heipähei!
tyttökaverini jätti minut tuossa vähän aikaa sitten, suhteen kestettyä n.puoli vuotta. meillä ei liijemin ikinä ollut riitoja eikä muuta vastaavaa, tunteet olivat molemminpuolisia ja suhde toimi muutenkin mainiosti. kuitenkin kuin puun takaa hän sanoi ettei pysty jatkamaan vaikka haluaisi, koska häntä ahdistaa. perin kummalliselta syyltä tämä mielestäni kuulostaa mutta koitan kuitenkin ymmärtää ja arvostaa hänen päätöstään. olen myös ottanut esille mahdollisen tauon pitämisen sun muun vaihtoehdon mutta hän ei ole lähtenyt lupailemaan mitään.
minkälaisia ajatuksia tämä teissä herättää? kannattaako odottaa vai antaa mennä? olemme hyvissä väleissä.
tyttökaverini jätti minut tuossa vähän aikaa sitten, suhteen kestettyä n.puoli vuotta. meillä ei liijemin ikinä ollut riitoja eikä muuta vastaavaa, tunteet olivat molemminpuolisia ja suhde toimi muutenkin mainiosti. kuitenkin kuin puun takaa hän sanoi ettei pysty jatkamaan vaikka haluaisi, koska häntä ahdistaa. perin kummalliselta syyltä tämä mielestäni kuulostaa mutta koitan kuitenkin ymmärtää ja arvostaa hänen päätöstään. olen myös ottanut esille mahdollisen tauon pitämisen sun muun vaihtoehdon mutta hän ei ole lähtenyt lupailemaan mitään.
minkälaisia ajatuksia tämä teissä herättää? kannattaako odottaa vai antaa mennä? olemme hyvissä väleissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rakkauteen uskovana ihmisenä teksi mieli sanoa, että anna aikaa, rakkaus valloittaa kaikki esteet... MUTTA omien kokemusteni pohjalta sanoisin, että sure oma aikasi ja usko siihen, että tapaat sellaisen naisen, joka oikeasti osaa sinua rakastaa. Ei se ainakaan rakkautta ole, jos noilla perusteilla eron hankkii.