Perjantain kertomus

Se näytti ulkoapäin ihan tavalliselta kirjakaupalta ja lisäksi nimi oli sangen harhaanjohtava. Sisään mentyäni vasta huomasin että se oli täynnä new age -kirjoja, mikä oli sitten suuri pettymys, koska nimi antoi ymmärtää jotain muuta.

Mutta vähän perjantaimieltä, hyvä ystävä. Älä heti ala pottuilemaan.

Toki myönnän, ettei tällä palstalla kannata ehkä tällaisista puhua, jotkut voivat pelästyä. Ja se on ihan hyvä, että suuret väkijoukot eivät tiedä asioista mitään, ehkä.

Eräs ohikulkija vain kirjoitti:

Se näytti ulkoapäin ihan tavalliselta kirjakaupalta ja lisäksi nimi oli sangen harhaanjohtava. Sisään mentyäni vasta huomasin että se oli täynnä new age -kirjoja, mikä oli sitten suuri pettymys, koska nimi antoi ymmärtää jotain muuta.

Mutta vähän perjantaimieltä, hyvä ystävä. Älä heti ala pottuilemaan.

Toki myönnän, ettei tällä palstalla kannata ehkä tällaisista puhua, jotkut voivat pelästyä. Ja se on ihan hyvä, että suuret väkijoukot eivät tiedä asioista mitään, ehkä.

Lue lisää

Tuo on ihan mielenkiintoista. Tunnen itse, että ihmisten silmät kertovat minulle paljon. Kerron kaksi esimerkkiä, miten olen kuin nähnyt jotain pelottavalta tuntuvaa toisen silmistä. Mutta tietysti tämä on "tunne" ja se voi olla hyvinkin väärässä.

Ennenkuin olin uskossa, kävin yhden kerran mielenkiinnosta ennustajalla, kun hän kertoili keskittyneesti asioitaan katselin häntä silmiin ja minua alkoi karmaista ja teki mieli heti rynnätä huoneesta ulos. Hänen silmänsä olivat jotenkin pelottavat ja siitä syystä jäi yhteen kertaan tämäkin tyhmä kokeilu.

Toisen kerran tämä sama fiilis tuli kylläkin erään saarnaajan silmistä, Olin alkanut kiinnostumaan uskon asioista ja menin ensimmäistä kertaa tilaisuudessa eteen rukoiltavaksi, missä monet sitten kaatuilivat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Itse en pystynyt tuntemaan muuta kuin se pelon, mikä minuun iski, kun katsoin saarnaajan silmiä. En kokenut niissä rakkautta tai mitään hyvää, vaan ne lähinnä pelottivat minua. Enkä kaatunut joten siihen kertaan on jäänyt tämäkin kokeilu.

Tulihevonen kirjoitti:

Tuo on ihan mielenkiintoista. Tunnen itse, että ihmisten silmät kertovat minulle paljon. Kerron kaksi esimerkkiä, miten olen kuin nähnyt jotain pelottavalta tuntuvaa toisen silmistä. Mutta tietysti tämä on "tunne" ja se voi olla hyvinkin väärässä.

Ennenkuin olin uskossa, kävin yhden kerran mielenkiinnosta ennustajalla, kun hän kertoili keskittyneesti asioitaan katselin häntä silmiin ja minua alkoi karmaista ja teki mieli heti rynnätä huoneesta ulos. Hänen silmänsä olivat jotenkin pelottavat ja siitä syystä jäi yhteen kertaan tämäkin tyhmä kokeilu.

Toisen kerran tämä sama fiilis tuli kylläkin erään saarnaajan silmistä, Olin alkanut kiinnostumaan uskon asioista ja menin ensimmäistä kertaa tilaisuudessa eteen rukoiltavaksi, missä monet sitten kaatuilivat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Itse en pystynyt tuntemaan muuta kuin se pelon, mikä minuun iski, kun katsoin saarnaajan silmiä. En kokenut niissä rakkautta tai mitään hyvää, vaan ne lähinnä pelottivat minua. Enkä kaatunut joten siihen kertaan on jäänyt tämäkin kokeilu.

Lue lisää

Oma kokemukseni ei ollut pelottava, vaan olin hämmästynyt (pidin itseäni huonona kristittynä, kuten sanottu, mutta ymmärsin kokemuksesta, että olin saanut osani Kristuksen suuruudesta siitä huolimatta mitä itse olin).

