Varmasti moni pitkäaikaissinkku ajattelee, että sillä joka seurustelukumppaninsa on löytänyt, niin että onko hänellä jotkut asiat paremmin kuin minulla, kun hän on kumppaninsa löytänyt? Itsessä ja yleensäkkin pitkäaikaissinkuilla oletetaan aina olevan joku vika, kun ei kumppaniaan löydä. Olen pohtinut tätä asiaa, ja tullut siihen tulokseen, että onko asia välttämättä aina näin yksiselitteinen. Olen ajatellut, että asia voi olla näinkin, että pitkäaikaissinkuilla ei välttämättä ole yhtään sen huonommat ominaisuudet kuin niillä kumppaninsa löytäneillä, vaan näillä jotka ovat kumppaninsa löytäneet, on vain yksinkertaisesti käynyt tuuri ja he ovat olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eli ei ole välttämättä kyse mistään heidän paremmuudesta. Pitkäaikaissinkulla on ollut vain huono tuuri, eli sitä kumppaniehdokasta ei vain ole kohdalle sattunut, vaikka löytymiselle ei konkreettista estettä sen kummemmin olisikaan, eikä muutakaan heikentävää tekijää. On paljon muitakin asioita joissa jotkut ovat onnistuneet, ja jotkut taas sitten eivät, eikä se ole ollut aina ihmisestä kiinni, että millainen hän muuten on ollut. Mitäs mieltä olette?
Voiko ikisinkkuus johtua ihan vain huonosta tuurista?
stenkarasin
8436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tein nuoruudessani vaikean valinnan kahden neitokaisen välillä. Toisesta tuli puolisoni ja kahden nyt jo aikuisen lapseni äiti. Toinen on on edelleen sinkkuna.
Olen yksin ja sinkuksi jääneen naisen kanssa pohtinut sitä teinkö väärän ratkaisun. Rakastajattaren roolia hän ei halunnut vaikka olemme edelleen hyvissä väleissä. Hänen ja tyttäreni yhteinen etunimi muistuttaa asiasta lähes joka päivä.
Vastaava tapaus on myös kouluaikainen ihastukseni, joka otti yhteyttä kun hänen 20 vuotta kestänyt avioliittoonsa oli päättymässä. Ratkaisun paikka oli hetki, jossa hän pyysi minua tulemaan myöhään illalla luokseen. Miksi ihmeessä kieltäydyin?
Uskon, että useimmilla teistä on ollut samanlaisia vaikeita paikkoja.
Ei se ole tuurista kiinni mun kohdalla vaan ihan rumuudesta.
Kun itse ei sinkkuna ole kelpuuttanut ketään seurustelukumppaniksi vuosiin, on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka toiset ovat ehtineet olemaan toinen toistaan huonommissa seurustelusuhteissa ainakin kerran taikka kaksi vuodessa, vuodeta toiseen.
Kumppanin löytyminen nyt ei ole sellaista rakettitiedettä, että sen voisi selittää sillä, että joku vain tuurilla saa palikat kasaan ja toinen ei. Sosiaaliset ekstrovertit jotka eivät analysoi tunteitaan pärjäävät parin etsinnässä ylivoimaisesti parhaiten.
Omalta osaltani kyse on ylianalyyttisessä ja introvertissa persoonassa. Olen ikäänkuin ylitietoinen itsestäni, reaktioistani ja tunteistani ihmisten seurassa. Siksi viihdyn parhaiten yksin. Toisaalta myös jokin rooli auttaa keskustelussa. Asiantuntijana tai asiakkaana voin keskustella ihmisten kanssa aivan luonnollisesti.
Ehkä kaltaisiltani ihmisiltä puuttuukin eräänlainen suojaava naamio ja olemme ei-virallisissa sosiaalissa tilanteissa liian paljaita ja haavoittuvia. Tai meillä on myös maski, mutta jostakin syystä kuten ylikiltteyttämme pelkäämme käyttää sitä. Omat vanhempani olivat nujertavia. Voisiko olla, että nujerretulla ei ole oikeutta maskiin? Maskittomuus on silloin alamaisen ja alistetun orjan tunnusmerkki ja maskin käyttö taas on sallittua vain palveltaville Herroille.
