Jos alan miehelle vaikkapa ihan rauhalliseen sävyyn puhumaan jostakin asiasta mikä on painanut mieltäni. Hän on siinä vaiheessa jo ihan kihisemässä, että no niin mikäs nyt on vikana, vaikka väittää ettei ole vihainen. Sitten hän saattaa vastailla täysin ihmeellisillä vastauksilla suoriin kysymyksiin, suuttuu jos osun lähelle totuutta tai huomaan, että hän valehtelee jostakin asiasta. Mitä seuraa, hän heittää tavaroita:kaukosäädin, puhelin, lasi...mikä tahansa arvokas esine joka on lähettyvillä.Minusta todella kummallista, enkä edes huuda sellaisilla hetkillä vaan puhun kiivaasti, yritän saada miestä puhumaan!
Tämä nyt on aika sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti joku ymmärtää.
On käynyt pari kertaa kimppuunkin, mutta silloin on minussakin ollut vikaa ja alkoholi osallisena asiaan. Mutta normaalielämässä minun ei tarvitse pelätä häntä, ei hän löisi minua ellen todella ärsytä, huuda, riehu jne. Että pelossa en elä. Tuntuu vaan niin hankalalta, kun joitakin asioita ei saa selvitetyksi ilman, että jotakin tavaraa lentää!Onko muilla kokemuksia tällaisesta miehestä ja miten sen heittelyn saa loppumaan?!!!
Muuten mies on todella kiltti ja lauhkea kuin lammas, mutta kun suuttuu siinä ei tunnu välillä olevan mitään tolkkua.
Tämä nyt on aika sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti joku ymmärtää.
On käynyt pari kertaa kimppuunkin, mutta silloin on minussakin ollut vikaa ja alkoholi osallisena asiaan. Mutta normaalielämässä minun ei tarvitse pelätä häntä, ei hän löisi minua ellen todella ärsytä, huuda, riehu jne. Että pelossa en elä. Tuntuu vaan niin hankalalta, kun joitakin asioita ei saa selvitetyksi ilman, että jotakin tavaraa lentää!Onko muilla kokemuksia tällaisesta miehestä ja miten sen heittelyn saa loppumaan?!!!
Muuten mies on todella kiltti ja lauhkea kuin lammas, mutta kun suuttuu siinä ei tunnu välillä olevan mitään tolkkua.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vähän samanlaisia kokemuksia on mullakin ja (valitettavasti) elän samantyyppisessä suhteessa itsekin.
On kaapiovissa ja seinissä jos jonkinmoista kolhua ja lommoa, kun kännykät ym ovat niihin lentäneet. Minun miehelläni ne vaan ajoittuvat humalassa oloon. Ehkä meillä on niin paljon selvittämättömiä riitoja, että ne purkaantuvat juodessa. HYÖKKÄYS ON PARAS PUOLUSTUS. Olit aivan oikeassa, että mies silloin kimpaantuu entistä enemmän, kun osut ns. asian ytimeen.
Itsestäni on tullut tarkkaan harkitseva mitä sanon, eli en juurikaan puhu nykyään. En voi olla oma itseni suhteessa ja se raastaa. Odotan jokapäivä hetkeä, että hän taas kimpaantuu(väkivaltakin on osa sitä)ja yritän kerätä voimia suhteen lopettamiseen. Jos joku asia suhteessa mättää, etkä uskalla siitä puhua, usko mua, se syö sua niin henkisesti. Ja mitä pidemmälle sen antaa mennä, sen vaikeampi on irtaantua, kun minuus katoa. Voimia sulle!
Itselläni samanlainen sihde parasta aikaa menossa.
-´Mies paatunut valehtelija,
ja
keskustelee vain kun se hänelle itselleen sopii, hänen omia motiivien ajamiseen.
-Alkoholi maistuu
-Esittää olevansa väärinymmärretty, ja että "akka nalkuttaa" kun normaalisti koitan jonkun asian esille ottaa,
-seuraa raivokohtauksia, jotka joskus johtavat väkivaltaan
-
-Kaikki erinomaisen hyvin kun mistään ei puhuta.
Kuluttavaa.