Tuo saarnaajakokemuksesi oli mielenkiintoinen, (ennustaja olikin arvattavissa) koska jotenkin tuntuu, että siellähän vasta pyöriikin kaikenlaisia henkiä ja niitä pitää varoa, koska länsimainen ihminen on kovin kokematon näiden kanssa ja mikä olisi Pahalle parempi kuin että ns. kristillisissä piireissä tapahtuisi jotain pahaa ja kristityiltä menisi maine. Itse en käy tuon tapaisissa, koska mielestäni niissä ei koetella henkiä riittävästi. (Mikä ei tarkoita että kaikki karismaattisuus sinänsä olisi pahaa tai epätervettä.) Pelkkä kaatuminen kaatumisen vuoksi on mielestäni jo omituista, sillä Kristushan sanoi: Ota vuoteesi ja käy. Hänellä oli tarkoituksena parantaa eikä kaatua huvin vuoksi tai tehdä jotain näytösluontoisia juttuja itse näytöksen vuoksi.

Tulihevonen kirjoitti:

Tuo on ihan mielenkiintoista. Tunnen itse, että ihmisten silmät kertovat minulle paljon. Kerron kaksi esimerkkiä, miten olen kuin nähnyt jotain pelottavalta tuntuvaa toisen silmistä. Mutta tietysti tämä on "tunne" ja se voi olla hyvinkin väärässä.

Ennenkuin olin uskossa, kävin yhden kerran mielenkiinnosta ennustajalla, kun hän kertoili keskittyneesti asioitaan katselin häntä silmiin ja minua alkoi karmaista ja teki mieli heti rynnätä huoneesta ulos. Hänen silmänsä olivat jotenkin pelottavat ja siitä syystä jäi yhteen kertaan tämäkin tyhmä kokeilu.

Toisen kerran tämä sama fiilis tuli kylläkin erään saarnaajan silmistä, Olin alkanut kiinnostumaan uskon asioista ja menin ensimmäistä kertaa tilaisuudessa eteen rukoiltavaksi, missä monet sitten kaatuilivat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Itse en pystynyt tuntemaan muuta kuin se pelon, mikä minuun iski, kun katsoin saarnaajan silmiä. En kokenut niissä rakkautta tai mitään hyvää, vaan ne lähinnä pelottivat minua. Enkä kaatunut joten siihen kertaan on jäänyt tämäkin kokeilu.

Lue lisää

"Silmät on sielun peili". Muistan joskus uskoontoloni alkuajosta kun kävin eräässä hengellisessä tilaisuudessa. Siellä oli puhujana eräs nainen, josta kerrottiin, että Jeesus oli ilmestynyt hänelle. Hän olikin vaikuttava puhuja.

Sitten kerran olin matkalla töistä kotiin linja-autolla. Tunsin aivan kuin katseen selässäni. Käännyin katsomaan taakseni kuka siellä oli, ja näin siellä tämän naisen. Hän katsoi suoraan minuun silmillään. Ihan havahduin. En ikinä unohda sitä katsetta. Se oli aivan kuin Kristuksen katse. Rakkaudellinen ja lempeä.

Huh huh. Onneksi en ole koskaan tavannut kummituksia. Se, etten pelännyt kyseisessä kaupassa johtui varmaan siitä, että tiedän, ettei heillä ole valtaa minuun Kristuksen tähden (sen paremmin kuin kummituksillakaan).

Olen kyllä "taistellut demonien kanssa" mikä tarkoittaa sitä, että kristitty joutuu näiden kanssa kamppailemaan. Alussa kun Kristus oli hitaasti valjennut minulle (ei siis uskoontulokokemusta) ja kirkastunut, huomasin, että demonit yrittivät saada minua valtaansa mikä milläkin. Ei siis mitään poltergeisteja ja vastaavaa, vaan jonkinlaista henkistä taistelua. Ei siis pidä uskoa mitä tahansa, vaikka Kristukseen uskookin ja pitää varoa, ettei luule kaikenlaista. Toisaalta tällainen herkkyys on myös rasite. Kiitos Jumalalle, etten näe kuolleita ja vastaavia. Ihmisistäkin vaistoan helposti heidän todelliset ajatuksensa, enkä tarkoita että kuulisin ääniä, vaan kyse on ilmapiiristä. Joku voi ystävällinen, mutta vaistoan halveksunnan tai muun takana jne. En siis kuule yksittäisiä ajatuksia. Tuossa kirjakauppakokemuksessa oli mielenkiintoista se, että kuulin kerrankin ajatuksetkin: ne sanoivat kateellisena, että olen Kristuksen hovista. Siitä hämmästykseni, kun en pidä itseäni minään hyvänä kristittynä. Ymmärsin silti, että se tarkoitti sitä, että siitä huolimatta mitä itse olin tai kykenin, Kristuksen suuruus ja tieto Hänestä teki minusta Kristuksen hoviin kuuluvan. Kerrassaan ihmeellistä. Outo kokemus.

