Voisitko olla miehesi/naisesi yhtiökumppani?

Itse ajattelen, että se olisi minulle jollain tapaa ihannetilanne, että löytäisin jonkun naisen, joka on samoista asioista kiinnostuneen naisen, ja perustaisimme yhdessä yrityksen. Ihastun naisissa yleensä eniten tiettyyn henkiseen yhteyteen, joka löytyy vain joidenkin naisten kanssa. Uskoisin, että sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa mulla olisi hyvä yhteys mielen tasolla, olisi myös hienoa perustaa yritys yhdessä. Tämä tietenkin vaatisi, että nainen olisi mm. yhtä vähän materiaalisista kulisseista kiinnostunut kuin minä. Ei tulisi mitään sellaisen naisen kanssa, joka haluaa heti esitellä kavereilleen uutta omistusasuntoa ja farmariautoa, jotka on hankittu miehen kanssa. Yrittäjänä kun voi joutua useamman vuoden elämään hyvin tiukalla budjetilla.

Johan meillä on yhteinen asunto niin miksei voisi olla yhteinen yrityskin. Pitäisi vain keksiä tuottava liikeidea ja olla sen kehittämisestä samaa mieltä. Eikä sen paranisi olla mikään kiska, missä menisi kaikki hereilläoloaika joko yhtä aikaa tai eri aikaan, jolloin ei toisiamme nähtäisikään.

Tuollainen järjestely ei ainakaan ensiajattelemalta kiinnosta. Kauan sitten virittelin pientä yritystoimintaa parhaan kaverini kanssa, mutta heti oli puolet kaverin puolison sukua näppeineen pelissä vetämässä omaan suuntaansa. Ehkä oman puolison kanssa tulisi vedetyksi samaankin suuntaan, mutta yrittäjyydessä on niin paljon seikkoja, joista voi olla eri mieltä ja riitautuakin, ettei tunnu houkuttelevalta.

Olen ollut yrittäjä jo aika monta vuotta ja tykkään. Miehen soisin kyllä löytäväni joko omasta firmastaan tai palkkatöistä.

No maatilahan on yritys itseasiassa, joten kyllä mä semmosessa pystyisin oleen kumppanin kans... ja tietty muutenkin muunkin alan yrityksissä jos mielipiteet on samansuuntaiset. Esim. perheyrityshän on semmonen joka vois olla hyvä juttu, riippuen bisneksen kannattavuudesta.

Mut joo siis ihan ok juttu se mulle ois, et ei tuottais ongelmaa jos löytyy nimenomaan kannattava idea.

Rahat vähissä ja uskallus lopussa? Niin olisihan se helpompi epäonnistua toisen kanssa.

Voisin. Olenhan mä valmis muutenkin jakamaan kaiken mikä on mun on hänenkin periaateella. Kaikki tai ei mitään. Ei tässä leikillään yhdessä olla, joten jos joskus olisi yritystä pystyttämässä, niin miksei. Kunhan siinä on oikeasti tolkkua eikä mikään haihattelu juttu mikä kaatuu heti kättelyssä lennokkuuteensa.

Olen sinkku, joten yksin saisin yritykseni perustaa. Riippuu ihan ihmisestä, voiko yrittää yhdessä vai ei. Voisin kuitenkin kuvitella, että olisi hyvin rasittavaa olla saman ihmisen kanssa kellon ympäri vuosikymmeniä. Tietysti myös riippuu myös siitä, millaisesta "firmasta" on kyse. Esim. voi olla pöytälaatikkofirma, jonka ainoa tarkoitus on verotus- ja pääomatulokikkailu ja molemmat tekevät reaalimaailmassa töitä omilla tahoillaan.

Minulla ja miehelläni oli yritys,jossa työskentelimme 18 vuotta,eli näimme
joka päivä niin kotona kuin töissä,moni ihmetteli miten tulimme niin hyvin
toimeen.Kun myimme yrityksemme neljä vuotta sitten ja työskentelemme
erillämme,olemme kuin tuuliajoilla tai eksyksissä,mieheni vielä enemmän
kuin minä.Vielä on ajatuksena perustaa yhteinen yritys, jossa voimme työs-
kennellä yhdessä,eli palat palaisivat taas paikoilleen.Suosittelen kyllä
muillekkin jos parisuhde muuten kunnossa.

