Minä ja mieheni ollaan oltu yhdessä pari vuotta, nyt kihloissa. Minä olen 23-vuotias ja mies 24. Olemme onnellisia ja kaikki menee suurimman osan ajasta tosi hyvin.
Suurin ongelma meidän suhteessa johtuu minusta. Olen aina ollut tempperamenttinen tapaus, mutta poikaystävän kanssa riidat ovat muuttuneet ihan älyttömiksi. Olen tottunut suuttuessani huutamaan kurkku suorana, mutta näissä tilanteissa mieheni sulkeutuu ja menee täysin hiljaiseksi. Se ärsyttää minua suunnattomasti, ja tilanne pahenee entisestään. Parempi olisi, jos hänkin osaisi huutaa, niin saataisiin riita ratkaistua. Mutta kun hän ei osaa. Pelkään itseäni silloin kun suutun niin paljon :( Olen usein töninyt häntä. En kovaa, enkä todellakaan niin että häneen sattuisi, mutta tiedän sen olevan väärin. Teen sitä siksi, että saisin hänet edes jotenkin reagoimaan. En voi itselleni mitään! Pelkään että tämä johtaa johonkin pahempaan vielä. Usein olen paiskannut kihlasormuksen huoneen poikki ja sanonut, että pitäkööt sormuksensa, kun ei välitä ratkaista ongelmia, vaan istuu hiljaa sohvan nurkassa.
Pelkään suunnattomasti että mieheni kyllästyy raivokohtauksiini ja jättää minut :( Hän on kyllä nopeasti anteeksi antavaa sorttia, eikä koskaan murjota niistä kauheista asioista mitä sanon riitojen aikana. Mutta se saa minut tuntemaan itseni vielä huonommaksi tyttöystäväksi. Epäilen, että e-pillerit ovat pahentaneet raivareitani, mutta niistä en aio luopua sille ne ovat tällä hetkellä ainut minulle sopiva ehkäisykeino.
En edes tiedä mitä tällä viestillä haen, lohtua tai neuvoja ehkä?
Olen hirveä tyttöystävä :(
22
1826
Vastaukset
- shdfkshdkfs
Sun pitää hakea itsellesi apua, sillä käytät henkistä ja fyysistä väkivaltaasi toiseen. Miksi toisen pitäisi reagoida jos hän vaikka pelkää sinua? Sinun tulee etsiä toisenlainen kumppani jos sinun pitää hänen kanssaan noin toimia. Minä päättäisin suhteen jos toinen olisi tuollainen minua kohtaan.
- jonnaka
Ei hän pelkää, pikemminkin vaikuttaa olevan välinpitämätön ja joskus harvoin jopa huvittunut mun huutamisesta. Ja se juuri saa mut suuttumaan lisää. En tiedä mistä tämä kaikki johtuu, sillä en ole ennen ollut tällainen. Tai siis tempperamenttinen oon ollut lapsesta saakka, mutta nykyään saattaa käydä niin etten tunne hallitsevani itseäni ollenkaan jos kunnolla suutun. En ymmärrä miksi olen muuttunut näin. Minua asia vaivaa sata kertaa enemmän kuin miestäni.
-aloittaja
- edellinenkirjoittaja
Edelleen, sun kannattaa hakea apua itsellesi, että saat toimintaasi jotain pidäkkeitä. Mee terveyskeskukseen ja kerro että haluat puhua psykologin kanssa. Jotainhan tossa on taustalla...
- jonnaka
Niin, olisko sitten työ- ja opiskelustressiä, en tiedä :/
-aloittaja
- häpeä
Kannattaa hakea ajoissa apua. Minäkin pidin itseäni vain tempperamenttisena naisena, mutta nyt olen jo kolme kertaa lyönyt humalassa miestäni. Selvinpäin kontrolli on parempi ja tyydyn "vain" paiskomaan tavaroita ja huutamaan, mutta humala vie viimeisetkin järjen rippeet. Maria-Akatemiasta saa apua juuri naisten väkivaltaisuuteen.
- jonnaka
Kiitos neuvosta! Olen niin ymmälläni itseni kanssa, kun mitään väkivaltaisia piirteitä mussa ei ole koskaan ennen ollut. Lyönyt en ole kylläkään koskaan, vain silleen tyrkkinyt, ja mieheni on minua niin paljon isokokoisempi ettei hän siitä edes hätkähdä. Mutta eipä tuo tee käytöksestäni sen hyväksyttävämpää. Ihan itkettää kun en ymmärrä mistä tämä johtuu, ja pelkään että tilanne pahenee vielä joskus.
