Maanpäällinen helvetti

Olen hajoamispisteessä, sillä otin tapahtuneen hyvin raskaasti. Olen seurutellut mieheni kanssa kohta 10 vuotta. Meillä on kaksi lasta. Suhteemme on ollut melko intohimoinen, ja voin sanoa että mieheni on ollut ainoa mies jota kohtaan olen tuntenut rakkautta. Suhteemme alkuvaiheessa mieheni petti minua tuttumme kanssa.Heitin hänet pihalle.Tuntui niin lohdulliselta kun hän anelli päästä takaisin ja vakuutti että perheemme ja minä olemme hänelle kaikki kaikessa.Minä niin rakastin häntä.Takaisin ottaminen(omituista kyllä)sai arjen tuntumaan turvalliselta,ja auttoi unohtamaan.Se jätti kuiteenkin valtavat traumat ja toi vuosien painajaiset.Arki jatkui omalla painollaan ja uskoin olevani onnellinen.
Kunnes.Viikko sitten sain tietää tämän kyseisen naisen synnyttäneen tyttären.Jonka isä mieheni on.Kysymys oli yhden illan jutusta;joita heille tässä kymmenessä vuodessa onkin kuulemani mukaan kertynyt useita.Nainen salasi raskautensa raskautensa ajan, ja halusi kertoa lapsesta vasta tämän synnyttyä.Hyvä keino saada mies itselleen.
Jouduin shokkiin, heitin mieheni ulos elämästäni.En enää pilaa elämääni jakamalla sitä missään muodossa hänen kanssaan.
Tuntuu vain että jokainen sekunti olla olemassa ja tiedostaa tapahtunut, on tuskaa.Siitä olen katkera, että itse koen uskomatonta surua ja tuskaa tapahtuneesta, mutta tuntuu ettei muut osapuoolet sure lainkaan. Koen itse olevani idiootti ja koen alemmuutta itsestäni että olen tässä sopassa mukana, ja lienee ainut kärsijä, lasten lisäksi tietysti.Tuntuu etten voi ajatella omaa hyvinvointiani tai tulevaisuuttani kun tämä asia täyttää mieleni tuskalla niin kokonaisvaltaaisesti..
Hyvät kanssasisaret.Älkää ihmeessä jatkako miehen kanssa mikäli olette vastaavanlaisessa elämäntilanteessa,ettette jouduisi osalliseksi vastaaavanlaiseen helvettiin!