Ei todellakaan. Mahdoton ajatus!
Olen ollut yrittäjä vuosia. Miehellä ollut oma firma 20 vuotta.
Jos meidän pitäis laittaa firmat yhteen ja puhaltaa yhteen hiileen niin jo tultais alas rominalla.
Molemmilla menee erikseen hyvin ja koskaan ei yhdisty kuin asunto ja perheeseen kuuluvat velat.
Jos pitäis olla yhdessä 24/7 niin kyllä olis liikaa. Vaikka rakastankin 110% miestäni niin liika on liikaa.

Joillakin voi toimia,mutta meillä ei. Molemmat haluaa luoda omaa uraa ja molemmat niin jääräpäisiä ettei sovi ajatukset saman pöydän ääreen.

Kaiken muun olen valmis jakamaan,mutta yrityksen haluan pitää vain ja ainoastaan omissa käsissä.

Perheyritys paras yritys, Lapsille tietotaito jo nuorena oppii vastuun,helpompi aikuistua ku on ainaki eväät annettu oikein. Toisten elämisestä kun tulonsa ottaa ni pitää olla tieto ja jalatmaassa.

Itse olen ollut tuossa tilanteessa jo ja mettään meni.
X-mieheni oli yrittänyt liki koko aikuisikänsä (huonolla menestyksellä) ja ajatteli todennäköisesti että jos emännän ottais mukaan yritykseen niin homma sujuisi.
No EI sujunut, eka tuli ikäviä kohtauksia työmaalla ja sitten ne siirtyi jo kotiinkin ja vähitellen homma luisui niin käsistä että ero tuli.

En siis usko että parisuhde kestäisi yhdessä oloa 24h 7.
Meilläkin oli paljon silleen ettemme nähneet edes toisiamme työpäivän aikana, mutta silti tuli törmäyskursseja.

Nykyinen YH-äiti

Olen nainen, mieheni kanssa yrittäjä. Meillä on kaksi yritystä. Aiempi on ollut jo 15 vuotta ja toinen kolme vuotta. Toinen yritys perutettiin kun teemme tuotantoa, joka halutaan pitää erillään kuitenkin vanhemmasta yrityksestä. Meillä on toimistotilat kotitilojen yhteydessä. Työntekijöitä 2-5, riippuen ajankohdasta tai töitten määrästä. Lisäksi sellaisia yhteistyökumppaneita, jotka tekevät meille joitain töitä omien yritystensä puitteissa.

Yhteisessä yrittämisessä on enempi hyviä, kuin huonoja puolia. Meillä yrityksessä tehdään asiat aina siten että miettitään, mikä on yrityksen parhaaksi. Toisaalta joskus käydään keskustelua kovaäänisestikin, kun yhtiökumppani on niin läheinen. Mutta yritämme pitää työn ja yksityisasiat erillään. oskus onnistumme siinä hyvin ja joskus emme. Tosin monesti tilaisuudet, joissa käymme yrittäjän ominaisuudessa, otamme virkistyksenä. Yhteiset autoreissutkin ovat usein pohtimista jonkun asian puitteissa joka liittyy yrittämiseen. Iso osa ystävistämme on yrittäjiä, mutta on muitakin.

Huono puoli on kun ei juuri koskaan voi pitää yhtä aikaa lomaa. Korkeintaan viikko kerran vuodessa. Päivän-parin irtiottoja kuitenkin.

Perinteisiä yhteisiä yrityksiä aviopuolisoilla voisi olla maatalous. Maatalouttahan ei ihan niin perinteisesti kuitenkaan mielletä yritykseksi, sitä se kuitenkin on ja esimerkiksi luin tutkimuksen jossa maanviljelijät olivat vähiten edustettuja avioerotilastoissa.

Itse olen ajatellut, etä vaikka erokin tulisi, voisin silti jatkaa yhteistä yrittämistä, koska yrittäjinä olemme hyvä tiimi. Aviosuhteessa ei aina niinkään olla yksimielisiä.

En perustaisi.

No ei mitään järkeä perustaa. Tämän päivän suhteet on sen verran lyhyitä, että tuommosesta ei seuraa ku harmia..

Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin...sekin olisi mielestäni jo jonkinasteinen riski, että olisi puolison kanssa saman työnantajan palveluksessa.

Olen miettinyt yrittämistä useita vuosia, mutta luultavasti siten, että osa tuloistani olisi varmaa tuloa esim. opettamista, jolloin olisi koko ajan tuloa.