-aloittaja
- häpeä
Mulla oli ihan sama tilanne. Mies on iso ja vahva, aluksi hän ei välittänytkään. Nyt meidän tilanne on kuitenkin se, että mies ei tiedä haluaako enää olla kanssani. Nyt tunnen suurta tuskaa siitä, etten ole hakenut ajoissa apua. Pelkään, että olen tuhonnut koko elämäni, suuren rakkauteni. Väkivalta, oli se sitten tönimistä tai lyömistä, on aina todella haitallista, ja saa kumppanin tuntemaan itsesnsä huonoksi. Se on toista halventavaa käytöstä.
Erityisesti naiselle väkivaltainen käytös aiheuttaa valtavasti häpeää ja pettymystä itseensä. Minäkuva murenee ja itsensä näkee vain pahana, kaikki hyvä tuntuu pyyhkiytyvän pois.
Toivottavasti uskallat ottaa yhteyttä sinne Maria-Akatemiaan. Siellä on ihania ihmisiä, jotka osaavat auttaa juuri tällaisissa tilanteissa. Mäkin olisin sun ikäisenä jo voinut hakea apua samanlaiseen käytökseen kuin sulla, mutta en tajunnut. Elämäni voisi olla nyt paljon parempaa.
Olet tosi rohkea, kun uskallat ottaa asian käsittelyyn ja myölntää on gelman käytöksessäsi. Voimia sulle! - Piupa
Hae nyt hyvä ihminen apua! Sä ulkoistat kaiken niin, että sussa ei itsessäs oliskaan vikaa, vaan kaikessa muussa: miehessä joka vaan on, pillereissä, stressissä.. ei se niin ole, se vika on sinussa. Normaali ihminen ei pura tuollaisia asioita väkivalloin vaan kykenee projisoimaan ne muuhun, vaikka urheiluun tai siivoamiseen taii keskustelee asian ulos systeemistään. Puolustelet väkivaltaista käytöstäsi sillä, että et satuta "oikeasti" töniessäs ja että tarkoitus on muka hyvä ts. saada mies regoimaan ja ettet voi itsellesi mitään. Jos et voi, niin hanki sitä apua, että voit. Niin ja se huutaminen on myös väkivaltaa, henkistä sellaista. Toki suuttuessa ääni saattaa korottua, mutta kitapurje lepattaen huutaminen ei enää ole normaalia käytöstä.
- jonnaka
En yritä kääntää asiaa niin ettei mussa olis vikaa, vaan yritän pohtia mistä voi johtua näin rajusti muuttunut käytös. Kuten sanoin, en ole ennen ollut tällainen, ja jostainhan sen muutoksen on johduttava. En ole eläissäni lyönyt ketään, enkä aiokaan sitä tehdä, jos vaan pystyn itse asiaan vaikuttamaan. Enkä myöskään puolustellut sanoessani etten satuta miestä - nimenomaan sanoin että se EI tee asiasta sen hyväksyttävämpää. Mutta saan kai olla tyytyväinen sentään siitä ettei mieheen oikeasti satu?
Siitä olen hiukan eri mieltä että huutaminen olisi aina henkistä väkivaltaa. Meidän perheessä on aina huudettu, koska kaikki perheenjäsenet on mun tavoin herkästi suuttuvia ja niitä pikku räjähdyksiä tulee itse kullekin silloin tällöin. Samoin kavereiden kanssa on joskus tullut riideltyä. En kuitenkaan pidä sitä huonona asiana, vaan ilman puhdistamisena. Jos joku asia ärsyttää, niin kunnon riitely parantaa ilmapiiriä todella paljon.
