Läheisyys ihmisten kesken

Joskus alle 14-vuotiaana minulla oli vielä yksi tosi läheinen kaveri jonka luona olin monesti yötä ja päinvastoin. Vielä yhtenä jouluna, kun olimme jo puoliksi vieraita toisillemme, vein tälle kaverille lahjan ja pelailimme siinä pleikkaria ja kävimme kävelemässä metsätiellä tai jotain sellaista. Hänestä ei sitten enää hirveästi kuulunut.
-
Samanlaista yhtä hyvää suhdetta minulla ei olekaan sen jälkeen ollut oikein kehenkään. Nyt minulla on tosin ulkomailla yksi kaveri, vähän itseäni vanhempi, joka tuntuu olevan hyvin kiinnostunut tapaamisestani ensi kesäni. Vaikka pidänkin ajatuksesta niin en ole mitenkään erityisen innoissani siitä koska en koe siinä olevan mitään suurempia tunteita mukana. Jopa vähän pelkään joutuvani vaikeuksiin.
-
Lapsuuden kaverini sanoi kerran kesällä ihailevansa tai pitävänsä minua jonkinlaisena idolinaan (oli vähän nuorempi) ja muistan kun kerran illalla olimme aitassa, missä usein nukuimme kesäisin, ja asetin itseni haavoittuvaisuuden tilaan sanomalla kaverilleni jotain hyvin herkkää mutta tarkkoja sanoja en nyt enää muista. Jotenkin se kuitenkin liittyi omistautumiseen.
-
Jollain tavalla tunnen etten enää pysty sellaiseen vaan minut on jotenkin kaiveltu, ronkittu ja kuorittu (erityisesti lapsuudessa myös viranomaisten toimesta) eikä minulla ole enää omaa, salaista sielua ollenkaan. Minusta olisi kyllä kiva leperrellä naiselle tai toiselle ja vielä liikuttuakin mutta siinä ei olisi enää mitään intiimiä. Seksissäkään ei enää olisi 'tuhmaa'.
Minulla on vain ohut, viattomuuden kuori ja tuon ohuen kuoren alla lisää viattomuutta ja patoutumia jotka ovat kaikkien käytettävissä. Saan otettua tunteeni käyttöön melko helposti mutta toisaalta taas tunneskaala ei ole enää hirveän yllätyksellinen tai värikäs. Muutaman vuoden nuorempana tykkäsin usein käydä sänkyyn makuulle, haaveilla jostain romanssista ja siinä samalla itkeä, usein hyvinkin pitkään niin että suorastaan kuivuin ja tuntuu kuin jonkinlainen katto omien tunteiden revittelemisessä olisi tullut vastaan ja tunsin pakahtumisen tunnetta.
-
Nyt viime aikoina en ole oikein enää pystynyt irrottelemaan samalla tavalla vaikkakin parina viime vuonna psyykkeessäni on ollut selvää kausiluontoista. Miehekäs kausi jolloin esim.bodaus ja ylensyöminen kiinnostaa ja sitten taas feminiinen kausi jolloin keskityn laihtumiseen eikä minkäänlainen pyrkyryys ja machoilu voisi vähempää kiinnostaa. Painoni vaihtelu kausien välillä on 20kg.