Eräs ohikulkija vain kirjoitti:

Huh huh. Onneksi en ole koskaan tavannut kummituksia. Se, etten pelännyt kyseisessä kaupassa johtui varmaan siitä, että tiedän, ettei heillä ole valtaa minuun Kristuksen tähden (sen paremmin kuin kummituksillakaan).

Olen kyllä "taistellut demonien kanssa" mikä tarkoittaa sitä, että kristitty joutuu näiden kanssa kamppailemaan. Alussa kun Kristus oli hitaasti valjennut minulle (ei siis uskoontulokokemusta) ja kirkastunut, huomasin, että demonit yrittivät saada minua valtaansa mikä milläkin. Ei siis mitään poltergeisteja ja vastaavaa, vaan jonkinlaista henkistä taistelua. Ei siis pidä uskoa mitä tahansa, vaikka Kristukseen uskookin ja pitää varoa, ettei luule kaikenlaista. Toisaalta tällainen herkkyys on myös rasite. Kiitos Jumalalle, etten näe kuolleita ja vastaavia. Ihmisistäkin vaistoan helposti heidän todelliset ajatuksensa, enkä tarkoita että kuulisin ääniä, vaan kyse on ilmapiiristä. Joku voi ystävällinen, mutta vaistoan halveksunnan tai muun takana jne. En siis kuule yksittäisiä ajatuksia. Tuossa kirjakauppakokemuksessa oli mielenkiintoista se, että kuulin kerrankin ajatuksetkin: ne sanoivat kateellisena, että olen Kristuksen hovista. Siitä hämmästykseni, kun en pidä itseäni minään hyvänä kristittynä. Ymmärsin silti, että se tarkoitti sitä, että siitä huolimatta mitä itse olin tai kykenin, Kristuksen suuruus ja tieto Hänestä teki minusta Kristuksen hoviin kuuluvan. Kerrassaan ihmeellistä. Outo kokemus.

Lue lisää

Et ikinä arvaa, kuinka tutulta tuo kaikki kuulostaa!

Tuo tapaamiseni kummituksen kanssa on ollut ainut kerta, jolloin olen nähnyt haamun. Sellaisia kokemuksia, joissa olen vaistonnut vainajahengen läsnäolon on sitten ollut useita.

En pelkää kummituksia, mutta inhoan kummituspaikkoja. Tunnistan heti, jos jossain on sellainen kylmä tai (pahimmassa tapauksessa) tukahduttavan kuuma energia, mikä kummitteluun liittyy. Tuo talo, jossa näin kummituksen on kuitenkin poikkeuksellinen. En ole koskaan vaistonnut siellä mitään erikoista. Kävin siellä viimeksi pari viikkoa sitten, enkä havainnut jälkeäkään kummittelusta.

Kun tuo kummituskokemukseni tapahtui, en ollut uskossa. Tulin uskoon viitisen vuotta sitten, mutta muutaman kummituksen olen kohdannut sittemminkin. Minullakin on sellainen tunne, että Jumala suojelee minua, ja että jokaisella kohtaamisellamme niin elävien kuin kuolleidenkin kanssa on tarkoitus. Ja arvaapa vaan, kuinka paljon minä olen "taistellut demonien kanssa"! Kun tulin uskoon, suurin osa läheisistäni (jotka eivät ole uskossa) kirjaimellisesti sekosivat. Paranin uskoon tulemiseni myötä vaikeasta fyysisestä sairaudesta ja sain voimani takaisin, mutta läheiseni alkoivat voida huonosti. He asettuivat tuon tuostakin minua vastaan, yrittivät horjuttaa uskoani ja saada minut kääntämään selkäni Jumalalle. Tätä jatkui vuositolkulla ja jotkut ihmissuhteeni katkesivat.