On sitten eri asia jos jotkut eivät ole tottuneet käsittelemään asioita sillä tavalla, mutta en mä ainakaan ole mitenkään traumatisoitunut siitä että kotonakin on huudettu. Ehkä olis helpompaa jos olisin löytänyt miehen joka "osaisi" riidellä ääntä korottamalla, koska tosiaan mun mies menee vain lukkoon, ja siihen on ollut todella vaikea tottua. Jotenkin riidat selviää nopeammin huutamalla, puhumattomuus sen sijaan voi johtaa monta päivää kestävään kyräilyyn ja murjotukseen. Siitä en voi väittää tykkääväni. - Jänkäkoira
jonnaka kirjoitti:
En yritä kääntää asiaa niin ettei mussa olis vikaa, vaan yritän pohtia mistä voi johtua näin rajusti muuttunut käytös. Kuten sanoin, en ole ennen ollut tällainen, ja jostainhan sen muutoksen on johduttava. En ole eläissäni lyönyt ketään, enkä aiokaan sitä tehdä, jos vaan pystyn itse asiaan vaikuttamaan. Enkä myöskään puolustellut sanoessani etten satuta miestä - nimenomaan sanoin että se EI tee asiasta sen hyväksyttävämpää. Mutta saan kai olla tyytyväinen sentään siitä ettei mieheen oikeasti satu?
Siitä olen hiukan eri mieltä että huutaminen olisi aina henkistä väkivaltaa. Meidän perheessä on aina huudettu, koska kaikki perheenjäsenet on mun tavoin herkästi suuttuvia ja niitä pikku räjähdyksiä tulee itse kullekin silloin tällöin. Samoin kavereiden kanssa on joskus tullut riideltyä. En kuitenkaan pidä sitä huonona asiana, vaan ilman puhdistamisena. Jos joku asia ärsyttää, niin kunnon riitely parantaa ilmapiiriä todella paljon.
On sitten eri asia jos jotkut eivät ole tottuneet käsittelemään asioita sillä tavalla, mutta en mä ainakaan ole mitenkään traumatisoitunut siitä että kotonakin on huudettu. Ehkä olis helpompaa jos olisin löytänyt miehen joka "osaisi" riidellä ääntä korottamalla, koska tosiaan mun mies menee vain lukkoon, ja siihen on ollut todella vaikea tottua. Jotenkin riidat selviää nopeammin huutamalla, puhumattomuus sen sijaan voi johtaa monta päivää kestävään kyräilyyn ja murjotukseen. Siitä en voi väittää tykkääväni.Sinä odotat, että mies oppisi riitelemään sinun tavallasi(= huutamalla ja riemulla)!
Mitä jos itse muutut ja opettelet keskustelemaan rakentavasti niin mieskin saa tilaa parisuhteessanne ja uskaltaa sanoa mitä hän ajattelee.
Nyt hän ei luota sinuun ja vaikenee.
Miksi miehen pitäisi muuttua mutta sinun ei?
- Nyt pilleritön!
Minäkin muutuin e-pillereiden aloituksen jälkeen rauhallisesta naisesta todella äkkipikaiseksi ja aggressiiviseksi! Sain ihan hulluja raivareita pienistäkin asioista (en koskaan kuitenkaan käyttäytynyt väkivaltaisesti). Välillä porasin ilman syytä ja olin jatkuvasti hermostunut ja stressaantunut... Itsetuntonikin oli ihan nollassa - kuvittelin jatkuvasti olevani lihava ja ruma vaikka en ainakaan lihava ole ollut KOSKAAN! :D Joskus miehenikin reaktio raivokohtauksille oli vain hiljaisuus tai sitten v*ttumaisesti nauraminen/hymyily, joka tietty sai enemmän raivoa minuun...
Lopetin e-pillerit ja voin kertoa, että olen muuttunut ihan tyystin! En saa enää raivokohtauksia ja herkimmillään olen vain menkkojen aikana... Minäkuvani on täysin muuttunut.
Ehkä voisit kokeilla lopettaa pillerit? Joillekin ne eivät vaan sovi ja aiheuttavat rajumpia tunteenpuuskia kuin koskaan ennen... Näin gynekin sanoi, kun keskustelin hänelle asiasta. Kaikille ei tietenkään tule mitään sivuoireita pillereistä, mutta joillekin tulee...- jonnaka
Kiitos kun kerroit kokemuksestasi! Mä olen tosiaan koko ajan pohtinut että olisiko noissa pillereissä vikaa. Ensimmäisen käyttämäni merkin aikana muutuin ihan älyttömän itkuiseksi, ja nyt kun olen joutunut vaihtamaan merkkiä, on kuvioon tullut mukaan nuo älyttömät raivarit, jotka kärjistyvät sitten pahimmillaan siihen tönimiseen. Ja se todellakin pahentaa asiaa kun mies joskus ilmaisee olevansa huvittunut riehumisestani :( En nyt sitten tiedä mitä pitäisi tehdä. Nämä pillerit tuntuu muuten sopivan, kun oikean ehkäisykeinon löytäminen on ollut tosi vaikeaa. Ja toisaalta ei voi varmaksi sanoa että vika on pillereissä, voihan mulla vaan olla joku luonnevikakin :/ En tiedä keneltä tässä lähtisi apua pyytämään.
