Olen todella onnellinen ja haluan kertoa siitä kaikille jotka tuntevat rakkauden ja niille jotka eivät vielä ole sitä löytäneet. Rakkaustarinani on vasta alkanut, mutta toivon, niinkuin niin monet muut ennen minua, että se kestää ikuisesti.
Liki kolme kuukautta sitten tutustuin chatissa ihanaan algerialaismieheen, joka on siis muslimi. Kerroimme toisistamme ja puhuimme lähestulkoon kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Ajatusmaailmamme kohtaavat uskomattoman hyvin, vaikka kulttuuritaustamme on niin erilainen. Olemme puhuneet paljon islamista ja siitä miten monenlaisia ajatuksia se herättää ihmisissä. Monet eivät ymmärrä islamia ja se käsitetään helposti väärin, kun ei tiedetä koko totuutta ja siksi monet ovat ymmärrettävästi ennakkoluuloisia. Itse tiedän hyvin vähän islamista, mutta suhtaudun siihen silti avoimin mielin niinkuin kaikkiin uskontoihin ja erilaisiin ihmisiin ylipäätään. Rakkaani ei ole yrittämässä minua käännyttää muslimiksi, vaan olen vapaa tekemään oman valintani ja osaan antaa sille arvoa. Uudet ja erilaiset kulttuurit, ihmiset, eläimet, kaikki kauniit asiat ovat elämän rikkaus joihin tutustumalla voi löytää paljon iloa. Voi huomata, että ei olemassa vain yhtä ja ainoata oikeata tapaa elää, vaan jokainen valitsee oman määränpäänsä joka tekee onnelliseksi. Minä olen valinnut oman tieni, ja se on rakastaminen, kaikkia läheisiäni kohtaan.
Ja oma kultani, joka parhaillaan opiskelee Ranskassa, on minulle tärkein ihminen elämässäni. Emme ole vielä tavanneet netin ulkopuolella, mutta silti voin sanoa että rakastan häntä. Tunnen hänet paremmin kuin monet ystäväni, jotka olen tuntenut jo vuosia. Ei ole asiaa, josta emme voisi puhua keskenämme, sillä luotamme toisiimme täysin. Olemme nähneet toisemme webbikameran välityksellä ja puhuneet puhelimessa tuntikausia. Messengerissä olemme kirjoitelleet satoja tunteja, keskimäärin 5-8 tuntia päivässä. Tiedän, se on nettiriippuvuuden merkki, ja riippuvainen olenkin, mutta vain hänestä. Minulta kysellään miten voin rakastaa ihmistä, jota en ole koskaan tavannut. Vastaan, että rakastan häntä siksi, että hän tekee minut onnelliseksi ja hänen vuokseen tahdon olla parempi ihminen. Minun ei tarvitse nähdä häntä kasvotusten voidakseni näyttää toteen tunteideni aitouden, ehdimme sen tehdä myöhemminkin. Hän on niin hieno ihminen, niin kiltti ja lempeä, kärsivällinen, iloinen, herkkä ja syvällinen, komea, energinen, lahjakas, suloinen, aivan ihana mies ja hän rakastaa minua. Hän on kaikkea mitä haluan mieheltä ja hän on minun. Vielä muutama kuukausi sitten en olisi koskaan uskonut saavani kokea tällaista onnea, että todella löytäisin sen oikean ihmisen, jonka kanssa voin jakaa elämäni. Hän on kuin luotu minulle. Tiedän, nämä sanat on sanottu niin monta kertaa aikaisemmin, ja niin monet ovat saaneet pettyä unelmissaan. Mutta on pareja, jotka todella pysyvät koko elämänsä yhdessä ja minä uskon ja luotan vahvasti siihen että me olemme yksi noista pareista.
Ensi kuussa rakkaani tulee Suomeen minua tapaamaan, odotan sitä niin paljon. Aiomme puhua yhteisestä tulevaisuudestamme, siitä miten rakennamme elämäämme tästä eteenpäin. Emme halua jatkaa rakkauttamme kaukosuhteen muodossa, vaan tahdomme olla yhdessä. Hän haluaa jäädä Suomeen luokseni ja se olisikin aivan ihanaa, mutta helppoa se ei tietenkään tule olemaan. On saatava oleskelulupa, johon vaaditaan joko työ- tai opiskelupaikka, sukulaisen asuminen täällä tai avioliitto. Ja kaikkihan me tiedämme miten vaikeaa ulkomaalaisen on täällä saada töitä, opiskelupaikasta puhumattakaan, varsinkaan, kun ei edes hallitse suomen kieltä. Rakkaani aikomus onkin ensi töikseen opetella suomen kieli ja sen pohjalta lähteä toimeentuloa etsimään. Emme aio turvautua sosiaaliavustukseen, josta niin monia ulkomaalaisia parjataan ja näinollen useimmiten halveksitaan. Haluamme tehdä rehellistä työtä, emmekä toivo, että se olisi keneltäkään muulta pois.
Tiedän, että erilainen kulttuurimme voi tulla aiheuttamaan ongelmia jokapäiväisessä elämässä. Saamme varmasti osaksemme ilkeitä katseita, kommentteja, ehkä jopa väkivaltaakin, mutta toivon todella, että siltä vältyttäisiin. Yritämme vain taistella ennakkoluuloja vastaan ja olla välittämättä niistä jotka eivät meitä hyväksy. Ja mitä tulee keskinäisiin eroihimme niin uskon, että asioista puhumalla ongelmat voidaan selvittää. Jos molemmat kuuntelevat toista yrittäen ymmärtää mahdollisia mielipide-eroja, niin ei edes synny ristiriitoja. Jos molemmat ovat valmiita tekemään kompromisseja ja uhrauksiakin toistensa hyväksi niin silloin on mahdollisuus onneen ja ihanaan elämään. Minä ainakin uskon tähän ja haluan yrittää elää elämääni näin. Haluan rakastaa ja olla rakastettu ja onnellinen. Eikö se ole elämän tarkoitus?
