Uskottomuus on kuin silta, joka johdattaa uuteen todellisuuteen. Ekalla kerralla se on rakastumista, mutta uskottomuuteen joutuu koukkuun. Ensimmäisen kerran tunnemyrskyä saati morkkista ei tunne seuraavilla kerroilla. sitä huumaantuu hullaannuksesta ja ihastuksesta. Niitä haluaa kokoa ajan lisää ja niitä myös tulee elämässä jatkuvasti uusia vastaan. Kokee tunteita, kokee upeaa seksiä, mutta sitä jotain suhteista ei enää koskaan saa.
Ensimmäinen (ja silloin luuulin että aniutkertainen) rinnakkasisuhde alkoi 11 avioliittovuoden jälkeen. En ollut koskaan sitä ennen ajatellut ketään muuta. Suhde kesti 3 vuotta ja päättyi sen tultua ilmi. Avioliittoni kesti vielä muutaman vuoden, mutta päättyi lopulta kiutenkin.
Nyt olen elänyt uudessa suhteessa 1 vuotta, mutta minulla on koko ajan menossa jokin salainen seurustelusuhde. Pisimmät ovat alkaneet jo edellisen liiton aikana. En enää pidä näitä juttuja uskottomuutena, ajattelen enemmänkin seurustelevani useamman kanssa, vaikka vain yksi on se julkinen. Eli... Vaikka luuline etten enää pettäisi, niin paskat. Siitä ei vaan enää tule morkkista eikä kiinnijääminen pelota. Jos jää kiinni niin so? Sitten vaan uusi.
Ilman katumusta
19
516
Vastaukset
- avoimesti vierasta
Uskollisuus ei ole sinulle tärkeää. Eihän sen välttämättä tarvitse olla. Oikeastaan tuossa sinun tavassasi elää ei ole mitään tuomittavaa, jos kaikki mukana olevat osapuolet tietävät, miten sinä käyttäydyt. Siis myös vaimosi tietää. Kyse on silloin ns. avoimesta suhteesta tai polyamoriasta, mitä nimitystä tästä tilanteesta nyt halutaankaan käyttää. En oikein tunne termistöä, mutta noita nyt ainakin taidetaan käyttää.
Olet selvittänyt itsellesi, että sitoutuminen yhteen naiseen ei onnistu. Kerro se vielä avoimesti kaikille muillekin, niin myös heillä on kaikki tieto, mikä tarvitaan siihen, että he voivat päättää, haluavatko elää kanssasi vai ei. Sinun kanssasi samanlaisia on varmasti jonkin verran. Tapasi elää saattaa loukata niitä, jotka ajattelevat eri tavalla. Siksi sinun pitäisi olla rehellinen.- Armollinen itselleen
Ps 1. Tarkennus ja korjaus aloitukseen. Nykyinen suhteeni on kestänyt 7 vuotta.
Ps 2. Olen kylläkin nainen. - avoimesti vierasta
Jatkoa. Kas, aloittaja onkin nainen. Näin nämä ennakkoasenteet jylläävät, sorry miehet.
- pettäjän uhri
Tarinasi kertoo sen totuuden, ettei pettäjä parane koskaan, ei vaikka katumus ja paha olo iskisi välillä. Kohteet vaihtelee, tietyt ihmiset kaipaa elääkseen jatkuvaa sykettä ja pettää ikuisesti.
- Armollinen itselleen
Olen ajatellut samaa. Siis että onko todellakin niin, ettei pettäjä muutu? Ensimmäisellä kerralla koin monestakin syystä olevani enemmänkin uhri kuin pettäjä. Koin ajatuvani hallitsemattomatto,masti rinnakkaissuhteeseen. Silloin ajattelin, että tämä on seuraus (ex)mieheni välinpitämättömyydestä, hänen muista suhteistaan ja siitä että jäin ajankäytöllisesti aivan yksin lastemme kanssa. Exän vapaa-aika meni kavereiden ja harrastusten kanssa, palasi kotiin kun nukuimme. Mutta... Nyt ajattelen ettei miehen uskottomuus ollut mikään syy. Silloin minulla oli tilaus rakkaudelle ja minun olisi pitänyt erota sen sijaan että odotin mieheltäni huomiota.
