Poden huonoa omaatuntoa siitä, että olen lähes joka aamu huonolla tuulella.
Se ei johdu mistään erityisestä, en osaa selittää miksi kaikki ketuttaa ja olen usein väsynyt vaikka nukuttua on tullut hyvin. Harmi että poikaystäväni joutuu tulilinjalle. Hän on hyväntuulinen aamulla, haluaisi pussailla ja hymyillä ja sanoa kauniita asioita. Minun pitää pinnistellä että saan vastattua ystävällisesti takaisin tai vääntää hymyä vastaukseksi. Haluaisin vain olla rauhassa.
Usein aamutokkuran hävittyä ja mielen palattua normaaliin tilaan tunnen huonoa omaatuntoa kun olen pahoittanut poikaystäväni mielen. Se on pahin ongelma. Mietin miksi olin sellainen... Ja aina kuitenkin sama seuraavana aamuna.
Onko muita? Pitääkö itseään muuttaa jotenkin, vai onko hyväksyttävä että olen vain tällainen ihminen ja käytös voi jatkua ikuisesti? Kuinka kumppani voi hyväksyä tämän pidemmän päälle?
Se ei johdu mistään erityisestä, en osaa selittää miksi kaikki ketuttaa ja olen usein väsynyt vaikka nukuttua on tullut hyvin. Harmi että poikaystäväni joutuu tulilinjalle. Hän on hyväntuulinen aamulla, haluaisi pussailla ja hymyillä ja sanoa kauniita asioita. Minun pitää pinnistellä että saan vastattua ystävällisesti takaisin tai vääntää hymyä vastaukseksi. Haluaisin vain olla rauhassa.
Usein aamutokkuran hävittyä ja mielen palattua normaaliin tilaan tunnen huonoa omaatuntoa kun olen pahoittanut poikaystäväni mielen. Se on pahin ongelma. Mietin miksi olin sellainen... Ja aina kuitenkin sama seuraavana aamuna.
Onko muita? Pitääkö itseään muuttaa jotenkin, vai onko hyväksyttävä että olen vain tällainen ihminen ja käytös voi jatkua ikuisesti? Kuinka kumppani voi hyväksyä tämän pidemmän päälle?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä mies on aamuäreä. Olen oppinut sen että ihan turha sille on lässyttää heti kun herää. Kun saa pannullisen kahvia kitusiinsa niin johan hymy siltäkin irtoaa.
Silloin vasta otan häneen kontaktia.
Mun naisystäväni on kans vähän aamuäreä, mutta aamuseksi auttaa siihen. Tosin se vaatii poikaystävältäsi vähän itsetuntoa vietellä kiukkupussi :D
Mä olen kanssa ihan superkiukkuinen aamuisin, haluaisin vain jatkaa unia tai en ainakaan ketään heti aamusta touhottamaan ympärille, lörpöttämään tms. Pakko saada olla ihan rauhassa aamut.
Me ollaan puhuttu mieheni kanssa tästä ja päädytty siihen, ettei aamuisin vaan yksinkertaisesti kommunikoida. Toivotetaan hyvää työpäivää ja vaihdetaan pusut, mutta ei muuta. En minäkään vaadi miestäni iltamyöhään asti valvomaan ja keskustelemaan kanssani. Hän on siis aamu- ja minä iltaihminen. Hyvin toimii.
Aamuäreys on tuttua minullekin, veljeni ja siskoni olivat sellaisia kotona asuessamme, samoin vaimoni! Vaimolta on ihan turha odottaa minkäänlaista hellyyttä aamuisin, puhumattakaan aamuseksistä!
Olin itsekin aamuäreä (jonkin verran vieläkin) aikoinaan. En ymmärtänyt miten joku saattoi pölpöttää aamujunassa kovaan ääneen kuudelta aamulla!
Yksi hyvä lääke aloittajalle olisi ulkoilu heti aamusta. Jos hölkkä maistuu ja sujuu, herää sillä taatusti! Vaatii tosin melko paljon saada itsensä nousemaan arkisin puolisen tuntia aikaisemmin aamulenkin vuoksi, mutta takaan sen olevan vaivan arvoista! Jos perheessä on koira, aamulenkki onkin must.
Varsinkin näin keväisin ulkona on aamuisin aivan mahtavaa ulkoilla, linnut pitävät konserttejaan ja aurinko paistaa (ainakin on paistanut tällä viikolla)!
Kesäisin minäkin teen toisinaan aamulenkin ja sen päätteeksi käyn uimassa ollessamme mökillä ja vasta sitten aamiaispöytään.
Kaikkia ei voi muuttaa, muutos on tultava ihmiseltä itseltään. Positiivisuus ja iloisuus on kaunista ja luo hyvää oloa muillekin lähiympäristöön.
Sama vaiva, mieheni kanssa keskustelimme asian selväksi heti alkuaikoina. Hän on iltalötkö ja minä aamupeikko. En yritä keskustella illalla, eikä hän aamulla, menee ihan hyvin. Aamupusut ja muutama sana päivän tekemisistä riittää minulle kovastikin aamujutteluksi.
Käyttäydyt nyt ihan sellaisesti, kuin aamu-uniset yleensä, joten sopikaa keskenänne ne toimet, joihin kykenet aamusella, niin kummankaan ei tarvitse "yrittää" liikaa, eikä kärsiä huonoa omaatuntoa.
Voitte laskea siitä leikkiä päivällä, kunhan molemmat olette virkeänä, ja asiakin saa normaalimmat mittasuhteet.
Aamuviive. Elinikäinen ilmiö.
Heti yhteiselomme alkuaikoina jouduin hyväksymään tosiasian, että vaimini tarvitsee aamulla kahvin tai teen ja puoli tuntia käynnistymisaikaa virittäytyäkseen mihinkään.
Nyt, 64-vuotisena viive on ainakin yhtä pitkä virittäytyäkseen mihinkään, arkiseenkaan aktiviteettiin.
Alkuvuosien virittäytyminen tapahtuu vasta iltapäivällä.