Tässä oli minun tarinani, toivottavasti se herätti ajatuksia, ehkä antoi toivoa ja uskoa, että jokainen voi löytää rakkauden jos haluaa ja on avoin sille. Kommentoikaa ja kertokaa oma tarinanne. Kaikki mielipiteet ja ajatukset ovat tervetulleita, myös kritiikki, jota varmasti myös riittää. Aivan rasistisia kommentteja ei ole mukava lukea, mutta niiltäkään ei kai voi välttyä. Jään siis odottamaan mielenkiinnolla viestejänne. Aurinkoista ja ihanaa kesää kaikille :-)
Liki kolme kuukautta sitten tutustuin chatissa ihanaan algerialaismieheen, joka on siis muslimi. Kerroimme toisistamme ja puhuimme lähestulkoon kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Ajatusmaailmamme kohtaavat uskomattoman hyvin, vaikka kulttuuritaustamme on niin erilainen. Olemme puhuneet paljon islamista ja siitä miten monenlaisia ajatuksia se herättää ihmisissä. Monet eivät ymmärrä islamia ja se käsitetään helposti väärin, kun ei tiedetä koko totuutta ja siksi monet ovat ymmärrettävästi ennakkoluuloisia. Itse tiedän hyvin vähän islamista, mutta suhtaudun siihen silti avoimin mielin niinkuin kaikkiin uskontoihin ja erilaisiin ihmisiin ylipäätään. Rakkaani ei ole yrittämässä minua käännyttää muslimiksi, vaan olen vapaa tekemään oman valintani ja osaan antaa sille arvoa. Uudet ja erilaiset kulttuurit, ihmiset, eläimet, kaikki kauniit asiat ovat elämän rikkaus joihin tutustumalla voi löytää paljon iloa. Voi huomata, että ei olemassa vain yhtä ja ainoata oikeata tapaa elää, vaan jokainen valitsee oman määränpäänsä joka tekee onnelliseksi. Minä olen valinnut oman tieni, ja se on rakastaminen, kaikkia läheisiäni kohtaan.
Ja oma kultani, joka parhaillaan opiskelee Ranskassa, on minulle tärkein ihminen elämässäni. Emme ole vielä tavanneet netin ulkopuolella, mutta silti voin sanoa että rakastan häntä. Tunnen hänet paremmin kuin monet ystäväni, jotka olen tuntenut jo vuosia. Ei ole asiaa, josta emme voisi puhua keskenämme, sillä luotamme toisiimme täysin. Olemme nähneet toisemme webbikameran välityksellä ja puhuneet puhelimessa tuntikausia. Messengerissä olemme kirjoitelleet satoja tunteja, keskimäärin 5-8 tuntia päivässä. Tiedän, se on nettiriippuvuuden merkki, ja riippuvainen olenkin, mutta vain hänestä. Minulta kysellään miten voin rakastaa ihmistä, jota en ole koskaan tavannut. Vastaan, että rakastan häntä siksi, että hän tekee minut onnelliseksi ja hänen vuokseen tahdon olla parempi ihminen. Minun ei tarvitse nähdä häntä kasvotusten voidakseni näyttää toteen tunteideni aitouden, ehdimme sen tehdä myöhemminkin. Hän on niin hieno ihminen, niin kiltti ja lempeä, kärsivällinen, iloinen, herkkä ja syvällinen, komea, energinen, lahjakas, suloinen, aivan ihana mies ja hän rakastaa minua. Hän on kaikkea mitä haluan mieheltä ja hän on minun. Vielä muutama kuukausi sitten en olisi koskaan uskonut saavani kokea tällaista onnea, että todella löytäisin sen oikean ihmisen, jonka kanssa voin jakaa elämäni. Hän on kuin luotu minulle. Tiedän, nämä sanat on sanottu niin monta kertaa aikaisemmin, ja niin monet ovat saaneet pettyä unelmissaan. Mutta on pareja, jotka todella pysyvät koko elämänsä yhdessä ja minä uskon ja luotan vahvasti siihen että me olemme yksi noista pareista.
Ensi kuussa rakkaani tulee Suomeen minua tapaamaan, odotan sitä niin paljon. Aiomme puhua yhteisestä tulevaisuudestamme, siitä miten rakennamme elämäämme tästä eteenpäin. Emme halua jatkaa rakkauttamme kaukosuhteen muodossa, vaan tahdomme olla yhdessä. Hän haluaa jäädä Suomeen luokseni ja se olisikin aivan ihanaa, mutta helppoa se ei tietenkään tule olemaan. On saatava oleskelulupa, johon vaaditaan joko työ- tai opiskelupaikka, sukulaisen asuminen täällä tai avioliitto. Ja kaikkihan me tiedämme miten vaikeaa ulkomaalaisen on täällä saada töitä, opiskelupaikasta puhumattakaan, varsinkaan, kun ei edes hallitse suomen kieltä. Rakkaani aikomus onkin ensi töikseen opetella suomen kieli ja sen pohjalta lähteä toimeentuloa etsimään. Emme aio turvautua sosiaaliavustukseen, josta niin monia ulkomaalaisia parjataan ja näinollen useimmiten halveksitaan. Haluamme tehdä rehellistä työtä, emmekä toivo, että se olisi keneltäkään muulta pois.
Tiedän, että erilainen kulttuurimme voi tulla aiheuttamaan ongelmia jokapäiväisessä elämässä. Saamme varmasti osaksemme ilkeitä katseita, kommentteja, ehkä jopa väkivaltaakin, mutta toivon todella, että siltä vältyttäisiin. Yritämme vain taistella ennakkoluuloja vastaan ja olla välittämättä niistä jotka eivät meitä hyväksy. Ja mitä tulee keskinäisiin eroihimme niin uskon, että asioista puhumalla ongelmat voidaan selvittää. Jos molemmat kuuntelevat toista yrittäen ymmärtää mahdollisia mielipide-eroja, niin ei edes synny ristiriitoja. Jos molemmat ovat valmiita tekemään kompromisseja ja uhrauksiakin toistensa hyväksi niin silloin on mahdollisuus onneen ja ihanaan elämään. Minä ainakin uskon tähän ja haluan yrittää elää elämääni näin. Haluan rakastaa ja olla rakastettu ja onnellinen. Eikö se ole elämän tarkoitus?
Tässä oli minun tarinani, toivottavasti se herätti ajatuksia, ehkä antoi toivoa ja uskoa, että jokainen voi löytää rakkauden jos haluaa ja on avoin sille. Kommentoikaa ja kertokaa oma tarinanne. Kaikki mielipiteet ja ajatukset ovat tervetulleita, myös kritiikki, jota varmasti myös riittää. Aivan rasistisia kommentteja ei ole mukava lukea, mutta niiltäkään ei kai voi välttyä. Jään siis odottamaan mielenkiinnolla viestejänne. Aurinkoista ja ihanaa kesää kaikille :-)
Vastaukset 49
Vanhimmat
Onnea ja kaikkea hyvää Sinulle,olet löytänyt
todellisen aarteen. Arabin joka on rehellinen.Onko muuten lainaillut esim. Omar Khaijamia veisteissään.
