Mitä tehdä?

Olemme vaimoni kanssa olleet yhdessä reilut kolme vuotta josta 10kk naimisissa. Meillä on ollut hyviä ja huonoja aikoja, mutta olemme aina pärjänneet ja tulleet loppujen lopuksi toimeen.
Olemme melko nuoria, alle 30 molemmat. Tämä on minulle ensimmäinen pidempiaikainen suhde, vaimollani taas on ollut niitäkin. Alussa minulla oli opettelua kaikessa mahdollisessa, toisen huomioimisessa, siinä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Koskaan en ole pettänyt, enkä pystyisikään siihen.
Suhteemme alussa seksi sujui ja sitä oli paljon. Nyt jostain syystä vaimoni halukkuus on vähentynyt tai käytännössä lopahtanut kokonaan. En tiedä mistä se varsinaisesti johtuu, naimisiin menon jälkeen seksi vähentyi huomattavasti eikä hän enää tee mitään "ylimääräistä". Aiemmin meillä oli käytössä leluja, harrastimme suuseksiä molemmin puolin, eri asentoja yms. En usko että oikesti kaikilla naisilla seksi muuttuu avioliiton jälkeen puututtavaksi velvollisuudeksi. Vaimon puolustukseksi täytyy sanoa että hänellä on ollut kaikenlaisia vaivoja, jotka varmasti vähentävät halukkuutta, kuten hiivatulehduksia, virtsatieinfektioita ja ummetusta. Mutta edes terveenä ollessaan, ei mitään. Minulla taas on ehkä tavallista voimakkaampi vietti. Joudun purkamaan paineeni hyvin usein itse, jopa häämatkalla.
Olemme molemmat kyllä tiedostaneet tämän ongelman ja puhuneet siitä. Olemme kokeilleet sellaista, että päätimme vaan olla harrastamatta seksiä, että jospa se vietti syttyisi itsestään. Ei toiminut. Kokeilimme muutaman viikon ajan iltaisin hierontaa, hyväilyä, lähellä olemista siinä toivossa että halut heräisivät. Ei toiminut.

Eikä seksi ole ainut ongelma. Minä teen kolmivuorotyötä ja vaimoni opiskelee. Eli minä siis maksan aivan kaiken, asuntolainan, ruuat, elämisen, kaiken. Vaikka sanoin että vaimoni opiskelee, käytönnössä hän vain makaa kotona tekemättä yhtään mitään. Hänellä on opiskelut rästissä, harjoittelut jääneet keksen. Kaikki tökkii. Kun tulen kotia esimerkiksi yövuorosta, hän ei huomio minun unirytmiä ollenkaan vaan tekee mitä itse haluaa. Tai kun tulen aamuvuorosta, huomaan että hän on ehkä päässyt sängystä sohvalle television/läppärin ääreen ja sanoo että on nälkä, tee ruokaa/mene kauppaan. Ja minä olen niin helvetin vässykkä/kiltti että minä teen sen. Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että vaimoni olisi masentunut.
Vaimoni on hyvin läheinen vanhempiensa kanssa, jotka ovat mielestäni hemmotelleet hänet pilalle. Hän on saanut aina kaiken ja kaikki on tehty hänen mukaansa. Nyt hän yrittää tehdä tätä samaa minulle. Noh, appivanhempani ovat asia erikseen, joka ei onneksi avioliittomme onnellisuuteen pahemmin vaikuta.

Hauskaa mielestäni tässä on se, että työskentelen hoitoalalla sairaanhoitajana, ja kotona minulla odottaa aina yksi potilas joka vaatii jatkuvaa hoitoa ja passausta. Tuo sitä, tee tätä. En jaksa.

Vielä yksi ongelma minulla on vaimoni jatkuvan valittamisesen, kitinän ja kiukuttelun kanssa. Kaikki on aina minun syy, hän ei tee virheitä. Lisäksi hänestä on tullut laiska, hän ei liiku. Hän on ylipainoinen ja sekin on minun vika. Auta armias jos vastaan rehellisesti hänen kysymykseen siitä, miltä hän näyttää baariin lähtiessään. Kyllä hän juo enemmän kuin minä, onneksi appivanhemmat kustantaa sen. Voiko vaimolle snoa, että hän näyttää paksulta koska hän on PAKSU? Tai että lopeta valitus ja tee asialle jotain? Monesti on käynyt mielessä. Kaikki karppaukset, soppakuurit, TV-shopin läskienpiilotus-alusasut on kokeltu mutta tulosta ei ole tullut.

Huoh, tämä on vaan tällänen yöllinen avautuminen. Olen nyt yövuorossa ja juuri ennen kun lähdin töihin oli tilanne joka oli saada pääni räjähtämään. Vaimoni on hakenut kesäksi töitä ja hänellä oli työhaastattelu, josta hänelle oli ilmoitettu viikkoa aiemmin. Hän ei ollut valmistautut ollenkaan, ei ollut cvalinnut vaatteita, kerännyt työ- yms todistuksia valmiiksi. Eikä edes selvittänyt missä haastattelu on! Matkalla haastatteluun hän soitti minulle ja käski selvittää osoitteen. Selvitin sen. Sitten minun piti kertoa tarkka sijainti ja ajo-ohjeet. Tein sen. Vaimoni oli jo myöhässä haastattelusta kun hän alkoi huutamaan minulle että olin neuvonut reitin väärin koska se paikka oli toisella puolen katua. Kiitokseksi sain luurin korvaani. Luulin jo että hän olisi mennyt haastatteluun, koska tässä vaiheessa hän oli vasta 5min myöhässä. Minä lähdin sillä aikaa kaverini kanssa salille ja laitoin viestin, että tsemppiä kulta. Vastaukseksi sain että kotia ei ole tulemista. Menin kotiin vielä, mutta tosin vain nukkumaan. Lähtiessäni vielä kysyin, onko hän pahalla päällä. Ei vastausta.
Nyt sitten yövuorossa pähkäilen, mitä teen kun pääsen kotiin. Menenkö rouvani viereen nukkumaan vai menenkö suoraan vierashuoneeseen. Vai menenkö kotiin ollenkaan?