Myöhemmin erottuani ja aloittaessani nykyisen suhteen (joka on siis kestänyt 8 vuotta eikä aloituksessa mainitun 1 vuotta) olin varma etten pettäisi enää koskaan. Mutta... Kyllä, toisella kertaa se on helpompaa. Kynnys madaltuu eikä tunnu edes morkkiksen poikasta. - pettäjän uhri
Armollinen itselleen kirjoitti:
Olen ajatellut samaa. Siis että onko todellakin niin, ettei pettäjä muutu? Ensimmäisellä kerralla koin monestakin syystä olevani enemmänkin uhri kuin pettäjä. Koin ajatuvani hallitsemattomatto,masti rinnakkaissuhteeseen. Silloin ajattelin, että tämä on seuraus (ex)mieheni välinpitämättömyydestä, hänen muista suhteistaan ja siitä että jäin ajankäytöllisesti aivan yksin lastemme kanssa. Exän vapaa-aika meni kavereiden ja harrastusten kanssa, palasi kotiin kun nukuimme. Mutta... Nyt ajattelen ettei miehen uskottomuus ollut mikään syy. Silloin minulla oli tilaus rakkaudelle ja minun olisi pitänyt erota sen sijaan että odotin mieheltäni huomiota.
Myöhemmin erottuani ja aloittaessani nykyisen suhteen (joka on siis kestänyt 8 vuotta eikä aloituksessa mainitun 1 vuotta) olin varma etten pettäisi enää koskaan. Mutta... Kyllä, toisella kertaa se on helpompaa. Kynnys madaltuu eikä tunnu edes morkkiksen poikasta.Pettäjä ei tosiaan muutu, yrittää sinnikkäästi, jaksaa ehkä vuoden tai kaksi hammasta kiristellän olla uskollinen ja kun sopiva kohde osuu kohdalle, sitten se on taas menoa. Itse sotkeuduin vastaavaan tapaukseen ja en tiedä olenko nyt uhri vai pettäjä.
- avoimesti vierasta
Armollinen itselleen kirjoitti:
Olen ajatellut samaa. Siis että onko todellakin niin, ettei pettäjä muutu? Ensimmäisellä kerralla koin monestakin syystä olevani enemmänkin uhri kuin pettäjä. Koin ajatuvani hallitsemattomatto,masti rinnakkaissuhteeseen. Silloin ajattelin, että tämä on seuraus (ex)mieheni välinpitämättömyydestä, hänen muista suhteistaan ja siitä että jäin ajankäytöllisesti aivan yksin lastemme kanssa. Exän vapaa-aika meni kavereiden ja harrastusten kanssa, palasi kotiin kun nukuimme. Mutta... Nyt ajattelen ettei miehen uskottomuus ollut mikään syy. Silloin minulla oli tilaus rakkaudelle ja minun olisi pitänyt erota sen sijaan että odotin mieheltäni huomiota.
Myöhemmin erottuani ja aloittaessani nykyisen suhteen (joka on siis kestänyt 8 vuotta eikä aloituksessa mainitun 1 vuotta) olin varma etten pettäisi enää koskaan. Mutta... Kyllä, toisella kertaa se on helpompaa. Kynnys madaltuu eikä tunnu edes morkkiksen poikasta.Mutta mitä ajattelet siitä, että kertoisit nykyiselle kumppanillesi totuuden tavastasi elää? Tunnet hänet niin hyvin, että voit varmaan arvioida, päättäisikö hän suhteenne vai jäisikö siihen. Joka tapauksessa koko elämääsi ajatellen eikö olisi parempi, että voisit elää rehellisesti sellaisena kuin olet? Siihen pitää vain löytyä sopiva kumppani.
Tuo juttu ei kuulosta myöskään ollenkaan hyvältä, että et tunne syyllisyyttä. Onko oikeasti niin, vai etkö halua tunnistaa sitä?
Haluaisitko kaikesta huolimatta olla uskollinen? Toivoisitko löytäväsi miehen, jonka kanssa yhdessäolo, seksi ym. olisi niin hyvää, että et haluaisi pettää? - Armollinen itselleen
avoimesti vierasta kirjoitti:
Mutta mitä ajattelet siitä, että kertoisit nykyiselle kumppanillesi totuuden tavastasi elää? Tunnet hänet niin hyvin, että voit varmaan arvioida, päättäisikö hän suhteenne vai jäisikö siihen. Joka tapauksessa koko elämääsi ajatellen eikö olisi parempi, että voisit elää rehellisesti sellaisena kuin olet? Siihen pitää vain löytyä sopiva kumppani.