En ymmärrä,voitko selventää? En tunne kyseisen ihmisen teoksia. Rakkaani ei ole arabi, vaan kabyyli.
Onneksi olkoon!
Mikä on se ongelma yhteen muuttamisen tiellä, sitä en oikein ymmärätnyt. Jos hän opiskelee Ranskassa, niin miksette aloittaisi siellä yhteistä elämäänne, koska siellä hän saisi opintonsa päätökseen ja siten paremman mahdollisuuden tulevaisuudessa työllistyä täällä Suomessa. Ja eikö EU:n alueella riitä, että on oleskelulupa yhteen EU-maahan ja liikkua vapaasti EU:n sisällä.
Nykyään ei tarvitse edes mennä omaan kotimaahan odottamaan oleskelulupaa, vaan sitä voi odottaa maassa, johon sitä hakee. Ja avioliitto on 100% peruste saada oleskelulupa. Ja työlupa tulee siinä sivussa. Työpaikan saa, jos on fiksu ja osaa kieltä ja on valmis aloittamaan vähän alemmalta tasolta. Tiedän kokemuksesta tämän.
Älä välitä kateellisten panetteluista. Ja kerranhan me vain elämme.
Kiitos sinulle :-) Ranskaan muutto olisi tosiaan yksi vaihtoehto ja me varmaan keskustelemme siitäkin, kunhan rakkaani tulee suomeen. Kieltä hän ei tosiaan osaa, mutta on innokas ja päättäväinen sen opettelemaan. Ja hän tietää, että joutuu täällä aloittamaan pohjalta, eikä pääse heti alusta alkaen omalle alalleen. Hän opiskelee tietotekniikkaa, eli sinänsä alan töitä luulisi löytyvän, ainakin Ranskan suunnalta. Mutta itse hän uskoo, että vaikka hän saisi opintonsa päätökseen Ranskassa, niin niillä papereilla olisi silti vaikea saada töitä täältä.
Niin, tiedän että naimisiinmeno olisi varma keino saada oleskelulupa ja että sitä ei tarvitse odottaa muualla. Olemme siitäkin puhuneet, että olemmeko jo valmiita avioliittoon. Kolme kuukautta on kuitenkin lyhyt aika, vaikka olemmekin sinä aikana oppineet tuntemaan toisemme niin hyvin. Minä todella uskon ja luotan häneen ja tiedän ettei hän petä luottamustani. Perheeni ja läheiseni ovat vain hiukan jarrutelleet suhdettamme sanomalla ettei kannata kiirehtiä. Tämä on muutenkin ensi rakkauteni, joten he ajattelevat, että tämä on vain vaihe ja tulee paljon uusia rakkauksia. Mutta itse en usko niin. Varmasti on oemassa muitakin ihania miehiä joiden kanssa tulisin onnelliseksi. Mutta olen löytänyt juuri sen oikean ihmisen minulle, enkä halua ketään toista. En voisi kuvitellakaan ketään toista rakkaani tilalle. Hänet on tosiaan luotu minulle ja me kuulumme yhteen. Tuntuu, että mitkään ongelmat eivät voi olla kovin suuria selvittää, kunhan vain saamme olla yhdessä.
Kiitos vielä kerran sinulle, olet hieno ihminen kun voit noin lämpimästi toivottaa onnea ihmisille joita et tunne ja joita monet muut eivät edes hyväksy. Toivon sinullekin yhtä suurta onnea jonka olen itse saanut löytää. Millainen on muuten sinun tarinasi, onko sinulla omaa rakkautta?
Sekään ei aina takaa 100%:sta oleskelulupaa. Aikoinaan menin naimisiin arabin kanssa ja menimme naimisiin. Ensin saimme 8 kk:n oleskeluluvan ja jostain syystä sitä ei enää sen jälkeen jatkettukkaan. Lapsi oli tulossa, mutta viranomaiset eivät heltyneet. Teimme valituksen ennen määräajan loppua, muttei auttanut. Syynä oli tilanteen muuttuminen mieheni kotimaassa, eikä hänen tarvinnut enää pakoilla eriävän politiikkansa vuoksi. Ja kyllä he sanoivat suoraan meille senkin, että teimme sen vain jotta hän saisi oleskeluluvan Suomeen. Töitä hän teki koko täällä olonsa ajan. Kyllä, hänet karkotettiin takaisin kotimaahansa.
Suomeen jäin minä ja lapsi. Meitä hän ei suostunut mukaansa ottamaan, koska piti kotimaataan lapselleen vaarallisena. Kerran kävimme hänen luonaan kun olimme kuukauden erossa olleet. Ja olimme siellä 3 kk. Kun teimme lähtöä hän kielsi meitä koskaan palaamasta. Soittelimme, pidimme yhteyttä... Kunnes en kuullut hänestä enää mitään. En koskaan. Hänen perheensä uskoo hänen kuolleen, sillä heihin olemme olleet lapseni kanssa yhteydessä ja jopa vierailleet heidän luonaan. Ajatuksissani olen edelleen hänen vaimonsa ja toivon jonain päivänä vielä näkeväni hänet, mutta aika kuluu ja minäkin kaipaan rakkautta, miehen ja naisen kosketusta. Ehkä piankin lakkaan odottamasta ja jatkan elämää eteen päin.
Mutta onnea teille. Ajat ovat onneksi muuttuneet niistä ajoista. Kaikki onnistuu paremmin kunhan itse uskotte, että te onnistutte.
