Miten elämästä tuli tällaista?

Oltaisiin vielä onnellisempia jos saisi mennä kännissä töihin.

Hähä xD

joo, moninaiset pillerireseptit on kouraan lyöty ja päälle pari päivää saikkua, ja että koita nyt pärjätä..
no sen parin päivän jälkeen menin takas töihin vain todetakseni etten siihen sillä hetkellä kykene, sit uus käynti lekurissa, taas joitakin päiviä tai jopa (hyvällä tuurilla) viikko saikkua, uudet lääkkeet ja sitä rataa..
sit uus yritys työntekoa, mihin olin aiemmin jopa niillä mitoituksilla pystynyt, mutta sillä hetkellä ei vain enää kroppakaan tahtonut totella.
uutta lekurikäyntiä, uutta saikkua lääkeannostusta nostettiin, vihdoin kuitenkin tohtorska laittoi lähetteen verikokeeseen, etteikö olis kilpirauhasesta johtuvaa..
taas saikku loppuu parissa päivässä,
uusi aamu, töihin lähtö edessä, seison kämppäni eteisessä aikeissa laittaa työvaatteet päälle.. totaalinen pysähdys. en muista kauanko seisoin siinä käsi ojennettuna kohti naulakossa roikkuvia työvaatteitani ennen kuin romahdin lattialle, en tosiaan muista kauanko meni ennenkuin pystyin soittamaan töihin etten nyt taida pystyä tulemaan..
verikokeen tulokset kertoivat mulla olevan piilevänä kilpirauhasen vajaatoiminnan, mikä osittain selitti masennuksen, ja mihin sain thyroxinit ehkä loppuelämäni ajaksi, paniikit taas johtuivat muutoin sekavasta ja vaikeasta elämäntilanteesta.
sairausloma jatkui pätkittäin, töihin en enää mennyt takaisin.
myöhemmin irtisanouduin silloisesta työpaikastani kun muutin ihan toisaalle, ja siirryin nykyisen paikkakuntani terveydenhuollon armoille jatkaakseni sairauslomaani, koska en ollut vielä valmis työmarkkinoille, siinä vaiheessa vaan sairauspäivärahat alkoivat mennä kelan piikkiin ja niillehän ei pelkkä terveyskeskuslääkärin lausunto riitä, piti olla jonku sortin psykiatrin taikka muun psykopaatin lausuntoa.. sainkin lähetteen jollekin, mut se palautettiin syystä että en ollut tarpeeksi "hullu".. siinä tilanteessa kait olis täytynyt olla jo itsetuhoinen, mitä en ole koskaan ollut.
lopulta sain pakolliset käynnit psykiatrisen sairaanhoitajan luona, jonka lausunnot eivät kuitenkaan olisi kelalle olleet riittäviä, ja tämä hoitsu oli jopa minua ujompi tapaus, kävin kaksi kertaa kunnes peruin loput sillä varjolla et olin jo silloin päässyt vähäksi aikaa töihin..
thyroksiinia, eli kilpirauhashormoonia popsin edelleen, muut mömmöt olen lopettanut.

mikä oli tarinan opetus?
en minäkään tiedä,

mur

Aforismi:

Se parhaiten nauraa jolla on vahvin lääkitys!

Hähä! :D