- Naamaton
jonnaka kirjoitti:
Kiitos kun kerroit kokemuksestasi! Mä olen tosiaan koko ajan pohtinut että olisiko noissa pillereissä vikaa. Ensimmäisen käyttämäni merkin aikana muutuin ihan älyttömän itkuiseksi, ja nyt kun olen joutunut vaihtamaan merkkiä, on kuvioon tullut mukaan nuo älyttömät raivarit, jotka kärjistyvät sitten pahimmillaan siihen tönimiseen. Ja se todellakin pahentaa asiaa kun mies joskus ilmaisee olevansa huvittunut riehumisestani :( En nyt sitten tiedä mitä pitäisi tehdä. Nämä pillerit tuntuu muuten sopivan, kun oikean ehkäisykeinon löytäminen on ollut tosi vaikeaa. Ja toisaalta ei voi varmaksi sanoa että vika on pillereissä, voihan mulla vaan olla joku luonnevikakin :/ En tiedä keneltä tässä lähtisi apua pyytämään.
Et sinä ole luonnevikainen, sen kertoo jo se, että kirjoitit tänne ja olet huolissasi käytöksestäsi. Jos olisit ns. "luonnevikainen", tuskin näkisit itsessäsi mitään ikävää ja pitäisit käytöstäsi aivan oikeutettuna ja normaalina.
Tunnistan kyllä tuon hallitsemattoman raivon tunteen. Itse kärsin sinun ikäisenäsi samanlaisista hallitsemattomista raivareista, oli syynä sitten kissan repimä tapetti tai kelan lomakkeet. Syytä niihin ei koskaan selvitetty, mutta aloin syömään serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-lääkkeitä), joita määrättiin vaikeaksi määriteltyyn masennukseen (diagnoosi ei ollut oikea, mutta lääkkeet helpottivat todella tunteiden hallintaa ja poistivat hillittömät raivarit yhdeksänkymmentäprosenttisesti).
Uskon että taipumustasi raivoon lisää ainakin stressi, jos koet olevasi stressaantunut. Minulle eivät myöskään todellakaan sopineet e-pillerit. Ylimääräiset hormonit kehossani nostivat kiukun potenssiin kymmenen. Olin tosiaan aivan raivopäinen, ja silloin kun en kihissyt kiukusta, itkin surkeana ja haudoin itsemurhaa. Minulle e-pillereiden hylkääminen oli askel tasapainoisempaan arkeen.
Voimia, ja hae ihmeessä apua lääkäriltä. Älä häpeä temperamenttiasi. Olet rohkea, kun uskallat kohdata tämän asian itsessäsi. - ?
Kävin gynellä pari päivää sitten, ja hän nauroi sille, kun kerroin, että olen tuntenut muuttuvani e-pillereiden myötä. Hän sanoi, että yleensä ne muutokset johtuvat omasta elämäntilanteesta eikä e-pillereistä. Olen samaa mieltä. Uskon toki, että niillä voi olla muita fysiologisia vaikutuksia. Mutta esim. jos alussa on vaikka pääkipua jne. niin kyllä se että pää on usein kipeä, tekee siitä ihmisestä v-mäisen. Ei ne pillerit.
- Syitäonmonia
Hei,
Kannattaa käydä juttelemassa tuosta jonkun kanssa. Syy voi olla psyykkinen, mutta myös e-pillerit saattaa vaikuttaa. Voihan olla myös muita asioita?
Meillä oli miehen kanssa seurustelun alkumetreillä kovia riitoja. Olen myös 23v ja mies 29v.
Tilanne lähti paranemaan huomattavasti sen jälkeen kun jätimme ehkäisyn pois, enkä enää syönyt e-pillereitä. Sanot ettet halua luopua e-pillereistä, mutta joskus ne voivat aivan oikeasti olla myrkkyä. Sanon tämän, mutten missään nimessä sysää kaikkea pillereiden syyksi.