Kiitos :-) Olen niin pahoillani puolestasi, että olet joutunut elämään jatkuvassa epätietoisuudessa. Se on varmasti ollut todella vaikeaa ja tuskallista. En tiedä voisinko itse kestää samanlaista kohtaloa, se olisi liian raastavaa. Hienoa, että olet selvinnyt vastoinkäymisistä huolimatta, olet vahva ihminen. Toivon todella että saat paljon onnea osaksesi ja olen varma siitä. :-)
rakkaus voi olla myös sokeaa. se millainen ihminen on netin tai puhelimen kautta, voi olla muuta "luonnossa". tervettä maalaisjärkeä kannattaa olla mukana! kolme kuukautta on kuitenkin niin lyhyt aika, että periaattees silloin tuntee vain raapaisun ihmisestä. äläkä kiirehdi naimisiin menoa, vaikka se voisi olla lippu oleskelulupaan. jos jo tässä vaiheessa puhutte siitä, voi taustalla olla hyväksikäyttö siinä mielessä, että hän pääsisi naimisiin länsimaalaisen kanssa. etelän miehet tunnetusti osaavat olla aivan ihania ja kultasia ja valitettavasti jollain on joitain etuja taka-ajatuksena, mitä he tavoittelevat. mutta nyt kun näette, saat tutustua häneen kunnolla "luonnossa". toivotan kuitenkin onnea, ettei hän olisi mikään edun tavoittelija. onhan niitä poikkeuksiakin! :)
Kiitoksia neuvoista :-) Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Tiedän itsekin monia tapauksia, joissa aluksi ollaan rakastuneita ja kaikki näyttää lupaavalta, ettei mikään voi olla esteenä onnen jatkumiselle. Mutta sitten pian koittaakin todellisuus, toinen saattaa pettää luottamuksen ja silloin putoaa pohja kaikelta mihin oli uskonut ja minkä varaan oli onnensa laskenut. Mutta minä uskon vakaasti, että rakkaani ei valehtele minulle, hän ei ole sellainen ihminen joka leikkisi toisen tunteilla tavoitellakseen omaa etuansa. Hänellä on vakaa tilanne Ranskassa, eikä siis mitään syytä yrittää saada länsimaalainen vaimo ja varmistaa näinollen oleskelulupa. Tottakai näitäkin ikävä kyllä on, se on todella väärin ja niin surullista. Itse olen vain niin kiitollinen, että satuin kohtaamaan rehellisen ihmisen, joka oikeasti rakastaa minua ja haluaa viettää elämänsä kanssani. Kiitos neuvoista ja onnea sinullekin elämääsi :-)
Onko miehelläsi Ranskan kansalaisuus? Tilanne Ranskassa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana mennyt todella tiukaksi algerialaisille, oleskelulupa myönnetään vain opiskelun ajaksi ja kansalaisuutta ei käytännössä saa ellei mene ranskalaisen kanssa naimisiin. Voimassa on myös viimeiset kymmenisen v. ollut säädös, jonka mukaan piirin johtava virkamies (yleensä pormestari) voi estää avioliiton pelkästään sillä perusteella, että sitä epäillään lumeavioliitoksi, eli avioliitoksi pelkän kansalaisuuden saannin takia. Ja vaikka naimisiin menisikin, sen pitää kestää joku tietty vuosimäärä (muistaakseni 3 v.), ennen kuin kansalaisuutta voi hakea.
Eli kannattaa olla varuillaan, EU-maan kansalaisuus tai ainakin varma oleskelulupa EU-maassa on ihan oikeasti monen pohjoisafrikkalaisen motiivina. Eri asia on, jos tällä miehellä jo jotenkin on Ranskan kansalaisuus, eli jos toinen vanhemmista on ollut kansalainen. Kehottaisin ottamaan tästä selvää, eikä pidä ihan kaikkea ihan heti uskoa...
Kiitos neuvosta.:-) Hänellä ei ikävä kyllä ole Ranskan kansalaisuutta, mutta oleskelulupa opintojen ajaksi. Tämä ei kuitenkaan tee minua epäluuloiseksi, että hänellä olisi heti taka-ajatuksia huijata minut naimisiin. Emme olekaan pitämässä mitään kiirettä naimisiinmenon suhteen, vaan tutustumme ensin toisiimme kaikessa rauhassa. Ymmärrän huolesi, että olisin liian hyväuskoinen, mutta osaan kyllä pitää huolta itsestäni enkä heittäydy varomattomasti mihinkään. Luotan rakkaaseeni, tiedän että hän ei ole yksi noista valehtevista ulkomaalaisista, joita ikävä kyllä löytyy. Odotan jännityksellä tulevaa ja toivon ja uskon, että onni jatkuu. Jos haluat tai kiinnostaa, lue muitakin vastauksiani täältä, niissä kerron tarkemmin tunteistani. Oikein hyvää kesää sinulle :-)
Provo tai bimbo.
Täytyy olla provo, ei EDES suomalainen nainen voi olla noin tyhmä. Järkyttävintä on tietenkin nämä valopäiset onnittelijat, jotka oikein tahtovat tämänkin nuoren tytön pilaavan elämänsä. Onko syynä katkeruus ja oman suhteen kariutuminen, ja nyt epäonnea halutaan levittää laajemmalle?
???????????Kuinka niin.??????????
No mietipä vähän.
Olen kai sitten se bimbo jollaisena sinä pidät ihmistä, joka haluaa olla avoin ja ennakkoluuloton toisia ihmisiä kohtaan. En tietenkään aio heti heittäytyä avioliittoon ennen kuin todella vietämme aikaa yhdessä. Mutta en silti heti oleta pahinta ja kuvittele että kaikki muslimimiehet ovat valehtelevia sovinisteja, jotka tekevät mitä tahansa saavuttaakseen päämääränsä välittämättä ollenkaan naisista jotka heihin luottavat. Totta kai heitäkin on ja se on ihan kauheaa, että joku voi tehdä noin ja käyttää viattomia ihmisiä hyväkseen. Itse en voisi koskaan satuttaa toista ihmistä tieten tahtoen ja tehdä jotain niin väärää. Maailma on julma ja minä en kai ole liian kova elämään ilmeisesti tietyllä tyylillä tämän päivän yhteiskunnassa. Haluan ajatella että kaikissa ihmisissä on jotain hyvää ja että he voivat muuttua ja kehittää luonnettaan vielä parempaan. Tietenkään kaikki eivät tähän pysty, jos elämä on mennyt alusta alkaen alamäkeen ja niitä ihmisiä käy niin sääliksi, kunpa voisin heitä auttaa. Minulla on paljon vikoja, niistä suurin on sitten ehkä se liiallinen sinisilmäisyys ja naiivisuus muita ihmisiä kohtaan. Mutta minä vain olen sellainen, en voi muuttaa tunteitani muuksi mitä ne ovat. Ehkä maailma opettaa, jos vastaan tulee liikaa vastoinkäymisiä, mutta voin vain toivoa, että selviän niistä, yhdessä rakkaitteni kanssa. Ihmisiä on monenlaisia, minä olen tällainen ja olen niin onnellinen. Toivon samaa onnen tunnetta ja sielunrauhaa kaikille muillekin ihmisille. Jokaisella meistä on oikeus olla onnellinen. :-)
On ihan käsittämätöntä, että jotkut voivat kokea negatiivisena sen, että joku on löytänyt elämäänsä onnea ja rakkautta.Jos jollekkin onni on nettisuhde algerialaiseen, niin mitä helvetin väliä sillä on? Sillon tietenkin onnitellaan toista ja toivotaan että onni kestää...