Kun sanoit, että "Tuossa kirjakauppakokemuksessa oli mielenkiintoista se, että kuulin kerrankin ajatuksetkin: ne sanoivat kateellisena, että olen Kristuksen hovista", mieleeni tuli eräs omakohtainen tapaus, jossa kuulin yhtäkkiä tuntemattoman miesäänen sanovan "Sinä olet siunattu". Menin ihan hämilleni!

YAK-42 kirjoitti:

Et ikinä arvaa, kuinka tutulta tuo kaikki kuulostaa!

Tuo tapaamiseni kummituksen kanssa on ollut ainut kerta, jolloin olen nähnyt haamun. Sellaisia kokemuksia, joissa olen vaistonnut vainajahengen läsnäolon on sitten ollut useita.

En pelkää kummituksia, mutta inhoan kummituspaikkoja. Tunnistan heti, jos jossain on sellainen kylmä tai (pahimmassa tapauksessa) tukahduttavan kuuma energia, mikä kummitteluun liittyy. Tuo talo, jossa näin kummituksen on kuitenkin poikkeuksellinen. En ole koskaan vaistonnut siellä mitään erikoista. Kävin siellä viimeksi pari viikkoa sitten, enkä havainnut jälkeäkään kummittelusta.

Kun tuo kummituskokemukseni tapahtui, en ollut uskossa. Tulin uskoon viitisen vuotta sitten, mutta muutaman kummituksen olen kohdannut sittemminkin. Minullakin on sellainen tunne, että Jumala suojelee minua, ja että jokaisella kohtaamisellamme niin elävien kuin kuolleidenkin kanssa on tarkoitus. Ja arvaapa vaan, kuinka paljon minä olen "taistellut demonien kanssa"! Kun tulin uskoon, suurin osa läheisistäni (jotka eivät ole uskossa) kirjaimellisesti sekosivat. Paranin uskoon tulemiseni myötä vaikeasta fyysisestä sairaudesta ja sain voimani takaisin, mutta läheiseni alkoivat voida huonosti. He asettuivat tuon tuostakin minua vastaan, yrittivät horjuttaa uskoani ja saada minut kääntämään selkäni Jumalalle. Tätä jatkui vuositolkulla ja jotkut ihmissuhteeni katkesivat.

Kun sanoit, että "Tuossa kirjakauppakokemuksessa oli mielenkiintoista se, että kuulin kerrankin ajatuksetkin: ne sanoivat kateellisena, että olen Kristuksen hovista", mieleeni tuli eräs omakohtainen tapaus, jossa kuulin yhtäkkiä tuntemattoman miesäänen sanovan "Sinä olet siunattu". Menin ihan hämilleni!

Lue lisää

Minäkin hämmästyin sen takia, en ajatellut kaupassa olevan mitään henkiä sillä hetkellä kun tarkastelin mitä kirjoja oli ja huomasin, että kauppa oli pelkkä new age -kirjoja sisältävä kauppa, minkä totesin pettyneenä mielessäni. Tunne ja ajatus tuli vasta poistuessa, mitä ennen en ollut tullut ajatelleeksi, että sielä edes olisi mitään henkiä.

Minustakin muuten tuntuu, että jotkut sukulaiset eivät oikein suhtaudu minuun enää samalla tavalla kuin ennen. Sikäli on sääli, että ihmisillä on niin voimakas ennakkoluulo kristinuskoa kohtaan. Viime aikoina en ole puhunut heille halastua sanaa asioista, mutta se osa sukulaisista, joka on aivopesty luulemaan että kaikki kristinusko on pahaa, on totisesti hyljännyt minut. Ottaen huomioon, että olen omasta mielestäni yhäti melko huono kristitty ja vieläpä laimeahko sellainen. Kaipa uskonasiat ovat sellaisia, että niistä tulee riitaa, eikä kannata ottaa ollenkaan puheeksi edes sukulaisten kesken, ainakin sen opin. Kun en omasta mielestäni ollut tyrkyttämässä eikä kristinuskoa enää missään tyrkytetä, mutta ihmiset ovat jostain saaneet päähänsä, että sitä vielä jossain tuputetaan. Jos olisi tuputtaja, olisin ymmärtänyt heidän ärtymyksensä. Tällä hetkellä on enää 2 sukulaista joihin voi luottaa, mutta he uskovat kuten minä. Onneksi minulla on edes heidät, kun olen muutenkin yksinäinen. Vai onko se niin, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan?

