Pienet rinnat.. Siis todella pienet.. 75/AA

Taidan ymmärtää tuskasi vaikka olenkin niitä joilta ne rinnat on pienennetty ;) Se hyvä puoli isoista rinnoista oli ettei koskaan tarvinnut toivoa isompia, muuta ei sit juuri ollutkaan... Mutta olen ajatellut myös et mitä jos olisikin ollut toisinpäin? Mä olisin varmaan ne silikonit hankkinut.

Asiaan... käsittääkseni rasvansiirrolla (rasvaa ruiskutetaan rintoihin) saadaan jonkinlaisia tuloksia. Mutta nuo eivät ilmeisesti ole kestäviä sillä se rasva lähtee liikkeellee ajan myötä.

Mutta jos sulla oikeasti on olemattomat rinnat (tyhjät nahat rintakehän päällä), niin olet kyllä varmasti oikeutettu julkiselle puolelle saamaan hoitoa. Kannattaa ainakin käydä katsomassa mitä vaihtoehtoja tarjoavat, tän tyyppiset asiat kun tuppaavat kehittymään nopeasti ;) Eli terveyskeskukseen pyytämnään lähetettä eteenpäin.

Niinpä sitä ei kai ole ikinä tyytyväinen. Itselläni on isohkot rinnat, jotka taitavat näyttää aika seksikkäiltä rintsikat päällä. Mutta eipä niitä ole kukaan rintsikoissa katsomassa kun näin sinkku olen. Edelliset mieheni eivät ole niistä välittäneet, eivät katsoneet eivätkä koskeneet. Ihan sama kuin rintani olisivat olleet vaikkapa korvat.

Itselläni on hieman eripariset rinnat, en tiedä kuinka selvästi sen muut huomaavat, parilta olen kysynyt ja ei kuulema vaatteet päällä ainakaan huomaa. En tiedä ovatko exäni inhonneet rintojani sen vuoksi, mutta eivät kehdanneet sanoa. Nyt en tiedä miten kehtaisin ikinä ottaa miestä jonka edessä pitäisi riisua. 5 vuotta olen nyt ollut yksin. En tiedä hyväksyisikö joku mies rintani.

Koskaan en ole osannut ajatella että rintojeni koko kuitenkin olisi hyvä asia. Itse olen aina kadehtinut hoikkia naisia vaikka heillä ei ole rintoja aina juuri ollenkaan ja olen tuntenut itseni epänaiselliseksi heidän rinnallaan. Itselleni rintojen eriparisuuden lisäksi on ollut todella suuri itsetunnon viejä pieni selluliittini ja paksut jalat. Olen tältäkin palstalta suuresti ihmetellen lukenut miten jotkut pienirintaiset naiset kokevat rintojensa koon vaikuttavan naiseuden tunteeseensa. Itse olen yhtä paljon kärsinyt selluliitistani. Yhteen aikaan en edes kehdannut liikkua uimahalleissa tai rannoilla, aivan kuten jotkut pienirintaiset kuulema välttelee uimahalleja.

Hampaanikin ovat huonossa järjestyksessä ja värikkäät 70-luvun fluorauksesta johtuen, eikä niitä voi kuulema edes valkaista kun lopputuloksesta ei tiedä. En siis voi oikein hymyilläkään.

Voisikai sitä toiseen rintaan juuri ruiskuttaa rasvaa, mutta on kyllä liian kallista mun lompakolle, enkä usko että siitä olis apua. Tuskin minä sillä miestä saisin.

Näillä eväillä en siis osaa iloita isoista rinnoistani. Ei niistä mitään iloa ole koskaan ollut. Mieluummin ottaisin pienet mutta tasapariset sekä normaalit hampaat. Hurjalta kuulostaa rintojen isonnusleikkaukset. En pysty ymmärtämään miksi joku leikkelee tervettä kehoaan enkä ymmärrä mitä iloa isommista rinnoista on. Käsittääkseni miehetkin pitävät pienemmistä rinnoista.

Nykyisin,näin vanhemmiten olen oppinut hyväksymään kehoni. On myös ollut sairauksia joiden myötä olen oppinut arvostamaan sitä että pystyn ylipäätään liikkumaan. Olen opetellut nautiskelemaan kehoni kanssa, enkä enää vihaa sitä.