Missähän ne tasa-arvoiset vaimot lienee, eipä näy kaduilla...tai muuallakaan..eli mietihän viel ja ainaskin toteuta tuo ajan kanssa!
Olen myös tavannut rakkaani netin välityksellä alunperin yli kaksi vuotta sitten. Ollaan tavattu ihan oikeassa elämässäkin ja hän todellakin osoittautui sellaiseksi ihmiseksi, kuten oli aiemmin minulle kertonut. Myös hän on ollut sellainen, jonka kanssa olemme voineet keskustella asiasta kuin asiasta ja olemme tulleet todella hyvin toimeen keskenämme. Emme tosin tavanneet ihan heti livenä tuosta "ensitapaamisesta", vaan olimme keskustelleet netin välityksellä noin 1,5 vuotta.
Toivotan sinulle onnea suhteessasi. Ei kannata välittää aina muiden ihmisten kommenteista.
Kiitos :-) Ja ihana kuulla, että sinäkin löysit rakkauden netistä, se todella antaa toivoa, että se voi oikeasti onnistua. Paljon onnea tulevaan :-)
Onnea matkaan. Itse elin nettisuhdetta noin 6kk. Suhde alkoi, kun olin lomalla hänen kotimaassaan reilun viikon. (Viaton suhde, jossa ei vaihdettu kuin suudelmia viimeisenä päivänä). Seuraavat 3kk oli kiihkeää nettisuhdetta, webbikamerat ja kuulokkeet sun muut päivittäisessä käytössä. Olimme aivan mielettömän rakastuneita. Ja sitten tavattiin taas kaksi viikkoa. Silkkaa rakkautta. Pieni pilkahdus kontrolloivasta, omistushaluisesta miehestä. Kotiin paluuni jälkeen elimme kuukauden mieletöntä ikävää ja tuskaa. Sitten alkoi alamäki. Mustasukkaisuutta, kontrollia.. puolin ja toisin. Nettisuhde oli raastava, ei mitään muuta elämää töiden lisäksi.
Netissä puoleen yöhön (koska hänen nettikahvilansa sulkeutui silloin.. luojan kiitos!), aamulla töihin, iltakuudelta nettiin. Netissä riitely on muuten mielettömän vaikeaa! Vieraalla kielellä, aina väärinymmärryksiä. Suhde loppui pitkän väsytystaistelun jälkeen. Olimme molemmat täysin riippuvaisia toisistamme ja netistä. Neuvoni on: yritä rajata sessiot niin, että sinulla on muutakin elämää. Ihan oikeasti. Se on melkoista helvettiä, kun unessa näet jatkuvasti msn-viestejä tulevan "ruudun oikeasta alakulmasta".. ja et enää tiedä mikä on unta ja mikä totta. Toivotan kuitenkin kaikkea hyvää!
Oli kiinnostavaa lukea tarinasi. Ikävää, kun suhteenne ei toiminut, mutta ymmärrän miksi kävi niin. Tiedän hyvin, että vietämme liikaa aikaa netissä, mutta ikävä on niin suuri muuten. Olemme molemmat lomalla tällä hetkellä, se ei vie aikaa muulta pois. Tosin hän etsii kokoajan töitä, että pääsee pian tulemaan tänne. Ja olin tässä juuri 2 viikkoa mökillä, jonne lähden vielä pariksi viikoksi, joten ei olla juuri oltu yhteydessä :-( Ikävä on kova. Ja meillä on tilanne myös erilainen, kun ei olla vielä kertaakaan tavattu, joten netti ja puhelin ovat ainoat kontaktimme toisiimme. Mutta pian me saamme tavata, odotan sitä todella paljon. Ihanaa kesää :-)
Hohhohhoijaa. En edes jaksanut lukea noita kaikkein pisimpiä ylistyksiä. Tee mitä teet mutta, ole ystävällinen, älä tule näille palstoille sitten tilittämään kuinka kaikki äkkiä muuttui. On täällä niitä surullisia tarinoita jo aivan tarpeeksi opiksi niille, joilla kokkareet yhtään päässä liikkuvat.
Ja miksei saisi tulla valittamaan tai voisimmeko sanoa hakemaan lohdutusta ja apua päästäkseen surusta yli?? En todellakaan ymmärrä asennettasi? Olisitko myötätuntoisempi, jos ensin katsoo vaikka 4 vuotta ennenkuin uskaltautuu antautumaan suhteeseen ja sitten vasta tulee onnettomaksi kuitenkin - kaiken varmuuden jälkeen!!!
Siksei saa tulla valittamaan että on ehdoin tahdoin väen vängällä hakannut päätään seinään. Siksei, Iines. Enkä olisi myötätuntoisempi vaikka katsoisi 4 vuotta ennenkuin antautuu suhteeseen.
Ja miten niin kaiken varmuuden jälkeen??? Ainoa varmuus on siitä, että ´turpaansa´ saa. Tuollaisen algerialaisen-en-ole-koskaan-tavannutkaan-henkilökohtaisesti pitäisi olla automaattisesti joku huono vitsi mutta katsopa vain miten tuossa käy. En taida onnistua selittämään sinulle tätä asiaa, joka minusta vaikuttaa niin päivän selvältä..
En usko, että joudun pettymään rakkaudessani, vaan tiedän että tulemme olemaan onnellisia. Ongelmia tulee varmasti eteen, mutta pystymme kyllä pääsemään niistä ylitse, sillä luotamme toisiimme ja rakastamme ja kunnioitamme toisiamme. Toivottavasti sinullakin on ihminen, jota rakastat, se tekee elämästä ihanan. Nauti elämästä olemalla onnellinen ja anna muiden olla onnellisia. Hyvää kesää :-)
Tarkotin kaiken varmuuden jälkeen tätä tyypillistä suomalais-suomalais-liittoa, jossa seurustellaan vuosikausia ja asutaan yhdessäkin "varmuuden varalle" ja kuitenkin voi nainen/mies löytää itsensä liitosta väkivaltaisen kumpanin alistamana rääkättättynä uhrina.
