Ehkä tää menee appivanhempien katekoriaan, kun puolison suvusta kumminkin kyse.
Millainen suhde yleensä pitäs olla miehen siskojen perheeseen? Mullei oo itellä siskoja tai veljiä. Ei ollut tätejä tai setiäkään, kun ne ehti kaikki kuolla kun olin vielä ihan pentu. Niin ettei oikein oo kokemusta.
Mies haluaisi, että mulla olis jotenkin läheisempi suhde sen siskoihin ja siskojen lapsiin. Että niitten (lapsien) kanssa pitäs leikkii ja hyysätä niitä kun ovat kylässä. Se tuntus musta tosi omituiselle. AIkuisten siskojen kans onkin ihan ok välit, mutta niihin lapsiin en osaa suhtautua.
Mutta mua kiinnostas minkälainen suhde ihmisillä yleensä on sukulaisperheitten lapsiin. Minkälainen se täti-rooli oikein on? Onko se tavallista, että kälyn lapsia otetaan yökylään ja lomille jne? Miten niitä toisten lapsia siinä sitten voisi komentaa, kun eihän ne ole omia. Ja mulla on todnäk ihan eri käsitys siitä mikä on ok käytöstä ja sallittua kuin vaikka niillä miehen siskoilla.
Millainen suhde yleensä pitäs olla miehen siskojen perheeseen? Mullei oo itellä siskoja tai veljiä. Ei ollut tätejä tai setiäkään, kun ne ehti kaikki kuolla kun olin vielä ihan pentu. Niin ettei oikein oo kokemusta.
Mies haluaisi, että mulla olis jotenkin läheisempi suhde sen siskoihin ja siskojen lapsiin. Että niitten (lapsien) kanssa pitäs leikkii ja hyysätä niitä kun ovat kylässä. Se tuntus musta tosi omituiselle. AIkuisten siskojen kans onkin ihan ok välit, mutta niihin lapsiin en osaa suhtautua.
Mutta mua kiinnostas minkälainen suhde ihmisillä yleensä on sukulaisperheitten lapsiin. Minkälainen se täti-rooli oikein on? Onko se tavallista, että kälyn lapsia otetaan yökylään ja lomille jne? Miten niitä toisten lapsia siinä sitten voisi komentaa, kun eihän ne ole omia. Ja mulla on todnäk ihan eri käsitys siitä mikä on ok käytöstä ja sallittua kuin vaikka niillä miehen siskoilla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässäkin asiassa jokainen ihminen on ihan omanlaisensa... ei ole olemassakaan mitään sukutapaa että jossakin suvussa kaikki toimivat tasan samalla tavalla.
Ne sisarukset jotka jäävät läheisemmiksi ja joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä ja serkukset ikäänkuin kasvaa yhdessä, niihin lapsiinkin syntyy läheisempi suhde.
Suhde niihin miehen sisarusten lapsiin syntyy ajan kanssa, millainen se riippuu ihan siitä kuinka paljon heidän kanssaan aikaasi vietät. Lasten kanssa ei kannata ruveta teeskentelemään mitään leikkitätiä jos et luonteeltasi sellainen ole. Ole ihen vain oma itsesi.
Niin, varmasti niitten lasten kanssa käy tutummaksi ihan vaan kun näkee niitä enemmän. Jotenkin kaikki juttelu jne vain tuntuu hankalammalta kuin aikuisten kanssa.
Et taida olla kovin vanha vielä? Ainakin tekstisi ulkoasu ja sisältö luo mielikuvan melko epäkohteliaasta nuoresta naisesta.
Joo, oikeassa olet. Oon nuorena mennyt naimisiin. Arvostan myös suoruutta enemmän kuin kohteliaisuutta.
Minä en ole koskaan osannut leikkiä lasten kanssa, omnienikaan, ja kuitenkin välit omiin että sukulaisten lapsiin ovat oikein hyvät. Minusta aikuisen ei tarvitse olla lasten kanssa lasten tavalla, vaan riittää että suhtautuu ystävällisesti ja juttelee heidän kanssaan. Kyläilevät sukulaislapset pyrin huomioimaan hetken juttelulla ja sitten lapset saavat olla omissa oloissaan. Tarvittaessa saatan järjestää heille jotain tekemistä ja pienille lapsille luin välillä lastenkirjoja. En ole ottanut kälyn/siskon lapsia yökylään paitsi kun yöpyvät koko perheenä, ja lasten komentamisen olen jättänyt heidän omien vanhempiensa tehtäväksi.
Kuullostaa järkevältä. Muistaakseni sillonkin kun ite olin lapsi, lapset puuhas lähinnä omissa oloissaan. Pikkulapsille onkin hyvä tutustumiskeino tuo kirjan lukeminen. Ja sitä varmaan osaisin tehdä ilman että tulis vaivaantunut olo. Ehkä niitten vähän vanhempien lasten kanssa riittää aluksi, kun kyselee vaikka enemmän kuulumisista.
ei minkänlaisia