Avioero

Lapset jäivät sinulle, joten osan elatusveloista ex-vaimosi voisi kuitata tuolla osuudellaan talosta. Tai siis toisinpäin, osan osuudesta elatusmaksuilla.

Komppaan edellistä. Vaimosi tulee maksaa sinulle elatusapua, jos teillä on alaikäisiä lapsia. Vaikka rakastatkin vielä, niin suosittelen sinua pitämään puolesi erossa. Kunnon asianajaja maksaa itsensä takaisin äkkiä.

Vaikutat kunnolliselta ja mukavalta mieheltä, joten tulet varmasti löytämään veroisesi naisen rinnalle.

No joo, ei varmana ole ap:llä muut naiset mielessä..Jos on 20v ollut suhteessa ja vielä edelleen rakastaa vaimoaan, menee toipumiseen vähintään 5-10v..ei ole helppo tilanne. Voi itkut sentään, vaimosi halusi suhteesta pois, joten valitettavasti et voi sille mitään..Voit yrittää taistella, mutta en kehoita siihen, koska jo 5v rinnakkaissuhde tarkoittaa sitä, että ainakin 5v olet elänyt pelkässä valheessa. Vaimosi on tarvinnut ehkä tuon ajan päästäkseen irti teidän suhteestanne.

Mikään ei takaa onnea sen toisen kanssa. Voi olla, että kun se arki vihdoin koittaa uuteen suhteeseenkin niin alkaa äkkiä kaivata takaisin sinun luoksesi. Jos sinulla on selkärankaa, teet itsellesi nyt selväksi sen millä ehdoin otat vaimosi takaisin, jos hän yrittää tulla. Älä jää kynnysmatoksi äläkä missään nimessä hyväksy suhteen jatkuvan sen toisen kanssa.

No emme tiedä käykö näin, mutta kaikki mahdollisuudet on hyvä miettiä etukäteen. Jos tulee, jos ei tule, mitä teet, miten kohtelet häntä?

Joudut ehkä ottamaan ison lainan, jos pankki antaa? Saatat joutua myymään kodin, jos et selviä veloista. Kannattaa sitäkin miettiä etukäteen. Kumpiko kannattaa? Ikuinen velka vai toinen paikka, joka joskus tuntuu kodilta? Hae itsellesi tosiaan asianajaja, jos ei ole varaa niin oikeusaputoimisto voi auttaa ehkä? Älä jää alakynteen omaisuusasioissa, olet nyt rikki ja surullinen, etkä ehkä pysty pitämään puoliasi. Hanki ympärillesi ihmisiä, jotka voivat auttaa sinua jos omat voimat ehtyy..

Voimia, elät ikäviä aikoja ja elämäsi sekä lasten elämä on menossa ihan uusiksi..muista, että nyt tuntuu pahalta mutta sieltä on tie ylöspäin. Kestää aikansa opetella elämään ilman vaimoa. Päivä kerrallaan eteenpäin, älä mieti paljon sen pidemmälle. Sinä jaksat kyllä, hetkittäin voi tulla epätoivoinen olo, mutta elämä ei lopu avioeroon! Joskus se voi vasta siitä alkaakin..

Ei sitte ollu avioehtoa, vai?

Eihän sinun talosta tartte paljonkaan maksaa koska siitä on velkaa ja paljon eli jos talon arvo 300000€ ja velkaa 250000€ niin netooarvo on 50000 € ja se puoliski niin jää 25000€ niin tee paperit ja vaomosi kuittaa sillä elarit sinulle että silleen. Eihän ole mitään jaettavaa jostalo on velkainen ja ensin lasketaa varalllisuus ja siitä vähennetään velat ja se mitä jää jaetaan kauhtia että silleen. Sama homma jos myytte talon niin mynntihinnasta maksetaan velat ensin pois ja se mitä jää jaetaan tasan.

Kun toinen ihminen haluaa erota pitkästä suhteesta, ja on tehnyt eroa jo jonkin aikaa(kuukausia, vuosia) niin siihen ei toisen puolison halu jatkaa enää oikeastaan auta. Varsinkin, jos elää tuommoista kaksoiselämää, kuin vaimosi teki.

Puhun omasta kokemuksestani. Minä olisin halunnut terapiaan, mieheni taas ei. Hän oli jo päätöksensä tehnyt, kuukausia sitten. Silti minä elättelin toiveita paremmasta, ja kaikki " loska" tuli sitten vasten kasvoja. Alkoi kova asioiden järjestely, mikä veroitti myös voimia, tunnemyrskyn keskellä.

Kunnes oli pakko hyväksyä tosiasiat. Ero tulee, halusinpa minä sitä tai en. Riittää, kun toinen haluaa.

