Ei jaksa enää

Olen ihmetellyt suomalaisia naisia. En väitä,etteikö miehet ole samanlaisia,mutta omasta miehen näkökulmasta pidän naisia outoina.

En ole koskaan seurustellut,vaikka olen kolmekymppinen. Aloitin ensimmäiseksi kirjeenvaihdon 15 vuotta sitten. Olin toiveikas ja luulin saavani tyttöystävän tällein,mutta erehdyin. Aluksi sain vastauksia kohtalaisesti ilmoitukseeni ja vastasin vastaavasti naisen ilmoitukseen,mutta sitten sain kuulla outoja selityksiä miksei voi jatkaa edes kirjeeen vaihtoa. Tässä syitä:
-Olemme liian erilaisia (tämä olisi muuten ymmärrettävää,mutta kyseessä oli,että pidin eri jäätelöstä,naurettavaa,tuntui lisäksi että olen Gestapon kuulustelussa
-Tein ilmoituksen tai vastasin ilmoitukseen hetken mielijohteesta (miksi nainen miettii tätä vasta nyt?)
-Seurustelen tai olen tavannut miehen.enkä halua että hän suuttuu kun saa tietää (aika yleinen syy)

Nykyisin olen kokeillut nettideittailua. Siinä ei edes vastata tai viestittely loppuu kuin seinään. Enää ei tarvitse selitellä ja perustella miksi en kelpaa. Ja tuntuu muutenkin,että netissä olevat deittailijat etsivät vain ja ainoastaan tiettyä,kaikkia ehtoja täyttävää kumppania. Tuntuu kuin olisi unohdettu,ettei täydellistä kumppania ole. Meissä kaikissa on vikoja.

Nykyään naisilla seurusteluun esteenä on että minulla ei yksinkertaisesti ole kokemusta seurustelusta. Harmittaa...

Olen etsinyt naista yökerhosta ja baarista,mutta tunnelma on että kaikki esittää olevansa jotakin.Miehen näkökulmasta näyttää että naiset pyrkivät olevan tavoiteltavia pukeutumalla superseksikkäästi,mutta pyrkivät välttämään puhe tai katsekontaktia. En etsi pelkästään seksiä,vaan rakkautta ja hellyyttä.Naista loppuelämäksi ja romantiikkaa.

Tanssilavallakin nuoret naiset ovat epäkohtelijaita ja luulevat osaavansa tanssia.Tanssiin kutsusta kietäydytään ilman perusteluja vastoin sääntöjä.Tässä vaiheessa heräsi mielessäni,että suomalaiset naiset ovat ylpeitä,verrattuna ulkomaalaisiin naisiin. Ulkomaalaisten naisten kanssa uskaltaa puhua ja heistä jo näkee asenteen,että lähestyminen on helppoa ja rentoa. Ei siis ole mitään flirttailun tai iskemisen tunnetta,vaan pelkkää juttelua. Tuntuu todella hyvältä puhua ja naiselle. En ole enää pahemmin ottanut stressiä naisen löytymisestä,vaikka välillä tuntuu,että ikäni puolesta pitäisi löytyä. Sukulaisetkin vähän väliä kyselevät,että onko jo löytynyt mutta olen tyytynyt tämän hetkiseen tilanteeseen.