Hei!

Ymmärrän sinua ap. täysin. Itse olen 164cm ja 60kg.

Olen kärsinyt aina, en pienistä, vaan olemattomista rinnoistani.
Kokoni on ehkä 75 AAA jos sellaista on olemassa, yleisesti ottaen kaikki rintsikat ovat aina isoja, tosin olen käyttänyt jo vuosia isoja toppauksia. Ikää minulla on siis jo lähemmäksi kolmekymmentä ja kaksi raskautta ja imetystä takana. Eli pienet teepussit roikkuvat siinä kohti jossa rintojen kuuluisi olla. Olen harkinnut silikoneja, mutta en usko sen olevan ratkaisu minulle sillä harrastan paljon liikuntaa, enkä tahdo "tekotissien" haittaavan urheillusuorituksiani. Olen miettinyt myös oman rasvan siirtämitä, mutta se on turhan kallista eikä lopputulos ole pysyvä.

Itsetuntoni on pohjalukemissa, eikä puhettakaan että kehtaisin mennä rannalle, uimalaan, saunoihin yms. yms. En ole käynyt näissä pitkiin aikoihin ja minua suretta jo lasteni puolesta kun en halua mennä kylpylöihin jne. Lisäksi minulla on Lontzzxy:n tavoin selluliittiset reidet sekä takamus, nämä eivät haittaa niinkään paljon mutta muodokas alaosa ja täysin lauta yläosa tekevät kropastani todella epäsopusuhtaisen ja suoraan sanottuna ruman. Nyt raskauksien myötä myös vatsa, josta ennen olin ylpeä, on pilalla. Täynnä raskausarpia, löysää nahkaa ja vatsalihakset revenneet ja erkaantuneet. Ja näillehän ei ilman kirurgin veistä mitään voi. Valitettavasti rahaa ei ole näitä korjauttaa.

Minulla ei ole neuvoja sinulle. Eikä oikeen tsemppiäkään kun en osaa itseänikään auttaa asian kanssa. Halusin vain kertoa että kanssasisaria on! Valoa kevääseen ja toivotaan vaikka lottovoittoa! :)

Olkaa iloisia, että teillä on rinnat ja terveet rinnat, ihan minkä kokoiset tahansa. Kun saatte niihin syövän, ne leikataan pois tai ainakin osa niistä, miten kenenkin kohdalla käy.

Katsoin eilen 13.4 Voice of Finland telkkarissa. Mielessäni ihailin koko ajan Kristiina Komulaista siellä takahuoneen haastattelijana. Ajattelin, vau miten ihanat pienet rinnat ja mikä itsetunto tänään kun ei tarvitse niitä edes topata. Joskus olleet enemmän topattuna mielestäni. Hän on niin hoikka , ehkä jonkun mielestä suorastaan kuiva.
Niin, näitä tykkäämisiä on niin monenlaisia.

Itselleni auttoi rasvan siirto. Alkutilanne oli eripariset n. A-B-kupin rinnat. Kahden siirron jälkeen ne ovat nyt D-kupin ja symmetriset. Kaikillehan se ei toimi yhtä hyvin, mutta itselläni ei tapahtunut missään vaiheessa mitään erityistä rasvan sulamista. Jos laihtuisi paljon, niin silloin tietenkin saattaisivat rinnatkin pienentyä. Turvotuksen lähdön jälkeen olleet koko ajan itsellä aika samanlaiset. Parhaiten siirto toimii, jos on mistä ottaa. Jos on todella laiha, ei siirto ilmeisesti yleensä onnistu kovin hyvin. Itse olen ihan normaalipainoinen, mutta raskauksista oli jäänyt mahaan ylimääräistä.

70hoo
Jäi minulta mainitsematta että olen julkisella puolella käynyt arviossa ja kirurgin mielipide oli, etten tarvitse leikkausta koska vatsa ei ole tarpeeksi riippuva eikä myöskään ole tyräaukkoja vaikka vatsalihakset ovatkin reippaasti erkaantuneet. Kohdallani siis ainoaksi vaihtoehdoksi jää yksityinen ja se on kallista se.