Pääsin myös kokonaan pois masennuslääkkeistä, joiden liian nopeat lopettamisen yritykset oli lisänneet stressiä. Jos sinulla on mielialalääkkeet ja koet pärjääväsi ilman, lopeta ne mutta erittäin hitaaseen tahtiin. Lääkäri puolittaa annoksen, mutta voi joskus kehottaa toipumaan liian nopeassa ajassa. Minulle ei yksi kuukausi puolitetulla annostuksella todellakaan riittänyt.
Tai vastaavasti jos sinulla on psyykkistä ongelmaa, kenties lääkityksen aloittaminen voisi parantaa tilannetta?
Samaan aikaan otin myös sen linjan, että käytän alkoholia vain kerran kuussa. Vaikka alkoholin käyttö olisi kohtuurajoissa eikä mitään ongelmia, niin jos juot kerran viikossa/kerran kahdessa viikossa se voi olla jo liikaa. Enkä tarkoita tällä humalassa syntyviä riitoja, vaan sitä että vaikka käyttäisitte alkoholia erillänne, niin alkoholi vaikuttaa silti aivoihin vielä sen juomisen jälkeenkin.
On paljon raikkaampi olo mitä pidemmät on välit.
Kuntokuuri on myös molemmilla päällä, itsellä tällä hetkellä kaksi liikunnallista harrastusta viikossa joiden lisäksi toisinaan lenkkeillään ja käydään salilla. Liikunta tuo aina hyvän olon.
Kehottaisin ensimmäisenä miettimään onko muuta vaihtoehtoa kuin e-pillerit ja korjaamaan elämäntapoja, jos on korjattavaa. E-pillerit, lääkitykset, alkoholin kulutus, liikunta, syöminen jne. kaikki vaikuttaa päähän.
Jos elämäntavat on kunnossa ja raivarit vaan jatkuu vaikka kokeilisi olla pillereistäkin erossa, niin silloin on aika mennä ihan kunnolla psykiatrin juttusille. - jk
vai olet
- ValoPuro
Maria Akatemia on vastaus ongelmaasi. Soita sinne. Se on maksuton apua.
Soita koska haluat kantaa vastuun omista teoistasi itse.
Koska haluat oppia tuntemaan syyn agressioihisi ja oppia halllitsemaan niitä.
Siellä osataan auttaa ja kasvat ihmisenä ja opit uutta :).
Mies saattaa vaihtua tai pysyä, mutta sinä elät aina itsesi kanssa.
Mieti kuka haluat olla ja millaisena katsoa itseäsi peilistä.
Toimi nyt ja teet vähemmän hallaa minäkuvallesi.
Ja eheyttävää kevättä ;)
Kohti pikkutyttöä armollisena - Huutaminen EI AUTA
"Parempi olisi, jos hänkin osaisi huutaa, niin saataisiin riita ratkaistua. Mutta kun hän ei osaa."
"Usein olen paiskannut kihlasormuksen huoneen poikki ja sanonut, että pitäkööt sormuksensa, kun ei välitä ratkaista ongelmia, vaan istuu hiljaa sohvan nurkassa. "
Sinähän olet se, joka ei osaa ratkaista ongelmia. Luuletko ihan oikeasti että rääkyminen ja huutaminen on ongelmien ratkaisemista? Se ei ole sitä.
Huutaminen EI OLE keskustelua, vaan agressiivinen sanallinen hyökkäys, oman raivon purkamista. Ei rääkyvä ihminen ole edes valmis keskustelemaan.
Jos haluat saada asioita ratkaistua, opettele KESKUSTELEMAAN niistä, äläkä vain huuda kuin raivohullu. Nyt et selvästi osaa keskustella lainkaan, vaikka syytät siitä miestäsi.
Kasva ihmisenä. Ota opiksesi, äläkä vaan keksi tekosyitä tempperamentistasi yms.
Ja kyllä: kuulostat tosiaan aika kamalalta tyttöystävältä, jos olet koko ajan rääkymässä. - Omakokemus
Luultavasti sinulla on paha olo, jota haluat purkaa mieheesi, koska hän ei halua riidellä kanssasi ja haluaa vetäytyä. Mieti ensin mistä kaikki johtuu. Olen vastaavassa tilanteessa. Oma poikaystäväni ei vain satu olemaan vetäytyvää sorttia. Olemme molemmat tempperamenttisia ja satutamme toisiamme sanoilla ja teoilla. En edes tiennyt, että minussa on sellaisia puolia, mutta tiedän mistä käytökseni on peräisin. Olen itsekin aika umpikujassa. Mieti siis itsekin tilannettasi, mitä on tapahtunut ja miksi käyttäydyt niin?
