Pääsenkö ikinä yli exästä?

Hei Sinä!

Voisin allekirjoittaa melkein koko tekstisi. Meidänkin "erosta" on jo pitkä aika, vaikkakin säädimme pitkään on/off-linjalla, joka oli loppujen lopuks todella raskasta ja päättyi lopulta hänen päätökseen olla missään tekemisissä. Välillä tuntui, kuin koko maailma olisi romahtanut pois alta.. Olin kenties jotenkin myös riippuvainen; hänestä oli ehkä tullut vuosien mittaan osa identiteettiäni. Minulla on myös kokemusta siitä, kun erosimme kerran aikaisemminkin ja n. kuukauden päästä olin "parisuhteessa" toisen miehen kanssa. Kyllähän me olimmekin sitten yli puoli vuotta, mutta petin tätä eksäni kanssa.. Pidimme myös yhteyttä ja muistan eräänkin illan, kun ikävöin eksää, vaikka silloinen kumppani nukkui vieressäni. Muistan, miten tiskasin astioita ja etsin kappaleita, jotka muistuttivat tästä ensirakkaudesta. Surullisinta tässä oli kuitenkin se, että olin tälle toiselle "se ensimmäinen". Suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta, hänen perheensä oli aivan ihana, antoivat lahjoja, rakastivat, "olet meidän perheen tyttö". Ja tämä poika oli koulunsa käynyt, kunnollinen, reipas, turvallinen. Silti vaan rakkaus ei riittänyt, rakastin kyllä häntäkin, mutta se ei ollut samanlaista. Eihän se toki voi ollakaan, onhan hän eri ihminen.. Mutta silti.
On hyvä, että olet huomannut tämän asian, ettet halua aloittaa suhdetta "uuden miehen kanssa", kun et ole varma. Selväähän on, että taidat vielä rakastaa tätä entistä. Kun kerran elämässä on sydänjuuria myöten rakastunut, niin miten sen voisi sieltä poistaa.. Tunneihmisenä vielä, ei tuota oikein tahdo ymmärtää. Tasan tarkkaan tiedän, miltä sinusta voi tuntua. Oletteko kuitenkin väleissä? Jopa yhteyksissä? Mun mielestä voit olla tän uuden kans tekemisissä "fiiliksen mukaan". Onko sinulla ollut/on hyvä isäsuhde? Sekin voi vaikuttaa yllättävän paljon ihmisen "kumppanin valinnassa", naisella. Jos ei ole ollut miestä mallina kotona, kun oli lapsi, yleensä "rentut" kelpaa sit nuoruudessa, aikuisena.. Vertaa vaikka johonkuhun toiseen ja pohdi, millainen eksäsi on. Onko hän sinun arvoisesi? Uskon myös tuon, että vaikka erostanne on jo pari vuotta, ikävää voi olla vielä. Ei sydänsuruihin ole mitään ns. normaalia suruaikaa. Siihen vaikuttaa varmasti:

Kuinka kauan on oltu yhdessä, just tuo ensirakkaus, minkälaiset sosiaaliset suhteet nykyisin on, elämänrytmi muutenkin (onko töissä/opiskeleeko).
Anna itkun tulla kun itkettää, toivon ettet ole kovin yksinäinen kuten minä olen ollut. Mieluisa harrastus auttaa varmasti, pysy elämässä kiinni.
Jos ette ole eron jälkeen juuri nähneet, jutelleet millään tavalla, voisiko se helpottaa sua? Hänellä on mielestäni tietynlainen velvollisuus siihen, varsinkin jos hän oli enemmän se loukkaava osapuoli. Tosin, maailma on hirvittävän kova tänä päivänä. Ihmiset välittävät yhä enemmän ja enemmän vain itsestään.. Mutta se kuuluu tähän aikaan, Raamatussa sanotaan näin. Itse olen saanut myös paljon lohtua juuri uskon asioista, Radio Dei.. TV7, seurakunta ym.

Voimia kovasti, innostuin nyt vähän kirjottamaan :) Ois voinu vielä jatkaakin.

Kun tapaa parisielun, ei kukaan enää tunnu sen jälkeen miltään. Itse menetin elämäni rakkauden ensin eron vuoksi , sitten kuolema vei hänet. Kyllä olen sen jälkeen rakastunutkin, mutta tunne ei ole enää niin syvä. Ei koskaan tule olemaan. Sen suuren rakkauden kokee vain kerran elämässä.