Omien tunteiden "jäädyttäminen" toista kohtaan on miltei välttämätöntä, mutta erittäin vaikeaa. Ja se vie aikaa.

Vaikutat rehelliseltä ja kiltiltä mieheltä. Vaimosi ei sitä valitettavasti ollut. Hän oli epärehellinen(etkä varmaan enää edes ansaitsisi häntä) sinun täytyy vain valitettavasti ajatella niin.

Minun liittoni kesti vähemmän aikaa (10v) ja sekin tuntui jo pieneltä elämältä.

Minulla tällä hetkellä samanlainen tilanne, kuin sinulla. Koti on tärkeä, ja yritän lunastaa mieheni osuuden, koska talo on lapsille ja minulle äärettömän rakas.

Ajattele lapsia, kyllä sinä jaksat. Niin minä ajattelen. Sinulla on ihanat lapset, joiden takia kannattaa yrittää mitä vain.

Hae itsellesi ulkopuolista keskusteluapua, ja (en haluaisi sanoa tätä) mutta luulen, että sinun ei kannata uhrata epärehelliseen (vaimoosi) ajatustakaan tällä hetkellä.

Se on vaikeaa, mutta et ole ansainnut häntä. Vaan paljon parempaa.

Kyllä sinä jaksat.

Se on erittäin surullista, mutta valitettavaa. Ihmiset muuttuvat, ja lopulta ei voi enää olla varma muusta, kuin itsestään ja omista tunteistaan..toinen vain kasvaa erilleen ja kaikki( ero) ja siihen liittyvät asiat tulevat sitten raskaana tavallaan yllätyksenä ( vaikka jotain olisi vaistonnutkin)

Toinen osapuoli on monesti täysin eri vaiheessa eron suhteen, kuin toinen.
On mahdollisesti suunnitellut jo omaa elämäänsä pitkän aikaa.

Avioerossa kaikki menee puoliksi. Lakimiehen avulla tai ilman. Ota vaihtoehdot selville.

Olisiko sinulla kuitenkin mahdollista purkaa asuntovelka pankissa vaimosi kanssa/ lunastaa se vaimoltasi ja ostaa hänet ulos talosta, mikä on sinulle ja lapsillesi rakas.

Ja onko se realistista. Toinenhan harvoin "luovuttaa" toiselle oman osuutensa.

Mikä olisi talon realistinen kauppahinta jne. 50% kuuluu kuitenkin sinulle. Vai voisitteko sittenkin asua lasten kanssa muualla( mahd. pienemmässä) vaikka talo onkin rakas.

Älä lannistu. Ota asioista selvää. Meitä samassa tilanteessa olevia on ainakin kaksi :)

Ihan ekaksi kehoitan sinua ottamaan asioista selvää eikä vain olettamaan. Jokaisessa kunnassa on oikeusaputoimisto. Mitä pienemmät tulot, sitä pienemmät maksut. Itse olen keskituloinen ja sain aikanaan oikeusaputoimiston kautta laadittua avioero-osituksen paperit ja sieltä sai apua, että miten asioita voi hoitaa.

Toinen auttava taho oli sosiaalipuolella lasten asioita hoitava virkailija, jonka kanssa tehtiin kirjallisesti tapaamisoikeusasiat ja elatusmaksusuunnitelmat.

On mahdollista tehdä sellainen sopimus, että jos sinä tulet olemaan lähihuoltaja ja lapset ovat sinulla enimmän osan ajasta, niin hän ei maksa sinulle elatusapua. Vastaavasti hän ei myöskään saa sillä summalla osuuttaan yhteisestä omaisuudestanne. Jos esimerkiksi lapsi olisi nyt 8-v ikäinen, niin voitaisi laskea, että 18-v ikään saakka elatusapuja kertyisi esim. 10 vuoden ajalta 200 e/kk x 12 kk x 10 v = 24.000 euroa.

Huomaa myös, että jos asuntonne arvo on esim. 300.000 euroa, niin sinun ei kuulu maksaa vaimollesi 150.000 euroa, vaan jakamisessa puhutaan siitä hinnasta, jota olette vasta ehtineet maksaa lainasta. Näistä asioista kannattaa käydä puhumassa pankissa. Pankista saat myös selvää, että riittääkö vakuutesi siihen, että otat vaimon osuuden myös maksettavaksesi.

Jos rahat eivät kerta kaikkiaan riitä eikä pankki myönnä enempää lainaa, niin silloin pitää kohdata totuus. Myy asunto ja osta pienempi tilalle. Lapsille tärkeintä on ihmiset ja yhdessäolo, ei seinät.

Asiat järjestyvät yksi kerrallaan. Olen itse kokenut vaikean avioeron, joten tiedän, mistä puhun.