- ooMmelette
Kyllä se nyt kuitenkin niin on, että jos E-pillerit pahentavat tilannetta, ne kannattaa jättää pois.
Ja muutenkin, aika aloita nöyrä työnteko kohti parempaa itsehillintää ja keskustelutaitoja.
Ala tarkkailemaan enemmän ajatuksiasi ja tunteitasi. Aina, kun tunnistat, että olet kiihtymässä, pysäytä se. Rauhoitu. Kerro itsellesi, ettei ole oikein eikä järkevää huutaa ja raivota.
Kun harjoitat tarpeeksi ajatusten ja tunteiden tunnistamista, se alkaa sujumaan. Se miten käyttäytyy ja toimii on valintakysymys.
On hyvä, että teit aloituksen asiasta, osoitat, että kyseenalaistat jo omaa käytöstäsi. Tunnistat, että sinulla on ongelma. Se on ensimmäinen askel eteenpäin. - oppeliini1
Syynä käytökseesi EI ole temperamenttisi! Temperamentti tarkoittaa joatin aivan muuta.
Sinä vain yksinkertaisesti et viitsi oppia kuinka estää raivokohtaukset. Aluksi voisit kaydä ammattiauttajan luona kertomassa tunteistasi.
-sitten : hallitsesi jäsentesi toimivuutta ettet ala typerästi heittelemään asioita, varsinkaan jotain niin arvokasta kuin toisen antamaa sitoutumisen merkkiä (hän nimittäin (toivottavasti ?!) saattaa poistua se mukanaan ja antaa sen toiselle!)
-toiseksi: ennenkuin alat raivoamaan - pidä suusi kiinni. Suljettujen huulien takaa ei voi verbaalisti satuttaa toista eikä itseään. Sieltä tuleva mölinä saa sinut ja muut vain nauramaan!
-kolmanneksi: poistu paikalta. Mene vessaaan tai ulos. Siis ruumiillisesti siirrä itsesi neutraaliin tilaan ja laske hitaasti sataan.
-neljänneksi: pakota ilkeä viestisi kääntymään aivoissasi positiiviseksi ennenkui avaat suusi.
Nuo kaikki ovat miljoonaan kertaan koettuja neuvoja. Kaikki muutkin ovat oppineet käyttämään niitä hyväkseen. Neuvojen käytot ovat parantaneet jokaisen olotilaa.
Sinä et voi olla tyhmempi kuin muut joten nuo ohjeet toimivat myos sinun parhaaksi!
Lopuksi, ellet halua nähdä vaivaa muutta itseäsi parempaan, laske poikaystäväsi menemään ja etsimään itselleen ystävä joka osaa käyttäytyä.- SannaSis
Tuollaisia mainittuja ammattiauttajia, jotka ovat erikoistuneet väkivalta-asioihin, löytyy ainakin Väkivalta-apua -palvelusta. On kyllä maksullista, mutta kokemuksesta voin sanoa, että koin hyötyväni tosi paljon. Enää ei itselleni aikaisemman kaltaiset suuttumisen parisuhteessa ole oikein minkäänlainen juttu, vaan osaan ihan eri tavalla tuoda tuntemuksiani esiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat
Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi1791438Mietin sinua nainen
Ikävöin sinua enemmän kuin voin myntää. Ajattelin et laitan sinulle viestriä (kirjoitin jo puhelimeen viestin) Sitten55982Härsilällä jännät paikat, saako hän 30 päiväsakkoa Rasmuksen tapauksesta
Syyttäjä vaatii peräti kolmekymmentä päiväsakkoa Härsilälle, vaikka todistajan mukaan Rasmus aloitti nuhjaamisen, jossa63741Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.34692Nainen, viime aikoina olen itkenyt sinua yhä useammin
Niin kuin juuri äsken. Aamulla näin myös unta sinusta. Koskin unessa hiuksia päälaellasi, ja pyytelin sitä heti anteeksi51687Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun111660- 81659
- 36634
- 64608
Täällä iImenee vihamielisyys kristinuskoa kohtaan
Ei taida sielunvaellus-/jälleensyntymisväellä olla omasta asiastaan mielekästä sanottavaa, kun pitää kiivaasti hyökätä e303597