Olen hukannut itseni. En ole se ihminen joka avioitui muutama vuosi sitten (olen 52v ). tuntuu että en osaa enään iloita... mikään ei tunnu miltään. En saa aikaseksi mitään. työssä käyn. Ennen harrastin liikuntaa, nyt en saa itsestäni irti edes lenkille lähtöä. Mieheni juo viikonloppuisin ja joskus viikolla eli on holisti. tuntuu että hän viä kaikki voimani. mitään en voi suunnitella etukäteen koska en tiedä mitä mieheni tekee. Viikonloppuisin en voi käskeä vieraita, koska mieheni käsittää että silloin pitää juoda ja lähteä baariin tai sitten hän lähtee baariin ja pyytää heitäkin.Ja minua nolottaa kun vieraat jäävät minun kanssa ja meis lähtee. jos lapseni käyvät kyläilemässä mies hetken juttelee heidän kaa ja sit painuu makkariin katsomaan telkkaa jtai tietokoneelle Mieheni käy töissä illat makaa telkan ääressä. EI LÄHDE mihkään mihin ehdotan.Baariin kyllä pääsee ja pyytää minua hakemaan sieltä jos en suostu niin hirveä riita kun hän kuskaa minua silloin tällöin töihin ( menee itse työpaikkani ohi joka tapauksessa ). minua ei kyllä riita haittaa, jos en hae niin en hae en ole hänen taksinsa.Minulla olisi monta syytä olla iloinen ja iloita lasteni elämästä, ystävistäni mutta jotenkin olen oman elämäni ulkopuolinen... kertokaa onko teillä ollut tällästä ja miten olette löytäneet elämän ilon takas.
HUKASSA
missä olen
4119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sun elämänilo löytyy uudestaan, kun eroot alkoholisti ukostas. Alkoholismipuoliso myrkyttää toisen salakavalasti ja uskon, että olet siis masentunut.
minunkin mieheni joi ja jos ei juonut niin kaikki ajatukset olivat baarissa ja kaljassa. minulta itseltäni meni voimat. Elämä oli vain mieheni ympärillä ja hänen mieltymyksen mukaan elettiin. En voinut elää omaa elämääni.En Jaksanut koska mieheni vei kaikki voimat hän piti minua palvelijanaan. Ja mikä pahinta.. minä alistuin palvelemaan ..jotta hän huomaisi että selvänä minä olen huomaavainen .Ehkä halusin näyttää että elämää on ilman viinaa... en tiedä osasiko ymmärtää
Tyypillistä alkoholistin puolison elämää ja itse vapaaehtoisesti elät siinä. Mitä ihmettä valitat? Jos jotakin on pielessä elämässäsi, tee jotain, miestäsi et voi muuttaa.
Miehesi ei ole vastuussa elämästäsi tai onnellisuudestasi.
Miten onnistuit avioitumaan noin kypsällä iällä alkoholistin kanssa? Luulisi, etä elämänkokemusta olisi jo mittariin karttunut.
Vai onko mies alkanut juomaan vasta kun itse olet itse masentunut ja lamaantunut? Vaihdevuode?