keuhkokuumeinen kyselee

"pahuksen tauti ei ole antanut nukkua juurikaan moneen yöhön"

:) ei se kyllä anna nukkua päivälläkään, joten hereillä ollaan. Tai ainakin silmät on auki.

olisin mies ja olisin tuollaisessa tilanteessa, niin tekisin juuri niin kuin kumppani olisi minulle kertonut toivovansa.

Entä jos vähän vastaavia tilanteita olisi tullut ja kumppanisi olisi kertonut toivovansa huolehtimista... jos et siltikään toimisi niin. Miksi? olisitko vain hidas oppimaan vaiko mitä. :)

koitanpa nostaa tätä ketjua, jos vielä jotain vastausta irtoaisi...

p.s. miehestä vieläkään kuulunut mitään. :(

Olettaisin, että aikuinen ihminen osaa pyytää apua ja huolenpitoa, jos sitä tarvitsee vaikka sitten 112:sta. Kenenkään huomion kipeyteen tai säälin kaipuusen mulla ei ole lääkkeitä.

Ottaisitteko jossain vaiheessa päivää yhteyttä, vaikka ystävän luona olisi paljon vanhoja tuttuja, joita ette ole nähneet vuosiiin? - Ottaisin yhteyttä, luultavasti jättäisin kokonaan menemättä, jos kumppani olis kipeänä jo ennen mun lähtöä tai tulisin heti pian takaisin kotiin. Kavereita ehtii nähdä sittenkin, kun kulta on terve.

Kysyisittekö vointia, tai muuta vastaavaa? - Ilmanmuuta. Olishan kyse mulle rakkaasta ihmisestä.

Huolehtisitteko ylipäätään? Miksi/ miksi ette? - Kuten ekaan jo vastasin. Mulle mun kumppani on tärkein ja silloin jos hän on huonossa jamassa, en mä häntä yksin jättäisi. Silloinhan sitä kumppaniaan eniten tarvii ja kaipaa. Jos ei kaiken aikaa viereen, mutta auttamis etäisyydelle. :-)

Tärkeysjärjestys.

Mää toivoisin,että mies menis ihan rauhassa, vähän vaikka patistelisin, mutta veis myös lapset jonnekin hoitoon. Toivoisin että soittaisi, mutta en hermostuisi, jos ei soittaisi, vaan soittaisin sitten ite, jos haluaisin jutella (kipeänä en yleensä halua) Tietäisin kuitenkin,että toinen olis vähän sydän syrjällään mun takia,vaikkei soittaiskaan. Kun ihmisen tunnen. Ja tiedän, että tietää myös, että kipeänä tykkään kaikkein mieluiten nauttia harvinaisesta yksinolosta ja rauhasta. Eli sais nukkua tarpeeks jne.

Ymmärtääkö ihmiset keuhkokuumeesta mitään?

Kannattaa sanoa miehelle ihan suoraan, mitä haluaa, että tehdään. Eikä leikkiä marttyyriä, jos ei ole tarpeeksi hyvin ilmaissut mitä haluaa. Kun niitä yksin mieluiten sairastaviakin riittää, kuten ketjusta näkee. Kunhan hoitaa asiat niin, että perheenäidillä ei ole mitään velvollisuuksia, vaan kaikki on käden ulottuvilla ja kakarat kaukana. Lapsettomat voivat sitten vaatia lisäksi vielä jotain hoitoa oikein ja kädestä pitoa, kun harvoin lapsettomilla muutakaan tekemistä on.

Huolehdin naisesta senmukaan, kuin on mahdollista ja tarvista. Jos asutaan yhdessä, niin tietty saa huolehtimista muutenkin, kuin olon kyselyä. Ja toki kyselisin ainakin joka toinen päivä, miten muija voi, vaikka ei kovin tiheeseen oltaisikaan yhteyksissä.

Naisen kanssa ei sen sijaan miehen kannata sairastua, koska se on päivänselvä merkki joko miehen pettämisestä, tai skitsofreniasta sen mukaan, kuinka monta toista miestä naisella on kuvioissa. Jos naisella ei ole muita miehiä, keuhkokuume=pettäminen ja jos naisella on muita miehiä keuhkokuume=skitsofrenia, jonka takia mies pitää jättää ja toimittaa mielisairaalaan. Kolmas vaihtoehto on bizarrein, eli keuhkokuume=todistus siitä, että mies kantaa naisen lapsiminuutta siten, kuin nainen vauvana koki itsensä ja miehen lähisukulaiset pitää hävittää.

Yhteenvetona voidaan todeta, että naiselle sairastuminen on winwin-tilanne ja miehelle se on lose-lose-tilanne.

Menisin ja veisin lapsetkin mukana. Viimeksi kun vaimolla oli keuhkokuume, hän pyysi, että menisimme päiväksi jonnekin. Mentiin Linnanmäelle. Sanoin, että voin jäädä hoitamaan häntä, mutta hän sanoi, että autan parhaiten kun olen lasten kanssa. Pennut kun eivät ymmärrä äidin tai iskän sairastamista, vaan ovat kotona koko ajan kaipaamassa huomiota eivätkä anna sairastaa. Ei siinä pääse paranemaan. Soitin pari kertaa, mutta aina herätin, joten ei varmaan ollut hyvä.