Te joilla

Kiitos tästä aloituksesta. Lukisin myös ilolla. Itse olen megaepäonnistuja ainakin miesvalinnoissa ja siten suhteissa.

Sisällä vallitsee ihana rauha, on levollinen olla. Aika kuluu äkkiä. tuntuu kuin eilen olisi tavannut, Meillä 2 vuotta kohta tulee täyteen. viikon päästä kosinta edessä. Vastauskin on kyllä jo tiedossa. ;)

Seksi toimii täydellisesti, kumpikin huomioi toista. Ei pidetä kirjaa kuka tekee mitä ja millon, tehdään yhdessä asioita, ei ajatella vain itseään.

Edellinen pitkä suhteeni antoi parisuhteesta aivan väärän kuvan mitä oikeesti parisuhteelta voi saada. Nyt olen ihmisen kanssa jonka kanssa haluan viettää elämäni viimeiseen hengenvetoon asti.

Sallivuutta ja toistensa huomiointia. Semmosta rentoa meininkiä, että kumpikin saa olla semmonen kuin on, ei vaadita täydellisyyttä ja annetaan tarpeeksi vapautta elää omalla tavallaan. Kaksi erillistä ja erilaista ihmistä, joita sitoo yhdessä viihtyminen ja toistensa ihailu ja rakastaminen. Kummallekin toisen onni on tärkeämpää kuin oma, ja niin tasapaino säilyy.

Te jolla "on parisuhde " niin kertokaa et millaista se on jotta voin haaveilla siitä.?

Melkein 5 vuotta yhdessä joista taasen melkein 2 vuotta kihloissa. Voi olla oma itsensä toisen seurassa, inside-huumori lentää ja kummallekin annettu lempinimi joita käytämme vain kahden kesken (ei siis kaupungilla liikkuessa huudella toista lempinimellä... :D ). Sanotaan toisillemme joka päivä, että rakastan sinua ja muistetaan huomioida toinen pikkuaskareidenkin hoidosta (esim. kiva kun tyhjensit tiskikoneen jne.). Hyvin harvoin on tullu riideltyä, mutta jos se siihen menee niin on sitten ohi jo parin päivän päästä.

mulla on tuossa "entä jos on onnellinen?"-keskustelussa ajatuksia asiasta =) ja siellä on muutamia onnellisia kertomuksia.

Parhaita piirteitä tässä suhteessa on: sallivuus (annetaan tilaa olla vaikka vaikeakin, jos siltä tuntuu), rakkaus (hyvä olla, lämpöinen olo kun ajattelee toista ja meitä), kemia (fyysisesti nautinnollista), huumori (ei aina tartte ottaa kaikkea niin vakavasti!).

Tietty koko ajan tarttee myös vaalia sitä hyvää mitä on saanut. Huonona päivänä pitää pää kylmänä ja pysyä valinnassaan eikä alkaa heti ajatella eroa. Täydellinen en ole, inhimillinen voin olla.

Parin karikkoisen yrityksen jälkeen kolmas kerta näyttää "toden sanovan"...
Hänen kanssaan tunnen olevani kerrankin "sopiva" - en ole liikaa jotain tai liian vähän jotain. Ja sama juttu toisinpäin, ollaan todettu. Reilut kuusi vuotta yhdessä ja tuntuu, että vähintäänkin joka kevät rakastun häneen mielettömästi uudelleen.

Tuossa edellä oli jo niin tyhjentävästi kerrottu, että tyydyn vain toteamaan hyvä parisuhde tuntuu hyvältä ja siinä suhteessa haluaa olla. Se ei ahdista mitenkään, eikä tunnu kahleelta, vaan vapauttavalta.

Hyvässä parisuhteessa -ja kaikissa ihmissuhteissa- tärkeänä asiana on:
kuunteleminen.

Kuunteleminen korvilla, aivoilla, sydämellä, hengellä.
Jokaisen on hyvä opiskella koko elämänsä lukemaan & kuuntelemaan kumppaniaan. Eleiden lukemista, äänensävyä jne. Ja niin, että on aidosti kiinnostunut ja halu ymmärtää eikä takertuvalla ja nokittelevalla mielellä, huom!

Vieraassa maassakin pärjää parhaiten kun osaa paikallista kieltä ja ymmärtää ympärillään olevia ihmisiä. Sama se on samankielistenkin kanssa; sanoja voi ymmärtää oikein ja väärin. Pyrkikäämme kuuntelemaan oikein, mitä puhuja tarkoittaa.
Hyvässä parisuhteessa tuo kommunikaatio sujuu, vasta sen jälkeen muutkin asiat luonnistuvat.

Kaikki oleellinen on jo hymistelty!

Piemmässä juoksussa vasta sitten kun on läpikäyty rahapulan ajat, lasten syntymä ja kasvatus ainakin yläasteikään niin voi perustellusti ryhtyä puhumaan aiheesta.

Kun siihen lisätään mahdollisia sairauksia, työn vuoksi pitempiaikaisia yhtäjaksoisia tai viikottaisia poissaoloja, aletaan mittaamaan hyvän parisuhteen perustekijöitä.

Kun mikään noista edellä mainituista ei horjuta keskinäistä kiintymystä, luottamusta ja yhdessä viihtymistä, niin voi puhua hyvästä parisuhteesta vakavassa mielessä.
Tietenkään likimainkaan kaikille ei mainitsemani asiat tule vastaan niin he saavuttavat ja ylääpitävät harmonian vähäisemmin koettelemuksin.

42:n avioliittovuoden aikana olemme alusta alkaen hyväksyneet toisemme sellaisinaan kuin olemme.
Olemme hyväksyneet ikääntymiseen liittyvät muutokset ajattelutavoissa ja fyysisissä toiminnoissa.
Toimintamme tähtää edelleenkin mielihyvän tuttuottamiseen kumppanille kaikissa asioissa.
Kekkosen neukkulan mallia jäljitellen pyrimme ennakoimaan kumppanin tarpeet ja saamme itse hyvää mieltä onnistuessamme siinä.

Kun ei alun perin odota kohtuuttomia eikä kuvittele hurmion jatkuvan loputtomiin niin on helpompi elää harmoniassa.