En oikeen ymmärrä itseäni. Haluan vakiintua tai löytää itselleni sen oikean, mutta aina seurustellessani ''etsin'' toisesta virheitä ja aina tyhmänkin syyn takia lopetan suhteen. Asia saattaa liittyä vain yksinkertaisesti toisen ulkonäköön. Olenko pinnallinen vai mikä mua vaivaa?... Haluaisin löytää ''unelmieni prinssin'', mutten tiedä millainen hän on. Päällisin puolin komea, sisältä luotettava ja mukava. Mutta pelkään etten hyväksy itselleni koskaan normaalia miestä vaikka hänen luonteensa olisikin täydellinen.
En siis todellakaan tiedä mitä haluan, paitsi hyvän ja onnellisen suhteen.
Hieman ehkä turhaa murehdin, olen vasta 17-v, mutta asia häiritsee toden teolla.
En siis todellakaan tiedä mitä haluan, paitsi hyvän ja onnellisen suhteen.
Hieman ehkä turhaa murehdin, olen vasta 17-v, mutta asia häiritsee toden teolla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuuluu nuoruuteen, tuollainen :)
Muistan miten omatkin "suhteet"joskus saattoivat kaatua väärän värisiin sukkiin tai pitkiin kalsareihin...tai ihan mihin vaan.
Loppujen lopuksi kun se oikea löytyy, niin silloin ei välitä mistään moisista pikkuasioista ollenkaan :D
Kyllä tuo menee ohi. Etsiskele nyt vaan kaikessa rauhassa unelmiesi prinssiä. Tuskin häntä löydät, mutta jossain vaiheessa huomaat, että ns. tavallinen mies on kuitenkin paras.
No haloo nyt..! Sä olet 17 v - et 27 tai 37 !
Mikä ihmeen kiire "vakiintumaan", kun et kunnolla ole vielä edes aikuinen?
Kyllä, olet pinnallinen ja auttamattomasti pentu, vaikka aikuisten maailmassa haluatkin leikkiä. Oletko itse mielestäsi "täydellinen" eli esim kaunis, älykäs ja hyväsydäminen - eli onko sinulla "varaa" vaatia täydellisyyttä muilta ihmisiltä? Oletko mielestäsi aina "oikea" sille toiselle, mutta pahus, kun se toinen onkin sinulle "väärä"..?
Aloituksestasi saa sen kuvan, että odotat jonkun Prinssi Rohkean tulevan ja ottavan tehtäväkseen sinun onnelliseksi tekemisen ja tylsyyden karkottamisen nuoresta elämästäsi... Elämä vain ei mene niin eikä vastuuta omasta onnellisuudestaan voi kaataa toisen ihmisen vastuulle.
Sen sijaan, että vatuloit täysin epäolleellisia asiota, ala yrittää vähemmän olla aikuinen ja kypsä vakiintumaan. Aikuistumiseen kuuluu se, että oppii hyväksymään ihmiset sellaisena kuin he ovat.
Kuten vanha muistoruno sanoo: "Ei onni tule etsien, se tulee eläen".
Sun ikäisesi nuoret ovat lähes kaikki pinnallisia. Älä huoli asiasta. Tuossa iässä kuuluukin odottaa sitä prinssiä valkealla ratsulla. Odota häntä niin kauan kunnes tajuat, että se viereinen kaveri ei todellakaan ole mikään prinssi, tai edes prinssin sukulainen, mutta jollain tavalla mielenkiintoinen kylläkin. Vaikka tukka on hassusti ja farkut ihan väärän malliset;)
Älä yritä aikuistua liian aikaisin! Aikuisuutta ja sopeutumista riittää kyllä. Todellisuuskin on ihan kivaa, mutta kannattaa fantasioida ja haaveilla siinä iässä mihin se kuuluu. Keki-ikäinen prinssin odottelija ei ole kaunis näky.
Musta vähän tuntuu, että jos ajatteleekaan sanaparia "unelmien prinssi" poikaystävän kriteerinä, niin vaikea on löytää miestä. Itse kaivat kuoppaasi.
"Mutta pelkään etten hyväksy itselleni koskaan normaalia miestä"
No päätä että et hyväksy tai hyväksyt. Itse siihen voit eniten vaikuttaa.