Miehiltä ja naisilta mielipiteitä!
Nainen, jolla on korkeat tavoitteet työelämässä, joka valitsee uran ennemmin kuin lapsen, joka on itsenäinen ja itsevarma, omistaa mielipiteitä ja periaatteita, eikä pelkää niitä esittää, onko hän itsekäs, mielenkiintoinen vaiko mahdollisesti pelottava?
Ihan mielenkiinnosta kyselen, et millasen roolin mies haluaa naiselta, onko nainen aina se kodin hengetär ja äiti, vaiko kärsiikö miehen itsetunto, jos nainen menestyy ja hankkii enemmän kuin mies?
Nainen, jolla on korkeat tavoitteet työelämässä, joka valitsee uran ennemmin kuin lapsen, joka on itsenäinen ja itsevarma, omistaa mielipiteitä ja periaatteita, eikä pelkää niitä esittää, onko hän itsekäs, mielenkiintoinen vaiko mahdollisesti pelottava?
Ihan mielenkiinnosta kyselen, et millasen roolin mies haluaa naiselta, onko nainen aina se kodin hengetär ja äiti, vaiko kärsiikö miehen itsetunto, jos nainen menestyy ja hankkii enemmän kuin mies?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jos nainen menestyy opinnoissa ja työelämässä, se ei riitä. Miehet pitävät tällaista naista itsekkäänä. Naisen pitää olla sellainen, joka kuitenkin loppupeleissä valitsee perheen, viihtyy hellan ääressä jne. Ja saa pienempää palkkaa kuin mies. Mies haluaa lopulta saada naisen elämään miestä ja kotia varten, vaikka nainen tavattaessa olisi kuinka itsenäinen ja menestyvä. Se on miehelle kaksinkertainen voitto: saa naisen itselleen ja saa naisen kotiin.
Mistähän ihmeestä se johtuu että naiset kuvittelee että miehet ei pidä siitä jos nainen ansaitsee enemmän?
Olen itse menestyvä mies, mutta minulla on silti sielu tallella. Kun tapaan muita menestyviä naisia ja miehiä niin 90% on pelkkiä tyhjiä kuoria. Inhimillisyys ja herkkyys on kadonnut johonkin sinne uran varrelle. Tai sitten herkät ja inhimilliset eivät koskaan halunneet luoda sitten sitä uraa kovin pitkälle. Erilaiset arvot, nimittäin. Mun ura on aika pitkälle sujuvan kommunikoinnin ansiota, ei ole tarvinnut pyrkiä vaan on pyydetty. Aika pitkälle olen päässyt vaan olemalla hyvä tyyppi. Niin ja on ollut itseluottamusta sanoa että mikäs siinä.
Mies odottaa naiselta nimenomaan kotiin jäämistä lapsia hoitamaan, oli sitten uranainen tai ei. Siis sen lisäksi että nainen menestyy työelämässä hänen täytyisi olla myös jonkinlainen kodinhengetär. Puhut itse siitä, että luot uraa, mutta naisella pitäisi olla "arvot" tallella. Eli sekö, että vaihtaa kotona vaippoja, kun mies käy töissä? Vai mitä arvoja tarkoitat?
"Mies odottaa"
tarkoitatko tuolla kaikkia miehiä vai vaan niitä jotka olet tavannut/joiden kanssa seurustellut?
Miesten omista puheista olen näin päätellyt. Myös kirjoittaja "pepe" paljasti tämän viestissään. Kyllä omat seurustelukumppanitkin ovat olleet sellaisia, että asenne minua kohtaan on jotenkin ollut alentuva. Mies haluaa olla se "paremmin" koulutettu joka valitsee "parhaat" naiset" eli ne jotka ovat valmiita vetämään essun päälle vaikka oman uransa hinnalla.
Tuo sun juttus on suoraan Cosmopolitanista ammennettua skeidaa. Uranainen ja työssäkäyvä nainen ovat aivan eri asioita. Sinulla taitaa omassa itsetunnossasi olla korjaamisen aihetta koska kuvittelet että miehet ovat sinua kohtaan alentuvia.
