Etäsuhde

Oman kokemukseni mukaan se on vain epämukavaa mutta ei parisuhteen perusteita heiluttavaa.
Elimme ko. tilanteessa 12-vuotta ilman vaurioita.

Vaimon kärsivällisyyttähän se koetteli koska viikonloput, la su, olin kotona täysihoidossa tekemättä mitään.

Toisaalta, tiedossamme oli tilanteen määräaikaisuus, putken pään tavoittelu sekä taloudellisen pohjan parantaminen lopullista laiskistumista ajatellen.

Yhteiset tavoitteet ja ehdoton, kaikinpuolinen luottamus olivat itsestään selvyyksiä.

Pahempana uhkana parisuhteelle olen nähnyt molempien puolisoiden jatkuvan vuorotyön eri vuoroissa.

Kyllä se on ihan mahdollista. Ei kyllä aina kovin mukavaa. Me jouduttiin tuohon tilanteeseen, kun miehellä oli työpaikka kummankin kotipaikkakunnalla ja minä taas opiskelin toisella paikkakunnalla. Minä sitten sain viitisen vuotta tuijotella junan ikkunasta ihan kyllästymiseen asti. Kyllä se suurimmaksi osaksi toimi ihan hyvin ja oli kyllä sen arvoista, mutta oli välillä niitä heikkoja hetkiäkin. Vaikkei erossa oltukaan kuin maksimissaan alle viikko niin usein ennen lähtöä tuli vuodatettua kyynel jos toinenkin. Kyllä siinäkin aina ikävä ehti tulla. Ja se toistuva lähteminen ja laukkujen pakkaaminen alkoi vaatia veronsa. Sitä aina laski tunteja, että koska mun on taas lähdettävä. Tavallaan siihen erossa oloon tottui aikaa myöten, mutta siihen lähtemiseen ei oikeastaan koskaan. Mikä sitten taas näkyi turhana kiukutteluna, kun ei oikein ehtinyt sopeutua minkäänlaiseen rytmiin, kun välillä eli yksin ja välillä toisen kanssa.

Kyllä se siis voi ihan hyvin toimia. Mekin soiteltiin joka päivä ja juteltiin nettikameran kautta aina iltaisin. Kannattaa vaan varautua, että välillä voi olla hankalaakin. Riippuu tietysti ihmisestä. TIedän esim. yhden parin, joka on elänyt vastaavanlaista elämää parikymmentä vuotta ja ihan hyvin heillä menee. Jos lapsia on niin sitten en kyllä tuohon hommaan enää lähtisi kuin ihan pakon edessä ja hyvin tarkkaan määritetyksi ajaksi. Enkä kyllä ilman lapsiakaan eläisi tuollaista elämää ihan loputtomasti. Kyllä muutamia vuosia jaksaa, mutta vähän juurettomaltahan se välillä tuntuu, kun ei tunnu olevan yhtä pysyvää kotia. Kannattaa myös sopia jonkinlaisista pelisäännöistä kotona, kuten kodinhoidosta, rahapuolesta jne. Jos olet se kotiin jäävä osapuoli niin älä miksikään kotiorjaksi rupea, eli suursiivoukset ja pyykkihuolto ei ole vain sinun vastuulla. Mutta sen verran täytyy sanoa, että kotiin palatessa on kyllä mukava, että kämppä on edes suht siistissä kunnossa. Se tuli muutamaan kertaan huomattua, että jälleennäkemisen iloa aikalailla latistaa se, että jos olet viime viikonloppuna ennen lähtöäsi laittanut tiskikoneen päälle, olet juuri ennen toiselta paikkakunnalta lähtöä tiskannut, ja kun palaat kotiin pöydällä odottavat viikon tiskit. Pinna kiristyy siinä vaiheessa kyllä ihan sekunnissa.

Mutta onnea matkaan. Ei kannata tuon takia parisuhteesta luopua. Katselkaa ihan rauhassa miten sujuu. Luottamusasiat toki pitää olla kunnossa. Jos on mustasukkaisuuteen taipuvainen niin siinähän sitä mielikuvitus alkaa lentää, kun on jatkuvasti erossa. Meillä ei sen suhteen mitään ongelma koskaan ollut, kun ihan täysillä toisiimme luotettiin. Ja nyt saadaan sitten nauttia siitä yhdessä elämisestä ja sitä osaa oikeasti arvostaakin.