Vaimon epäilyt

Kuka tollasta jaksaa? Ei kukaan. Sano että käytös loppuu tai sitten avioliitto loppuu.

Vakavan keskustelun paikka. Kuka tuollaista määrättömästi jaksaa, vaimosi on sairaanloisen mustasukkainen. Kuten tuossa edellinen kirjoittaja kommentoi, se on joko tai ja vaimon on se parasta ymmärtää. Ei parisuhdetta rakenneta jatkuvalla epäillyksellä, vaan luottamuksella.

Sairas eukko sulla.

" Pakko jaksaa, kun on vihitty". Tuli mieleen tollanen lentävä lause nuoruudesta.

Miksi olet fb: ssä? Luulisi parisuhteellisilla olevan yhteistä tekemistä, eikä roikkua toisten elämää sulostuttamassa. Kuulostaa kuitenkin hyvin yleiseltä, joten älä siitä suutahda. En edes tiedä, miten fb toimii, joten paha mennä toisia arvostelemaan.

Toinen asia tuon fb: lisäksi on se, että käytit vaimostasi nimeä "akka". Se ei osoita kovinkaan kummoista arvostusta. Suosittelen pitäytymään "vaimo"- ja "emäntä"- versioissa jos hellittelynimet eivät istu tapaukseen. Naisesi ei nimittäin tarvitsisi vahtia tekemisiäsi, jos hän tuntisi saavansa arvostusta ja olevansa the one and only. Siis se ainoa oikea. Sitä älköön miehet kyllästykö muistuttamasta nuppusilleen.

Kolmas asia on: ole mies ja sano, että perusteeton vahtiminen ja epäily ei tule kysymykseen enää, jos vaikka joskus on tullut. Sanot ilmoittavasi sitten jos tuuri muuttuu. Istukaa nokikkain pöydän ääreen ja nostakaa kissan häntä... vai miten se meni, mutta tehkää sopimus; enemmän rakkautta, vähemmän kyttäystä, ni se on sitten fifty- sixty. Suomalainen mieshän kestää matkan varrella mitä vaan, mutta kaikkea sontaa ei tarvitse suostua ottamaan vastaan. Jos vaimosi on vielä keskustelunkin jälkeen epäluuloinen, anna sen olla hänen ongelmansa. Muistutat vain, mitä olette siitä sopineet... ehkä kannattaa myös reilusti kysyä, mistä se johtuu ja onko asia ylipäätään kotikonstein autettavissa.

Sinulle " Ei jaksais enään" Lukiessani viestiäsi tuli mieleeni tälläinen juttu.
Oletko itse millään lailla aiheuttanut emäntäsi epäluuloja? Oletko koskaan valehdellut, loukannut tai tehnyt jotain sellaista josta hän kokee epävarmuutta ja mustasukkaisuutta?

Mielestäni toisen tuntiessa mustisoireita, niistä pitäisi pystyä keskustelemaan asiallisesti ilman että kumpikaan tuntee oloaan turvattomaksi tai typeräksi.

Pieni mustasukkaisuus on aina tervettä, toisen välittämistä ja sitä että toinen on tärkeä ihminen. Tietysti liika on sitten liikaa.

Mustiksen uhrille, tekstisi kertoo hienoista ajatuksista :)

Olin yli 10 v naimisissa miehen kanssa joka epäili mua pettämisestä. Ei kannata alistua sellaiseen. Itse olen luonteeltani perus-luottavainen enkä voi ymmärtää että jos naimisiin on mentyy muutoin kuin pakosta, miksi toisen pitää epäillä. Heti pois sellaisesta suhteesta jos aiheettomat epäilyt ei puhumalla lopu.

Lähes 40 vuoden avioliiton aikana, joka kaatui miehen pettämisiin, tuli opittua yhtä sun toista. Minä rakastin aviomiestäni ja luotin häneen 100%:sti. Hän osasi olla hyvin vakuuttava ja sai minut uskomaan itseensä. Lopulta suomut putosivat silmistäni ja näin sen, mitä en ollut halunnut nähdä.

Tällä yritän kertoa, että loppujen lopuksi, varmuutta toisesta ei ole koskaan.
Mustasukkaisuuteen ja epäilyyn on aina syynsä...kukaan ei synny mustasukkaiseksi. Huomioitko tarpeeksi kumppaniasi, onko teillä yhteisiä harrastuksia/tekemistä. Keskusteletteko keskenänne.

Aina kannattaa myös katsoa peiliin...elämä ei ole aina yksioikoista.

Pyöräily on tosi vaarallista, kuin myös yksin nukkuminen, siinäkin voi tulla mustasilmä.
Elämä opettaa kuuntelemaan seli seli kertomuksia. Jotkut uskoo jotkut ei, pettäjät on kuitenkin ikuisia.

Luota sydämeesi, usko näkemääsi, kuule sanoja....ei savua ilman tulta!

Ihan totta, elämä opettaa kuuntelemaan seli seli kertomuksia. Näkeehän näitä merkkejä siellä sun täällä. Et tiedä että tiedän. Pieniä valheita joka päivä. Olen tosi pettynyt sinuun..