Tiedätkö, että suomalainen mies on läntisen euroopan väkivaltaisin ja vaarallisin kumppani? Suomessa kuolee joka toinen viikko nainen nykyisen tai ex suomalaisen kumppaninsa käsien kautta? Ja joka 6. minuutti kokee joku nainen väkivaltaa parisuhteessaan (laskettu myös uhkailu ja rankka henkinen väkivalta tähän lukuun)(Lähde Piispanen-Heiskanen:Usko, toivo, hakkaus. Tilastokeskus)
Onhan se riski rakastua ja solmia suhde vieraasta kulttuurista tulevan kumppanin kanssa, mutta uskomatonta sinisilmäisyyttä sinulta tulkita kaikki muslimit väkivaltaisiksi ja alistajiksi. Varmaan ehkä keskimääräistä useimmin voi ollakin niin, että muslimimiehen kanssa joutuu käymään näitä skandinaavisen naisen vapauden raja keskusteluita enemmän kuin kotoperäisen kanssa, mutta ei aina.
Minä ainakin toivotan ensirakastuneelle onnea ja rohkeutta, jos kaikki menee pieleen, niin mielestäni hän ansaitsee jopa enemmän myötätuntoa ja kannustusta selvitäkseen ylös pettymyksestä, koska joutuu kuitenkin väistämättä tuntemaan silloin sydämessään ääneen puhuvan "miksen uskonut".
Kuinka ollakaan, myös suomalaiset naiset ovat läntisen Euroopan väkivaltaisimpia naisia. Ja tässä on selkeä ero muitten maitten naisiin, miesten kohdalla nämä väkivaltaerot olivat marginaalisia. Vähän siihen tyyliin että jossain Tanskassa hakattiin vuodessa 1 nainen vähemmän kuin Suomessa. Eri asia on sitten Etelä-Euroopan valtioiden perheväkivaltatilastot, jotka eivät missään nimessä ole luotettavia. Väkivalta naista kohtaan kuuluu kuitenkin kiinteänä ja hyväksyttynä (mutta salattuna) osana etelä-eurooppalaiseen kulttuuriin.
Jos haluat lukea kauhutarinoita väkivallasta naisia kohtaan, luepa Kirsi Härkösen "KUNNIALLISEN NAISEN TAAKKA. RAPORTTI SEKSUAALISESTA VÄKIVALLASTA TURKISSA." Avautuu sunkin silmäs ja pystyt vähän tekemään järkevämpiä vertailuja...
minkä ikäinen olet? katsot ainakin tällä hetkellä asioita hyvin ruusunpunaisten lasien läpi. niinhän aina rakastuneet! :)itse olen ollut suhteessa muslimimieheen ja jo kommunikointi tuotti vaikeuksia. oli paljon asioita, mitä halusi sanoa ja kertoa, mutta ei sanoja, vaikka munkin enkun kieli on hyvä, mut ei kiitettävä.
Olen 22 ja rakkaani on 28-vuotias. Ymmärrän hyvin, että kirjoituksestani paistaa erittäin optimistinen asennoituminen tulevaan, mutta en kuitenkaan kulje pää pilvissä, vaan ajattelen myös arkea. Yhteinen kielemme on tietenkin englanti, jota puhumme molemmat kohtuullisen hyvin. Ymmärrämme toisiamme täysin ja mahdolliset epäselvyydet pystymme selittämään kiertoteitse. Olisi tietenkin ihanaa, jos molemmilla olisi yhteinen äidinkieli, jota osaisimme käyttää paljon monipuolisemmin, mutta englannillakin pärjäämme loistavasti. Ikävää, kun omalla kohdallasi kommunikointi ei toiminut riittävän hyvin, tunsit olosi varmaan turhautuneeksi. Me tosiaan olemme puhuneet kaikenlaisista mahdollisista asioista, koska puhuminen on meille hyvin tärkeää. Haluamme tietää toistemme ajatukset ja ymmärtää ja auttaa toisiamme. Me voimme puhua kaikesta ja se juuri pitää suhteemme tasapainossa ja onnellisena. Parisuhteessa tärkeintä on toisen ymmärtäminen, se että kunnioittaa ja rakastaa toista ja tahtoo hänen parastaan. Kun puhuu avoimesti tunteistaan, niin suhde vain vahvistuu ja rakkaus syvenee. :-)
Toivon todella kovasti että tuo kaunis rakkaustarinasi pääsee onnelliseen loppuunsa saakka vaikeuksista huolimatta :)
itselläni on netistä löydetty rakas, tapasimme 6kk:den chättäilyn, soittelun ja mailailun jälkeen, jaettuamme kaikki haaveemme ja unelmamme, tajuttuamme että todella rakastamme toisiamme.
Ensimmäisen tapaamisen jälkeen menimme kihloihin, ja edelleen ollaan :) Eletään onnellisesti parisuhteessa ja suoritetaan opintoja loppuun, haaveillen lopullisestakin arjesta, töistä ja lapsista.
Ei siis kannata uskoa etteikö juttu voisi onnistua vaikka onkin netin välityksellä syntynyt, toisaalta, aivan yhtä hyvin se voi olla onnistumatta, kannattaa suhtautua hieman varauksella kaikesta huolimatta :)
Mutta onnea "yritykseen", jokaiselle meille on olemassa se yksi ja oikea.
Todella ihanaa, että olet löytänyt ihanan ihmisen, joka tekee sinut onnelliseksi. Kiitos neuvosta, niitä on aina mukava saada ja ne auttavat käsittelemään asioita. Samoin kuulemalla muiden kokemuksista, niin hyvistä kuin huonoistakin. On kiinnostavaa kuulla muiden tarinoita, jotka saattavat kuulostaa juuri kuin omalta. Tietenkin jokainen pari on erilainen, ja tilanne ja heidän luonteensa ratkaisevat mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minäkin uskon että jokaiselle on olemassa se oikea ja minä olen hänet jo löytänyt :-) Iloisia ja onnellisia kesäpäiviä ja hyvää jatkoa sinulle :-)
Onnea sinulle paljon. Itse olen naimisissa musliminaisen kanssa. Ongelmia oleskeluluvan saannin kanssa. Olen odottanut jo n.300päivää, helvetillinen olotila. Ole tarkkana kaiken kanssa mikä liittyy papereihin kun haet oleskelulupaa. Törmäät aivan varmasti pilkunhalkojiin ja piilorasisteihin, ihmisiin joilla on tarkoitus pitää suomi suomalaisilla. Olet tekemässä hienon valinnan koska ei meidän pidä tehdä niinkuin jotkut haluaisivat meidän tekevän. Jos kohtaat vaikeuksia älä lannistu vaan taistele. Onnea!!!!!!
