Parkkiruudussa kuusi oli kevätsiivoukseen tarkoitettu siirtolava. Kun lava olisi täynnä, se nostettaisiin kuormurin kyytiin ja se vietäisiin pois. Lavalta pilkisti kaikenlaista tavaraa, kaappeja ja peilejä, ovia ja pahvilaatikoita, Macin näyttö ja maaliämpäri ilman kantta. Lavalla hääri myös tuttu miekkonen nuhjuisessa nahkarotsissaan lajitellen arvotavaraksi rankkaamiaan elämänkappaleita ja siirtelemässä muita arvottomuuksia sivuun. Hänellä oli mukanaan S-marketin ostoskärryt, joihon hän huolellisesti asetteli artikkeleitaan. Ketäään ei kiinnostanut keskeyttää näitä puuhasteluja, sillä lavan tyhjennys maksoi ja näin taakkamme vajeni kuin itsestään. Kuitenkin tilanne oli siinä mielessä ahdistava, että jopa romuihimme meillä tuntui olevan näkymätön sidos. Me riipuimme niissä yhä kiinni.
Lavalla häärivä kaveri tutki vanhaa muovista kissankoppaa. Koppa oli meidän. Tai ehkä se oli jo hänen, ja kohta jonkun muun. Sitten kopalla alkoi olla jo monenlaisia suhteita taakkanaan tai rikkautenaan riippuen siitä miten asiaa katsoi. Koppa oli tyhjä. Se oikein ammotti tyhjyyttään, kumisi sitä. Muovinen hirvitys laitettiin ostoskärryihin ja sen päälle asetettiin Macin näyttö.
Lavalla häärivä kaveri tutki vanhaa muovista kissankoppaa. Koppa oli meidän. Tai ehkä se oli jo hänen, ja kohta jonkun muun. Sitten kopalla alkoi olla jo monenlaisia suhteita taakkanaan tai rikkautenaan riippuen siitä miten asiaa katsoi. Koppa oli tyhjä. Se oikein ammotti tyhjyyttään, kumisi sitä. Muovinen hirvitys laitettiin ostoskärryihin ja sen päälle asetettiin Macin näyttö.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä minua ärsyttää, kun näen ihmisten penkovan taloyhtiön roska- ja lehtilaatikoita. Jätin yhden lapsen lelun päällimmäiseksi roskikseen, niin eiköhän se ollut viety ja me asumme rikkaiden ihmisten talossa.
Tiedän tunteen. Mikä siinä on? Täältä olis hyvä saada osa tai melkein puolet tavaroista pois. Jos saan kasan saattohoitoon eteiseen tai ulkovarastoon, niin se ei meinaa irrota sieltä eteenpäin. Tai haen jopa tavaraa takaisin.
Nytkin eteisessä on hajonnut tulostin, mutta mietin vielä, voisiko sitä korjata tai ottaa musteita hyötykäyttöön tms. Sen lisäksi tulostin sisältää muistoja sen alkuperäisestä omistajasta...joten luopuminen on vieläkin liikuttavampaa.
En ole ikinä ollut (myönnä) materialisti. Nurkassa on muuton jäljiltä avaamattomia laatikoita, esim muistoksi saatuja koriste-esineitä...joilla en oikeasti tee mitään. Mutta ne ovat muistoja antajista. Menetäntö jotain menneestä jos annan ne pois? Onko tavara ainoa joka muistuttaa niistä ajoista, ihmisistä jne?
Se on se prosessi...
Itse tavaran poislaiton jälkeen on helpottava, lähes voittaja olo.
Tosin suretti pois annettujen lelujen hyvinvointi jatkossa. Ajatella..