Etkö todellakaan tiedä mitä tarkoitetaan arvoilla? Kuinka se on mahdollista?
Kyllä nainen voi käydä töissä omatessaan silti arvomaailman, ja hyvän sellaisen.
En satuta sinua.
...sinä sen miehen vielä löydät joka hyväksyy sinut kaikkine vikoinesi. Mutta älä luule että syynä on ollut urasi jos aiemmat miehet eivät ole sinua huolineet.
En minä ainakaan enää halua mitään uraohjusta, justiin sellaisesta eronnut. Elämässä täytyy olla muutakin kuin työ.
Aivan sama mitä nainen tienaa. Liiallinen kunnianhimo ihmisissä on tylsää, täytyy olla aikaa hoitaa myös parisuhdetta. Sitäpaitsi minä haluan joskus vielä lapsiakin ja oikean perheen.
Uranaiset eivät ole mielenkiintoisia tai pelottavia, ainoastaan tylsiä. On olemassa myös välimalleja, ei ole pelkästään vaihtoehtoina uraohjus ja kotihengetär vaikka niin kovasti yrität asiaa kärjistää.
on tietysti välimalleja, yritän vaan saada selvää mikä on nykyajan miehen ajatus naisen roolista.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että monelle miehelle rakkauden ensihuumassa on ihan sama vaikka nainen tienaisi kuinkan paljon enemmän ja menestyisi urallaan huomattavasti miestä paremmin. Vähitellen alkuhuuman laannuttua, usean miehen itsetuntoa alkaa kuitenkin narkertaa tuo naisen menestyminen, ja mies alkaa tuntea alemmuuden tunnetta. Useimmat miehet eivät vain kestä sitä, että nainen ansaitsee paljon paremmin kuin he, eikä tätä helpota se, että mies saa varsin usein kuullaa kavereiltaan (vaikkakin leikkimielistä) vittuilua siitä kuinka "muija elättää teidän perheen". Miehen itsetunnolle käy helposti myös se, jos nainen etenee urallaan miestä nopeammin ja korkeammalle. Tällöin mies tuntee usein alemmuudentunnetta ja ajattelee myös naisen pitävän miestä onnettomana luuserina.
Kaiken kaikkiaan sosiaalinen paine saa useimmat miehet valitsemaan vaimonsa niin, ettei tämä ole ainakaan menestyneempi kuin mies itse. Perinteisesti mies on ollut se perheen pää, joten mieheltä vaaditaan erittäin hyvää itsetuntoa, jotta hän voisi vastustaa näitä perinteisiä odotuksia siten, että osaisi olla ylpeä naisensa paremmasta menestymisestä.
Seurustelin korkeasti koulutetun ja varakkaan (ja itseäni 4 vuotta vanhemman) naisen kanssa n. kaksi vuotta. Suhde toimi kuin unelma, vaikka koulutustasossa ja tuloissa olikin melkoinen ero. Suhteen ensimmäiset todelliset vaikeudet alkoivat siitä kun menetin konkurssin tuloksena työpaikkani. Tämä oli asia jota hän ei pystynyt sulattamaan. Hän selvästikin häpesi tilannettani ja toi sen eri tavoin esille, melko karuinkin tavoin... Asia johti toiseen ja lopulta tuloksena oli suhteen päättyminen.
Pointtini on se, että ns. menestyvä nainen tarvitsee myös hyvän itsetunnon seurustellakseen huonommin menestyvän miehen kanssa.
Tuossa kun luki tekstiä niin kyllä siinä oli asiaa..
Itselläni on ollut nainen joka oli huomattavasti menestyneempi kuin minä ja voin sanoa että ei se itsetunnolle ottanut vaan voisi sanoa että olin pikemmin ylpeä ja voin sanoa että se toimi myös itselle kannusteena, mutta on asialla se toinenkin puoli ja juuri alitajunta siitä että mies olisi luuseri sen takia kun ei ole yhtä menestyvä ja siinäkin se että mies helposti rupeaa ajattelemaan ettei kelpaa ja toinen ettei ole tavallaan kilpailua menestyksestä ja miehessä ei ole haastetta kun ei ole yhtä menestyvä..