Tuollaisia tyyppejä kutsutaan narsisteiksi,
joista olisi syytä päästä mahdollisimman nopeasti eroon.
Ne ei muutu, fakta, josta ei pääse yli eikä ympäri.
Itse olen lähdössä, itseasiassa jo "puoliksi lähtenyt". Vie oman aikansa että asiat käy omassa päässään läpi, on selvitettävä itselleen missä mennään. Hyviäkin ihmissuhteita on, OIKEASTI hyviä,
narsistit kuluttaa toisen osapuolen poikkeuksetta loppuun.
tämä minun "heittelijämies" ei arvostele minua kellekään. Tuota valehtelua olen myös miettinyt, että mistä sellainen tulee.
Itselläni on ajatus siitä, että miehellä on ollut melko turvaton lapsuus siinä mielessä, että isä on lyönyt häntä ja ollut myös koulukiusattu monta vuotta. Aivan kun hän olisi aina tukahduttanut tunteita äidiltään ja näin myös jokaiselta elämänsä naiselta. Hän ei osaa ilmaista niitä huutamalla vaan hän heittää jonkin esineen ja vaikenee sitten kuin muuri.
Hän itse ilmaisee asian niin, että hänestä on tehty sellainen, että millään ei välillä tunnu olevan mitään väliä. että hän kuuntelisi paremmin jos en olisi niin vihainen, luulenpa, että sanoin asian miten vain, jos ei se häntä miellytä, hän raivostuu. Muutoin hän on todella kiltti mies, osaa onneksi joskus itkeä jne. että ei ole läpeensä paha. Eli voisiko kyseessä olla jokin lapsuuden trauma, pitäisikö asiasta puhua hänen äitinsä kanssa?
eletään varmaan kauemmin yleensäottaen kuin miehet, koska meillä ei todellakaan ole aikaa kuolla! Me naiset analysoidaan aina miehiämme,että miksi he käyttäytyvät meitä kohtaan huonosti...Omalla miehelläni kanssa jotain lapsuudesta jäänyt kaivertamaan. Enkä yhtään ihmettele, olen tavannut hänen vanhempansa ja siellä haistatetaan v...a perheen kesken kokoajan. Sieltähän lapsi opin imee. MUTTA, nyt on mies jo aikuinen, eikä vanhempiaan voi aina syyttää, jotai voi tehdä ja pitääkin asialle itse. Oma äiti ei ehkä ole paras tämän asian "hoitaja" vaan suosittelisin kyllä mielenterveystoimistoa tms. jossa voisi jutella ulkopuoliselle, puolueettomalle ihmiselle.Oma miehenikin on luvannut lähes joka yhteenoton jälkeen mennä, mutta eipä ole tapahtunut.
Jos oikeasti haluat elää tälläisen miehen kanssa, pidä huoli, että hän hakeutuu keskustelemaan jonkun kanssa ja ole siinä tukena. Muuten siinä pian käy niin, että ihminen, joka oikeasti tarvitsee apua, sairastuttaa sinut ja sen jälkeen sínulla on kaksinkertainen huoli.Ja jaksatko enää itse sitten hakea apua, kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja jos oikein arvaan, miehesi osaa myös tämän syyllistämisen taidon?
Vaikea hakea apua itselleen kun kokoajan miettii, pitäisikö MINUN tehdä jotain toisin...Tosiasia on, että teet niin tai näin, paha olo, molemmilla, jatkuu, ennenkuin teet jotain (tai hän) konkreettista.
aika välillä ottaa se vileda käteen ja käydä vaikka kodin pinnat sillä läpi. Ei jäisi niin paljon aikaa turhaan pohdintaan. Ei ihme, että miehenne paiskovat tavaroita kun jatkuvasti ahdistellaan ja leikitään keittiöpsykologia. Antakaa miehillenne hieman elintilaa niin ehkä se siitä. No niin,nyt mars mars vauhtia vaikka hellaa pesemään niin unohtuu turha jurputus.
Sovinisti parhaimmasta päästä!
Meillä kuules en muuta teekään kun "heilun sen viledan kanssa"
ja kieltämättä ihan omasta vapaasta tahdostani.