Kiitos paljon :-) Olet varmasti todella turhautunut, kun olet liki vuoden joutunut odottamaan päätöstä. On julmaa piinata ihmisiä noin ja vain siksi, että toinen sattuu olemaan ulkomaalainen. Tietenkin ymmärtää sen, että on lakeja joita pitää noudattaa, mutta rasismi on silti väärin. En vain voi ymmärtää miten teidän kohdallanne tuo oleskeluluvan saaminen on kestänyt noinkin kauan, olen kuullut että monet ovat saaneet sen parissa kuukaudessa tai ainakin noin puolessa vuodessa. Tosin vuoden kestäviä odotuksiakin on ollut. Toivon, että meidän ei tarvitse odottaa niin kauaa, jos nyt siis jäämme Suomeen, kaikki on vielä avoinna. Mutta onneksi siihen uviin tuli muutos, että oleskelulupaa saa sentään odottaa maassa johon sitä hakee, niin saa ainakin olla yhdessä rakkaansa kanssa. Voimia sinulle odottamiseen, ei se voi enää kovin kauan kestää. Paljon onnea teille molemmille :-)
Sori vaan jäi kertomatta että UVIn nutturapäät tekivät kielteisen päätöksen,ei kestänyt tuon päätöksen teko kuin 6kk. Tuosta valittimme hallinto-oikeuteen ja odottelemme, koko prosessi vie n.16-18kk. Tämän takia neuvoksi sinulle,harkitse tarkkaan mitä kerrotte aikanaan poliisille. Kertomuksissa ei saa olla ristiriitaisuuksia,ei aukkoja,molempien on tiedettävä toisen taustat(perheenjäsenet,asuinpaikat kaikki),ilmeisen kiinnostava on miten suhde on alkanut,mitä olette tehneet jne. Onnea vaan sinulle ja kysele jos on epäselvää jostakin.
Hyvä Mariouma, toivotan sinulle onnellista tulevaisuutta. Toivon, että olet onnellinen rakkaasi kanssa.
Sinua huomattavasti vanhempana, useita suhteita kokeneena ja hieman katkeroituneena naisena, haluaisin kuitenkin kertoa hieman omia kokemuksiani. Tarkoitus ei ole kuitenkaan pilata elämäniloasi ja rakkaudenhuumaasi.
Oman kokemukseni perusteella miehet, ja varsinkin muslimimiehet, ovat alussa hyvin huumaavan hurmaavia, kuluttavat aikaansa vain sinuun, tuhlaavat rahansa vain sinuun, saavat sinut tuntemaan että te olette samaa mieltä kaikesta ja te todellakin kuulutte yhteen. Nykyinen mieheni on myös muslimi, alun rakkauden huumassa hän sai minut tuntemaan että olimme niin samanlaisia. Järkytykseni oli suuri, kun hän yksi päivä sanoi, että "olemme niin erilaisia, en halua enää puhua kanssasi". Ja siihen loppui kaikki keskustelu. No, asumme yhä yhdessä, tuppisuina, koska olen jo heittänyt toivoni että saisin olla onnellinen, minulle on jo melkein yhdentekevää, kenen kanssa asun, kunhan en yksin.
Kiitos paljon :-) Olen todella pahoillani sinun puolestasi. Todella ikävää, että suhteenne muuttui noin täysin. Oletteko todella yrittäneet puhua miksi noin on? Tapahtuiko jotain, joka muutti miehesi tunteet sinua kohtaan? Oletko koittanut ehdottaa että yrittäisitte yhdessä löytää asioita, jotka olisivat tärkeitä teille molemmille? Muistelkaa yhdessä aikaa, jolloin tutustuitte ja olitte rakastuneita, oletteko todella muuttuneet niin paljon niistä ajoista? Toivon todella, että saisitte asiat selvitettyä ja suhteenne yhtä onnelliseksi, kuin mitä se alkuaikoina on ollut. Voimia sinulle ja onnea tulevaan :-)
sinulle kävi, toivottavasti otit opiksi muslimis.....n käyttäytymisetiketistä, turpositko 30 kiloa, vai löytikö "armaasi" uuden höynäytettävän, jonka avulla jatkaa ketkuttelua oleskeluluvista ym.
olette tunteneet liian lyhyen aikaa.
Olet oikeassa, niin aion tehdäkin, kuten olen vastauksissani kirjoittanut. Hyvää kesää :-)
Tutustuin muslimimieheen netin välityksellä syyskussa 2002. Tähän päivään mennessä on juteltu tuhansia tunteja MSN:ssä, puhuttu puhelimessa (tosin hyvin harvoin laskujen takia), käytetty webbikameraa ja sekä MSN puhekeskustelua. Tällä hetkellä emme voi jutella Messengerissä joka päivä, sillä hänellä ei ole nettiyhteyttä enää kotona, joten chattailemme ehkä noin joka toinen päivä 2-5 tuntia. Olen varma, että juuri kyseinen mies on minulle se oikea. Ennen häntä minulla oli ollut pari nettisuhdetta, jotka kestivät max. muutaman kuukauden. Mutta tämän nykyisen kanssa huomasin heti alusta lähtien, että hän on erilainen kuin muut. Emme ole vielä tavanneet, koska siihen ei vielä ole ollut mahdollisuutta. Haluamme ensin edetä aivan hitaasti. Uskon, että jos mies olisi vain oleskeluluvan perässä niin ei hän olisi odottanut näin pitkää aikaa. Olemme nyt alustavasti sopineet, että tapaamme ensi vuonna. Tapaamispaikasta ei ole vielä sovittu. Tällä hetkellä kaikki vaikuttaa erittäin hyvältä. Tulevaisuuttakin on mietitty. Mieheni valmistui viime vuonna ja on siitä asti hakenut työtä. Hänen kotimaassaan Arabiemiirikunnissa työnhaku vain on paljon vaikeampaa paikallisille asukkaille kuin ulkomaalaisille, joita on noin 80% väkiluvusta. Hyvää kesää sinulle Mariouma ja onnea sinulle ja miehellesi. Toivottavasti suhteesi kestää ja älä välitä muiden mielipiteistä.