Edellisessä työpaikassani huomasin vahingossa pomoni tekemän virheen minkä vuoksi asiakas olisi saanut viallisen tuotteen. Mainitsin asiallisesti pomolleni ja hän raivostui minulle. Tilanne kuitenkin johti siihen, että pomoni joutui pyytämään minulta anteeksi muiden edessä, jonka hän yritti kääntää siihen, kuinka hänen virheestään on nyt kerrottu ylemmälle esimiehelle. Sanoin hänelle suoraan, että minä en saa kiksejä täysin inhimillisten virheiden löytymisestä ja minulle on täysin merkityksetöntä, onko virheestä kerrottu esimiehelle. Ainoa millä on merkitystä, ettei hänellä ole mitään oikeutta suuttua minulle omasta virheestään ja kun sen muistaa, minä tulen toimeen myös hänen kanssaan. Poistuion konfliktista voittajana ja oloni oli mahtava.
Maski antaa itsetunnon toimia ihmisten kanssa ja voi todellakin olla absoluuttisen välttämätön. Se ei kuitenkaan tarkoita että pitäisi olla epäreilu paskiainen toisia kohtaan vaan että pitää puolensa. Pitää vain löytää itselleen reilun mutta puolensa pitävän ihmisen maski. Vain orja on tällöin täysin maskiton ja alaston Herrojensa edessä. Hänen on oltava alaston ja haavoittuva osoittaakseen alamaisuutensa ja harmittomuutensa. Siihen rooliin ei pidä alistua, sillä kukaan ei koskaan tule rakastamaan maskitonta orjaa omana itsenään.
Unohdin mainita, että koska sosiaalisen maskin puuttuminen on orjan tunnusmerkki, on "ole vain oma itsesi" huonoin mahdollinen pariutumisneuvo tällaiselle ihmiselle. Jokaisen tulee löytää oma sosiaalinen maskinsa, jonka avulla voi sitten tutustua ihmisiin.
Hyvää pohdintaa. Naamioista tuli lisäksi mieleen yksi suosikkikappaleistani koskaan eli Billy Joelin "The Stranger" samannimiseltä vuoden 1977 levyltä.
http://www.youtube.com/watch?v=q6yQ14TGB8U
"Well we all have a face
that we hide away forever
And we take them out and
show ourselves
when everyone has gone
Some are satin some are steel
Some are silk and some are leather
They're the faces of the stranger
but we love to try them on"
En oikein jaksa uskoa että huonoa tuuria voi olla samalla henkilöllä koko ajan vuosikausia, mutta tietysti joistakin huonoista kokemuksista saattaa alkaa syrjäyttävä kierre. Esimerkiksi omalla kohdallani on selvää, että jatkuva muuttaminen lapsuudessani johti kaverittomuuteen, joka johti pillunsaamattomuuteen, joka johti ikisinkkuuteen. Ja nyt kun olen vuosikausien pillunpuutteen katkeroittamana alkanut vihata naisia, niin ei tilanteeseen enää mitään muutosta ole tulossa.
On se vähän outoa, jos ei muka koskaan löydä sopivaa kumppaniehdokasta. Toiset seurustelevat ja jos eroavat, niin löytävät uuden, mutta yksi vaan on sinkkuna vuodesta toiseen.
Se ikisinkkuus on lähinnä omaa nirsoutta. Ei kyetä/haluta kohdata ihmisiä yhtä avoimesti kuin ne kumppaninsa löytävät, vaan takerrutaan aina johonkin epäolennaiseen juttuun, tai kusitellaan olevansa paljon enemmän kuin mitä muiden silmissä on ja siksi ansaitsevasa jonkun ihme prinssin/prinsessan kumppaniksi.
Ikisinkkuus johtuu yleensä jommasta kummasta: Joko tosi huonoista lähtökohdista (mm. tosi ruma tai tosi ujo/estynyt) tai sitten liiallisista vaatimuksista omaan tasoon nähden. Vaaditaan jotain, mihin ei ole varaa.