Nyt onkin kyse ihan oikeista ongelmista.
OK, jos lapsuudessa on traumoja, ne pitää purkaa, ja jättää se vanhempien syttely sikseen.
Jokainen aikuinen on itse vastuussa omasta itsestään,
ja
elämäänsä voi todellakin muuttaa jos
järki tulee päähän ajoissa.
Itselläkin kova lapsuus,
mutten kuluta aikaani muita haukkumalla, tai alistamalla.
En pyydä kenenkään "ymmärtämään" syystä että minusta vaan lapsuuteni vuoksi "tuli" tälläinen!
Ei se niin mene!
Narsistinen luonnehäiriö (joka myös miehelläni on) on vakava asia.
Ei tarvita nalkuttavaa, laiskaa akkaa tai muutakaan vastaavaa ärsykettä kun jo maailma romahtaa.
Narsistit voivat parantua, MIKÄLI sen aluksi itsessään myöntävät
(ts. lopettavat siinä samassa toisten ainaisen syyttelyn!)
ja menisivät itseensä.
Se tarvitsee paljon työtä,voimia ja aikaa.
Mutta, jos ikää on paljon (omalla miehelläni mittari kohta viidessäkymmenessä..)
ovat he jo tapojensa uhreja.
He eivät muutu.
-Niin sanottuja "väärinymmärrettyjä raukkoja" joita ulkopuoliset taputtelee päähän,
näkemättä koko totuutta.
Se on fakta.
Eli sinä "mies" joka tuollaista kirjottelit,
olet joko itse narsistinen
etkä
halua myöntää vikoja itsessäsi,
tai et tajunnut mistä tässä on kyse.
-Toivottavasti jälkimmäinen....
oikein sanottu, sinä mies siellä. Meillä on niin päin, että mun mies nalkuttaa joka asiasta.En saisi käydä tyttöjen kanssa kaljalla. Kerran ja vain kerran olin yötä ex kundikaverini luona. Ja KAUHEE älämölöö siitä. Mä en tajuu, et pitää vouhottaa tolla tavalla, eihän mitään ees tapahtunut! Annoin äijän murjottaa viikon verran, miettiköön tahollaan. Mulla on niin stressaava duuni, et pakko välillä rentoutua.
Mun mielestä miehen kuuluu imuroida, tehdä ruoka je mitä niitä nyt kotitöitä onkaan.Ja jos on valittamista, hitto, vaihtakoon parempaan, jos muka kuvittelee saavansa. Sä et varmaankaan oo semmonen kitisevä nalkuttava kundi ja hoidat hima asiat ja annat vaimolle/tyttöystävälle elintilaa. Hienoa, että tommosia miehiä vielä on, jotka ymmärtää! Lucky she who gets you!
että todella typerää tulla ivaamaan tähän keskusteluun vakavalla asialla!!!Hyvä ettet itse samanlaisista asioista kotonasi kärsi, mutta älä tule mitä sattuu kommentoimaan!Oikein paha mieli tuli, kun aina pitää olla ihmisiä arvostelemassa näinkin herkästä asiasta!Miettisit nyt hyvä mies itsekin!
Älä anna rajoittaa elämääsi. Minäkin käyn säännöllisesti exäni luona panemassa, riittää vielä vaikka Sinulle.
Sehän on käyttöä varten älä suotta pihtaa, anna mennä täysillä.
Onnea ja menestystä
paljon jaettavaa, kun avioero tulee tulee ajankohtaiseksi keskustelun aiheeksi. Meillä exäni myös heitteli ja särki paljon tavaroita, mutta vain minun henkilökohtaisia tavaroitani, joita olin saanut esim. lahjaksi. Yhteisistä tavaroista esim. kukat olivat jatkuvasti tulilinjalla: kerran särki ja heitteli kaikki kodin kukat lattioille mattojen päälle ja minä ne jouduin kaikki heti siivoamaan tai turpiin tuli! Kukkivat kukat oli usein maalitauluina herran vihanpurkauksille, jos ei ennättänyt minuun käsiksi raivoltaan. Lemmikkieläimetkin saivat oman osansa ja silloin vihasin sitä paskiaista lastenkin edestä! Kerran mieheni siskon tuoma pullalautanen koki samanlaisen kohtalon ja siskon kysyttyä lautasen perään sain sanottua, että kysele sitä veljeltäsi. Ei halunnut sisko enää keskustella aiheesta, mutta tiesi mikä lautasen hävitti taloudestamme.
