Mies joka pettää, voiko hän oikeasti rakastaa naistaan?

Näin se on, niinkuin sanoit. Me käytiin molemmat tosi pohjalla, vaikka vaan mies petti. Nyt ollaan hitaasti nousemassa sieltä ylös, mutta varmasti. Petturi voi siis muuttua.
Toivon teille mukavaa kesän alkua ja kaikkea hyvää elämäänne :)
PS. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.......

Ai se onkin alkoholin vika kun pettää. Voi hel.vetin idiootti olet. Aina pistetään alkoholin syyksi pettäminen. Se on kuule sun päässä se vika ja alkoholi ei liity siihen mitenkään.

"itselleni kävi niin että kerran kävin baarissa pitkän tauon jälkeen jonka vuoksi alkoholi nousikin päähän liian helposti ja olin aivan sekaisin ja suutelin erästä naista koska jostain syystä kuvittelin hänen olevan tyttöystäväni koska olin niin sekavassa tilassa"

Minulle käy jatkuvasti noin, humalassa en tiedä mitä tapahtuu, suutelen vieraita naisia, menen heidän kanssa sänkyyn, kaikki on vilpitöntä erehdystä. Naisystäväni eivät tätä usko vaikka kyse on todellakin kyse erehdyksestä!

Tämä on totuus kirjoitti:

"itselleni kävi niin että kerran kävin baarissa pitkän tauon jälkeen jonka vuoksi alkoholi nousikin päähän liian helposti ja olin aivan sekaisin ja suutelin erästä naista koska jostain syystä kuvittelin hänen olevan tyttöystäväni koska olin niin sekavassa tilassa"

Minulle käy jatkuvasti noin, humalassa en tiedä mitä tapahtuu, suutelen vieraita naisia, menen heidän kanssa sänkyyn, kaikki on vilpitöntä erehdystä. Naisystäväni eivät tätä usko vaikka kyse on todellakin kyse erehdyksestä!

Lue lisää

olet sairas pettäjä....kerran petät niin aina petät....

Minä en ikinä ajatellut pettäväni. Mutta en saanut puolisolta sitä mitä halusin, vaikka toiveeni hänelle kerroinkin. Hän ei siitä välittänyt eikä oikeastaan välittänyt edes omasta itsestään. Olin hyvin onneton. Enkä tosiaankaan suunnitellut pettäväni! Tapasin vain miehen jonka kanssa henkiset kemiat kohtasivat ja halusimme toisiamme..
Ei se pettäminen (tapasin häntä pitkän aikaa ja hän sanoi olleensa rakastunut minuun ja tunteeni häntä kohtaan olivat myös voimakkaat) ihan helppoa ollut-piti vahtia kännykkää jne. Sitten vain tuli herätys-en halua tällaista elämää enää. Ja jatkoin oman kumppanini kanssa. Muutos meille oli ehkä se, että minäkin kiinnostuin hänen ehdottamista reissuista yhdessä jne. Kyllä, tein syntiä ja petin mutta lopetin sen koska ei ollut enää hyvä olla.

Höpö höpö, uskotko itekään?
Jos se RAKASTAA sitä uutta ja suhde toimii eli KUMPIKIN osaa tehdä työtä sen rakkauden eteen niin kyllä se silloin kestää.
Uskotko oikeasti että vain se ensimmäinen "kokeilu" oli OIKEAA rakkautta, ettei ihminen sen jälkeen pysty rakastamaan.
Aika lahkolaista ajatteua!

Tällaisen ex: Niin hieno kirjoitus ettei sanotuksi saa!

"tällasen ex"-nimimerkille.Erittäin osuva kirjoitus!

Erittäin hyvä kirjoitus nimimerkiltä "Tällaisen ex".
Pitää paikkaansa.

Tällaisen nyx kirjoitti:

Höpö höpö, uskotko itekään?
Jos se RAKASTAA sitä uutta ja suhde toimii eli KUMPIKIN osaa tehdä työtä sen rakkauden eteen niin kyllä se silloin kestää.
Uskotko oikeasti että vain se ensimmäinen "kokeilu" oli OIKEAA rakkautta, ettei ihminen sen jälkeen pysty rakastamaan.
Aika lahkolaista ajatteua!

Lue lisää

"Tällaisen nyx" nimimerkille:
Miksi mies jos rakastaa sitä uutta, niinkuin itse kirjoitit, ja suhde toimii hyvin, miksi mies ei jätä sitä naistaan? Kerro minulle, miksi?