Joillakin se vain menee noin. Minulla aika paljon samanlainen tilanne. Olimme monta vuotta yhdessä ja erosimme pari vuotta sitten. Hän (nainen) jätti minut. Eron jälkeen yritin hieman tapailla ja olla avoimin mielin liikkeellä, mutta kukaan ei vaan iskenyt minuun samalla tavalla kuin eksäni. Kaikissa oli jotain sellaista mistä en pitänyt ja ehkä tärkeämpänä, kaikista puuttui jotain jota eksälläni oli.

En ainakaan tietoisesti etsi samantyylistä kuin hän, mutta kai olimme sen verran toisiimme kietoutuneina, että tietyistä jutuista hänessä tulikin varmaan jo osa naiskuvaani, mistä sitä tietää. Vaikea tosiaan sanoa kuinka pitkään menee, vai meneekö koko elämä eikä silti pääse ylitse. Jossain vaiheessa kuitenkin haluaisi pysyvän ihmissuhteen niin edessä saattaa olla sellainen että joutuu tekemään kompromissia omien tuntemusten kanssa ja yrittää olla jonkun kanssa vaikka tämä ei aivan jalkoja alta veisikään.

Ja silti mieli syvällä sisimmässään toivoo, entäs jos.

Näin kohdallani.

Uusi suhde auttaa unohtamaan, kiva seura, lämmin hyvä olo ja seksi saa exän pois mielestä.

Tuskin kenellekään on olemassa tähtiin kirjoitettuna jotakuta yhtä oikeata. Hyvin yksilöllistä myös tuo ylipääseminen, yksi ystävä on päässyt yli aikaisemmasta suhteestaan kuukausissa ja jatkanut toisen kanssa, mutta semmoisiakin tapauksia on että vielä 7v päästä itketään perään.
Kuulostaa siltä että vahvoja tunteita vielä on, yritä muistella mitä se suhde oli kokonaisuudessaan äläkä anna ajan kullata muistoja turhaan.

Uskon että tuo kun haet tietoisesti tai alitajuisesti samanlaista miestä johtuu siitä, että totuit häneen monin tavoin pitkän suhteen aikana ja varmasti ikävöit. Meitä miehiä on kuitenkin niin moneen lähtöön, että luultavasti tulet vielä huomaamaan kuinka paljon helpompaa tai mutkattomampaa taasen toiset asiat ovat toisten miesten kanssa. Ilmeisesti hänessä jokin suuri vika oli kuitenkin kun puhuit luottamuksen menettämisestä?

Kyllä se aina aina tekee tehtävänsä, muistot eivät katoa mutta kyllä ne haalistuvat. Joillakin se vain kestää hieman kauemmin.

Ota tämän uuden suhteen kanssa hyvin rauhallisesti ja kerro toisellekin osapuolelle mistä on kyse. Varmaan hyvin pian tulet huomaamaan lähteekö juttu etenemään vai ei. Pidätkö exään yhteyttä? Älä pidä, mielestäni nopein tapa aloittaa paraneminen ja jos pitkänkin ajan kuluessa mikään ei helpota niin arvioi tilanne uudelleen. Tuo yhteyden katkaiseminen voi olla todella hankalaa... Itse olin exän kanssa päivittäin tekemisissä 6v ajan ja tuntui mahdottomalta ajatukselta lopettaa yhteyden pito. Kyllä se siitä lähti sitten helpottamaan jo muutamassa kuukaudessa kun tutustui uusiin ihmisiin.

Ihmiset muuttuu, sinä ja eksäsikin. Ota yhteyttä ja katso miltä tuntuu sitten. Jotkut ottavat opikseen.

Itse erosin miesystävästäni parisen vuotta sitten. Mies oli minuun rakastunut ja minäkin häneen. Jouduin työni takia muuttamaan toiseen kaupunkiin ja monista eri syistä päädyimme eroon. Nyt olemme siitä lähtien, kun ilmoitin haluavani meidän olevan vain ystäviä, olleet kissa-hiiri -leikissä. Mies ei kuulemma halua mitään vakavaa kanssani, mutta on silti kanssani rakastuneen oloinen. Hän tapailee muitakin naisia nyt, mutta ei suostu ymmärtämään, että myös minulla on oikeus tapailla muita miehiä. Ja hänen käytöksensä hämmentää minua. Hän sanoo minulle olevansa vain ystävä, ja silti kun tapaan hänet, sen jälkeen hän käyttäytyy kuin mustasukkainen. Mitä ihmettä tekisin, jotta saisin tämän entisen suhteeni päätökseen vai pitäisikö meidän yrittää uudelleen? Mikä ihme sitä miestä oikein vaivaa? :D

Taidat rakastaa mielikuvaa miehestä ja olet riippuvainen hänestä. Muista että vaikka saisit miehen takaisin ei ole enää sitä mitä joskus oli. KIrjoita miehestä plus-miinus lista ja kirjaa paperille mitä suhteessanne oli hyvää ja mitä huonoa. Mieti mitä ajattelet niistä huonoista puolista. Haluatko tosiaan olla yhdessä miehen kanssa johon et voi luottaa. Siihen luottamuspulaan oli varmaan joku syy eli aavistit ettei kaikki ole kunnossa.

