Mitä teen?

Turha trollaus tämä. Jokainen psykologiaa lukenut tietää, ettei ole mahdollista, että jotain henkilöä on kiusattu vielä 2 vuotiaana.
Keksi parempaa tekemistä kuin tämä turhien tarinoiden keksiminen..

Voi vaikeata on olleet vuotesi nuori neiti. Ei ole ihme että tunnet noin ja olet väsynyt ja pettynyt tähän elämään. On niin että toiset reppanat pakenevat elämisen tuskaa kiusaamalla toisia ja sitten toisten kärsimys tulee että joutuvat noiden onnettomien uhriksi niin kuin sinulle on käynyt. Yleensä kiusatut ovat niitä herkkiä, lahajakkaita ja thienoja ihmisiä. Monesti juuri siksi julmat kiusaavat heitä.
Sinä et ole itse mitenkään huono ja paha ja ei tarvitse vihata itseäsi sen vuoksi. Itsetunto kiusatuilla puhuu usein: olen huono, paha, minun ei pitäsi olla edes olemassa.
Varmaan tarvitset terapiaa mutta juuri sinunlaisista tulee niitä ihmiskunnan timantteja. He ymmärtävät elämää laajemmin. Monet terapeutit ovat itse käyneet kovia läpi ja sen vuoksi osaavat auttaa kohtalotovereidaan.Kuitenkaan ei sen vuoksi tarvitse läheä opiskelemaan ammattiauttajaksi jos ei ole työstä kiinnostunut.
Oleko jo saanut hätääsi mitään apua ja ymmärretäänkö tuskasi. Jos olisit tässä vieressä niin ottaisin syliin ja rutistaisin. Kyllä sinä voit vielä kokea hyvää elämää.

vitun urpo tarkotan sitä että on kiusattu niin kauan ku muistan!

Kukaan ei ymmärrä!

itseäkin kiusattu jo usean vuoden ajan, kärsin täysin samoista oireista. ihmeellä olen jaksanut eteenpäin. koittanut vaan pysytellä yksinään ettei tule "konflikteja"

Älä välitä noista saivartelijoista jotka kirjoittaa tänne, jätä huonot kommentit ja ota ne hyvät talteen jotka auttavat sinua eteenpäin.

Ne ihmiset jotka kiusaa sua on surkeita ja säälittäviä, on tosi raukkamaista alkaa kiusaamaan toista. Se kertoo vain heidän omasta olotilastaan paljon kun tuollaista tarvitsee tehdä. Jos olisin siskosi, niin en antaisi kenenkään kohdella tuolla lailla sinua!

Onko sinulla ketään kelle jutella? Jos ei, niin minäkin suosittelisin terapiaa - sitä varten he tekevät työtään että voivat auttaa ihmisiä ongelmissaan. Ehkä alku voisi olla sellainen että varaisi ajan terveyskeskuksesta lääkäriltä ja hän sitten ohjaa eteenpäin. Kiva kun kirjoittelet tänne ajatuksiasi! Olisi hienoa jos jaksat kirjottaa lisää elämästäsi.

Masennukseen on oikeesti saatavilla apua, ei kannata jäädä itseksiin omien ajatustensa kanssa jos ne alkavat kiertää kehää. Olosi alkaa parantua kun pääset alkuun ja saat avun.
Muistan sinua rukouksissani , tsemppiä ja voimahali sinulle

luovuta

Nuoruus on välillä aika angstista, mutta siitä pääsee useimmat yli. Sitten angsitsen nuoruuden jälkeen koittaa ... angstinen aikuisuus!

Itseänikin kiusattiin lähes koko lapsuus ja nuoruus tuonne 15/16-vuotiaaksi. Olin liian tumma (vaikka ihan suomalainen olenkin) r-vikainen ja kiusaajieni mielestä täysi luuseri.