Mutta mielummin ottaisin menestyvän naisen kuin sellaisen joka on kotona ja odottaa että mies tuo leivän pöytää ja samalla elättää naisenkin. Ei kiitos sillä sekin on koettu..
Mistä ihmeestä naiset on saaneet päähänsä, että miehet kokee menestyvät naiset uhkana? Tätä myyttiä ilmeisesti nämä "menestyvät naiset" käyttävät oman heikon itsetuntonsa pönkittämiseen, kun miehen saanti kariutuu ihan muista syistä.
en lainkaan epäile että epävarmat miehet saattavat kokea menestyvän ja itsenäisen/itsevarman naisen uhaksi itselleen.
typeryyttä on luulla että se olisi hirveän yleistä tai universaalia.
Sekä parisuhteessa, että muissa tilanteissa olen tämän asian henkilökohtaisesti kokenut. Olen pariin otteeseen seurustellut miehen kanssa, joka on ollut sekä koulutukselta että palkkaukseltaan "huonomassa" asemassa kuin minä. Aluksi kaikki on mennyt ihan ok, mutta vähitellen nämä miehet alkoivat epätoivoisesti vähättelemään työtäni ja heittelemään katkeria kommentteja esim. siitä että tienasin huomattavasti enemmän rahaa, jota saatoin myös käyttää vapaammin.
Saman olen huomannut mm. erilaisissa tilaisuuksissa, joissa tapaa ihmisiä. Varsin usein miehet, joilla ei ole juurikaan koulutusta, vähättelevät ja pyrkivät kaikin tavoin mollaamaan korkeastikoulutettuja naisia. En keksi muuta syytä kuin sen, että näiden miesten heikko itsetunto ei vain kestä sitä, että nainen on menestyneempi työelämässä kuin he.
Saattaa tuo sitten pitääkkin paikkansa. Itse olen koulutettu ja ystävänikin ovat niin en ole huomannut tuollaista käyttäytymismallia kovinkaan usein ja parisuhteissa en koskaan.
"Varsin usein miehet, joilla ei ole juurikaan koulutusta, vähättelevät ja pyrkivät kaikin tavoin mollaamaan korkeastikoulutettuja naisia."
Mutta, onko tuo sittenkään sukupuoli-spesifinen juttu? Tuotahan sanotaan kateudeksi ja sitä esiintyy ihmisten välillä sukupuolesta riippumatta. Kyllä heikon itsetunnon omaavat naiset ja miehet haukkuvat niitä joilla kuvittelee olevan paremmin asiat. Ärsyttää kun kärjistätte tämän juuri miesten ominaisuudeksi.
Mielestäni tämä naisen koulutuksen/ammatin/palkan vähättely on nimen omaan miesten ominaisuus. Toki löytyy varmasti naisiakin, jotka moista tekevät, mutta uskoisin että harvemmin naiset yrittävät mollata tai vähätellä miestä sen takia, että tämä on korkeasti koulutettu tai ansaitsee paljon. Naiset kiinnittävät huomiota sitten eri asioihin ja mollaavat muista aiheista, mutta se nyt ei ollut tämän keskustelun aihe.
Ehkä miehilläkin täytyy sitten olla jokin ase naisten jatkuvaan nalkutukseen.
Ei mitään roolia, kiitos. Nainen ihan vaan omana itsenään on paras. Se toki edellyttää, että myös naisen itsetunto kestää miehen, joka hankkii vähemmän, on alemmassa asemassa tai ei muuten vaan ole uraohjus.
Jos vaadit samoja ominaisuuksia myös mieheltä, kuin mitä itse olet, ja haluat hänen olevan johtaja sekä alfa-uros myös perheessä, niin suosittelen varautumaan vanhan piian osaan. Sellaisia miehiä ei joko ole tai sitten he ottavat sen johtajan paikan vaikka nyrkillä.
Mikä ihme siinä on että urakehityksestään kiinnostunut nainen leimataan vahvaksi naiseksi? Kyllä se henkinen vahvuus kehittyy hieman muualta kuin vain kunnianhimosta saada valtaa ja rahaa mahdollisimman paljon. Ja kaiken lisäksi jos sille uhraa koko elämänsä, en sitä vahvuudeksi lue -oli kyseessä sitten mies tai nainen. Saattaa jopa olla niin että sillä uralla yritetään täyttää jotain toista tyhjää kohtaa mikä elämässä puuttuu.
