Jotenkin ihmettelen, että miksiköhän avioliitto on oikeasti keksitty? Oikeasti siinä ei ole mitään järkeä. Avioliitto ei sovi etenkään miehille, joille on vastenmielistä sitoutua yhteen naiseen ja varsinkin pysyvästi. Silti ihmisiä "ajetaan" avioliittoon ja vieläkin ihmisiä yritetään manipuloida kestävään avioliittoon, vaikka se on tavallaan ihmisluonnon vastainen. Naisille se ehkä jotenkuten sopii, mutta miehille ei ollenkaan. Silti ihmisiä on vuosisatoja painostettu tähän muottiin.
Jotenkin ajatus, että menee yhden ihmisen kanssa naimisiin ja elää loppuelämänsä hänelle uskollisena, on jo lähtökohtaisesti ihan mahdoton ajatus. Kuka siihen oikeasti pystyy? Ei voi vedota edes siihen, että ihmiset ennenkin elivät niin. Hehän tekivät sen vain pakon edessä, koska avioero oli melkein mahdoton juttu. Millaisia maanpäällisiä helvettejä ne entisajan avioliitot mahtoivat olla, kun ei edes erota voinut.
Tavallaan kyse oli pitkälti siitä, että kirkko syyllisti ihmisiä avioeroista ja pettämisestä, vaikka tavallaan kirkon oma opetus yksiavioisuudesta oli päin mäntyä. Ihminen on luonnostaan toisenlainen ja kestävä avioliitto täysin keinotekoinen ja pidemmän päälle epämiellyttävä tila ihmiselle. Erikoisesti miehille ja osalle naisista myös. Nyt kun kirkon vaikutusvalta ihmisiin on hiipunut, niin ihmiset ovat palanneet takaisin luonnolliseen tilaan ja väitän, että se on paljon parempi juttu kumminkin kuin että ihmiset pakotetaan instituutioon, joka ei kuitenkaan toimi. On parempi, että ollaan yhdessä niin kauan kuin rakkaus kestää ja sitten lähdetään sovussa eri teille.
Jotenkin ajatus, että menee yhden ihmisen kanssa naimisiin ja elää loppuelämänsä hänelle uskollisena, on jo lähtökohtaisesti ihan mahdoton ajatus. Kuka siihen oikeasti pystyy? Ei voi vedota edes siihen, että ihmiset ennenkin elivät niin. Hehän tekivät sen vain pakon edessä, koska avioero oli melkein mahdoton juttu. Millaisia maanpäällisiä helvettejä ne entisajan avioliitot mahtoivat olla, kun ei edes erota voinut.
Tavallaan kyse oli pitkälti siitä, että kirkko syyllisti ihmisiä avioeroista ja pettämisestä, vaikka tavallaan kirkon oma opetus yksiavioisuudesta oli päin mäntyä. Ihminen on luonnostaan toisenlainen ja kestävä avioliitto täysin keinotekoinen ja pidemmän päälle epämiellyttävä tila ihmiselle. Erikoisesti miehille ja osalle naisista myös. Nyt kun kirkon vaikutusvalta ihmisiin on hiipunut, niin ihmiset ovat palanneet takaisin luonnolliseen tilaan ja väitän, että se on paljon parempi juttu kumminkin kuin että ihmiset pakotetaan instituutioon, joka ei kuitenkaan toimi. On parempi, että ollaan yhdessä niin kauan kuin rakkaus kestää ja sitten lähdetään sovussa eri teille.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jaa, taas siellä yksi vähä-älykkö miettimässä, että mikä sopii juuri hänen ajatuksiinsa siellä Taka-Keravan yläkoulussa, sopii ihan varmasti muillekin kuudelle miljardille ihmiselle.
Katsohan hei tilastoja! Noin puolet avioliitoista päätyy eroon ja luultavasti päättyisi vielä useampi, jos ei osa pysyisi yhdessä kulissien takia. Uudelleen avioituminenkaan ei auta, koska iso osa uusistakin avioliitoista päättyy eroon.