Mutta sitten: minusta tuli nuori nainen, sain osakseni poikien huomiota ja ihailua. Lukion alettua, kiusaajatkin jäivät. Olo oli kuin rumalla ankanpoikasella! Jaksa vielä vähän aikaa - kyllä sinustakin vielä se joutsen kasvaa :)

Sinullepa on kasautunut paljon taakkaa kannettavaksi. Olen pahoillani siitä. Elämä ei ole tasa-arvoista eikä oikeudenmukaista läheskään aina.

Sinun pitäisi ratkaista niitä ongelmia yksi kerrallaan, mutta onneksi niitä ei tarvitse ratkaista yksin. Jos perheesi ei tue sinua, niin olisiko parempi vaihtoehto, että sinä pääsisit vähäksi aikaa pois kodista esim. perhekotiin, jossa saisit tukea ja apua, jota tarvitset? Koulun terveydenhoitajan kautta pääset koulupsykologille. He auttavat kyllä, kun sanot, että tilanne on niin paha, että harkitset itsemurhaa. He tekevät virkavirheen, jolleivät ota sinua tosissaan. Myös lääkäri on vaitiolovelvollinen, joten esimerkiksi terveyskeskuslääkärille voi myös sanoa asiasta.

On mahdollista, että tällä hetkellä kärsit masennuksesta ja sen vuoksi tarvitset ehkä mahdollisesti joksikin aikaa mielenterveyslääkkeitä sekä keskusteluapua/terapiaa, joiden avulla alat nähdä maailman parempana paikkana.

Hyvää tässä tilanteessa on se, että tiedostat itse ongelman. Tiedät varmasti, että olet hyvä ihminen ja arvokas. Tästä on vaan tie ylöspäin. Kun tulet aikuiseksi, voit muuttaa lapsuudenkodista pois ja tehdä asioita haluamallasi tavalla. Silloin ei tarvitse olla enää sellaisten ihmisten lähellä, jotka painavat itsetuntoasi alas. Voit aina näyttää heille, miten väärässä he olivat ja miten hyvä ja vahva sinusta tulee aikuisena.

Ymmärräthän, että koska tilanne on ollut jo pitkään huono, niin ongelmat eivät ratkea päivässä eikä kahdessa. Jos olet pärjännyt jo näin kauan, niin tarvitsee enää sen verran, että jaksat pyytää apua. Netistä löytyy tietoa googlettamalla esim. Nuorten auttava puhelin -sanoilla. Hätätilanteessa jos tilanne päätyy akuutiksi, soita 112 hätäpuhelimeen ja sano, että olet tekemässä itsemurhaa, niin saat avun paikalle heti. Parasta olisi kuitenkin, että puutut asioiden hoitamiseen nyt, kun vielä olisi toivoa olemassa.

Älä anna kiusaajillesi sitä iloa, että luovutat. Anna itsellesi aikaa parantua

Voit sä tehdä muutakin, yrittää vielä katsoa, hakea apua, sietää, parantua, vaikka hampaat irvessä.

Voisit esim. katsoa tuonne 18 tai 20-vuotiaaksi ja sen jälkeen jos ei tunnu paremmalta niin ... keksiä jotain.

Musta tuntuu, että osa noista sun ongelmista on teini-iän aiheuttamia ja osa varmaankin sairauden, syömishäiriön tms. Lääkkeetkin voi jopa auttaa eli kannattaa yrittää päästä kunnon hoitoon.

Voimia sulle. Koita edes kestää

Harmillista,ettei vanhenpasi auta sinua ja tue sinua.Kyllä 2.v voi muistaa kiusaamiskokemuksia.Ainakin minun tyttäreni muistaa.Itse olen ajanut ns.aktiivisesti lasteni puolia kiusaamistapauksissa.Muistaakseni on sellaine ryhmä josta saa tukea ja ohjeita miten tomia kun kiustataan.Rehtori ei kuuntele,opettettajat ei näe eikä puutu.Mutta elämääsi ei kannata tuhota heidän takiaan olet voittaja et häviäjä,häviäjä on kiusaaja jos se sinua yhtään auttaa.
http://www.kiusaaminen.fi/

Jep.. Kiitos kaikille hyvistä kommenteista