Itse aloitin suhteen samanlaisessa pikkupomon asemassa olleen naisen kanssa kuin minä olin. Nainen halusi menestyä urallaan ja hankkia isompia tuoleja alleen. Minä sitten kannustin ja autoin häntä jotta tytteli olisi onnellinen. Sitten hän alkoikin onnistumaan pyrkimyksissään ja saavutti tavoitteitaan. Itse olin tehnyt jo selväksi että pidän nykyisestä työstäni. Kun sitten elettiin tilannetta että tyttöystäväni oli päässyt korkeammille palleille, alkoi se jankutus että munkin pitäisi tässä alkaa hakemaan lisää natsoja. Erona oli että minä vain satuin pitämään (ja edelleen pidän) nykyisestä työnkuvastani niin paljon, että en kerta kaikkiaan ota vastaan isompia palleja. Siitä se alamäki sitten alkoi. Missään vaiheessa kiistat eivät olleet rahasta sillä molemmat olimme ihan hyvässä leivässä kiinni (nainen kyllä tässäkin tapauksessa paremmassa). Se vain alkoi käymään naiseni statuksen päälle niin pahasti että suhde ennen pitkään hajosi ja loppui.
Juuri tätä naista pidettiin neljän seinän ulkopuolella "vahvana" ja "itsenäisenä" naisena. Vain minä tiesin mikä epävarma läheisyyden kipeä pikkutyttö sen kuoren sisällä asui kun elettiin neljän seinän sisällä.
"Juuri tätä naista pidettiin neljän seinän ulkopuolella "vahvana" ja "itsenäisenä" naisena. Vain minä tiesin mikä epävarma läheisyyden kipeä pikkutyttö sen kuoren sisällä asui kun elettiin neljän seinän sisällä".
Tämä vastaava piirre on hämmästyttävän monella ns. vahvalla naisella!Kokemusta löytyy useammasta, ja nykyään jos nainen mainostaa itseään "vahvaksi naiseksi", niin poistun äkkiä paikalta...
Sama juttu kuin monella miehellä: pullistelulla peitetään jotain ikävää luonteenpiirrettä!
Korkeat tavoitteet työelämässä? Siis tyypillinen pikkuporvari. Ei kelpaa missään tapauksessa.
Itse olen nuori, mutta muutamassa vuodessa huimaa vauhtia uralla edistynyt, korkeasti koulutettu nainen. Kerrottakoon, että tapanani ei kuitenkaan ole arvioida ihmisiä heidä tulojensa tai koulutustasonsa perusteella, sillä omat vanhempani ovat heikosti koulutettuja ja huonosti palkattuja.
Kun tapasin nykyisen mieheni, olin juuri aloittanut opintoni korkeakoulussa. Hän oli jo työelämässä ja kun asuimme yhdessä, hän tuki myös taloudellisesti minuakin. Hänen palkkansa ei ole huono, keskitasoa.
Nyt, kun itse olen saanut muutaman vuoden sisään työpaikan ja työnkuvan vaihdosten kautta melko huomattavia palkankorotuksia ja vastuuta - mikä tyydyttää suuresti kunnianhimoani ja nautin työstäni paljon - on meno kotona muuttunut.
Mieheni käyttäytyy kuin pikkulapsi, jos olen vaikkapa tunnin ylitöissä (tätä tapahtuu n. kerran viikossa). Hän naputtaa ja nalkuttaa, kyselee ivalliseen sävyyn siitä, mihin suuret tuloni menevät (mm. yhteisen lainan lyhentämiseen!) jne. tämä johtuu hyvin selvästi siitä, että hänellä on alemmuuskompleksi. Häntä häiritsee se, että minä tuon taloon enemmän rahaa kuin hän, että minä voin laittaa enemmän lainan lyhennykseen jne. Olen yrittänyt kysyä useasti, miten voisin saada hänet ymmärtämään, että minua ei tulojemme erilaisuus häiritse lainkaan, mutta hänen epävarmuutensa kylläkin.