Mitäs sanot siitä kansakunnan puolikkaasta, joka ei eroakaan?
Se on edelleen sosiaalisesti hyväksytyin tapa olla sukupuolisuhteessa, varsinkin jos on lapsia. Ihmiset myöskin laiskistuvat ja yli kolmekymppisenä vakikumppani on helppo ja kätevä seksikumppani. Niin kauan kuin on.
Ja ihmisillä on luultavasti vähän disney-kuvitelmia siitä, minkälaista avioliitossa on joskus monien vuosien jälkeen...
Pikemminkin ihmisillä on horror-kuvitelmia siitä.
Jotenkin surettaa ihmiset jotka eivät kaikesta päätellen ole koskaan eläessään nähnyt avioparia jotka olisivat onnellisina yhdessä vielä vanhuksinakin. Sen vuoksi he kuvittelevat että se olisi jotenkin mahdoton ja luonnonvastainen asia, vaikka todellisuudessa se on yksi kauneimmista asioista tässä maailmassa.
Se on vain niin harvinaista, ja kun tutustuu pariin enemmän, paljastuu yleensä että siinä onnellisuudessa on ollut / on säröjä reilustikin. Jokainen tekee tietysti valintansa.
Totta kai siellä säröjä on. Ei mikään suhde täydellinen ole. Mutta pointti onkin siinä, että ne säröt voidaan yhdessä korjata. Liian usein luovutetaan heti siinä vaiheessa kun ei jostain syystä tunnu hyvältä.
Tai ehkä ihmiset ei vain mieti tarpeeksi kenen kanssa oikein menevät naimisiin.
Mutta joo, jokainen tekee omat valintansa.
On nähty vanhuksina jotakuinkin onnellisina (toisiinsa tottuneina, yhteisen rutiinin tuoman turvan tuudittamina) yhdessä eläviä ikäihmisiä.
Pointti onkin siinä että he ovat vanhuksia, ts. menneet naimisiin pitkästi edellisen vuosisadan/-tuhannnen puolella. He ovat kasvaneet siinä maailmassa, niiden arvojen, tapojen, elämänkatsomusten, parisuhdekäsitysten vallassa.
Näemmekö viimeisen parin vuosikymmenen aikana naimisiin menneitä ikionnellisina pullantuoksuisina vanhuspareina? Varmasti. Yhtä lukuisin joukois kuin nykyvanhuksia? Emme takuulla.
"miksiköhän avioliitto on oikeasti keksitty?"
Avioliitto on alunperin ollut juridinen toimenpide, jossa nainen omaisuutensa kanssa luovutetaan edellisen "omistajan" - yleensä isän tai veljen - hallusta aviomiehelleen.
Kirkko taas ei alunperin ole millään lailla kuulunut avioliittoon, vaan se on enemmänkin muistuttanut nykyistä maistraattivihkimistä. Kirkko tuli mukaan kuvioihin myöhäiskeskiajalla/varhaisrenessanssin aikaan, ja silloinkin pappi on vain ollut välttämätön todistaja seremoniassa, ei sen suorittaja.
Nykyaikana avioliiton suurin merkitys taitaa jälleen olla juridinen - puolisot tunnustetaan lain edessä virallisesti "perheeksi".
Se, että sopiiko avioliiton yksiaviosuus kaikille tai tarvitaanko kirkon siunausta sille ovat pitkälti mielipidekysymyksiä.
Ehkä avioliittoinstituutiosta vähitellen luovutaan. Se tuottanut varsinkin naisille niin suurta kärsimystä, että aikaa siitä tulee jäänne muinaisuudesta.
Kärsimystä? Eikös se ole ihan hyvä, että naisilla on ollut jonkinlainen sosiaaliturva ennen sitä aikaa, kun naisille soveltuvat pilipaliduunit keksittiin?
Just. Ja sen "sosiaaliturvan" takia naiset joutuivat pakon edessä sietämään paskaa kohtelua. Onneksi ei enää tarvitse.