Exästä kyllä pääsee yli mutta pääseekö yli pahasta olosta ja itsetunnon katoamisesta tuollaisen suhteen jäljiltä.

Aloittajalle sanoisin, pidä tuo luonnollinen minäsi ja älä kerää liikaa 'kokemuksia' niistä vain kovettuu ja tulee kyyniseksi, että parempi vaan surra aikansa, se on kuitenkin parempi vaikka aluksi tuntuisi pahalta.

EN HALUA KELTÄÄN KUULLA SANAA.. RAKAS.. vittu kuka täällä enää tarkottaa yhtään mitään.. ku on ne eks kullannuppuset... joita ikävöidään.. kun olen saatana vieressä nukkumassa... VITTU MITÄ PASKAA..!!! haluan olla lopun elämää yksin ...loppuu se valehtelu...!!!! Mulla on vaik kuin mont eksää.. ja mä en niihin pidä mitääään yhteyttä... ei oo ikävä... mut jos mä vittu soittelisin niille ainaki kerran viikossa.. nii kai sitä ny miettis.. niinku muitaki ystäviä.... UNOHTAKAA NE VITUN EKSÄT JA JATKAKAA ELÄMÄÄ...!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Rikkinäinen sydän.
Kyllä exästä pääsee erilleen. Sinä et selvästikään ole surrut vielä valmiiksi. Ei ole olemassa sääntöä siitä että kuinka pitkä aika surulle on normaalia.

Minullakin oli ihminen joka oli rakkainta mitä maailma tarjoaa lasten lisäksi. En koskaan ollut kokenut mitään samaa kenenkään toisen kanssa.
Hän kuitenkin petti minut myöskin tavalla mitä en ole koskaan aikaisemmin kokenut, repi elämäni / sydämeni kappaleiksi täyisn ilman minkäänlaista selitystä teoilleen.
Surin pitkään. Luulin koko elämäni hajoavan. Jouduin hakeen apua.

Nyt jo vuosia tuosta kuluneena voin sanoa että ikävistä tapahtumista pääsee yli. Ne ei kylläkään unohdu mutta niiden kanssa oppii elämään.

Muistakaa, rakastuminen on erilaista eri ihmisen kanssa! Kaikki eivät heti koe syvää ihastumista. Älkääkö "etsikö" eksänne vertaista.

En missään tapauksessa halua exäni vertaista. En halua kokea samaa tuskaa enää koskaan.

No maailma muuttuu ja asiat muuttuu, ihmisetkin jonkin verran, ehkä?
En ole kovasti edes yrittänyt päästä "yli" hänestä, en tiedä miksi pitäisi edes.
Meillä ei ollut luottamuksen puutteesta johtuvaa, molemmat oltiin uskollisen tyyppisiä ihmisiä.
Itse en käytä alkoholia ja hän aika kohtuullisesti, ei mitenkään häiritsevästi.
Mutta ymmärrän jos olisi esimerkiksi luottamus mennyt esim. pettämisen tms. takia niin aika vaikee varmaan alkaa yhdessä uudestaan, tai kovia riitoja, erimielisyyksiä jatkuvasti, mutta ei ollut, harrastukset ja elämäntavatkin natsasivat.

Mullakin on tosi vaikeeta, koska erosin poikaystävän kanssa tammikuussa seurustelin 1v kunnes avasin sivun jossa luki että hän on parisuhteessa, soitin ja kysyin että mikä on ? niin hän sanoi: elämä jatkuu! tiedän että tää on hullua, mutta en voi vieläkään unohtaa, 7kk hän ei ole soittanut, ja luulin että pääsin yli, kunnes hän soitti ja kuulin ääänen . ja taas maailma romahti. nyt en nuku, en syö, ajattelen häntä.
pelkään että hän soittaa taas . enkä vastamatta voi olla! en tiiä mitä mun täytyy tehdä./