Olen tehnyt töitä kaupan alalla että ravintola-alalla ja satunnaisesti vähän muutakin. Nyt opiskelen ihan uutta alaa. Koulutukseen kuuluu kurssi jolla käydään läpi työsuhdeasioita, myös palkkausta. Opettaja kummasteli, miksi monet työntekijät, varsinkin naiset, antavat maksimityöpanoksen vaikka saavat minimipalkkaa. Olen aina tehnyt työni niin hyvin ja tehokkaasti kuin mahdollista, antanut sen 110 %. Usein olen työpäivän jälkeen ihan naatti, ei paljoa jaksa harrastaa tai panostaa perheeseen. Kuitenkin työnantaja on maksanut minulle täsmälleen sen palkan, mikä on pakko, eikä senttiäkään yli. Yksi pitkäaikaisimmista työnantajistani on tehnyt paljon voittoa ja tahkonut kovia tuloksia jopa koko taantuman ajan, joten heillä olisi ollut mahdollisuus maksaa myös enemmän palkkaa, he eivät vain halunneet.
Eli käytännössä; minä annan työnantajalle niin paljon kuin voin ja hän antaa minulle niin vähän kuin voi. Olisinpa tajunnut tämän jo aikaa sitten.
Eli käytännössä; minä annan työnantajalle niin paljon kuin voin ja hän antaa minulle niin vähän kuin voi. Olisinpa tajunnut tämän jo aikaa sitten.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näinhän se menee, mutta ei muuta kuin perustamaan kannattavaa yritystä ja sitten maksat kaikille työntekijöille maksimipalkkaa :)
Yritys on maksavinaan palkkaa, minä olen tekevinäni töitä.
Älkää ymmärtäkö minua väärin. Kyllä minimipalkka minulle riittää, mutta tästä lähin aion suhteuttaa työtehon palkan määrään.
mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen.. ja sitä rataa ja koko päivän painan täysillä aamusta iltaan.. ja liian pienellä korvauksella.. saan 35% enemmän kuin kollegani mutta silti tuotan paljon enemmän voittoakin yritykselle... perkele..