Toomasson..säälit itseäsi ja haluat sille täältä synnin palautuksen.
Ei onnistu.
Oletko vielä saman ihmisen kanssa?

Tietysti voi rakastaa omaa vaimoansa. Mutta jos hän on sanonut rakastavansa jotain toistakin, tämä tarkoittaa, että hän on rakastunut tässä toisessa ihmisessä johonkin, jota sinussa ei ole :/ ? Ja sinussa on piirteitä, joita tässä toisessa ihmisessä ei ole. Ja totta kai kun hän viettää sinun kanssasi enemmän aikaa, hänellä on vahvempi tunneside sinuun, ainakin yleensä näin on. Ja lasten vuoksi ihmiset uhraavat aina paljon. Paras ratkaisu olisi, että mies saisi omaa aikaa miettiäkseen tunteitansa. Mitä itse tekisit, jos olisit samanlaisessa tilanteessa?
Ja kyllä tällainen ihminen voi muuttua, mutta jos mies on syvästi rakastanut myös tätä toista naista, niin tulee aina muistaa,että miehelläsikin on tunteet. Hänenkin sydän voi särkyä, vaikka naimisissa onkin. En missään nimessä puolusta toisen naisen pitämistä, mutta...jos hän on ollut rakastunut toiseen, mistä se johtui?

Voiko näin humppaa naista olla, annat miehen pitää 4 vuotta toista itsesi lisäksi, ja toivot koko ajan että mies tulee järkiinsä ja jättää toisen? HEI, elämme 2000 lukua ,,,

Jos kerran erehtyy panemaan, voi olla että rakastaa silti vaimoa, mutta tämäkin on vähän siten,että voi olla että ollaan muista syistä yhdessä. MUTTA:
Jos mies uskaltaa suhteeseen toisen kerran, avioliitossa, ja vielä rakastuu toiseen, ei mies sinua todella rakasta. Miten tällasta voi edes joku kysyä?
Ei rakkaus tee pahaa toiselle.
Otahan AP nyt järki kätteen ja älä usko sen selityksiin, silittää sinut uneen,,voi jee, arvaa mitä, se silittää myös sen toisen naisen uneen, ja vähän muualtakin silittää häntä.-..ajattele sitä seuraavalla kerralla kun silittää sua.

Mietityttää kirjoitti:

Tietysti voi rakastaa omaa vaimoansa. Mutta jos hän on sanonut rakastavansa jotain toistakin, tämä tarkoittaa, että hän on rakastunut tässä toisessa ihmisessä johonkin, jota sinussa ei ole :/ ? Ja sinussa on piirteitä, joita tässä toisessa ihmisessä ei ole. Ja totta kai kun hän viettää sinun kanssasi enemmän aikaa, hänellä on vahvempi tunneside sinuun, ainakin yleensä näin on. Ja lasten vuoksi ihmiset uhraavat aina paljon. Paras ratkaisu olisi, että mies saisi omaa aikaa miettiäkseen tunteitansa. Mitä itse tekisit, jos olisit samanlaisessa tilanteessa?
Ja kyllä tällainen ihminen voi muuttua, mutta jos mies on syvästi rakastanut myös tätä toista naista, niin tulee aina muistaa,että miehelläsikin on tunteet. Hänenkin sydän voi särkyä, vaikka naimisissa onkin. En missään nimessä puolusta toisen naisen pitämistä, mutta...jos hän on ollut rakastunut toiseen, mistä se johtui?

Lue lisää

Tähän minäkin pyrin - ymmärtämään ihmisten tapaa toimia niin kuin he toimivat. Ei kaikkea tarvitse hyväksyä - no, jos on parisuhteessa, niin totta mooses kumppani on vastuussa tekemisistään eikä sellaista, mikä satuttaa, tarvitse hyväksyä. Muiden tekemiset sitten taas ovat muiden tekemisiä eikä niitä tarvitse hyväksyä tai tuomita, koska eivät kuulu minulle. Mutta ymmärtää voi yrittää, kuten sinä "Mietityttää" teet.

Jep. Sitä mä oon aina ihmetellyt, kun kyseenalaistetaan toisen sanomiset. Kun ihminen sanoo, miltä itsestä tuntuu, niin... Miten joku toinen voi suoralta kädeltä sanoa, että sä valehtelet! Jos kahta naista "pitävä" mies sanoo vaimolle rakastavansa tätä, niin mies omasta mielestään rakastaa = hänestä tuntuu siltä.
Sama juttu sen toisen naisen kohdalla, tunteet voivat miehen mielestä olla hyvinkin todellisia - vaikka ympäristö sanoisikin, että toinen nainen on "vain patja". Asian omaisten itse on päätettävä, uskovatko vai eivät.

