Olen 23v. nainen ja kärsinyt syömisongelmista vuosia. Ongelmat alkoivat 16- vuotiaana kun laihduttaminen lähti käsistä ja laihdutin lyhyessä ajassa 10 kg. Painoin lopulta 45 kg (olen 170 cm) ja diabetekseni takia lääkärit olivat huolissaan ja laittoivat ravitsemusterapeutille ja läheisetkin alkoivat huomauttelemaan etten saisi laihtua enää yhtään tai vievät minut jonnekin laitokseen. No jotenkin tästä liiallisesta laihuuden ihannoinnista pääsinkin eroon melko nopeasti omin avuin . Osa syynä oli varmasti se että kyllästyin muiden huomautteluun ulkonäöstäni ja selän takana anoreksiasta puhumiseen. Anoreksiaksi sen tajusin vasta myöhemmin, koska sairastahan se on syödä päivässä vaan 300-400 kcal ja liikkua pakonomaisesti.
No tämän jälkeen aloin syömään vapaammin ja lihoin viisikymmentä kiloiseksi. Pian kuitenkin aloin oksentaa syötyäni kun huomasin lihovani kohti alkuperäistä 55 kg painoa. Bulimia siis alkoi ja samalla yösyöminen, oksentelin ja ahmin yölläkin. Osa syy yösyömiseen oli myös se että verensokerini laskivat yöllä alas ja pelkäsin että menen shokkiin enkä herää. Oksentelua päivittäin jatkui yli vuosi ja vasta viime vuosina olen saanut sen loppumaan melkein kokonaan vaikka tulisikin ahmimiskohtauksia. Olen siis ollut yösyöppö nyt 5 vuotta ja tämän takia lihonut ja diabeteksen hoitotasapainoni on ihan kuralla. Nykyisin herään JOKA yö n. tunti nukahtamisen jälkeen ja menen syömään kaapit melkein tyhjiksi. En ole unessa mutta se on niin automaattinen toiminta että en pysty pysähtymään. Yleensä nukunkin sitten loppuyön levollisesti. Tähän yösyöpöttelyyn ei juurikaan vaikuta se että olenko syönyt päivällä paljon vai vähän. Tiedän että säännöllinen ateriarytmi olisi tärkeintä tässäkin. Kaikkia keinoja olen melkein kokeillut, Jääkaapin oven teippaamista, pöydän eteen siirtämistä, kieltolappuja ja psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelua. Suggestio terapiassakin olen käynyt melko pitkään muttei sekään ole minuun oikein tepsinyt. Minulla on aina ollut vähän keskittymisongelmia niin uskon että hypnoosi ei minuun siksi tehoa.
Olen ihan epätoivoinen kun yöt menee syödessä ja päivällä on pakko liikkua niin paljon kun mahdollista etten lihoisi enää yhtään... Sosiaalinen elämä on tämän pakkomielteen takia kärsinyt ja olen masentunut ajoittain. Välilä tuntuu että ei jaksaisi enää edes yrittää kun on joka aamu vaan pettynyt itseensä kun ei ole saanut otettua yöllä itsestään niskasta kiinni ja lopetettua ahmimista. Olen miettiny jotakin lääkitystä, mikä ei kuitenkaan nukuttaisi yöllä liikaa hypolygemian vaaran vuoksi. Onko jollakin kokemuksia lääkkeistä? Olisi kiva kuulla selviytymistarinoita pois tästä yösyömisestä tai muuten vaan omia tarinoitanne.
No tämän jälkeen aloin syömään vapaammin ja lihoin viisikymmentä kiloiseksi. Pian kuitenkin aloin oksentaa syötyäni kun huomasin lihovani kohti alkuperäistä 55 kg painoa. Bulimia siis alkoi ja samalla yösyöminen, oksentelin ja ahmin yölläkin. Osa syy yösyömiseen oli myös se että verensokerini laskivat yöllä alas ja pelkäsin että menen shokkiin enkä herää. Oksentelua päivittäin jatkui yli vuosi ja vasta viime vuosina olen saanut sen loppumaan melkein kokonaan vaikka tulisikin ahmimiskohtauksia. Olen siis ollut yösyöppö nyt 5 vuotta ja tämän takia lihonut ja diabeteksen hoitotasapainoni on ihan kuralla. Nykyisin herään JOKA yö n. tunti nukahtamisen jälkeen ja menen syömään kaapit melkein tyhjiksi. En ole unessa mutta se on niin automaattinen toiminta että en pysty pysähtymään. Yleensä nukunkin sitten loppuyön levollisesti. Tähän yösyöpöttelyyn ei juurikaan vaikuta se että olenko syönyt päivällä paljon vai vähän. Tiedän että säännöllinen ateriarytmi olisi tärkeintä tässäkin. Kaikkia keinoja olen melkein kokeillut, Jääkaapin oven teippaamista, pöydän eteen siirtämistä, kieltolappuja ja psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelua. Suggestio terapiassakin olen käynyt melko pitkään muttei sekään ole minuun oikein tepsinyt. Minulla on aina ollut vähän keskittymisongelmia niin uskon että hypnoosi ei minuun siksi tehoa.
Olen ihan epätoivoinen kun yöt menee syödessä ja päivällä on pakko liikkua niin paljon kun mahdollista etten lihoisi enää yhtään... Sosiaalinen elämä on tämän pakkomielteen takia kärsinyt ja olen masentunut ajoittain. Välilä tuntuu että ei jaksaisi enää edes yrittää kun on joka aamu vaan pettynyt itseensä kun ei ole saanut otettua yöllä itsestään niskasta kiinni ja lopetettua ahmimista. Olen miettiny jotakin lääkitystä, mikä ei kuitenkaan nukuttaisi yöllä liikaa hypolygemian vaaran vuoksi. Onko jollakin kokemuksia lääkkeistä? Olisi kiva kuulla selviytymistarinoita pois tästä yösyömisestä tai muuten vaan omia tarinoitanne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.