Johannes,
Kristiina Komulainen on hoikka, kaunis nainen ja vaikka rinnat ovatkin pienehköt, ovat ne sopivat hänen vartaloonsa. Kristiina on sopusuhtainen. Oma vartaloni on kaikkea muuta.

Rasvansiirto,
Olenkin miettinyt tuota rasvansiirtoa vaihtoehtona, koska minulla on kuitenkin mistä rasvaa ottaa (reidet ja takamus). olen kuitenkin lukenut ja kuullut ettei lopputulos välttämättä ole hintansa väärti, eli rasva sulaa pois ja paikat joista rasva on otettu saattatva jäädä muhkuraisiksi?? Kiva kuulla että on myös onnistuneita lopputuloksia! Kuinka paljon rasvansiirto kustansi ja missä kävit operoitavana?

Ole tyytyväinen että olet terve. Itselläni ei ole koskaan ollut isoja rintoja. Enkä,ole kärsinyt päivääkään siitä , koska se joka minusta niin kelpaan sellaisena kun olen . Vientiä on aina ollut että ei sekään ole kiinni rinnoista . Ajattele kun tulee vanhaksi ja ne rinnat sitten menee muodottomaksi koska iho löysistyy. oletkom esim kertaakaan mannekiineja joilla olisi isot rinnat, silti ovat hyvän näköisiä . Olen kuullut usein vanhempien miesten sanovat omasta vaimostaan että nuorena sitä oli niin pöljä että tuijotti rintoja ja nyt vanhempana inhoavat samoja tietoja , kertovat vielä että ne haisevat rinnan alta hyvin pahalle . Niin että minusta ei rinnat ole ne tärkeät silloin kun ei tarvitse imettää mutta jos on hyvin istuvat pitkikset niin silloin on hyvän näköinen .joten ensinnäkin se ei ole riskivapaa toimenpide ja toiseksi moni ei ole edes ollut tyytyväinen niihin uusiin vaan kattanut pois ne . Ainoan kerran kun minulla on ollut suuret rinnat niin ainakin joku lapsista oli vauva ja imetin .
Joten koita ajatella järjellä,tätäkin asiaa rinnat eivät muuta sinua yhtään miksikään
Muuta kun vierasta ainetta. Kehossa

Nyt vanhempana ja silti hyvin hoikkana olen vain kiitollinen, ettei mikään roiku, ei ole edes selluliittiä, vaikka olen plus 50v. Huono itsetunto, n. 30 vuotta, oli pitkään omasta "laudastani", mutta silti aina sain huomiota jopa haluamattani sitä, myös oikeasti henkisyyttä arvostavia ihmisiä olen löytänyt aina helpolla, samalla myös oppinut hyväksymään itseni, ja se huono itsetunto ei oikeasti edes liittynyt rintakokooni vaan lapsuuteeni ja sen traumoihin, jopa syömishäiriöstä kärsin n. 20 vuotta muka rintojeni vuoksi. Ja olen AA 80, eli leveä rintakehä muttei juuri mitään rinnoissa, päälle leveä tasapaksu kroppa, vielä tässä reilu viiskyt vee iässä sama.

Eli vaikka oli vanhempi jo aloitus, kannattaa ap tai joku muu, joka tämän lukee, miettiä, että jos edelleen on epävarma olo ulkonäöstään, vaikka miesystävä olisi eri mieltä, pitää miettiä mikä sen epävarmuuden oikeasti aiheuttaa, siis sen puuttuvan itsevarmuuden ja itsensä puutteellisena näkemisen. Jos muka vain rinnoista kyse, auttaisiko edes silikonit, todennäköisesti sen jälkeen haluaisi muuta muutosta itseensä. Ja jos syömishäiriötaustasta kyse kuten minulla, silloin se minäkuva on ainakin täysin vääristynyt. Laihdutin jopa 40kg painavaksi 165kg painavana, että saisin rinnanseudun isommaksi, mutta ei se koskaan kasvanut, sama lauta olin silloinkin. Nyt 55kg olen jopa hieman pienempi rinnoista kuin tuolloin, kiitos hormonien tai niiden puutteen. Haluaisinko silarit näin vanhana? En. Hyvää miesseuraa olen saanut ilmankin, oma mies se paras aina ollut ja pitkään myös, mutta ymmärrän, jos joku kokee epävarmuutta rintojensa koon vuoksi.