Eräs ohikulkija vain kirjoitti:

Minäkin hämmästyin sen takia, en ajatellut kaupassa olevan mitään henkiä sillä hetkellä kun tarkastelin mitä kirjoja oli ja huomasin, että kauppa oli pelkkä new age -kirjoja sisältävä kauppa, minkä totesin pettyneenä mielessäni. Tunne ja ajatus tuli vasta poistuessa, mitä ennen en ollut tullut ajatelleeksi, että sielä edes olisi mitään henkiä.

Minustakin muuten tuntuu, että jotkut sukulaiset eivät oikein suhtaudu minuun enää samalla tavalla kuin ennen. Sikäli on sääli, että ihmisillä on niin voimakas ennakkoluulo kristinuskoa kohtaan. Viime aikoina en ole puhunut heille halastua sanaa asioista, mutta se osa sukulaisista, joka on aivopesty luulemaan että kaikki kristinusko on pahaa, on totisesti hyljännyt minut. Ottaen huomioon, että olen omasta mielestäni yhäti melko huono kristitty ja vieläpä laimeahko sellainen. Kaipa uskonasiat ovat sellaisia, että niistä tulee riitaa, eikä kannata ottaa ollenkaan puheeksi edes sukulaisten kesken, ainakin sen opin. Kun en omasta mielestäni ollut tyrkyttämässä eikä kristinuskoa enää missään tyrkytetä, mutta ihmiset ovat jostain saaneet päähänsä, että sitä vielä jossain tuputetaan. Jos olisi tuputtaja, olisin ymmärtänyt heidän ärtymyksensä. Tällä hetkellä on enää 2 sukulaista joihin voi luottaa, mutta he uskovat kuten minä. Onneksi minulla on edes heidät, kun olen muutenkin yksinäinen. Vai onko se niin, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan?

Lue lisää

Eräs ohikulkija vain,

Sinä olet kuin raikas tuulahdus tällä palstalla! Saisit kulkea tämän paikan ohi useamminkin. :)

Olet sanonut täällä joitakin asioita tosi hyvin. Esim. kommenttisi "Ja se on ihan hyvä, että suuret väkijoukot eivät tiedä asioista mitään, ehkä" pistää todella ajattelemaan. Vaikka nykyään on saatavissa vaikka kuinka paljon tietoa henkimaailman asioista, ihmisten tietämys niistä tuntuu vähenevän koko ajan.

Tämä kommenttisi pitääkin sitten sisällään tosi paljon: "Elin toki yhä kovin huonona kristittynä ja täynnä syntiä, mutta henget todellakin vaistosivat, että olin kuitenkin sillä tavalla rikas, että olin saanut korkeimman tiedon, mitä on ihmiselle mahdollista saada."

Ensiksikin tuo ajatus huonona kristittynä olemisesta on ollut tosi lujassa minullakin ja ehkäpä niin kuuluu ollakin. Se pitää nöyränä. Kuulin nuo sanat "Sinä olet siunattu" saapuessani paikkaan, jossa pelkäsin olevan henkiä ja inhosin ajatusta vainajahenkiin tai joihinkin demonisiin henkiin törmäämisestä. En tiedä, mistä ne tulivat, mutta omaa mielikuvitustani ne eivät ainakaan olleet. En tiennyt noihin aikoihin siunauksista juuri mitään. Ajattelin, että enhän minä nyt millään lailla siunattu ole!

Mitä taas tulee tuohon "korkeimpaan tietoon, mitä on ihmiselle mahdollista saada", niin sitähän tieto Jumalasta juuri on. Kun aloitin hengellisen etsintäni psykologiasta, filosofiasta ja new age -opeista, ne aluksi tyydyttivät nälkääni, mutta ennen pitkää aloin kaivata jotain enemmän. Tänä päivänä näkemykseni noista opeista on ykskantaan se, että ne ovat uskontoa ilman Jumalaa. Ne voivat auttaa hengellisellä tiellä alkuun, mutta niiden avulla ei pääse perille. Ja pahimmillaan ne voivat johtaa harhaan.