Tuo juttu ei kuulosta myöskään ollenkaan hyvältä, että et tunne syyllisyyttä. Onko oikeasti niin, vai etkö halua tunnistaa sitä?
Haluaisitko kaikesta huolimatta olla uskollinen? Toivoisitko löytäväsi miehen, jonka kanssa yhdessäolo, seksi ym. olisi niin hyvää, että et haluaisi pettää?***********
Haluaisitko kaikesta huolimatta olla uskollinen? Toivoisitko löytäväsi miehen, jonka kanssa yhdessäolo, seksi ym. olisi niin hyvää, että et haluaisi pettää?
***********
Molempiin vastauksiin vastaus on ehdottomasti kyllä.
Nykyisessä suhteessa uskottomuuden taustalla on miehen haluttomuus. Aikanaan asiaa käsiteltiin keskenämme ja ammattilaistan kanssa. Keskusteltiin ja lopulta jopa riideltiin. Mutta kun toista ei haluta, niin ei sitten. Mies totesi silloin, että voisin hakea seksiä muualta, mutta hän ei sitten halua että kerron siitä. No, en tiedä miten tosissaan oli, mutta näillä mennään.
Lisäksi tuntuu siltä, että jos pettää ihmisen kanssa jonka olen tuntenut ennen nykyistä puolisoani tai ihminen asuaa ihan muualla, niin... siitä vaan ei tule morkkista. On kuin kaksi elämää. Kyllähän minä tunnistan sen, että tietty idealismi elämästä on kadonnut ja elämää tarkastelee aika asiapitoisesti.
Jos alan tuntea tunteita rinnakkaissuhdetta kohtaan, lopetan sen heti. En jotenkin halua/jaksa alkaa nyt mitään raadollista ihmissuhdedraamaa. - Koiran juoksu
Armollinen itselleen kirjoitti:
***********
Haluaisitko kaikesta huolimatta olla uskollinen? Toivoisitko löytäväsi miehen, jonka kanssa yhdessäolo, seksi ym. olisi niin hyvää, että et haluaisi pettää?
***********
Molempiin vastauksiin vastaus on ehdottomasti kyllä.
Nykyisessä suhteessa uskottomuuden taustalla on miehen haluttomuus. Aikanaan asiaa käsiteltiin keskenämme ja ammattilaistan kanssa. Keskusteltiin ja lopulta jopa riideltiin. Mutta kun toista ei haluta, niin ei sitten. Mies totesi silloin, että voisin hakea seksiä muualta, mutta hän ei sitten halua että kerron siitä. No, en tiedä miten tosissaan oli, mutta näillä mennään.
Lisäksi tuntuu siltä, että jos pettää ihmisen kanssa jonka olen tuntenut ennen nykyistä puolisoani tai ihminen asuaa ihan muualla, niin... siitä vaan ei tule morkkista. On kuin kaksi elämää. Kyllähän minä tunnistan sen, että tietty idealismi elämästä on kadonnut ja elämää tarkastelee aika asiapitoisesti.
Jos alan tuntea tunteita rinnakkaissuhdetta kohtaan, lopetan sen heti. En jotenkin halua/jaksa alkaa nyt mitään raadollista ihmissuhdedraamaa.Niin , sulla on elämässä sentään yksi tavoite - pilata niin monen ihmisen elämä kuin vain ehdit ennen kuolemaasi.
Jos taas et halua ihmisiä vahingoittaa , suosittelen että etsit kumppaniksesi niitä miehiä jotka om ns. pelureita.
Heille on se ja sama, petätkö vai et, koska itsekin pettävät aina kun on tilaisuus. - avoimesti vierasta
Armollinen itselleen kirjoitti:
***********
Haluaisitko kaikesta huolimatta olla uskollinen? Toivoisitko löytäväsi miehen, jonka kanssa yhdessäolo, seksi ym. olisi niin hyvää, että et haluaisi pettää?
***********
Molempiin vastauksiin vastaus on ehdottomasti kyllä.
