nykyään aliarvioitu tunne? Raivoaminen riitely, haukkuminen ja loukkaaminen tuntuu olevan in. Tunteeko kukaan enää surua? Puhdasta, mustan puhuvaa, kaiken nielevää surua'? Onko suru epämuodikasta tässä kostonhimoisessa maailmassa? Vuosien jälkeen erehdyin käymään vanhoissa maisemissa. Missä asuimme, missä vietimme vapaa-aaikaamme, missä vietin onnellisimmat hetket elämästäni. Minä rakastn sitä ihmistä, annoin elämäni ja hän heitti sen pois kuin roskan. Miksi en riittänyt? Olit hyvä mies ja vielä parempi isä. En osaa vihata, vaikka hänet itse jätin. Hän jätti minut jo kauan ennen sitä. Olit hyvä näyttelemään.
Olen nähnyt miehen silmissä tuskaa kun kohtaamme. Minä jäin yksin pärjäilemään lasten kanssa, silti olen selvinnyt, enkä edes ymmärrä miten. Mies halusi puhua, vaikka erosta on jo aikaa. Jos vain voisi tedä toisin ja palata ajassa takaisin. Sanoisin toisin, tekisin toisin jos vain tietäisin mitä.
Joskus vaan toinen sanoo yhteisen valan irti ja ihmisistä, tärkeimmästä mitä ihmisellä voi olla eri perhe, tulee taakka.
"saatan seppeleen mä laskea ja lähtä jatkamaan"... kuten laulussa sanotaan. Toivon sinulle rauhaa sydämeesi.
Olen nähnyt miehen silmissä tuskaa kun kohtaamme. Minä jäin yksin pärjäilemään lasten kanssa, silti olen selvinnyt, enkä edes ymmärrä miten. Mies halusi puhua, vaikka erosta on jo aikaa. Jos vain voisi tedä toisin ja palata ajassa takaisin. Sanoisin toisin, tekisin toisin jos vain tietäisin mitä.
Joskus vaan toinen sanoo yhteisen valan irti ja ihmisistä, tärkeimmästä mitä ihmisellä voi olla eri perhe, tulee taakka.
"saatan seppeleen mä laskea ja lähtä jatkamaan"... kuten laulussa sanotaan. Toivon sinulle rauhaa sydämeesi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.