen jälkeen kun kaksi aikuista haukkui mua säälimättömästi. Kyllähän sekin
tosiaan johtui siitä ettei mun äiti
ollut ihan kunnossa henkisesti,
vaan piti omia lapsiaan aikamoisen ilkeilyn ja
haukkumisen kohteena vaikja oma käyttäytyminen oli ihan rajatonta ja aikamoisen oman pätemisen ja pelkojen rajatonta suomaata. Mä sain kuitenkin
kovimmat haukkumiset kun olin nuorin ja olin sitten yksin kun muut oli jo päässeet pois muualle siitä noidankattilasta kiehumasta. Se on kuitenkin näissä jutuissa kun mullakin myöhemmin tuli taas erilaista ongelmaa työelämässä kun sielläkin kiusataan että voi joutua muiden silmissä ottamaan täysin muiden ihmisten epäasialliset syytökset ja käyttäytymisen omaksi viakseen että joskus on sen takia helpompi nielaista karmeitakin asioita siedettäväkseen ettei joudu väärin tuomituksi muiden
silmissä. Ihmisten on helpompi aina tuomita se ensimmäinen ihminen joka heidän näköpiiriinsä tulee koska totuuden selvittäminen vie aikaa ja siinä joutuisi ponnistelemaan toisten ihmisten asioita läpi joten on helpompaa ottaa vaan se lähin ja ensimmäinen syylliseksi, jolloin sua pidetäänkin vaan hankalana ja syyllisenä tilanteeseen vaikket olekaan. Joten kannattaa miettiä viitsitkö ikävän äitisi takia alkaa vääntää mitään asumiskuvioita uusiksi kun 18 vuotiaana ehkä
kuitenkin mahd. muutat omillesi
johon ei kauhean kauan ole aikaa.Joten mä ehdotan vaan sitten sen henkisen kidutuksen kestämistä. Pääset siitä sitten mahdollisesti taas nauttimaan myös jossain mahdollisesti huonossa seurustelusuhteessa tulevaisuudessa ja mahdollisesti huonossa työpaikassa kanssa, että elämä on vaan aika hikinen paikka useimmille ihmisille. Toivon ettet joutuisi toki huonoon suhteeseen tai huonoon työpaikkaan enää tulevaisuudessa, kun on niitä olemassa sellaisiakin suhteita jossei ole henkistä kidutusta ja myös sellasia työpaikkoja jossa ei ole henkistä alentamista että toivon että saat tulevaisuudessa sellaiset paikat ja suhteet kun olet jo nyt joutunut kärsimään. Minulle nyt vaan on sattunut kaikissa näissä ns"p***a"mäihä joten mä en osaa sanoa muuta kuin koita kestää ja pidä lippu kaikesta ikävästä ja kiduttavasta olosta huolimatta korkealla, muista että vaikka sulla olisi ympärillä kuinka ikäviä ja ilkeitä ihmisiä ja tapahtumia niin kun löydät sen oman sisäisen rauhasi ja tyytyväisyytesi niin jaksat
painaa eteenpäin. Sanoithan että sinunkin äiti on välillä mukava kin, että sellaista se on risukasassa että sinnekin vaan välillä paistaa aurinko!