Nykyisessä suhteessa uskottomuuden taustalla on miehen haluttomuus. Aikanaan asiaa käsiteltiin keskenämme ja ammattilaistan kanssa. Keskusteltiin ja lopulta jopa riideltiin. Mutta kun toista ei haluta, niin ei sitten. Mies totesi silloin, että voisin hakea seksiä muualta, mutta hän ei sitten halua että kerron siitä. No, en tiedä miten tosissaan oli, mutta näillä mennään.
Lisäksi tuntuu siltä, että jos pettää ihmisen kanssa jonka olen tuntenut ennen nykyistä puolisoani tai ihminen asuaa ihan muualla, niin... siitä vaan ei tule morkkista. On kuin kaksi elämää. Kyllähän minä tunnistan sen, että tietty idealismi elämästä on kadonnut ja elämää tarkastelee aika asiapitoisesti.
Jos alan tuntea tunteita rinnakkaissuhdetta kohtaan, lopetan sen heti. En jotenkin halua/jaksa alkaa nyt mitään raadollista ihmissuhdedraamaa.Tuo valaisee asiaa kun kerrot, että nykyinen miehesi on haluton. Olette myös puhuneet asiasta. Kurja juttu sinun ja myös miehesi kannalta, että hän on haluton. Ikään kuin ajaudut suhteisiin muiden miesten kanssa. Haluat kuitenkin jatkaa nykyistä suhdetta ja tietty suhteille on paljon perusteita.
Kokonaisuutena tilanne ei kuitenkaan ole hyvä. Etsit salasuhteita. Katkaiset kuitenkin ne, jos tunteita ilmenee. Se on varmasti raskasta sinulle ja tietysti myös sille salasuhteen miesosapuolelle. Vissiin kuitenkin kerrot heille rehellisesti, mikä tilanteesi on.
Oletko miettinyt omaa itseäsi. Onko kaikki kunnossa? Pystytkö aitoon läheisyyteen? Aloitatko parisuhteita miesten kanssa, joiden kanssa mitään syvää suhdetta ei oikein voikaan syntyä? Ihmisen mielessä on niin kimurantteja asioita esim. lapsuuden ihmissuhteista ja vuorovaikutuksesta johtuen. Ne saattavat tehdä tasapainoiset ihmissuhteet todella hankaliksi. - Itselleen armollinen
avoimesti vierasta kirjoitti:
Tuo valaisee asiaa kun kerrot, että nykyinen miehesi on haluton. Olette myös puhuneet asiasta. Kurja juttu sinun ja myös miehesi kannalta, että hän on haluton. Ikään kuin ajaudut suhteisiin muiden miesten kanssa. Haluat kuitenkin jatkaa nykyistä suhdetta ja tietty suhteille on paljon perusteita.
Kokonaisuutena tilanne ei kuitenkaan ole hyvä. Etsit salasuhteita. Katkaiset kuitenkin ne, jos tunteita ilmenee. Se on varmasti raskasta sinulle ja tietysti myös sille salasuhteen miesosapuolelle. Vissiin kuitenkin kerrot heille rehellisesti, mikä tilanteesi on.
Oletko miettinyt omaa itseäsi. Onko kaikki kunnossa? Pystytkö aitoon läheisyyteen? Aloitatko parisuhteita miesten kanssa, joiden kanssa mitään syvää suhdetta ei oikein voikaan syntyä? Ihmisen mielessä on niin kimurantteja asioita esim. lapsuuden ihmissuhteista ja vuorovaikutuksesta johtuen. Ne saattavat tehdä tasapainoiset ihmissuhteet todella hankaliksi.Hyviä kysymyksiä. Ensimmäinen perisuhteeni kesti 20 v, niistä 17v olin naimisissa. Avioiduin nuorena, oli ihan pohjattoman rakastunut. Mies oli uskoton alusta saakka, näin sen, mutta en jotenkin tajunnut. Tämä voi liittyä siihen tai sitten ei.
Joka tapauksessa en halua enää naimisiin, en koskaan. Lapset aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä. Nykyinen mies mukava ja perusturvallinen. Ei kuitenkaan mikään vuosisadan rakkaustarina.
Miehen haluttomuus on tietenmkin ollut rankka juttu. Alun perin ajattelin tältä suhteelta enemmän. Mutta kyllä seksielämän katomaminen on vienyt arvostuksen suhteesta. Ihmisessä ei mitään vikaa, mutta rakkautta... ei.
