Salasuhteilun lopettaminen

Jaa.

Ymmärrän sinua. Enää sinun ei tarvitse tuhlata energiaa miettimällä sitäkään, mikä on totta ja mikä valhetta. Hienoa että uskalsit tehdä ratkaisun ja irroittaa itsesi hyväksikäyttäjästä. Harvat pystyy siihen. Onnea elämääsi.

Yritän lopettaa salasuhteilun varattuun. Sitä on kestänyt nyt jo yli kolme vuotta. En varmaan ole pystynyt lopettaa tai halunnutkaan, koska olen uskonut meihin. Tunnen että hän rakastaa minua myös. Mutta hänellä kouluikäisiä lapsiakin ja varakas vaimo. Uskon ettei hän tule eroamaan.

Olen päätymässä siihen, että käräytän hänet. Vaimo on varmasti jotain jo aavistanut, muttei tiedä. Uskon näin pääseväni, joutuvani hänestä eroon. Ja mies joutuu kohtaamaan tekonsa.

Jos vaimo on varakas, mies ei jätä häntä ikinä. Jos käräytät miehen, mies tulee syyttämään sinua, kun tuhosit hänen elämänsä. Eroon pääset miehestä taatusti käräyttämällä, mutta vaimo tuskin potkaisee miehen ulos elämästään. Heillä ei vain enää ole kovin kivaa yhdessä käryn jälkeen. Sen jälkeen mies tietää saavansa olla armosta varakkaan vaimonsa kanssa.

No jaa... Suhde kuin suhde, on se sitten päivän valon kestävä tai salasellainen, voi käydä rasitteeksi. Kun luin aloituksesi läpi, tuli mieleen lähinnä kolme vuotta sitten päättynyt avioliittoni. Viimeiset vuodet olivat juurikin tuollaiset, uskokaa ta älkää... Piti yrittää omien murheiden ja lapsista huolehtimisen lisäksi ymmärtää miehen ailahtelevaa mieltä... Joka johtui suht pitkästä salasuhteesta, vaikka minulle kerrottiin tietysti liirum sun laarum työstressistä ja neljän kympin kriisistä! Löysää hirttä yhtä kaikki minulle, kun sinnittelin liitossa kuvitellen, että toinenkin panostaa jollain tasolla.

Tulin juuri sisälle pihatöistä, lapset ovat isänsä luona iltaan saakka. Olo on energinen, nautin elämästä ja siitä, ettei tarvitse koko ajan miettiä, mistä päin nyt tuuli puhaltaa siipan kanssa!

Olin salasuhteessa naimisissa olevaan mieheen noin 3 vuotta. Hän tuli esimiehekseni 2005, kansainvälinen, sportti, akateeminen, komea ja varakas ns hyvästä perheestä, jossa arvostetaan perinteitä. Vaimo samanlainen.
ihastuin pomooni ensisiömäyksellä. Uskon hänenkinnkiinnittäneen minuun huomiota, mutta hän oli aina erittäin korrekti. Matkustelimme yhdessä työn puolestä paljon ulkomailla. Ystävystyimme ja pidimme toisistamme avauduimme yksityisasiosta ja olimme toistemme tukena. Parin vuoden aikana meillä oli miljoonia tilaisuuksia aloittaa suhde, mutta teimme kaikkemme ettemme ylittäisi rajaa.
Sitten se eräänä päivänä tapahtui, täytyy anoa, että olin aktiivisena osapuolena tässä, vaikka olin 34 vuotias ja useita kariutuneita suhteita takana, en ollut koskaan kokenut mitään lähellekkää yhtä ihanaa. Meidän kemiamme kohtasivat täydellisesti, niin fyysisesti kuin henkisesti. Mies ei koskaan lupaillut mitää, sanoimme aina katsotaan päivä kerrallaan. Ensimmäinen 2 vuotta oli aivan mahtavaa. Sitten minua alkoi ahdistamaan, että mies vietti lomat perheensä kanssa ja mustasukkaisuus puolestani kasvoi ja kasvoi, painostin miestä eroon, mutta hän ei konservatiiviudessaan ja velvollisuudentunteessaan olisi koskaan jättänyt perhettään. Vaikka olimme edelleen rakastuneita halusin lopettaa suhteen, se oli erittäin vaikeaa sain keskivaikean masennuksen , josta selvisin meditoimalla ja pakottamalla itseni urheilemaan aktiivisesti. Mies ymmärsi minua ja lupautui, etsimään uuden työpaikan. Vuosi meni eroon pyrkiessä, repsahduksia välillä, välillä kuukausia ilman kommunikaatiota, puolivuotta tapaamatta.
Pitkän ajan jälkeen aloin seurustella uudestaan, vaikka miehissä ei ole ollut mitään vikaa, rakastan tätä miestä edelleenkin, en saa häntä mielestäni. Vertaan kaikkia miehiä häneen, enkä ole löytänyt hänen vertaistaan. Olen onneton, että annoin hänen kadota elämästäni. Hänkin kärsi suhteen päättymisestä ja uskon hänenkin olevan onneton, vaikka emme ole olleet enää vuosiin rakastavaisia, jos minulla on jokin hätä, tai tarvitsen neuvoa ammatllisessä mielessä, voin aina luottaa häneen.
Hän on mm sijoittanut omaisuuttani tuottavasti jne. Olemme ystäviä vaikka emme tapaa, emmekä kommunikoi usein, kaipaan häntä ja kadun että lopetin suhteen.

Jos noin häntä vielä kaipaat, voisitteko aloittaa salasuhteenne uudestaan? Jos siis olet varma että olet silloin onnellisempi, myös pitkässä juoksussa? Mitä voisitte luvata toisillenne? Ettette koskaan "eroa" toisistanne? Mitä jos miehen vaimo saa joskus tietää?

Tiedän, että tilanne on kamala. Olen siis itse yrittämässä eroa myös erittäin velvollisuudentuntoisesta miehestä. Ei hän tule eroamaan ellei vaimo häntä pistä pihalle.

Kyllä vaimo oli tietoinen, en tiedä kuinka pajon, mutta vaimo on kasvatettu siten, että kulissit on pidettävä pystyssä ja avioero on mahdottomuus, sosiaalisesti näille ihmisille olla divorcee on kauhistus.

En usko, että voimme aloittaa uudelleen, olemme rikkoneet liikaa väliltämme. Ajatusten tasolla tämä olisi optimaalinen ,mutta käytännössä ei. Jos voisin kääntää kelloa takaisin ja tiedän kaiken mitä tiedän tänään, en olisi koskaan jättänyt häntä. Hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Tulen kaipaamaan ja rakstamaan häntä aina. Olen varma, että hän tuntee samoin.

Surullista. Mutta edelleen, jos rakastatte toisianne, niin miksi ette palaa yhteen? Pitäköön kulissinsa, mutta te pidätte rakkautenne?

Mutta olet vielä nuori...ehkä aika saa kaipauksen ja rakkauksen haalistumaan. Ehkä mielenkiintosi herää vielä jotakuta toista miestä kohtaan.