Miten minusta tuli sulkeutunut?

Erosin mun poikaystävästä ennen Joulua ja aluksi tuntui että meidän parisuhteen loppuminen oli oikea ratkaisu ja mä inhosin mun exää.

Nyt mä kuitenkin huomaan kaipaavani sitä edelleen. Tää tyhjyyden tunne on ihan käsittämätön. Se on niin vahva et tuntuu etten mä kykene enää muodostamaan tunteita ketään kohtaan. Musta on tullut sulkeutunut ja kylmä. Mä torjun kaikki mun lähelle yrittävät ihmiset melko suoraan, vaikka mä toisaalta kaipaisin läheisyyttä ja rakkautta.

Miten tästä umpikujasta pääsee eteenpäin? Mä haluaisin taas elää ja olla normaalisti. :(
15443
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Mieti sitä oletko umpikujassa uudestaan parin vuoden päästä. Joillekin suhteen ylipääseminen kestää hiuuuuukan kauemmin kuin hassut neljä kuukautta. Liiku enemmän ulkona raikkaassa ilmassa ja vähemmän pölyisessä huoneessa virtuaalimaailmassa niin raikkaat ajatukset tulevat helpommin.

Äänestä

että oot terve ihminen, jolla on tunteita. Ja taisit oikeasti tunteakin jotain sitä exää kohtaan. Olet ilmeisesti kokenut ensimmäisen menetyksen elämässäsi. Suru ja sulkeutuminen kuuluu siihen. Mutta ei hätää, aurinko paistaa jo lujasti ja syksyllä olet ihan eri fiiliksessä.

Äänestä

Se toimii! Panijoita löytyy kyllä helposti.

Äänestä
  • Seksi ei ole rakkautta

    Äänestä

  • So what? kirjoitti:

    Seksi ei ole rakkautta

    rakkautta kuitenkin parempi asia kuin ei seksiä ollenkaan (eikä myöskään rakkautta)

    Äänestä

  • On se seksi ilman kirjoitti:

    rakkautta kuitenkin parempi asia kuin ei seksiä ollenkaan (eikä myöskään rakkautta)

    Bordelleja kannattava Pentti Linkola totesi osuvasti: "Rujo seksi on parempi kuin ei seksiä ollenkaan"

    Äänestä

  • ...... kirjoitti:

    Bordelleja kannattava Pentti Linkola totesi osuvasti: "Rujo seksi on parempi kuin ei seksiä ollenkaan"

    täys fasisti koko mies (ja on sen itsekin myöntänyt)

    Äänestä

Olen 40-vuotias enkä ole koskaan edes nussinut saati sitten ollut missään suhteessa. Miten tästä umpikujasta pääsee eteenpäin? Mä haluaisin edes joskus elää ja olla normaalisti.

Typerä "ongelmasi" on pelkkä vitsi. Mene vaikka baariin tarjoamaan vittuasi nussittavaksi, sitten ei ainakaan pilluputkessa ole "tyhjyyden tunnetta".

Äänestä
  • ihminen, joka ei todellakaan ansaitse naisseuraa

    Äänestä

Tekis mieli läppäistä aina surkuttelevia eronneita naamalle ja käskeä takaisin bilettämään, sieltähän se uusi rakas kuitenkin löytyy alta aikayksikön ja unohtuu joutavat pikku-angstit.

Vähän sama kuin olisi syönyt monia hienoja aterioita ja nyt surkuttelee kun on vähän nälkä taas ja pierettääkin, samalla kun kehitysmaissa ei ole ruokaa nähtykään ja on vaan pelkkää kärsimystä.

Äänestä
  • Aika hieno logiikka tuossakin... Eli kun faijasi kuolee ja suret häntä, voin tulla läpsimään sua naamalle ja sanoa, et sulla ei ole oikeutta suruun, koska mulla ei ole ikinä edes ollut faijaa?

    Onko sulla tullut mieleen, että ihmissuhteet on voinu kestää vuosia ja niissä syntyy tunneside toiseen ihmiseen?

    Äänestä

"Little girl (with blue eyes)
there's a hole in your heart
and one between your legs
You've never had to wonder
which one he's going to fill
in spite of what he said
You'll never get away
hey
you'll give it up one day
come what may"

Äänestä

Oon ihan samassa jamassa kuin ap. Paitsi, että erosta aikaa n 1kk ja en ikävöi sitä suhdetta, tosin eksää tyyppinä kaipaan ja seuraa... Oon qusipää, tyhjä, kylmä ja inhottava ihminen eli jee jee.

Äänestä

Erosin tyttöystävästäni ja yksinäisyyttä ja kaipuuta tunsin pitkään. Mutta siinä se juuri olikin. En halunnut olla suhteessa, jossa olin pitkään vain sen takia, että yksin on kurjempaa.

Äänestä
  • sitä mieltä, että yksin ei ole koskaan kurjempaa kuin huonossa suhteessa.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Dinah. kirjoitti:

Erosin mun poikaystävästä ennen Joulua ja aluksi tuntui että meidän parisuhteen loppuminen oli oikea ratkaisu ja mä inhosin mun exää.

Nyt mä kuitenkin huomaan kaipaavani sitä edelleen. Tää tyhjyyden tunne on ihan käsittämätön. Se on niin vahva et tuntuu etten mä kykene enää muodostamaan tunteita ketään kohtaan. Musta on tullut sulkeutunut ja kylmä. Mä torjun kaikki mun lähelle yrittävät ihmiset melko suoraan, vaikka mä toisaalta kaipaisin läheisyyttä ja rakkautta.

Miten tästä umpikujasta pääsee eteenpäin? Mä haluaisin taas elää ja olla normaalisti. :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu