Ilman katumusta

Ps 1. Tarkennus ja korjaus aloitukseen. Nykyinen suhteeni on kestänyt 7 vuotta.
Ps 2. Olen kylläkin nainen.

Jatkoa. Kas, aloittaja onkin nainen. Näin nämä ennakkoasenteet jylläävät, sorry miehet.

Olen ajatellut samaa. Siis että onko todellakin niin, ettei pettäjä muutu? Ensimmäisellä kerralla koin monestakin syystä olevani enemmänkin uhri kuin pettäjä. Koin ajatuvani hallitsemattomatto,masti rinnakkaissuhteeseen. Silloin ajattelin, että tämä on seuraus (ex)mieheni välinpitämättömyydestä, hänen muista suhteistaan ja siitä että jäin ajankäytöllisesti aivan yksin lastemme kanssa. Exän vapaa-aika meni kavereiden ja harrastusten kanssa, palasi kotiin kun nukuimme. Mutta... Nyt ajattelen ettei miehen uskottomuus ollut mikään syy. Silloin minulla oli tilaus rakkaudelle ja minun olisi pitänyt erota sen sijaan että odotin mieheltäni huomiota.

Myöhemmin erottuani ja aloittaessani nykyisen suhteen (joka on siis kestänyt 8 vuotta eikä aloituksessa mainitun 1 vuotta) olin varma etten pettäisi enää koskaan. Mutta... Kyllä, toisella kertaa se on helpompaa. Kynnys madaltuu eikä tunnu edes morkkiksen poikasta.

Armollinen itselleen kirjoitti:

Olen ajatellut samaa. Siis että onko todellakin niin, ettei pettäjä muutu? Ensimmäisellä kerralla koin monestakin syystä olevani enemmänkin uhri kuin pettäjä. Koin ajatuvani hallitsemattomatto,masti rinnakkaissuhteeseen. Silloin ajattelin, että tämä on seuraus (ex)mieheni välinpitämättömyydestä, hänen muista suhteistaan ja siitä että jäin ajankäytöllisesti aivan yksin lastemme kanssa. Exän vapaa-aika meni kavereiden ja harrastusten kanssa, palasi kotiin kun nukuimme. Mutta... Nyt ajattelen ettei miehen uskottomuus ollut mikään syy. Silloin minulla oli tilaus rakkaudelle ja minun olisi pitänyt erota sen sijaan että odotin mieheltäni huomiota.

Myöhemmin erottuani ja aloittaessani nykyisen suhteen (joka on siis kestänyt 8 vuotta eikä aloituksessa mainitun 1 vuotta) olin varma etten pettäisi enää koskaan. Mutta... Kyllä, toisella kertaa se on helpompaa. Kynnys madaltuu eikä tunnu edes morkkiksen poikasta.

Lue lisää

Pettäjä ei tosiaan muutu, yrittää sinnikkäästi, jaksaa ehkä vuoden tai kaksi hammasta kiristellän olla uskollinen ja kun sopiva kohde osuu kohdalle, sitten se on taas menoa. Itse sotkeuduin vastaavaan tapaukseen ja en tiedä olenko nyt uhri vai pettäjä.

Armollinen itselleen kirjoitti:

Olen ajatellut samaa. Siis että onko todellakin niin, ettei pettäjä muutu? Ensimmäisellä kerralla koin monestakin syystä olevani enemmänkin uhri kuin pettäjä. Koin ajatuvani hallitsemattomatto,masti rinnakkaissuhteeseen. Silloin ajattelin, että tämä on seuraus (ex)mieheni välinpitämättömyydestä, hänen muista suhteistaan ja siitä että jäin ajankäytöllisesti aivan yksin lastemme kanssa. Exän vapaa-aika meni kavereiden ja harrastusten kanssa, palasi kotiin kun nukuimme. Mutta... Nyt ajattelen ettei miehen uskottomuus ollut mikään syy. Silloin minulla oli tilaus rakkaudelle ja minun olisi pitänyt erota sen sijaan että odotin mieheltäni huomiota.

Myöhemmin erottuani ja aloittaessani nykyisen suhteen (joka on siis kestänyt 8 vuotta eikä aloituksessa mainitun 1 vuotta) olin varma etten pettäisi enää koskaan. Mutta... Kyllä, toisella kertaa se on helpompaa. Kynnys madaltuu eikä tunnu edes morkkiksen poikasta.

Lue lisää

Mutta mitä ajattelet siitä, että kertoisit nykyiselle kumppanillesi totuuden tavastasi elää? Tunnet hänet niin hyvin, että voit varmaan arvioida, päättäisikö hän suhteenne vai jäisikö siihen. Joka tapauksessa koko elämääsi ajatellen eikö olisi parempi, että voisit elää rehellisesti sellaisena kuin olet? Siihen pitää vain löytyä sopiva kumppani.

Tuo juttu ei kuulosta myöskään ollenkaan hyvältä, että et tunne syyllisyyttä. Onko oikeasti niin, vai etkö halua tunnistaa sitä?

Haluaisitko kaikesta huolimatta olla uskollinen? Toivoisitko löytäväsi miehen, jonka kanssa yhdessäolo, seksi ym. olisi niin hyvää, että et haluaisi pettää?

avoimesti vierasta kirjoitti:

Mutta mitä ajattelet siitä, että kertoisit nykyiselle kumppanillesi totuuden tavastasi elää? Tunnet hänet niin hyvin, että voit varmaan arvioida, päättäisikö hän suhteenne vai jäisikö siihen. Joka tapauksessa koko elämääsi ajatellen eikö olisi parempi, että voisit elää rehellisesti sellaisena kuin olet? Siihen pitää vain löytyä sopiva kumppani.

Tuo juttu ei kuulosta myöskään ollenkaan hyvältä, että et tunne syyllisyyttä. Onko oikeasti niin, vai etkö halua tunnistaa sitä?

Haluaisitko kaikesta huolimatta olla uskollinen? Toivoisitko löytäväsi miehen, jonka kanssa yhdessäolo, seksi ym. olisi niin hyvää, että et haluaisi pettää?

Lue lisää

***********
Haluaisitko kaikesta huolimatta olla uskollinen? Toivoisitko löytäväsi miehen, jonka kanssa yhdessäolo, seksi ym. olisi niin hyvää, että et haluaisi pettää?
***********

Molempiin vastauksiin vastaus on ehdottomasti kyllä.

Nykyisessä suhteessa uskottomuuden taustalla on miehen haluttomuus. Aikanaan asiaa käsiteltiin keskenämme ja ammattilaistan kanssa. Keskusteltiin ja lopulta jopa riideltiin. Mutta kun toista ei haluta, niin ei sitten. Mies totesi silloin, että voisin hakea seksiä muualta, mutta hän ei sitten halua että kerron siitä. No, en tiedä miten tosissaan oli, mutta näillä mennään.

Lisäksi tuntuu siltä, että jos pettää ihmisen kanssa jonka olen tuntenut ennen nykyistä puolisoani tai ihminen asuaa ihan muualla, niin... siitä vaan ei tule morkkista. On kuin kaksi elämää. Kyllähän minä tunnistan sen, että tietty idealismi elämästä on kadonnut ja elämää tarkastelee aika asiapitoisesti.

Jos alan tuntea tunteita rinnakkaissuhdetta kohtaan, lopetan sen heti. En jotenkin halua/jaksa alkaa nyt mitään raadollista ihmissuhdedraamaa.

Armollinen itselleen kirjoitti:

***********
Haluaisitko kaikesta huolimatta olla uskollinen? Toivoisitko löytäväsi miehen, jonka kanssa yhdessäolo, seksi ym. olisi niin hyvää, että et haluaisi pettää?
***********

Molempiin vastauksiin vastaus on ehdottomasti kyllä.

Nykyisessä suhteessa uskottomuuden taustalla on miehen haluttomuus. Aikanaan asiaa käsiteltiin keskenämme ja ammattilaistan kanssa. Keskusteltiin ja lopulta jopa riideltiin. Mutta kun toista ei haluta, niin ei sitten. Mies totesi silloin, että voisin hakea seksiä muualta, mutta hän ei sitten halua että kerron siitä. No, en tiedä miten tosissaan oli, mutta näillä mennään.

Lisäksi tuntuu siltä, että jos pettää ihmisen kanssa jonka olen tuntenut ennen nykyistä puolisoani tai ihminen asuaa ihan muualla, niin... siitä vaan ei tule morkkista. On kuin kaksi elämää. Kyllähän minä tunnistan sen, että tietty idealismi elämästä on kadonnut ja elämää tarkastelee aika asiapitoisesti.

Jos alan tuntea tunteita rinnakkaissuhdetta kohtaan, lopetan sen heti. En jotenkin halua/jaksa alkaa nyt mitään raadollista ihmissuhdedraamaa.

Lue lisää

Niin , sulla on elämässä sentään yksi tavoite - pilata niin monen ihmisen elämä kuin vain ehdit ennen kuolemaasi.

Jos taas et halua ihmisiä vahingoittaa , suosittelen että etsit kumppaniksesi niitä miehiä jotka om ns. pelureita.

Heille on se ja sama, petätkö vai et, koska itsekin pettävät aina kun on tilaisuus.

Armollinen itselleen kirjoitti:

***********
Haluaisitko kaikesta huolimatta olla uskollinen? Toivoisitko löytäväsi miehen, jonka kanssa yhdessäolo, seksi ym. olisi niin hyvää, että et haluaisi pettää?
***********

Molempiin vastauksiin vastaus on ehdottomasti kyllä.

Nykyisessä suhteessa uskottomuuden taustalla on miehen haluttomuus. Aikanaan asiaa käsiteltiin keskenämme ja ammattilaistan kanssa. Keskusteltiin ja lopulta jopa riideltiin. Mutta kun toista ei haluta, niin ei sitten. Mies totesi silloin, että voisin hakea seksiä muualta, mutta hän ei sitten halua että kerron siitä. No, en tiedä miten tosissaan oli, mutta näillä mennään.

Lisäksi tuntuu siltä, että jos pettää ihmisen kanssa jonka olen tuntenut ennen nykyistä puolisoani tai ihminen asuaa ihan muualla, niin... siitä vaan ei tule morkkista. On kuin kaksi elämää. Kyllähän minä tunnistan sen, että tietty idealismi elämästä on kadonnut ja elämää tarkastelee aika asiapitoisesti.

Jos alan tuntea tunteita rinnakkaissuhdetta kohtaan, lopetan sen heti. En jotenkin halua/jaksa alkaa nyt mitään raadollista ihmissuhdedraamaa.

Lue lisää

Tuo valaisee asiaa kun kerrot, että nykyinen miehesi on haluton. Olette myös puhuneet asiasta. Kurja juttu sinun ja myös miehesi kannalta, että hän on haluton. Ikään kuin ajaudut suhteisiin muiden miesten kanssa. Haluat kuitenkin jatkaa nykyistä suhdetta ja tietty suhteille on paljon perusteita.

Kokonaisuutena tilanne ei kuitenkaan ole hyvä. Etsit salasuhteita. Katkaiset kuitenkin ne, jos tunteita ilmenee. Se on varmasti raskasta sinulle ja tietysti myös sille salasuhteen miesosapuolelle. Vissiin kuitenkin kerrot heille rehellisesti, mikä tilanteesi on.

Oletko miettinyt omaa itseäsi. Onko kaikki kunnossa? Pystytkö aitoon läheisyyteen? Aloitatko parisuhteita miesten kanssa, joiden kanssa mitään syvää suhdetta ei oikein voikaan syntyä? Ihmisen mielessä on niin kimurantteja asioita esim. lapsuuden ihmissuhteista ja vuorovaikutuksesta johtuen. Ne saattavat tehdä tasapainoiset ihmissuhteet todella hankaliksi.

avoimesti vierasta kirjoitti:

Tuo valaisee asiaa kun kerrot, että nykyinen miehesi on haluton. Olette myös puhuneet asiasta. Kurja juttu sinun ja myös miehesi kannalta, että hän on haluton. Ikään kuin ajaudut suhteisiin muiden miesten kanssa. Haluat kuitenkin jatkaa nykyistä suhdetta ja tietty suhteille on paljon perusteita.

Kokonaisuutena tilanne ei kuitenkaan ole hyvä. Etsit salasuhteita. Katkaiset kuitenkin ne, jos tunteita ilmenee. Se on varmasti raskasta sinulle ja tietysti myös sille salasuhteen miesosapuolelle. Vissiin kuitenkin kerrot heille rehellisesti, mikä tilanteesi on.

Oletko miettinyt omaa itseäsi. Onko kaikki kunnossa? Pystytkö aitoon läheisyyteen? Aloitatko parisuhteita miesten kanssa, joiden kanssa mitään syvää suhdetta ei oikein voikaan syntyä? Ihmisen mielessä on niin kimurantteja asioita esim. lapsuuden ihmissuhteista ja vuorovaikutuksesta johtuen. Ne saattavat tehdä tasapainoiset ihmissuhteet todella hankaliksi.

Lue lisää

Hyviä kysymyksiä. Ensimmäinen perisuhteeni kesti 20 v, niistä 17v olin naimisissa. Avioiduin nuorena, oli ihan pohjattoman rakastunut. Mies oli uskoton alusta saakka, näin sen, mutta en jotenkin tajunnut. Tämä voi liittyä siihen tai sitten ei.

Joka tapauksessa en halua enää naimisiin, en koskaan. Lapset aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä. Nykyinen mies mukava ja perusturvallinen. Ei kuitenkaan mikään vuosisadan rakkaustarina.

Miehen haluttomuus on tietenmkin ollut rankka juttu. Alun perin ajattelin tältä suhteelta enemmän. Mutta kyllä seksielämän katomaminen on vienyt arvostuksen suhteesta. Ihmisessä ei mitään vikaa, mutta rakkautta... ei.

Olenhan minä jotenkin hajalla ja tuuliajolla, mutta tämä on aika turvallista ja mukavaa. Tässä ei ole haaksirikon vaaraa. Kumppanuutta rakkauden sijaan?

Pettäminen pohjautuu suoraan seksiin. Se on nin ihanaa ja voimaannuttavaa. En pidä itseäni addiktina vaan perusterveenä naisena. Aikanaan vaihdevuodet ehkä korjaa tämän ongelman, tai sitten ei. Aika näyttä.

Tuo varmasti pitää paikkansa. Toisaalta kun on pettynyt elämässä, on jotenkin turvallista olla parisuhteessa, jossa toinen ei saa sinusta täydellistä tunneotetta. Silloin hallitsee myös mahdollisen epäonnistumisen ja suhteen päättymisen. Onhan tämä vähän sellaista rohkeuden puutetta.

On helppo pelata ihmisten kanssa, joihin tunne on hallittavissa. Siksi kai päätänkin tapailun heti, jos ihminen on oikeasti sellainen johon voisin syvästi ihastua. Kappas vaan, taas opin uutta.

jos oikeasti rakastaisit toista niin et ikinä pystyis tekeen sitä, jos ei voi olla yhden kanssa niin miksi seurustella? miks satuttaa toista joka välittää? eikö olisi helpompaa vaan olla sinkkuna kaikkien kanssa ketään satuttamatta?

itsekästä??? kirjoitti:

jos oikeasti rakastaisit toista niin et ikinä pystyis tekeen sitä, jos ei voi olla yhden kanssa niin miksi seurustella? miks satuttaa toista joka välittää? eikö olisi helpompaa vaan olla sinkkuna kaikkien kanssa ketään satuttamatta?

Lue lisää

Varmasti luit tekstini. Mieshän on nimenomaan omassa rakkaudessaan (?) sanonut, että voin harrastaa seksiä (koska hän ei halua - kaikkia seksi ei kiinnosta), mutta hän ei halua tiettä näistä muista tai niiden olemassa olosta. Aika paskaa oikeasti tuokin, että antaa alussa vain saadakseen toisen kiinnostumaan itsestään. Joskus olen miettinyt sitäkin, että mies on oikeastaan se enemmän petollinen. Antoi ymmärtää lupauksen eheästä, täysipainoisesta suhteesta. Sitten kun sitouduin, seksi loppui siihen paikkaan. Eli kyllä minä olen tässä kohdin armolinen itselleni.

Kumman pitäisi ekana päättää suhde kokonaan? Minun vai miehen? Ehkä aika korjaa asian tavalla tai toisella.

Hmm.. Kenen vaimo?

Jos näin olisi, voisit tietenkin keskustella asiasta kanssani kasvotusten täällä arvailujen sijaan. No, ei nyt kuitenkaan ihan osunut kohdalleen tämä "tunnistus". Tosin arvailusi kertoo kai osaltaan siitä, etten ole ainut joka kipuilee samojen asioiden kanssa? Lohdullista sekin tietysti, ettei ole ainut tässä tilanteessa.