Mielestäni yhteentörmäyksemme lähiomaisten ja muiden sukulaisten kanssa johtuvat nimenomaan tästä: "... henget todellakin vaistosivat, että olin kuitenkin sillä tavalla rikas, että olin saanut korkeimman tiedon, mitä on ihmiselle mahdollista saada." Uskon, että tämä pätee myös ihmisiin. Etenkin hyvin itsekeskeisille (narsistisille) ihmisille uskovainen ihminen on kauhistus, koska siinä on kyse kahden vastakkaisen voiman kohtaamisesta. Toisaalta uskon myös, että ihmisissä olevat suku- ym. kiroukset nousevat tavallista helpommin pintaan uskovan ihmisen läsnäollessa. Jotkut omista sukulaisistani esim. kavahtavat pappeja, eivätkä halua kohdata heitä. Ja onhan sitä vielä niitäkin ihmisiä, joissa ihan oikeasti on riivaajia, vaikkakin se on harvinaista ...

Uskovan tie ei ole helppo, mutta se on niin palkitseva, että en voi enää kuvitellakaan etääntyväni Jumalasta, vaan pyrin jatkuvasti yhä tiiviimpään jumalayhteyteen. Vilppu-pappi sanoi eilen eräässä toisessa ketjussa ihan älyttömän hyvin: "Usko Jumalaan syntyy siitä, kun jollain tavalla kohdataan hyvä". Minulle usko on ollut juuri tätä. Pääsyä osalliseksi tuosta hyvästä ja aion pitää siitä tiukasti kiinni.

Itse asiassa en usko kummituksiin lainkaan. Ajattelen, että heillä ei ole valtaa ihmisiin. Eihän tästä mitään tulisi, jos kuolleitten henget pyörisivät ympäriinsä. Sekoitat mielestäni ilmeisesti joko ateistina tai agnostikkona asioita, etkä ymmärrä, että on myös näkymätön maailma. Jumalan maailma on näkymätön. Tätä maailmaa, näkymätöntä, Jumalan valtakuntaa, yrittävät saada haltuunsa henget, joille se ei kuulu, ja josta Raamatussakin mainitaan. Joskus olen ajatellut, vaikken naispappeutta vastustakaan, että koska kyse on henkien taistelusta - siis Jumalan valtakunnan ja Paholaisen henkien taistelusta, on ymmärrettävää, että jotkut ajattelevat, koska on kyse sodankäynnistä, silmillemme näkymättömästä, tarvitaan papiksi mies. Länsimaissa on tilanne ollut aika hyvä koska täällä kristinusko piti Paholaisen palveluksessa olevia henkiä edes jotenkin aisoissa, mutta nyt taidamme olla taas sillä tiellä, että kaikenlaiset henget pääsevät pyörimään tänne, koska olemme antaneet niille vallan. Kuten sanottu, on kuitenkin ehkä hyvä, etteivät kaikki ole tietoisia tästä. Eikä se tarkoita että minäkin näkisin tai kuulisin konkreettisesti henkiä kaiken aikaa. Ilmeisesti pitää yhä paikkansa, kuten Raamatussa sanotaan: kyse ei ole taistelusta lihaa (ihmistä) vastaan, vaan henkivaltoja vastaan. (Kuka meidät alunperin sai tähän lankeemukseen?)

Hauska kertomus erikoisesta kokemuksesta. Mitäs jos kärsitkin ko. kuppilassa vain jostain aistiharhoista tai vaan tuntemuksista tai jos saitkin siellä skitrofreenisia oireita.
Hoitamattomana tuo voi viedä vaikka homouteen.

Ei huomaa vai? Sateekaarihan se siinä ikkunassa on...

Hassua. Olen koko ajan luullut, että mave on nainen. Hmmm....

Skitsofreniassa kuullaan kaiken aikaa ääniä. Tässä ei nyt ole kyse sellaisesta.

Tulee toki mieleen, että on herkkävaistoisempia ihmisiä, jotka eivät pelkän body languagen perusteella lue mitä ihmiset heistä todella ajattelevat. Eikä tietenkään ajatuksia voi lukea, vaan paremminkin yleisvaikutelman, onko suhtautuminen esim. todella ystävällistä, vai ollaanko vai kohteliaisuudesta tai muusta syystä ystävällisiä, mutta samalla halveksitaan.

