Olen hajoamispisteessä, sillä otin tapahtuneen hyvin raskaasti. Olen seurutellut mieheni kanssa kohta 10 vuotta. Meillä on kaksi lasta. Suhteemme on ollut melko intohimoinen, ja voin sanoa että mieheni on ollut ainoa mies jota kohtaan olen tuntenut rakkautta. Suhteemme alkuvaiheessa mieheni petti minua tuttumme kanssa.Heitin hänet pihalle.Tuntui niin lohdulliselta kun hän anelli päästä takaisin ja vakuutti että perheemme ja minä olemme hänelle kaikki kaikessa.Minä niin rakastin häntä.Takaisin ottaminen(omituista kyllä)sai arjen tuntumaan turvalliselta,ja auttoi unohtamaan.Se jätti kuiteenkin valtavat traumat ja toi vuosien painajaiset.Arki jatkui omalla painollaan ja uskoin olevani onnellinen.
Kunnes.Viikko sitten sain tietää tämän kyseisen naisen synnyttäneen tyttären.Jonka isä mieheni on.Kysymys oli yhden illan jutusta;joita heille tässä kymmenessä vuodessa onkin kuulemani mukaan kertynyt useita.Nainen salasi raskautensa raskautensa ajan, ja halusi kertoa lapsesta vasta tämän synnyttyä.Hyvä keino saada mies itselleen.
Jouduin shokkiin, heitin mieheni ulos elämästäni.En enää pilaa elämääni jakamalla sitä missään muodossa hänen kanssaan.
Tuntuu vain että jokainen sekunti olla olemassa ja tiedostaa tapahtunut, on tuskaa.Siitä olen katkera, että itse koen uskomatonta surua ja tuskaa tapahtuneesta, mutta tuntuu ettei muut osapuoolet sure lainkaan. Koen itse olevani idiootti ja koen alemmuutta itsestäni että olen tässä sopassa mukana, ja lienee ainut kärsijä, lasten lisäksi tietysti.Tuntuu etten voi ajatella omaa hyvinvointiani tai tulevaisuuttani kun tämä asia täyttää mieleni tuskalla niin kokonaisvaltaaisesti..
Hyvät kanssasisaret.Älkää ihmeessä jatkako miehen kanssa mikäli olette vastaavanlaisessa elämäntilanteessa,ettette jouduisi osalliseksi vastaaavanlaiseen helvettiin!
Kunnes.Viikko sitten sain tietää tämän kyseisen naisen synnyttäneen tyttären.Jonka isä mieheni on.Kysymys oli yhden illan jutusta;joita heille tässä kymmenessä vuodessa onkin kuulemani mukaan kertynyt useita.Nainen salasi raskautensa raskautensa ajan, ja halusi kertoa lapsesta vasta tämän synnyttyä.Hyvä keino saada mies itselleen.
Jouduin shokkiin, heitin mieheni ulos elämästäni.En enää pilaa elämääni jakamalla sitä missään muodossa hänen kanssaan.
Tuntuu vain että jokainen sekunti olla olemassa ja tiedostaa tapahtunut, on tuskaa.Siitä olen katkera, että itse koen uskomatonta surua ja tuskaa tapahtuneesta, mutta tuntuu ettei muut osapuoolet sure lainkaan. Koen itse olevani idiootti ja koen alemmuutta itsestäni että olen tässä sopassa mukana, ja lienee ainut kärsijä, lasten lisäksi tietysti.Tuntuu etten voi ajatella omaa hyvinvointiani tai tulevaisuuttani kun tämä asia täyttää mieleni tuskalla niin kokonaisvaltaaisesti..
Hyvät kanssasisaret.Älkää ihmeessä jatkako miehen kanssa mikäli olette vastaavanlaisessa elämäntilanteessa,ettette jouduisi osalliseksi vastaaavanlaiseen helvettiin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
jaksamista..aika tekee pahoista asioista selvää , niin kuluneelta kuin se kuulostaakin.
Olen miettinyt että tarkkailemalla omia tekoja ja oppimalla niistä,on ehkä tärkeämpää kuin sureminen toisten tekosia..siihen menee ihan liikaa tärkeätä energiaa.. :)
Kaikki sympatiani on sinun puolellasi! Olen sanaton kun luin tekstisi..tuntuu vamasti karmealta, sinulta on viety kumppanuuden tärkeimmistä ominaisuuksista, luottamus. Ihmeellistä ettei tuttavapiiristäsi löydy sinulle tukijaa. Mutta tiedätkö mitä? Minä luulen että sinä selviät! Se vie aikaa ja monia itkuja, mutta ajattele niin että jokainen romahdus on kohti eheämpää minuutta! Näytät vielä ympäristöllesi ja exällesi että olet itsenäinen, vahva ja upea nainen joka ei luusereita vierelleen kaipaa!
Tsemppiä! Se mikä ei tapa, se vahvistaa!!!!!!!
mitäs rupesi mies leikkimään sinun kanssasi,teit oikein kun heitit hänet pihalle,se on sellaista kun elää tunteiden varassa,toinen käyttää sitä hyödykseen ja pitää itseään kuninkaana joka voi tehdä mitä haluaa.
Elämä jatkuu sinulla kaikesta huolimatta,yritä aloittaa uusi elämä,sillä pääset pois entisestä.
Teit oikein , kun heitit äijän ulos.
Minä olen mies, joka on kokenut saman, vaimo petti, jätti perheen ( 2 lasta)
Vaimo petti ensimmäisen kerran jo monta vuotta aiemmin, jäi kiinni, minä annoin anteeksi.
Homma kuitenkin jatkui lupauksista huolimatta.
Ero oli väistämätön.
Jokainen päivä eteenpäin helpottaa, vaikka alussa olikin vaikeaa, nyt menee jo hyvin.
Yksinäisyys tosin vaivaa.
Koeta pärjätä, kyllä se siitä, kaikesta huolimatta aika parantaa haavat.
No kun tuo tervon pärstä ilmestyy ruutuun, helvetti on auki... inhoon... on siellä muitakin mut nimet on hukassa...