Voi kuinka iloiseksi viestisi minut teki. On ihanaa kuulla, että minunlaisiani on muitakin. Teidän suhteenne on todella kestänyt jo pitkään ja olette saaneet tutustua toisiinne syvemmin. Odottaminen on varmasti ollut hyvin vaikeaa teille molemmille. Eläminen päivästä toiseen, kun toinen on niin kaukana. Olen varma, että miehesi on vakavissaan suhteesi ja haluaa viettää loppuelämänsä kanssasi. Niin uskon myös omalla kohdallani, enkä todella pahoita mieltäni, vaikka jotkut yrittävätkin vakuuttaa muuta. Jos löytää rakkauden, sille pitää olla avoin, eikä kylmästi sulkea sydäntään ajatellen, että tulen pettymään kuitenkin, miksi siis yrittää. Liian sinisilmäinen ei tietenkään kannata olla, sen tiedän hyvin, mutta ei liika ennakkoluuloisuuskaan autuaaksi tee.
Kiitos sinulle ihanasta viestistäsi, olen iloinen kun jaoit tarinasi kanssani. Paljon onnea elämääsi ja valoisaa tulevaisuutta teille molemmille :-)
Onnea sinulle, teille Mariouma! Eihän rakkautta voi estää, se tulee jos on tullakseen - ja hyvä niin, sillä rakkaus on ihanaa.:)
Älä välitä niistä jotka manaavat rakastasi ja sinua maanrakoon, eiväthän he ymmärrä mitä tekevät. :) Ei siinä enää uskonnot, kansallisuudet tai vastaavat rajoita kun joku vetää sydämen sykkyrälle ja hymyn suupieliin. :)
..olen itsekin ihastunut erääseen nuoreen mieheen, johon tutustuin eräässä chatissa... ensiksi olimme ystäviä, mutta nyt alkaa vaikuttamaan pahalta molemmista suunnista... :) Jos meistä jotain tulee - hän on muuttamassa Suomeen valmistuttuaan, olisi muuttanut vaikkei olisi tutustunut minuun - tulemme kuulemaan pahaa puhetta sillä hän on espanjalainen. (Syy jonka takia melkein jätin hänen aikanaan tutustumatta. :)'Ties mikä gigolo...' ;) (En vain usko, että ihminen, jolla on piakkoin kaksi akateemista loppututkintoa voidaan luokitella 'gigoloksi' - eiköhän herra naisia muutenkin saisi.;)
Onhan toinenkin syy... lakien edessä olen vielä naimisissa - vaikkakin asumuserossa. Asia, jonka vuoksi en halua hötkyillä vaikka sydän vetääkin kuperkeikkaa kun tuota nauravasilmäistä miestä ajattelen. Onnekseni mies johon laki minut vielä sitoo on viisas: 'Kaikesta huolimatta (viimeiset viisi vuotta jotka karkoittivat minun rakkauteni ja voimani...) rakastan sinua ja haluan vain, että sinä olet onnellinen.' On jopa sanonut, että tuo nauravasilmä voisi olla minulle parempi mies kuin hän ikinä. Kaikki kunnia siis suomalaisellekin miehelle. :)
Siis vielä kerran: Onnea Marouma! Onnea te kaikki muut rakastuneet! Onnea minullekin, jotta kaikki menisi hyvin. :)
P.S. Te mustamaalaajat... paskiaisia on joka kansallisuudessa, uskonnossa, sukupuolessa... :) Ja muistakaa, ettei rakkautta voi estää. :)
Miten voi rakastua ihmiseen, jota ei ole koskaan edes tavannut? En vaan tajua... Taitaa olla niin, että siinä rakastutaan enemmänkin omiin mielikuviin ja ennakko-odotuksiin kuin ihmiseen. Lopputulos yleensä tuskallinen.
Eka miehesi muuten kuulostaa lähinnä eunukilta, otan osaa.
JOs minusta puhut niin minä puhuinkin ihastumisesta eli sinun olisi syytä opetella lukemaan. :P
'Ensimmäinen' mieheni on ilmeisesti kaikesta huolimatta keskivertomiestä fiksumpi - no, minähän en pösilöä ole koskaan ottanut. :)- ainakin tunneälykkäämpi. Tuo on ollut muuten meillä molemmilla tunnuslauseena... 'Suurinta rakkautta on se, että antaa toisen olla onnellinen.' Sitä ei ilmeisesti keskivertoihminen osaa, irtipäästämistä ja rakkautta. Voi teitä köyhäsydämisiä :P
Ja ainakin minun tapauksessani koko avioliitto on ollut ohi jo aikoja sitten, eli ei tarvitse huolia siitä, että gigolo vie suomalaiselta mieheltä naisen. :D Enköhän minä aikuisena ihmisenä osaa itse päätökseni tehdä ja mahdolliset mokani kantaa.:)
Ai susta on aikuista pyöriä jossain ihme chateissa ja ihastua espanjalaisiin? Juu onnea vaan tuhannesti...
Jokainen taaplaa tyylillään? Sinä saat elää elämäsi niinkuin haluat, antaisit muiden elää niinkuin he elävät.
Ihanaa, kun sinäkin olet löytänyt rakkauden. On hienoa, kun voi kohdata ihmisen, jota voi arvostaa ja rakastaa. Ikävää, että kaikki eivät sitä pysty ymmärtämään, mutta nautitaan me siitä huolimatta elämästä. Toivottavasti nekin, jotka ovat yksinäisiä ja masentuneita, löytäisivät rakkautta ja onnea elämäänsä. Kiitoksia vielä, iloisia kesäpäiviä ja paljon onnea tulevaan :-)
...siis ihastuksen. :) Eipä sillä, että haittaisi vaikka siitä jotain oikeasti tulisikin. ;)
Mutta rakastaa pitää, se pitää mielen iloisena ja nenän pois muiden asioista.;) Jos ei ihmistä rakasta niin elämääkin voi rakastaa - ihan vinkkinä kaikille kurttuotsaisille. :)
Taas on yksi naisihminen päässyt laitoshoidosta avohoitoon ja ompa tainnut lääkkeiden ottaminen unohtua.