Joten totta tuo on, miehen ego ei näytä kestävän kovin hyvin sitä, että naisesta tulee perheen elättäjä. Hän haluaisi olla yhä se sama prinssi kuin opiskeluaikoinamme. En tiedä, huolestuttaako häntä eniten se, että pärjäisin taloudellisesti hyvin ilman häntäkin...
"Joten totta tuo on, miehen ego ei näytä kestävän kovin hyvin sitä, että naisesta tulee perheen elättäjä"
Se ettei sinun miehesi ego sitä kestänyt ei tarkoita että kaikki miehet olisivat samanlaisia.
Kun näitä tekstejä lukee niin tuli mieleen ajatus että peruskoulussa pitäisi aloittaa psykologian opiskelu jo ala-asteelta niin naisetkin osaisivat tunnistaa heikon itsetunnon merkit paremmin, ja toisaalta ehkä pojista ei kasvaisi niin surkeita kun oppisivat miettimään omia asenteitaan ja tarkkailemaan reaktioitaan syvällisesti.
Tuntuu olevan kova tarve yleistää. Esimerkiksi puhut ensin miehestäsi, ja seuraavaksi jo puhut miehen egosta. Aikamoinen hyppäys...
Se on aina hyvä asia jos ihminen kokee menestyksen hyvää tunnetta. Sitä kannattaa yrittää myös jakaa tunteena miehesi kanssa oikealla tavalla.
Oletko itse muuttunut mielestäsi millään tavalla opiskeluajoistasi tähän päivään?
"En tiedä, huolestuttaako häntä eniten se, että pärjäisin taloudellisesti hyvin ilman häntäkin... "
Em. kommenttisi jotenkin haiskahtaa yhteisen suhteenne tilan indikaattorina. Ikään kuin tuntisit että sinulla on nyt valta ohjata suhdettanne. Miehellesi tilanne on uusi ja hänen on siihen totuttava, ehkä hän tunsi samanlaista statusta aikanaan kuin sinä ehkä tunnet nyt. Toivottavasti saatte suhteenne tasapainoon ja yhteiselämä alkaa luistamaan taas paremmin.
Tulipa hassu olo kun luin näitä kommentointini herättämiä vastauksia. Vähintäänkin sain leiman otsaani siitä, että yleistän - sehän ei toki ollut tarkoitukseni vaan pikemminkin kertoa yksi esimerkki. Olen toki tietoinen siitä, että kaikki miehet eivät ole samanlaisia. Minusta on itseasiassa kummallista, että jokaisessa viestissä täällä pitää painottaa tätä - eikö se nyt ole aika päivänselvä asia, että ihmiset ovat erilaisia?
Sitten nimimerkiklle työtä ja vapaata... Muuttunut opiskeluajoista. Varmaankin, kasvanut enemmän aikuiseksi. Ylpeää, koppavaa tai itserakasta minusta ei kuitenkaan ole tullut. Raha ei edelleenkään kasva mielestäni puissa enkä arvioi ihmisten paremmuutta heidän tulojensa / koulutuksensa perusteella.
Kommenttini haiskahtelusta taasen :). Kun nyt tuon luin tuosta sinun viestistäsi, olet varmasti oikeassa: haiskahtaahan se. Yritin pitää vastauksen pituuden aisoissa, enkä mennyt yksityiskohtiin. Tuolla kommentillani tarkoitin kuitenkin lähinnä mieheni yleistä suhtautumista minuun. En ole ajatellut sen syvällisemmin kaapin paikkoja tai valtasuhteita tässä parisuhteessa, mutta rehellisesti voin sanoa, että aina olemme pyrkineet tasavertaisuuteen ja yhteisiin päätöksiin. Pyrin niihin yhä.
Tarkoitukseni oli - ja on yhä - tuoda esille sitä, miten voimakas vaikutus MINUN MIEHEENI (en sano mieheen, koska se olisi yleistämistä...) on ollut minun menestymiselläni ja ansiotulosuhteiden muuttumisella. Hän näyttää kokevan minut uhkana ja olevan huolestunut siitä, josko hän ei enää kelpaakaan minulle. Näin ei todellakaan ole. Toivon, että balanssi palaa jossain vaiheessa, töitä olen sen eteen jo pyrkinyt tekemäänkin.
