Ja näsäviisaat vetoavat anonyymien viisaiden viisauksiin. Vähän sanoja, vielä vähemmän ajatusta - eikä sekään omaperäistä. Mutta mitäpä uutta auringon alla olisi.
Tuskinpa tuohon threadin aloittaneen kysymykseen voi vastata mitään. Kaoottisessa ja sattumanvaraisessa todellisuudessa kun kaikki on mahdollista. Jollakin käy munkki, toisella tulee paskaa käteen. Joku löytää sen oikean silloin kun vähiten odottaa, toinen silloin kun sitä eniten odottaa - ja lukemattomia muita varten on olemassa koko kirjo noiden kahden vaihtoehdon välille jäävän jatkumon mahdollisuuksia. Joku löytää etsimällä, toinen etsimättä. Löytää mitä löytää, sen oikean tai jotakin muuta. Yhdelle kokemus todistaa, että "se oikea on olemasssa", toiselle kokemus todistaa päinvastaista.
Jokainen toivoo kuuluvansa niihen kultalusikka perseessä syntyneiden onnekkaiden joukkoon, joille lady Fortuna alati hymyilee. Mutta toiveet eivät aina ole todellisuutta tai tule todellisuudeksi. Ja kokemus osoittaa joillekin, että kun Onnetar hymyilee, sen hampaat on paras laskea - syystä että niiden voi odottaa myöhemmin pureutuvan niskaan kiinni.
Kokemus opettaa ja kasvattaa osan ihmisistä optimismiin ja toisen osan pessimismiin, osan fatalismiin ja osan uskomaan tulevaisuuteen, jonka voi itse määrätä. Ja muita uskomaan johonkin muuhun. Kuka on heistä oikeassa? En tiedä. Ehkä kaikki omasta perspektiivistään, tai ehkei loppuviimeksi kukaan... voivatko käsitteet ja uskomukset ylipäänsä tavoittaa todellisuutta sellaisena kuin se todella on? En tiedä. Ainoa asia jonka voin uskoa faktaksi, on seuraava: ihmiset ovat erilaisia, niin temperamentiltaan kuin kokemuksiltaankin, eivätkä yhden ihmisen totuudet välttämättä sovellu toisille.
Loppuun sananen suvaitsemattoman ja pikkumaisen fanaatikon suusta: suvaitkaa toisianne ja toistenne erilaisuutta. Suvaitsemattomuus on ihmisyyden pahin vihollinen.
- Adolf -
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..kun sitä vähiten odottaa. Niin sanovat viisaat.
kai se on ennenkuin helvetti jäätyy?
Ja näsäviisaat vetoavat anonyymien viisaiden viisauksiin. Vähän sanoja, vielä vähemmän ajatusta - eikä sekään omaperäistä. Mutta mitäpä uutta auringon alla olisi.
Tuskinpa tuohon threadin aloittaneen kysymykseen voi vastata mitään. Kaoottisessa ja sattumanvaraisessa todellisuudessa kun kaikki on mahdollista. Jollakin käy munkki, toisella tulee paskaa käteen. Joku löytää sen oikean silloin kun vähiten odottaa, toinen silloin kun sitä eniten odottaa - ja lukemattomia muita varten on olemassa koko kirjo noiden kahden vaihtoehdon välille jäävän jatkumon mahdollisuuksia. Joku löytää etsimällä, toinen etsimättä. Löytää mitä löytää, sen oikean tai jotakin muuta. Yhdelle kokemus todistaa, että "se oikea on olemasssa", toiselle kokemus todistaa päinvastaista.
Jokainen toivoo kuuluvansa niihen kultalusikka perseessä syntyneiden onnekkaiden joukkoon, joille lady Fortuna alati hymyilee. Mutta toiveet eivät aina ole todellisuutta tai tule todellisuudeksi. Ja kokemus osoittaa joillekin, että kun Onnetar hymyilee, sen hampaat on paras laskea - syystä että niiden voi odottaa myöhemmin pureutuvan niskaan kiinni.
Kokemus opettaa ja kasvattaa osan ihmisistä optimismiin ja toisen osan pessimismiin, osan fatalismiin ja osan uskomaan tulevaisuuteen, jonka voi itse määrätä. Ja muita uskomaan johonkin muuhun. Kuka on heistä oikeassa? En tiedä. Ehkä kaikki omasta perspektiivistään, tai ehkei loppuviimeksi kukaan... voivatko käsitteet ja uskomukset ylipäänsä tavoittaa todellisuutta sellaisena kuin se todella on? En tiedä. Ainoa asia jonka voin uskoa faktaksi, on seuraava: ihmiset ovat erilaisia, niin temperamentiltaan kuin kokemuksiltaankin, eivätkä yhden ihmisen totuudet välttämättä sovellu toisille.
Loppuun sananen suvaitsemattoman ja pikkumaisen fanaatikon suusta: suvaitkaa toisianne ja toistenne erilaisuutta. Suvaitsemattomuus on ihmisyyden pahin vihollinen.
- Adolf -