Ittumainen työ"kaveri"

Töissä on erotettava työntekeminen, turha istuminen ja työnteon teeskentely, kun ne kun on kaksi eri asiaa. Yleensä ne jotka puhuu tekevänsä töitä ja olevansa parhaita kaikessa työnteossa, nuolevat jopa persettä ja kyttäilevät työkaverin tekemisisä oman leviskänsä hoitamisen sijaan , he eivät tee varsinaisesti töitä, vaan ovat tekevinään niitä.
Sellainen tyyppi taas joka tulee töihin töitä¨tekemään, koska ei jaksa työkavereiden kanssa jauhaa, eli tekee työt ja ottaa "ritolat" laatuseuran ja -elämän pariin viimeistään kun kello pylkälässä, on paras työntekijä työnantajan kannalta. Sellaiset jotka tulevat viettämään aikaa työpaikalle, kun muuta elämää ja ystäväpiiriä eivät sitä ole, vaan he ovat pahimpia lusmuja ja siis kalliita. Nämä em. tyypit myöskin ottavat asiat ns. henk.koht ja siksi aiheuttavat töissä kiistatilanteita jotka kuluttavat parasta työaikaa, varsinkin kun muukin käytännönäly puuttuu ja kyky omaan aivotoimintaan.
Siis paras työntekijä on se jolla oma elämä odottaa, mutta työt pitää tehdä rivakasti, kun hän ei töissä viihdy, on paras ja tuotteliain työntekijä. Em. laatutylntekijän piirre on se, ettei hän esimerkiksi saavu firman pikkujouluihin tai kesäjuhlaan, koska hänellä on laadukkaampaa tekemistä. Ok, työkaverit oyttavat vittuiluna, mutta so what? -se on heidän ongelmansa ja kateudenaihe kun joillakin on omaakin elämää ja vara seuransa valita. Laatutyöntekijän tunnusmerkit täyttävän ihmisen miinuspuoli työpaikan kannalta ajateltuna on se, etteivät he viihdy kauaa samassa työpaikassa. Mutta se on taas työnantajan voivoi, koska laatutyöntekijä kyllä pärjää ja on haluttu työntekijä.

Osin tunnistin itseni, kyllä.
Itse vaan menen töihin tekemään työni, en seurustelemaan ja hankkimaan kavereita, kun minulla on kavereita jo tarpeeksi. Sehän ei kaikkien pieneen päähän mene ja tekee kateelliseksi. Otetaan vttuiluna kun joku ei elä ja identiteetti ei ioe se ammatti.
Minua ei kiinnosta työkaverit ja heidän elämä yhtään. Työ on pakkopulla ja vaihdan työpaikkaa aina kun kyllästys työhön tai ihmisiin. Työkavereissa on yleensä 90% hyviä tyyppejä, mutta sitten on niitä tolvanoita joita ei jaksa, eikä niitä jaksa kyllä muutkaan hyvät tyypit.

Kolikon toinen puoli kirjoitti:

Osin tunnistin itseni, kyllä.
Itse vaan menen töihin tekemään työni, en seurustelemaan ja hankkimaan kavereita, kun minulla on kavereita jo tarpeeksi. Sehän ei kaikkien pieneen päähän mene ja tekee kateelliseksi. Otetaan vttuiluna kun joku ei elä ja identiteetti ei ioe se ammatti.
Minua ei kiinnosta työkaverit ja heidän elämä yhtään. Työ on pakkopulla ja vaihdan työpaikkaa aina kun kyllästys työhön tai ihmisiin. Työkavereissa on yleensä 90% hyviä tyyppejä, mutta sitten on niitä tolvanoita joita ei jaksa, eikä niitä jaksa kyllä muutkaan hyvät tyypit.

Lue lisää

Siis sä teet työsi -> ihan eri asia tällöin. Et ole kuvaamani tyyppi laisinkaan. Samaa mieltä et töissä käydään töissä, loput ei kiinnosta, eikä kiinnosta sekään kuin kusipäänä itseä pidetään kun teen töitä, enkä jauha kahvipöydässä puoltapäivää =juorua. Sen hoitaa just nuo ärsyttävät mitään tekemättämät tyypit. Jotka todellakin, joo, juoksee tasan kaikki firman pippalot. Ja hoitelee kaikki vastakkaistasukupuolta olevat kollegatkin jotka vähänkään osoittaa kiinnostusta. Kun ei ole omaa perhettä ym niin voi sekin vähän sit johtaa moiseen käytökseen. Itsellä on perhe ja käyn töissä ihan töissä. Mut aina ei vaan jaksa katsoa tota älytöntä toimintaa. En ymmärrä miten ihminen ei itse tajua hakeutua muualle. Itse tykkään työstäni kyllä.
nyt alkoi paskattaa ilmaisi asian loistavasti :). Juur noin se on :)

Ok. Mulkeroiden kanssahan sitä töitä saa tehdä, eli vapaalla oltava vähän fiksumpien valikoitujen ihmisten kanssa. Kauhea kilpailu ma-töistä ensinnäkin puhumattakaan siitä, että ihmiset jyrää puhtaasti suhteilla. Kovaa selkäänpuukotusta.