ihmissuhteella oma pää sekaisin...
en ole tälläiselle palstalle koskaan ennen kirjoittanut, mut kerta se on ensimmäinen....
kuka osais sanoa viisaan ratkaissun... vuosia oon kituuttanut onnettomassa suhteessa, ja antanut ajan vaan kulua, mutta jotenkin tuntuu että ei oo oikeen kellekkään.
tietysti yhtenä syynä ihastuminen työpaikan kauneimpaan naiseen... hän on eronnut jo aikaisemmin, hänellä myös kaksi lasta kuten minullakin, omassa suhteessa riidellään liki päivittäin , ja oma puolisoni uhkaa lähteä ja viedä lapset mukanaan kauas minusta, tämä tuntuu kaikkein pahimmalta, koska lapset oikeastaan ainut syy miksi olemme vielä yhdessä.
en tiedä mistä johtuu mutta tämän työkaverin kanssa ollaan todella läheisiä, ja molemmilla on vahva tunne toista kohtaan henkisesti, ja muutenkin. onkin puhuttu että jos asiat ois toisin niin mitä sitten. todenäköisesti oltaisiin yhdessä.... mutta mistä keksis ratkaisun jolla estää korttitalon sortuminen... tai voiko sitä estää, näinkin on todella vaikeaa, jos ajatelee vaan toista ihmistä kokoajan.
en ole tälläiselle palstalle koskaan ennen kirjoittanut, mut kerta se on ensimmäinen....
kuka osais sanoa viisaan ratkaissun... vuosia oon kituuttanut onnettomassa suhteessa, ja antanut ajan vaan kulua, mutta jotenkin tuntuu että ei oo oikeen kellekkään.
tietysti yhtenä syynä ihastuminen työpaikan kauneimpaan naiseen... hän on eronnut jo aikaisemmin, hänellä myös kaksi lasta kuten minullakin, omassa suhteessa riidellään liki päivittäin , ja oma puolisoni uhkaa lähteä ja viedä lapset mukanaan kauas minusta, tämä tuntuu kaikkein pahimmalta, koska lapset oikeastaan ainut syy miksi olemme vielä yhdessä.
en tiedä mistä johtuu mutta tämän työkaverin kanssa ollaan todella läheisiä, ja molemmilla on vahva tunne toista kohtaan henkisesti, ja muutenkin. onkin puhuttu että jos asiat ois toisin niin mitä sitten. todenäköisesti oltaisiin yhdessä.... mutta mistä keksis ratkaisun jolla estää korttitalon sortuminen... tai voiko sitä estää, näinkin on todella vaikeaa, jos ajatelee vaan toista ihmistä kokoajan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinua enää. Tosi oksettavaa.
No pitäskö sun sitte käydä oksentamassa ja jatkaa elämääsi?
Kuulostaa siltä, että se sun korttitalo tulee sortumaan joka tapauksessa. Jos et rakasta vaimoasi, sun pitää päästää se vapaaksi. Eronneetkin vanhemmat voivat olla hyviä vanhempia.
Monesti kun ihastuu ja rakastuu avioliitossa, entinen kumppani tuntuu silloin vain tukolta ja tosi harmaan tylsältä. Sitä vain mielessään kuvittelee, mitä elämä olisikaan jos saisi olla tuon ihanan rakastetun kanssa. Juuri tuon kielletty ja saavuttamattomuus tekee asiasta vielä tuskaisemman. DSitä tavallaan niin kuin syyttää entistään koska hänen vuokseen ei uusi onni ole mahodollista. Tietenkin silloin kotona kaikki ärsyttää, tulee riitaa ja tuntuu että mikään ei hyvita tuossa vanhassa arkisessa kuppanissa. Puoliso myös aistii, että asiat eivät ole kunnossa ja ei ole sitä todellista yhteyttä. Kun ihastus tuottaa myös veilä syyllisyyttä, niin on pakko kuin tikusta etsiä virheitä entisestä puolisosta.
Itse olen sitä mieltä, että joksu on parempi vaikka erota työpaikasta ja vaihtaa maisemia.
Kyllä se ajan myötä iahastus löysää, kun tekee mielessään järkevän ratkaisun. Kun tunne menee ohi, voi huomata että entinen eukkokulta on sittenin se tuttu ja turvallinen ja elämä on sittenkin näin hyvin.
Ja muista! Ennen pitkää tuokin uusi rakkus haalistuu. Tulee se sama arki. Silloin on vileä painolastina edellisenkin liiton jäänteet ja rikkinäisyys. Lasten kanssa seurustelu on vaikeampaa.
Sinun pitää miettiä asia monelta kannalta: ajattele myös tulevia vuosia. Sitten pitää tehdä ratkaisu.
Olen itsekkin käynyt tällaiset vaheet läpi. En kadu että pysyin sittenkin enisessä. älä anna tunteiden viedä pöpelikköön.
Rakkaus on mutakin kin tunnetta. Se on käymistä toisen rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä. Rakkaus on myös vastuuta siitä mihin on ryhtynnyt. Sinulla on perhe ja lapset. Suurin ongelma on nyt vian tuon romanttinen mielen hörhötys. Ole jämäkkä suomalainen mies. Ota sitä eukkoa vaikka kaulasta ja sano että yhessä mennään kun on tälle patikkaretkelle lähetty.
meillä on vain yksi elämä, joten kannattaa ottaa ilo irti. mistä sitä tietää millon sitä kuolla kupsahtaa..
pelkästään lasten takia ei kannata jatkaa suhteessa. lapset ne on ne jotka kärsii eniten tilanteesta. ei lapsetkaan nimittäin ihan tyhmiä ja sokeita ole. itse kuuntelin lapsena vuosien ajan vanhempien riitelyä ja viimeiset pari vuotta toivoin että eroavaisivat ja onneksi loppujen lopuksi niin kävikin. jos lasten äiti uhkaa viedä lapset kauan läheltäsi, ei hän todellakaan ajattele lasten parasta erottamalla ne isästään pelkästään koston takia. erittäin itsekästä olisi toiminta. ja vaimosi voisi myös miettiä sitä mitä voi tapahtua kun lapset kasvavat ja hoksaavat totuuden.
Itse en ole ikinä antanut äidille anteeksi sitä että hän erotti minut isästä ja isän suvusta, vain ja ainoastaan siksi ettei HÄN voinut ketään heistä sietää, eikä halunnut heidän kanssaan olla tekemisissä.
Joku päivä äite saa vielä tietää että olen palauttanut yhteyden näihin sukulaisiin ja sen ilmeen tottavieköön haluan nähdä. :)