Mikä kumma meitä ihmisiä oikein vaivaa...Erotaan ja sitten haetaan taas uutta suhdetta. Silmät ummessa, ja taas sattuu kumppaniksi ei kelpo, taas haetaan ja haetaan...
Miksi ihmeessä ihmis-suhteet eivät enää kestä?
Ei kaiketi ikuista onnea ole olemassakaan.
Toiset hakevat uudelleen ja uudelleen samanoloista kumppania, joka on joskus ollut se "RAKAS" mutta onnistuuko sittenkään?
Elämmekö vain hetken mielijohteesta?
Onkohan tämä kuitenkaan ihan oikea paikka hakea sitä oikeaa kumppania? Hän varmasti hakee taas uutta tunnetta, kun entinen ei enää tunnu miltään....
Miksi ihmeessä ihmis-suhteet eivät enää kestä?
Ei kaiketi ikuista onnea ole olemassakaan.
Toiset hakevat uudelleen ja uudelleen samanoloista kumppania, joka on joskus ollut se "RAKAS" mutta onnistuuko sittenkään?
Elämmekö vain hetken mielijohteesta?
Onkohan tämä kuitenkaan ihan oikea paikka hakea sitä oikeaa kumppania? Hän varmasti hakee taas uutta tunnetta, kun entinen ei enää tunnu miltään....
Vastaukset 4
Vanhimmat
samaa mietin, eli heti kun tulee jotain ongelmia, ei muuta kun uutta hakemaan..
liian helppoa tämä netin kautta haku, nopeasti alkaa ja nopeasti loppuu..
Minä tapasin mukavan miehen netin kautta. Viestiteltiin ja vaihdettiin kuvia, kumpikin ihastui toisen ulkonäköön. Yhteinen harrastuskin löytyi ja sen merkeissä tapasimme eka kerran. Mies oli hyvännäköinen ja niin minäkin olen, oikeesti. Olimme näyttävä pari. Profiilissa kerrotut asiat pitivät paikkansa miehen kohdalla, myös se että käyttää alkoholia silloin tällöin.
No, sittenpä rysähti. Alkoholinkäyttö sillointällöin tarkoitti hänen kohdallaan kahden kuukauden putkea kerrallaan.Ja sitten katkaisun kautta arkeen. Tämän oli jättänyt tarkentamatta. No, sitten selvisi että mies on oikeesti alkoholisti, on elämässään kiertänyt liki kaikki hoitopaikat.
Itse en käytä alkoa lainkaan. Elin siis sykleissä hänen juomiskausien mukaan. Kaksi kuukutta parisuhteessa yksin ja huolissani, sitten noin 4 kk taas parisuhteessa kaksin ja taas 2 kk yksin. Ihmettelin jatkuvaa henkistä pahaa oloani ja uupumusta. Kunnes jouduin sairauslomalle ja tth:n ihanat hoitajat, lääkäri ja psykologi saivat silmäni avautumaan. Myös minä olin sairastunut alkoholistin rinnalla. Nyt hällä on taas putki päällä, ootan kun hän taas selviää ja lopetan suhteen. En jaksa , en halua tällaista. Arvosta itseäni ja omaa elämääni .
Lopeta ihmeessä. Itse kestin pari vuotta. Uskoin, toivoin ja luotin mutta turhaan. Nyt mukaan tulivat ryyppyreissujen myötä myöskin vieraat naiset. Laitoin suhteen poikki ja voin tällähetkellä todella hyvin henkisesti.
Välillä epäilen, että sitoutumiskammo, itsekkyys, toisen vikojen ylikorostuminen ja omien puutteiden mitätöiminen edesauttaa suhteiden lyhytkestoisuutta. Ruoho tuntuu aina vihreämmältä aidan toisella puolella. Eron hetkellä pitäisi ensin katsoa omaa kuvaa peilistä, ei ole yhden syy, jos ei tulla toimeen. Välttämättä itseään ei tarvitse syyllistää, mutta kun löytäisi ne omat virheet ja puutteet, olisi kenties helpompaa hyväksyä vastaavia kumppanissa.
Liika säntääminen uuteen suhteeseen tai suhteesta toiseen tuskin auttaa siinä, että ei tulisi toistettua edellisen suhteen virheitä.