HUKASSA

Olen hukannut itseni. En ole se ihminen joka avioitui muutama vuosi sitten (olen 52v ). tuntuu että en osaa enään iloita... mikään ei tunnu miltään. En saa aikaseksi mitään. työssä käyn. Ennen harrastin liikuntaa, nyt en saa itsestäni irti edes lenkille lähtöä. Mieheni juo viikonloppuisin ja joskus viikolla eli on holisti. tuntuu että hän viä kaikki voimani. mitään en voi suunnitella etukäteen koska en tiedä mitä mieheni tekee. Viikonloppuisin en voi käskeä vieraita, koska mieheni käsittää että silloin pitää juoda ja lähteä baariin tai sitten hän lähtee baariin ja pyytää heitäkin.Ja minua nolottaa kun vieraat jäävät minun kanssa ja meis lähtee. jos lapseni käyvät kyläilemässä mies hetken juttelee heidän kaa ja sit painuu makkariin katsomaan telkkaa jtai tietokoneelle Mieheni käy töissä illat makaa telkan ääressä. EI LÄHDE mihkään mihin ehdotan.Baariin kyllä pääsee ja pyytää minua hakemaan sieltä jos en suostu niin hirveä riita kun hän kuskaa minua silloin tällöin töihin ( menee itse työpaikkani ohi joka tapauksessa ). minua ei kyllä riita haittaa, jos en hae niin en hae en ole hänen taksinsa.Minulla olisi monta syytä olla iloinen ja iloita lasteni elämästä, ystävistäni mutta jotenkin olen oman elämäni ulkopuolinen... kertokaa onko teillä ollut tällästä ja miten olette löytäneet elämän ilon takas.