Masentunut pohjamato

Elämä tuntuu menevän ohi, ei tässä jaella kuin se yksi tilaisuus ja se minulta meni ohi. Niin typerältä kuin se tuntuukin, syytän kaikesta yläasteen koulukiusaamista. Koulussa ei keskitytty olennaiseen eli opiskeluun, vaan minua solvattiin henkisesti ja fyysisesti, esimerkiksi silmälasini hajotettiin ja talvitakkini työnnettiin vessanpönttöön. Nämä fiksut ja charmantit ex-kiusaajani ovat ikävä kyllä pärjänneet elämässään. Yläasteen jälkeen siirryin ammattikouluun, jossa jo pärjäsin hyvin, sain kiitettäviä. Mutta alavalintani jälkeen tajusin valinneeni väärin,
olin alalla joka on katoava, eli työpaikkoja ei löydy mistään. Tai korjaus, olin työpaikassa monia vuosia, josta 200 työntekijää sai kenkää, koska yritys ei vain kannattanut. Nyt epätoivon vimmalla opiskelen uudelleen, mutta olen jälleen tajunnut valinneeni väärän alan. Töitä ehkä olisi, mutta terveyteni siihen ei ole tarpeeksi hyvä (ja minä tyhmä kun luulin pärjääväni). Silti yritän ja saan kyllä opintoni suoritettua. Ehkä jopa löydän työpaikan, jossa saan tehdä töitä hullun lailla jaksamiseni rajoilla, kunnes autuaat eläkepäivät koittaa. Ellen sitä ennen sairastu masennukseen. Alimman tason työntekijä tunnen olevani, vaikka minusta olisi ollut niin paljon enempään. Itkettää kun ajattelenkin hukkaan mennyttä tilaisuutta opiskella. Nyt olen kuitenkin jo 35. Parisuhteesta sen verran (mikäli vielä joku on jaksanut tätä itsesäälin purkausta lukea)..että olen ollut parisuhteessa seitsemän vuotta ja viime syksynä tuli eteen tilanne, että minuun ihastuttiin ja minä ihastuin tähän toiseen. Olin tarpeeksi tyhmä kertoakseni tästä ja nyt päivästä toiseen kuulen vihjailuja siitä, miten vilkuilen muita. Että puhelintani katsottuani siellä on viestejä muilta. Ei ole, sillä en ollut sentään ihan niin tyhmä, että olisin pilannut parisuhteeni tämän ohimenevän ihastukseni takia. Mutta ainoa joka sitä ei usko, asuu samassa taloudessa kanssani. Tilanne on ajautunut siihen pisteeseen, etten uskalla enää olla netissä hänen seurassaan (etten chättään toisten kanssa, mitä en muuten ole tehnyt ikinä), en uskalla muuten vain selailla puhelintani, enkä näe kavereitani enää, koska niitä ei enää olen. Tunnen olevani surkea pohjamato, jonka elämästä on viety kaikki järkevä. Osittain se on omaa syytäni. Mutta se mitä olen huomannut, on se, että elämässä pärjää jos on julma, itsekäs ja tarpeeksi vahva. Esimerkkinä, jos olisin ollut tarpeeksi vahva koulussa, olisin pärjännyt ja saanut parempia arvosanoja. Esimerkkinä, jos olisin ollut julma, en olisi kertonut tästä ihastuksestä mitään.
Mutta mitä tein, olin nöyrä, tunnollinen ja rehellinen. Ja voin kertoa, elämä on perseestä.