Varoittaisin teitä arvon naiset, siitä se väkivallan kierre voi alkaa, näinkin pienestä. Haluatteko jäädä siihen katsomaan tulevaisuuttanne ja juoda katkeran kalkin pohjia myöten, kuten minä tein tyhmyyttäni. Lopulta sain pelätä oikeasti myös henkeni puolesta. Tällaisessa suhteessa vain mies tekee OIKEITA päätöksiä, naisen päätöksillä perheessä ei ole mitään arvoa, ei ainakaan miehen silmissä. Mies katsoo yksinoikeudekseen hallita kaikkea perheessä ja näin myös vaikka vahingoittaa perhettään. Pikkuhiljaa sairastuttaa koko perheen manipuloinnillaan. Ei kannata tuhlata ainoaa elämäänsä tuollaiseen parisuhteeseen, elämällä on paljon parempaakin annettavaa, kokemuksesta ja ilokseni näin voin sanoa!!!
tarinoita on monenlaisia, tässä on vaan todellakin faktana se, että hänessä ei ole miehenä muutoin mitään vikaa. Päinvastoin. Ainoa asia, mikä suhdettamme vaivaa, on tämä tavaroiden heittely, hän itsekin kärsii siitä ja tietää pahoittavansa sillä myös minun mieleni. Hän ei ole myöskään koskaan lyönyt, ottanut vain kiinni ja huutanut.(minä löin kerran kunnon mätkyn päin näköä, siitä on tosin jo vuosia aikaa, silloinkaan hän ei käynyt kimppuuni vaan itki).Eli nyt ei ole kyse mistään hakkaavasta kusipäämiehestä, vaan hienosta ihmisestä jolla on tuo kyseinen ongelma.
Jos teillä on kokemuksia tällaisista ihmisistä, niin mikä auttoi asiaan?Terapia?
Moi
Järkyttävää. On siis muitakin samantyyppisiä! Meillä oli oikein ihana alku ja sitten se riehuminen alkoi. Aluksi syytin itseäni. Luulin todella että syy oli minussa. Tajusin kuitenkin lopulta että tein mitä hyvänsä mieheni kierosti väänsi asiat vaikka väkisin siten, että alkaisin kuvitella syyn olevan minussa. Riehumiseen ei tarvita humalatilaa. Päälle on myös käynnyt. Hyvinä hetkinä on niin ihana että kuvittelee olevansa maailman onnekkain nainen, jos ei olisi niin helvetin hyvää muistia ja mustelmia.
Yritin saada miestäni terapiaan, yhdessä tai yksin, seurauksena hirveä raivokohtaus. Eli tarvin myös neuvoa ja apua!!!! Sillä pelkään pahoin, että mieheni ei muutu, päinvastoin, käyttäytyminen vain pahenee. Ruokapöydässäkin lentelee jo perunat, jos töissä on ollut huono päivä ja se on lopulta minun vika. Kyllä minäkin kuvittelin alkuaikoina, etten sentään miestäni pelkää.
En haluaisi lähteä ja aloittaa kaikkea taas alusta. En uskalla luottaa enää yhteenkään mieheen. Jätin insinöörinaisena loistavan uraputken ja todella mukavan työpaikan jäädäkseni mieheni luo, sillä kuvittelin aikoinaan että perustaisimme yhdessä rakkaudella perheen ja tulevaisuuden. Nyt olen alistettu kyökkiorja kaikkine mausteineen. JA TÄMÄ KAIKKI ALKOI PELKÄSTÄ TAVAROIDEN HEITTELYSTÄ....
En lukenut juttua mutta tavaroiden heittely ei sinällään kerro vielä mitään. (varsinkaan jos ne ei kohdistu toiseen) Mutta kertoo että asiat ei ole hyvin.