Olemme eroamassa, minä muutan lasten kanssa muualle parin viikon päästä. Nyt mies sai päähänsä että eihän minulla ole oikeutta noin vain ottaa lapsia mukaani uuteen kotiin. Miten nyt menettelen, onko soitettava maanantaina lastenvalvojalle kun ei kerran sovintoon päästä? Ja kuinka nopeasti lastevalvoja päättää yleensäkin asioista? Voi jeera, tunttu että tästä tulee tosi paskanen ero!
Muutto lasten kanssa
jurppii
71602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Alkuunsa sopuisaltakin näyttävä ero voi sitten loppupeleissä olla tosi likainen.
Miten olitte alunperin suunnitelleet tuon lapsiasian? Kummallakin vanhemmalla on yhtäläinen "oikeus" lapsiinsa. Lähihuoltajaksi useimmiten automaattisesti ajautuu äiti, vaikkei sen ihan niinkään pitäisi mennä.
Se, mikä on lasten kannalta "parasta" on joskus aika vaikeaa arvioida ja siihen liittyy niin tuskaisen paljon eri tekijöitä...
Aikuisten pitäisi omista tunnemyrskyistään huolimatta kyetä olemaan huoltajuusasioissa aikuisia. Liian monta kertaa lapsen etu hämärtyy kun etusijan saavat aikuisten omat pyrkimykset.
olen alun perinkin ollut se joka on halunnut eroa, hän ei. Ja jotenkin se on ollut itsestään selvää että lapset lähtevät minun mukanani, mutta mielestäni miehelläni on oikeus tavata heitä 50/50. Itse olen yrittänyt pitää jalat maassa, mutta mies on ottamassa ilmeisti järeämmät aseet käyttöön, puhuu pahaa minusta lasten kuullen ym, omasta mielestään viisivuotias on kypsä kuulemaan sellaisia asioita. Mutta osaatko sanoa mitä siis teen tässä tilanteessa? Onko otettava yhteyttä sos.toimistoon
Hei!
Heti maanantaina soita -tai menet paikan päälle sovit ajan sos.toimistoon.(muistakaa merkitä kaikki tarkasti yksityis kohtaisesti tapaamis sopimus paperiin!!)
Muistakaa jättää tunteet taka alalle ja että pidätte vain lasten edun mielessä päällimmäisenä!!Tuommoinen sopimus jota olit jo ajatellut 50-50%
olisi lapsien kannalta ihanteellinen,näin heillä pysyisi suhhteet molempiin vanhempiin mahdollisimman normaalisti.
(kaikille sellainen ei sovi...kun vanhempien välit ovat mitä on ja suuret välimatkatkin)
Meidän tapauksessa itse ehdotin lapseni isälle joka yllättäen muutti pois lapsen kotipaikka kunnalta,(kauas !)
Josko lapsi tapaisi isäänsä aina suuremmilla koululomilla,-ja kerran/pari kuukaudessa viikonloppuisin (sovimme ajankohdat aikuisten kesken parin viikon ennakko varoituksella)
Tapaamiset tällöin ovat lapsen kotipaikkakunnalla ,jolloin lapselle joka käy koulua ei reissaminen kävisi liian suureksi rasitukseksi.
Näin pysyy lämmin suhde isäänsä.(isä käy hakemassa ja tuo kotiin (sovitut klo ajat),ja myöhemmin kun lapsi kasvaa ja tottuu/oppii kulkemaan lentäen yksin ,siis lentoemäntien avustuksella)
Lisäksi olemme sopineet että kesälomasta 5vk:a isällä (2*2vko:jaksoa + 1vk:n jakso )sekä : juhannus /joulu/uusivuosi /hiihtoloma /syysloma / pääsiäinen ,joka toinen vuosi isällä ja vuoroin äidillä...ja tulevaisuus näyttää kuinka toimii.
Ainakin ex:ni hyväksyi ehdotukseni.(jota ihmettelin koska välimme ovat eritysen tulehtuneet,ehkäpä hänkin vihdoin tajusi että kyseessä on yhteisestä lapsestamme ja hänen edustaan kyse!)
Nyt kesä on sujunut hyvin.Lapsi tyytyväinen ja me aikuisetkin ,kun jokainen tietää lapsen "reissu ajan" kohdat etukäteen ,voimme me aikuiset suunnitella omat menomme niille loma-ajoille ,näin arjen hoitaminenkin lähivanhempana sujuu paremmin, kun välillä saan huilata ja ladata akkuja. :)
...vaikka myönnän mieletön ikävä on lasta,
kun hän on poissa luotani...
juhannuskin meni ihan
"monkään" en osannut nauttia yksin olosta...jospa sekin ajan kuluessa helpottaa
(ainakin toivon niin)
Voimia sinulle ja Aurinkoista kesää!
sosikseen heti ma. Itse en ole eronnut,(ainakaan vielä:))mutta mielestäni lapset saisivat arkisin olla enemmän "ydinkodissaan". Perustelen sitä sillä, että lapset tuntisivat heillä olevan ns. koti(satama). Voihan koteja olla toki useitakin, mutta jos ero tulisi kohdallani kysymykseen en LASTENI takia suostuisi 50/50 systeemiin. Toki se olisi molemmille vanhemmille "mukavampi"-järjestely, mutta lapsille mielastäni ei. Ehkä sitten, kun lapset kasvaa voi heidänkin mielipiteitä ottaa huomioon näissä asioissa.
Saa myös kysyä lapsilta kumpaa ne haluaa. Porukalla yritätte rauhoittua ja ottaa järki käteen. Tahtoo nuo lapset jäädä aina pimentoon ja niiltä ei kysytä mitään mielipidettä.
ei päätöstä noin vaikeasta asiasta saa sysätä lasten niskaan. kyllä vanhempien tulee pystyä sopimaan tälläiset asiat keskenään. jos lasten "annetaan" päättää (ts. pakotetaan tekemään vaikea päätös), niin samalla sysätään vastuu päätöksestä lasten niskaan. lapset joutuvat murehtimaan loukanneensa jompaa kumpaa vanhempaa, tai jos asuminen toisen vanhemman kanssa ei toimikaan, niin lapsi ei ehkä uskalla kertoa asiasta toiselle vanhemmalle, koska omapahan oli päätös.
entä miten se valitsematta jäänyt vanhempi pystyy olemaan tuntematta katkeruutta lapsia kohtaan?
ei lapsia saa pakottaa syyllisyyden kierteeseen!
Ei kyseinen kirjoittaja tarkoittanut varmaan ihan tuota! Ehkä tarkoitti että kysytään lapselta kumman kanssa haluiaisi olla pääsääntöisesti. Painostamatta. Kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan että olet justiin sellainen eroaja että muilta ei kysytä vaan olet sinä itse ja vain sinä ja lyöt korvat lukkoon etkä kuuntele toisia osapuolia.