Miten yli eksästä

Vanhan täytyy mennä, että uusi voi tulla. Voin lohduttaa sinua poikaystävän kuoleman, avioeron, avoeron ja muutaman seurustelusuhteen päättymisen jälkeen, että uusi rakkaus tuntuu paremmalta kuin kaikki entiset yhteensä... ja eroihinkin oppii suhtautumaan kasvukokemuksina. Minua ne eivät enää hätkäytä. Jos joku ei tajua, että hänen elämänsä nainen voisi olla tässä, ni hän ei sitt ollutkaan mua varten. Vakka kantensa valitsee ja ihmiset ottavat/ saavat tasoisensa kun vain kohdalle sattuu.

Surra saa ja pitääkin, eikä kannata rynnätä uusiin seurustelusuhteisiin, ennenkuin entinen on täysin menettänyt merkityksensä. Puhtaalta pöydältä ei tarvitse viedä mitään painolastia uuteen suhteeseen, vaan voi antaa parasta itseään.Siihen asti voit tsempata itseäsi löytämään oman arvosi ja opetella pitämään itseäsi rakastamisen arvoisena. Itse tajusin avoeroni jälkeen, että se mies ei olisi osannut tarjota minulle kuin kärsimystä. Ero koitui minun onnekseni.

Teille nuorille etenkin lohduksi; vanhainkodeissakin on solmittu vielä avioliittoja ja loppuiän kestäviä parisuhteita. Nuorena niitä vasta harjoitellaan, joten ei mitään hätää eikä kiirettä.

Onnettomasti päättyneen suhteen jälkeen täytyy antaa itselle aikaa. Jokaisesta suhteesta olisi hyvä oppia jotakin, ja näin kasvaa henkisesti. Oma kasvu on kaiken a ja o... kun taas hymyilet ja olet päässyt jaloillesi, olet valmiimpi ja kestävempi kuin koskaan aikaisemmin. Suuri virhe olisi heti siirtyä uuteen suhteeseen, koska kaikki henkisellä tasolla käsittelemättä jääneet ongelmat tulisivat suureksi taakaksi uuteen suhteeseen.

Kiitos näistä vastauksista. Olo helpottaa heti vähän, kun saa kuulla muiden kokemuksista ja mielipiteistä. Ja saa kannustusta.
Mutta silti oloni ei pääasiassa ole juuri viikon sisällä muuttunut. Ehkä hyvin vähän.. aste asteelta kohti parempaa mieltä.. välillä on vaikeampaa ja itkettää enemmän ja välillä saattaa tulla jopa hymy. Sellaista vuoristorataa.
Riittämättömyyden ja huonommuuden tunteet jylläävät enemmän, kuin aikaisemmin, mutta täytyy vain uskoa, että olen silti yhtä hyvä, kuin ketä tahansa muukin ihminen.
Sattuu se, että rakastan.. rakastan niin paljon. Enkä voi unohtaa. Sattuu, kun en riittänyt. Sattuu, että hän rakastaakin nyt toista.. tai on ilmeisesti rakastanut jo kauan.. minä olin vain kakkosvaihtoehto.

Mietin jatkuvasti, että mitä jos.. mitä jos olisin tehnyt niin ja näin ja noin.. ja ollut enemmän sellainen ja tällainen jne. Kuitenkin tajuan, että en voi millään viedä tämän toisen tytön paikkaa hänen sydämessään.
Heillä on jotain ainutlaatuista.. vaikka minä ja toinen tyttö olemmekin hyvin samanlaisia.. en voi millään korvata häntä ja mitä heidän välillään on.
Tämä kuulostaa varmasti jopa hyvin säälittävältä.

Olen koko ikäni kärsinyt huonosta itseluottamuksesta ja -tunnosta. Tuntenut itseni aina alempiarvoisemmaksi ja huonommaksi, kuin muut. Oli kuin kohtalon ivaa joutua tähän tilanteeseen.. joudun vastakkain lähes samanlaisen tytön kanssa, mutta joka on askeleen edellä minua kaikessa. Hän on kaikkea, mitä itse haluaisin olla ..ja se että vielä poikaystäväni valitsi hänet siitä vain.. kertoo myös siitä, kuinka paljon parempi tämä toinen tyttö on.

Miten voisin pysyä pojan kanssa ystävänä ja silti unohtaa syvemmät tunteeni häntä kohtaan. ..Niin ja arvottomuuden tunteeni ja itseni vertailun toiseen tyttöön.
Miten saisin nämä asiat sopuun keskenään.

Rakastan tätä poikaa niin paljon ja välitän hänestä.. en tahdo menettää häntä elämästäni, koska hänestä on tullut muuten ainakin hyvä ystäväni. Hän ei edelleenkään pysty kertomaan minulle suoraa totuutta tilanteesta.. sattuu, koska luulin olevamme kuitenkin niin hyviä ystäviä, että voimmo puhua asioista.. oli ne sitten hyviä tai ikäviä. Uskoin ystävyytemme laatuun enemmän. Olen pettynyt.

Älä ihmeessä yritä mitään ystävyysvirityksiä. Välit poikki kokonaan kylmästi. Hakeudu terapiaan, koska nyt kokemasi huono olo on vain jäävuoren huippu jostakin jo lapsena alkaneesta vääristyneestä kokemusmaailmasta. Rakkautta vaille jäämisen kokemuksersta.
Tiedän mistä puhutaan, luota pois. Itseäni aikanaan suuressa sielun ahdingossa helpotti ajatella huonosti kohdellutta miestä kuolleena, se siis helpotti omaa toipumistani ja rakkauden kuolemista. En mitään murhasuunnitelmia punonut, se oli vain henkinen kainalosauva jolla rämpi eteenpäin.