Ei tajua, ei

mitä liikkuu miehen päässä??

Jos joku voisi minullekin kertoa? Kun en tosiaankaan tajua...?

Juttu on tämä: olemme olleet naimisissa 14 vuotta. On 12-vuotias poika ja 3-vuotias tyttö. Koti, koira, vakituinen hyvä työ molemmilla. Toimeentulo ihan mukava. kaikki materiaalinen siis kunnossa.
Me vaan ollaan jollain tavalla "kasvettu erilleen", rakkautta ei enää ole, ollaan enemmän kämppiksiä kuin aviopari.
Siispä kun ukko-kulta löysi lohduttajan naapurin eronneesta rouvasta, se ei niinkään yllättänyt tai loukannut, mutta se, että hän esitteli kömpelöitä valheita ja selityksiä kaikki muut ympärillä tiesivät asian tilan. Minua loukkasi se, että ei voitu puhua suoraan, eniten inhoan juuri toisen selän taakse menemistä.
Kiun sain asian selville, sanoin ukolle että joo, olen valmis eroamaan. Hän alkoikin innoissaan kertoa, miten he ovat suunnitelleetyhteen muuttoa heti. Rouva oli myös kutsunut veljensä perheineen visiitille ja tutustumaan (ex-) mieheeni.
Hän kertoi myös, että naapurin rouva pelkää minua, miten reagoisin. Sanoin ukolle ja myöhemmin itse henk.koht. naapurin rouvalle että ei hätää. En aio asettua poikkiteloin, saatte nauttia onnestanne rauhassa.
Kaikki oli siis hyvin?? Hain tarvittavat paperit, pyysin miehen allekirjoitusta vaikka eroa voi hakea toki yksinkin. No silloinpa nousi seinä vastaan!
Mies ei halunnut allekirjoittaa, alkoi löytyä lappuja ja kirjeitä, selityksiä ja anteeksipyynöjä. Katumusta ja kaiken unohtamista ja uudelleen aloittamisen anelua... Mies ei pysty puhumaan, siksi kommunikoi kirjeitten välityksellä.

Tein kuitenkin selväksi, että myöhäistä rypistää kun se on jo housussa.
En missään nimessä halunnut aloittaa uudelleen, tuon kaiken selän taakse menon, salailun ja suoranaisen valehtelun takia. En vain pystynyt enkä halunnut. Halusin vapauteni.
Niinpä sitten ukko muutti ulos, mutta ei naapurin rouvan luo. Se suhde loppui siihen! Ja tämä mua kummastuttaa; luuliko mies että voimme erota-asua yhdessä. Olla-ei olla aviopari? Ja hän asuisi uuden rakkautensa kanssa? Ja olisiko se uusi nainen siihen suostunut??
Ikinä en ole saanut tuohon vastausta, ei ukkeli osaa vastata. Hän tapaa lapsia vapaasti, käy meilläkin kotona välillä. Olemme puheväleissä, mitään muuta välillämme ei ole. Hän tulisi mielellään takaisin, minä en pysty edes ajattelemaan sitä!

Siis mitä liikkuu miehen korvien välissä? Ei hyvin näin, mutta ei hyvin niinkään?
Mitään keskustelua hänen kanssaa nei aikaan saa. Opin tuon 14 vuoden kokemuksella, että mies sulkeutuu kuin osteri jos yrittää jotain ehdottaa. Ei ulkopuolista apua, ei mitään. Pitäisi vaan jatkaa tuota täysin kuollutta liittoa??

Alkoholi, väkivalta, psyykkinen tai fyysinen ei elämäämme kuulunut. En ole ns. nalkuttaja, olen hyvin itsenäinen (ehkä liian?) Olen joutunut pärjäämään ja huolehtimaan itsestäni ja asioistani jo aivan liian nuoresta.
En roiku kenessäkään. En osaa olla mustasukkainen. Jos ei suju niin ei suju. Miksi yrittää hampaat irvessä? Miksi pitäis vihata toista sen takia? Me ei vaan kaikki sovita toinen toisillemme.

Nyt mies on masentunut. Kuulin kiertotietä että hän on saanut jotain rauhoittavia lääkkeitä. Mutta tuskin suostuu mitään apua vastaan ottamaan. Hän on aikuinen mies, vastuussa itsestään. Minulla on kaksi lasta, vaativa ja mielenkiintoinen työ jossa viihdyn. Meillä on lasten ja koiran kanssa mukavaa, lapset tietysti reagoi kun ero tuli, mutta kun isää näkee silloin kun haluaa, se helpottaa elämää. Mies asuu nyt omassa yksiössään alle kilometrin päässä meiltä. Olen hyvin tyytyväinen elämäntilanteeseeni. Mitään uutta suhdetta en nyt ole halukas edes ajattelemaan. Aika näyttää!