Olen samaa mieltä, että on hyvä että ihmiset eivät tiedä, koska silloinhan esim. selän takana haukkuminen ja mustien ajatusten tietoinen lähettäminen olisi paljon yleisempää. Lopulta ihmiset tekisivät woodoo-nukenkin inhoamastaan henkilöstä, vähän siihen tyyliin kun näkee poltettavan jostain inhotusta henkilöstä tehdyn isokokoisen nuken esim. muslimien mellakoissa. Ihmiset ajatukset saattavat siis hyvin olla myös energia-aaltoja, joita ei vain ole vielä osattu tutkia.

Aika mielenkiintoista, että Jeesus sanoi: Jos sanoisit tälle puulle, nouse ja kävele mereen, se tekisi sen. Jeesushan esim. itse osasi tyynnyttää aallot, mikä ei ollut mikään ihme, kyseessähän oli siis Jumalan Poika. Käsittääkseni hän suuttui viikunapuulle, koska se oli niin röyhkeä, eikä antanut hedelmää syötäväksi luojalleen, ei siis totellut, kun tällä oli nälkä.

Tiedoksi niille, jotka eivät ole ruumiistairtautumiskokemuksista ennen kuulleet, että nämä ovat ihan todellisia juttuja. Tietoa ruumiistairtautumisista löytyy netistä esim. hakusanoilla "out of body experience", "OBE", "astral projection", "astraaliprojektio" tai "astraalimatkailu". Erikoisinta näissä kokemuksiss on se, että ne muistuttavat ns. kuolemanläheisyyskokemuksia. Kuten ehkä tiedätkin, äitisi pelko siitä, että hän ei pystyisi palaamaan takaisin ruumiiseensa, oli aiheeton. Toivottavasti hänelle ei jäänyt tapauksesta mitään pelkoja.

The Monroe Institute on tutkinut ruumiistairtautumiskokemuksia ehkä enemmän kuin mikään muu taho:

http://www.monroeinstitute.org/resources/out-of-body-experience-obe

YAK-42 kirjoitti:

Tiedoksi niille, jotka eivät ole ruumiistairtautumiskokemuksista ennen kuulleet, että nämä ovat ihan todellisia juttuja. Tietoa ruumiistairtautumisista löytyy netistä esim. hakusanoilla "out of body experience", "OBE", "astral projection", "astraaliprojektio" tai "astraalimatkailu". Erikoisinta näissä kokemuksiss on se, että ne muistuttavat ns. kuolemanläheisyyskokemuksia. Kuten ehkä tiedätkin, äitisi pelko siitä, että hän ei pystyisi palaamaan takaisin ruumiiseensa, oli aiheeton. Toivottavasti hänelle ei jäänyt tapauksesta mitään pelkoja.

Lue lisää

Ei jäänyt pelkoja. Piti tapausta kuitenkin kokemukseltaan rauhallisena. Kiitos kysymästä

Tämä temppu on tullut kokeiltua eräissä juhlissa. Tosi outoa, mistähän tämäkin asia johtuu. Onko ihmisissä kuitenkin jotain ulkopuolista energiaa, joka voidaan jollaintavoin ottaa käyttöön. Mikäli kaikki teidettäisiin, ei ehkä veden päällä kävelykään olisi meille mahdotonta.
Tänään satuin sivuille, jossa puhuttiin eräästä miehestä, jonka sydän oli lakannut toimimasta ja silti jatkoi elämäänsä. Näitä tapauksia on maailmassa tunnettu vain pari. En kuitenkaan tiedä onko tähän ihan luottamista, koska en löytänyt aiheesta mitään lääketieteellistä artikkelia, jossa asia olisi todennettu.

Onneksi huomasit lausua nuo sanat! Kun olin nuori, omassa kaveripiirissäni oli niitä, jotka ainakin kokeilivat spiritismiä. Itse en suostunut lähtemään mukaan, koska vaisto sanoi, että niissä jutuissa oli jotain mätää. Ennen pitkää aloin kuulla kavereiden kokemuksista aika hurjia juttuja. Ainakin pari tyttöä joutui jatkuvan kuolemanpelon valtaan ja paras kaverini sanoi minulle tosi painavasti ollessani hänen luonaan yökylässä, että älä koskaan kokeile. Olen totellut sitä neuvoa.