Olenhan minä jotenkin hajalla ja tuuliajolla, mutta tämä on aika turvallista ja mukavaa. Tässä ei ole haaksirikon vaaraa. Kumppanuutta rakkauden sijaan?
Pettäminen pohjautuu suoraan seksiin. Se on nin ihanaa ja voimaannuttavaa. En pidä itseäni addiktina vaan perusterveenä naisena. Aikanaan vaihdevuodet ehkä korjaa tämän ongelman, tai sitten ei. Aika näyttä.
- Aamen paamen
Sama tilanne kuin minulla, ymmärrän hyvin sinua.
Olen ajatellut, etten pystynyt edellisiä rakastamaan, en edes pystynyt koskaan sanomaan sitä, ellen oikeasti tuntenut niin. Välillä hymyilytti, kun toinen oli ihastunut, tosissaan ja vähän reppana, tietämättä, että minä salasuhteilen kokoajan muiden kanssa. Koskaan ei ole tullut morkkista.
Miksi ei? Siksi kun ei rakasta toista täydellisesti ja rehellisesti.- Armollinen itselleen
Tuo varmasti pitää paikkansa. Toisaalta kun on pettynyt elämässä, on jotenkin turvallista olla parisuhteessa, jossa toinen ei saa sinusta täydellistä tunneotetta. Silloin hallitsee myös mahdollisen epäonnistumisen ja suhteen päättymisen. Onhan tämä vähän sellaista rohkeuden puutetta.
On helppo pelata ihmisten kanssa, joihin tunne on hallittavissa. Siksi kai päätänkin tapailun heti, jos ihminen on oikeasti sellainen johon voisin syvästi ihastua. Kappas vaan, taas opin uutta. - itsekästä???
jos oikeasti rakastaisit toista niin et ikinä pystyis tekeen sitä, jos ei voi olla yhden kanssa niin miksi seurustella? miks satuttaa toista joka välittää? eikö olisi helpompaa vaan olla sinkkuna kaikkien kanssa ketään satuttamatta?
- Itselleen armollinen
itsekästä??? kirjoitti:
jos oikeasti rakastaisit toista niin et ikinä pystyis tekeen sitä, jos ei voi olla yhden kanssa niin miksi seurustella? miks satuttaa toista joka välittää? eikö olisi helpompaa vaan olla sinkkuna kaikkien kanssa ketään satuttamatta?
Varmasti luit tekstini. Mieshän on nimenomaan omassa rakkaudessaan (?) sanonut, että voin harrastaa seksiä (koska hän ei halua - kaikkia seksi ei kiinnosta), mutta hän ei halua tiettä näistä muista tai niiden olemassa olosta. Aika paskaa oikeasti tuokin, että antaa alussa vain saadakseen toisen kiinnostumaan itsestään. Joskus olen miettinyt sitäkin, että mies on oikeastaan se enemmän petollinen. Antoi ymmärtää lupauksen eheästä, täysipainoisesta suhteesta. Sitten kun sitouduin, seksi loppui siihen paikkaan. Eli kyllä minä olen tässä kohdin armolinen itselleni.
Kumman pitäisi ekana päättää suhde kokonaan? Minun vai miehen? Ehkä aika korjaa asian tavalla tai toisella.
- itseppä tiedät
Eihän siinä muuten mitään, mut jos vaimo tietää, alkaa todella olla riitaa, ja saattaa tulla myös väkivaltaista käytöstä.
Eihän ketään voi omistaa, siksi kai olis parasta kertoa et on rinnakkais-suhde, eikä ole rakkautta vaan piristystä haet.- Ap
Hmm.. Kenen vaimo?
- Olisitkos
Alkaako etunimesi R:llä ja sukunimesi K:lla sekä asutko Espoossa;jos näin on sitten olen tunnistanut sinut ja sinäkin varmaan minut tunnistat jos vihjeitä annan.
- Armollinen itselleen
Jos näin olisi, voisit tietenkin keskustella asiasta kanssani kasvotusten täällä arvailujen sijaan. No, ei nyt kuitenkaan ihan osunut kohdalleen tämä "tunnistus". Tosin arvailusi kertoo kai osaltaan siitä, etten ole ainut joka kipuilee samojen asioiden kanssa? Lohdullista sekin tietysti, ettei ole ainut tässä tilanteessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 875439
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h804722Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1113027Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv882955Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p232564Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.612039Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska251976- 321523
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1141439- 1851328