Kiitoksia kommentista, oli valaisevaa huomata, miten äänenpainojen ja ilmeiden puuttuminen muuttaa asiasisällön. Kirjoittaminen ei taida olla mun laji...
"Mieheni käyttäytyy kuin pikkulapsi, jos olen vaikkapa tunnin ylitöissä (tätä tapahtuu n. kerran viikossa). Hän naputtaa ja nalkuttaa, kyselee ivalliseen sävyyn siitä, mihin suuret tuloni menevät (mm. yhteisen lainan lyhentämiseen!) jne. tämä johtuu hyvin selvästi siitä, että hänellä on alemmuuskompleksi."
Jos/Kun nainen nalkuttaa siksi kun mies on ylitöissä. Johtuuko tämä hyvin selvästi siitä, että hänellä on alemmuuskompleksi?
'eikö se nyt ole aika päivänselvä asia, että ihmiset ovat erilaisia?'
periaatteessa kyllä mutta täällä ei kannata olettaa mitään sillä voipi olla sellaisiakin kirjoittajia jotka eivät ole oikein oivaltaneet tuota vaikka sen faktana tietävätkin
mitä ehdotuksia sinulla asiaan olisi, ja nimenomaan sellaisia jotka eivät tuohon alemmuuskompleksiin mitenkään liittyisi?
joskus yhteydet huonoon itsetuntoon ovat monimutkaisia eikä ne selviä kuin purevalla analyysillä
Eikö näiden menestyvien naisten parisuhdeongelmat voi johtua aivan samoista syistä kuin "tavallisten" parien ongelmat?
Ristiriitojen syy on aina miesten alemmuuskompleksi tai huono itsetunto...
Ihme juttu.
Minkä ihmeen takia miehen pitäisi paiskia niska limassa töitä ja nainen makaisi kotona lasten kanssa? kyllä molempien osapuolien on ansaittava perheen elanto..ja mun itsetuntoa ei haittaa yhtään vaikka nainen sais vaikka 5 kertaa isomman palkan kuin minä. Olen uuden sukupolven mies.
Kyllä teillä naisilla on suuret luulot omasta vaikutuksestanne miehiin. Oma muijani on huippuammatissa, tienaa n. 3 kertaa enemmän kuin minä. Täytyy sanoa etten ole tullut edes ajatelleeksi että mulla pitäis olla siitä jotain komplekseja, ihan naurettavaa... Kaikki kaverit sanoo että jätkällä on käynyt mieleton säkä (niin onkin, ei rahan vuoksi vaan siksi että hän on sekä älykäs että mukava). Monesti uranaiset on ylimielisiä ja omahyväisiä, pinnallisia megaporvareita joilla on mennyt pissa päähän ja pahasti, se niissä ärsyttää, ei niiden koulutus tai tulot (tunnen monia). Oma kumppanini on se poikkeus joka vahvistaa säännön.
Tuntuu että naiset yrittää pönkittää heikkoa itsetuntoaan. Ne megaporvarit mistä puhuit alkaa miehensä halveksumisen kautta etsimään omaa identiteettiään... Sitten kun mies ei tästä vähättelystä piittaa niin hänestä tehdään syyllinen kaikkiin ongelmiin.
Heipä hei! Tuosta kommentistasi kuvastuu mielestäni loistavasti tämä menestyvien naisten survominen ylpeän megaporvarin (hauska sana btw) muottiin. Oma naisesi on iloinen poikkeus!
Voisikohan olla niin, että suurin osa menestyvistä naisista on sekä fiksuja että mukavia kuten se sinun oma täti, mutta ulospäin kuva voi vaikuttaa kylmältä? Miltäs tuntuu ajatus, että vieraat pitävät sitä sinun ihanaa, menestyvää naistasi juuri tuollaisena ylimielisenä, omahyväisenä ja pinnallisena.
Ooh, unohdin - sinähän tunnet monia tällaisia!