Olen kuullut sellaisen sanonnan,että jos mies on oikeasti kiinostunut,niin hän hakee naisen yhteystiedot vaikka kivennavasta.
Olen uusiosinkkunainen ja vähän huolestunut,kun nykyään naiset ovat niin aktiivisia,että päätä huimaa.Vierestä saa ihmetellä :)
Onko se vanhanajan romantiikka ihan kuollutta vai onko miehillä turhan helpot markkinat?
Olisi niin mukava löytää kumppani,kun on kuolleesta liitosta itsensä irti saanut.
Vai onko sekin tässä liian vanhanaikaista?
Olen uusiosinkkunainen ja vähän huolestunut,kun nykyään naiset ovat niin aktiivisia,että päätä huimaa.Vierestä saa ihmetellä :)
Onko se vanhanajan romantiikka ihan kuollutta vai onko miehillä turhan helpot markkinat?
Olisi niin mukava löytää kumppani,kun on kuolleesta liitosta itsensä irti saanut.
Vai onko sekin tässä liian vanhanaikaista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
No niin yksipuolisen kiinnostunut en ole koskaan ollut. Jos nainen on oikeasti kiinnostunut, niin ei hän yhteystietojaan panttaa. Jos nainen ei anna puhelinnumeroaan, niin ei hän taatusti halua, että kaivaisin sen jostakin ja ehdotelisin uutta tapaamista.
Kieltämättä naiset ovat aika aktiivisia nykyään, joten vähäinenkin passiisisuus tulee helpostitulkituksi kiinnostuksen puutteeksi, joskus varmaan virheellisestikin.
En nyt tarkoittanut panttaamista.Jos muija on kivimuuri,niin ehkä siinä ei auta alkaa reuhtomaan.Mua on varmaan harhaanjohdettu.
Kävin tosiaan vuosien jälkeen liikenteessä ja varmaan vaan pudonnut kärryiltä :D
Sotii vaan vastaan,että pitää suunnilleen alle tunkea,enkä ole edes se riihipiru.
Täytyy miettiä.Ehkä sitä oppii olemaan toivomatta.
Kevättä vaan!
Vähän samoja ajatuksia oli itsellänikin vuosi sitten. Viimeksi olin ollut haku päällä 70-luvun alussa, nyt muutama vuosi leskeyttä, ja uskoin, että näillä mun "taidoilla" ei mukavaa seuraa enää löydy. Mutta niin sitä vain löytyy silloin, kun itse vähiten odottaa! Kun elämänpilke taas palasi silmiin, ilmestyi useampikin fiksu mies ihan valittavaksi asti. Ja kyllä ne osaa olla todella romanttisiakin. Varmasti Sinullekin mukava kumppani löytyy, kun sen aika on.
PS. En ole tyrkky, vaan sivusta seuraaja ennemminkin!
Olen 5kymppinen ja hieman toivon menettänyt, vaikka haluaisin vielä rakastua. Viestisi antaa toivoa. Kyllä niitä vapaita miehiä on.
Saako olla utelias, löysitkö seuraa ihan live-elämästä vai nettitreffeiltä? Olen ollut nettideiteillä jonkun aikaa ja tuntuu, että se on toivotonta. En kuitenkaan käy menopaikoissa, joten vaikeaa ilman nettiäkään mitään löytää.
Ihan livenä löytyi, en ole nettitreffejä kokeillut. Sinä päivänä, kun olin täysin toivoton ( ja myös täysin "tälläytymätön") se rakkaus vain istui viereiseen pöytään kahvilassa kaverinsa kanssa. Hän alkoi jutella ja siitä se pikkuhiljaa alkoi. Ei mitään suurta rakkautta ensisilmäyksellä :)
Hyvä tietää. Kiitos kannustuksesta. On vähän repaleinen olo,mut kyllä tämä tästä.
Mukava että uskaltaa edes toivoa...
Noloahan se nykyaikana on myöntää,että tarvisi jonkun,mut itse kyllä haluaisin rakastua ennen seuraavaa elämää. Näillä mennään!
Miksi on noloa myöntää tarvitsevansa ihmisen lähelleen? Eikö jokainen kaipaa välittämistä ja rakkautta?
Kai mun tapauksessa nolous kietoutuu itsetunnon puutteeseen ja kolhojen kokemusten kietoutuneeseen rulianssiin, kiinostuneet ei varmaan ole vaan olleet niitä oikeita...
Jotenkin vaan on sellanen olo,että pitää pärjätä,vaikka ei tahdo eikä edes halua pärjätä.
Itsellä ei ole kokemusta netistä,mut auta armias kun siskoni viritteli tekstitv:n treffipalstalle ilmoituksen...sieltä niitä pelimiehiä löytyi. Onko kellään muulla siitä kokemuksia?