Olen pohtinut avioeroa jo muutaman vuoden, mutta lopullista päätöstäni olen lykännyt milloin minkäkin syyn varjolla. Suurin syy lykkäämiseen on ollut mieheni masennus. Hän on kärsinyt masennuksesta muutamaan otteeseen ja riski uuteen masennuskauteen on siis suuri. Olen luopunut mahdollisuudestani onneen siksi, että olen pelännyt mieheni taas vaipuvan masennuksen syövereihin, jos otan eron. Onko minun vain jäätävä loppuelämäkseni huonoon suhteeseen vain tämän vuoksi? Olisinko minä vastuussa mieheni mahdollisesta masentumisesta? Omasta mielestäni olen jo liian kauan jättänyt paljon sanomatta ja tekemättä vain siksi, että olen pelännyt hänen masentuvan.
Lisään vielä sen, ettei ero tulisi miehelle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olemme kyllä keskustelleet eron mahdollisuudesta, joskaan hän ei sitä haluaisi.
Lisään vielä sen, ettei ero tulisi miehelle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olemme kyllä keskustelleet eron mahdollisuudesta, joskaan hän ei sitä haluaisi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinä et voi olla vastuussa miehen masennuksesta. Miehen masennus ei voi estää sinua elämästä omaa elämääsi oman parhaasi mukaisesti. Sinä olet vastuussa vain omasta elämästäsi ja onnellisuudestasi.
Ymmärrän kyllä että miehen masennus on merkittävä asia ja se vaikuttaa/on vaikuttanut varmasti sinunkin elämääsi ja päätöksiisi, mutta mielestäni sinä olet sinun elämäsi päähenkilö ja sinulla on oikeus elää elämääsi parhaaksi kokemallasi tavalla.
Sairaus on yksi huonoimmista syistä sitoa toinen ihminen parisuhteeseen. Sairaus on yksi huonoimmista syistä pysyä parisuhteessa vaikka oikeasti haluaisi erota parisuhteesta.
Puolison sairauskin koettelee parisuhdetta. Vahvaa suhdetta sairastuminen vahvistaa ja huonon suhteen se usein vie kriisiin. Terve puoliso saattaa sääliä sairastunutta ja alkaa elää sairastuneen ehdoilla. Sääli on kuitenkin huono syy jatkaa liittoa, jos sille ei ole muita perusteita.
Et ole vastuussa miehesi masentumisesta. Jos avioliittonne jatkumiselle ei mielestäsi ole minkäänlaisia edellytyksiä, ero on kai ainoa oikea ratkaisu. Onko mies muuten hakenut apua masennukseensa? Lääkkeet ja terapia ovat monia vakavasti sairaita auttaneet. Vaikka et olekaan vastuussa miehestäsi, voisit ehkä ihan ystävänä patistaa häntä lääkäriin. Luulen, että masennuspotilaalle vaikeinta on juuri avun hakeminen. Terapiassa miehesi saisi apua paitsi masennukseensa myös mahdollisen avioeron käsittelyyn. Miksi muuten mies ei haluaisi erota? Rakastaako hän sinua vielä?
Et todellakaan ole vastuussa mistään muusta kuin omasta jaksamisesta. Olen elänyt kymmenen vuotta masentuneen ihmisen rinnalla ja odottanut aikaa parempaa. Koin etten ole reilu, jos jätän toisen yksin kun hän on heikoimmillaan. Nyt hän on ollut kohta kaksi vuotta terve ja huomaan, että meiltä puuttuu jotain, mitä ennen oli... sairaus loi pelisäännöt, millä pelattiin ja nyt täytyy luoda uutta, enkä oikein osaa. On kaksi ihmistä joiden elämäntilanne on aivan uusi -on mahdollisuus elää myös itselle ja toinen on oman elämänsä alussa... koen nyt väsymyksen ja kyllästymisen tunteita, kun niihin ei aiemmin ollut tilaa. Mitä tästä eteenpäin, siinä iso kysymys - vastausta mietin...
Kyllä, mieheni on hakenut apua masennukseensa. Ja hän voikin aika ajoin paremmin, mutta tasaisin väliajoin se iskee aina uudelleen.
sujuu seksi? Elän itsekin masennusta sairastavan miehen kanssa. Naimisissa 10v. ja on 8 ja 10 v. lapset. Seksiä ei ole ollut 3 vuoteen ja nykyisin tunnen vastenmielisyyttä miestäni kohtaan... ilmeisesti tuon masennuksen vuoksi. Todella vaikea tilanne.
se kuitenkin sujuu, tosin lähinnä teknisenä suorituksena.
miehenikin sairastaa henkistä ja en tiedä kauanko jaksan?
kohtaan laitoin tuon ed.viestin, mutta haitaneeko?
Itse olen vastaavassa tilanteessa, joka on mennyt jo niin pitkälle, että siipan alkoholismin ja masennuksen takia olen itse niin loppu, että olen nyt ns. sairastunut itse stressin takia ja vasta nyt olen tajunnut, että tästä minun sairastumisestani ei hyödy kukaan, päinvastoin.
Meillä on kaksi lasta, jotka tarvitsevat minua ja sairaana minä en voi heistä pitää huolta, joten olen vakavan päätöksen edessä.
Siipalleni olen ilmoittanut, että koska joudun sairaalaan elokuun alussa, niin tämän toimenpiteen jälkeen minulta on ns. kaikki liika stressi kielletty ja minun pitää siis poistaa elämästäni ne sterssitekijät ja hän on niistä se päätekijä.
Toivon, että hän ymmärtää tilanteen ja meillä suurin ongelma on hänen alkoholinkäyttönsä, joka on revennyt ihan käsiin. Hän on taas luvannut vähentää, mutta nyt on sitten tilanne se, että en voi enään ns. "antaa anteeksi" jos hän ei voi pysyä lupauksessaan, vaan sitten minun on eropaperit pakko laittaa eteenpäin.
Älä tee kuten minä ja menetä omaa terveyttäsi. Ole minua viisaampi ja ota avioero.
Usko minua! Minä tiedä, mistä minä puhun!
Hoidas miehesi valmiiksi terapiaan tai psykiatrin tapaamisiin, ennenkuin ilmoitat päätöksestäsi. Näin hänen on helppo löytää tukea. Älä ihmeessä pilaa elämääsi kenenkään takia! Et ole kuitenkaan vastuussa aikuisen ihmisen tekemisistä. Sinulla on samanlainen oikeus onneen kuin kaikilla muillakin. Jos et tätäkään ymmärrä, käy itse keskustelemassa (esim. terv. keskuksen kautta) jnkn psykologin kanssa.