Nythän olikin kyse siitä, mitä pettäjä tuntee - ei siitä, miltä petetystä tuntuu.
Kuten aloituksestakin voimme todeta, niin kyllä tällaisia asioita joudutaan punnitsemaan. Monikin niin epäilemättä tekee - ja sitten saadaan täällä palstalla syytä ihmetellä, että miten se voi katsoa miehen pettämistä läpi sormien..?! Niinpä, koskaahan ei voi tietää, mitä toisen pään tai /ja parisuhteen sisällä tapahtuu!

Niinpäs onkin... kirjoitti:

Nythän olikin kyse siitä, mitä pettäjä tuntee - ei siitä, miltä petetystä tuntuu.
Kuten aloituksestakin voimme todeta, niin kyllä tällaisia asioita joudutaan punnitsemaan. Monikin niin epäilemättä tekee - ja sitten saadaan täällä palstalla syytä ihmetellä, että miten se voi katsoa miehen pettämistä läpi sormien..?! Niinpä, koskaahan ei voi tietää, mitä toisen pään tai /ja parisuhteen sisällä tapahtuu!

Lue lisää

Totta tuokin mitä sanot. Mutta tässä tullaankin aika nopeasti tilanteeseen, jossa pitäisi ensin määritellä koko Rakkauden käsite ko.parisuhteessa.

Tämän käsitteen pitäisi ja pitääkin olla molemmilla melkolailla samanlainen, yksi ja yhteinen. Sillä jos toinen puoliso mielessäään käsittää rakkauden pelkäksi tunnetilaksi omassa päässään ja toiselle se on koko yhteiselämän käsittävä "pelisäännöstö" niin ollaan kyllä nopeasti tilanteessa jossa ei enää puhuta sama kieltä.

Tosikko kirjoitti:

Totta tuokin mitä sanot. Mutta tässä tullaankin aika nopeasti tilanteeseen, jossa pitäisi ensin määritellä koko Rakkauden käsite ko.parisuhteessa.

Tämän käsitteen pitäisi ja pitääkin olla molemmilla melkolailla samanlainen, yksi ja yhteinen. Sillä jos toinen puoliso mielessäään käsittää rakkauden pelkäksi tunnetilaksi omassa päässään ja toiselle se on koko yhteiselämän käsittävä "pelisäännöstö" niin ollaan kyllä nopeasti tilanteessa jossa ei enää puhuta sama kieltä.

Lue lisää

Totta turiset.
Paskamainen tilanne huomata, että itse on enemmän sitoutunut ja tosissaan kuin toinen.

ei ne pettäjät ikinä muutu .paskaa syötetää vaimolle ja luullaan olevan fiksuja .ettei tiiä mitään , pitää naisena olla a fiksumpi, mies seksitreffeille menee .ja kiinni jo siellä ,ku luottamus ja paskat jo housuissa saa mitä tilaa ,jos sais laittaa kuvan seiska lehtee yes

Näin on näreet. Vai noin luulet, ei muuten pidä paikkaansa! Kyllä jaksaa ja on viriili vielä 70-vuotiaskin. Ehkei kotona, mutta....

Täysin samaa mieltä. Useampaakin ihmistä voi rakastaa, kuten kaikkia lapsiaankin rakastaa.

"Näin se vain on kirjoitti: Pikkuporvarillista tympeää moralismia, sitä on tämäkin ketju täynnä. Aivan hyvin voi rakastaa kahta ihmistä yhtäaikaa, sehän ei näille moralisteille mene jakeluun."

Se koirä älähtää johon .....

Kun sanat loppuu on tietty varminta ylentää itsensä besserwisseriksi lausumalla ettei kukaan muu mitään tiedä, vain MINÄ. Mut hyvä muistaa että tällaiset muiden leimailut kertoo vain puhujasta itsestään, ei muista.

jaettu rakkaus kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Useampaakin ihmistä voi rakastaa, kuten kaikkia lapsiaankin rakastaa.

Kyllä. Mutta et suinkaan ole seksisuhteessa lastesi kanssa.

Seksisuhde ihmisten välillä on erityinen. Tämä on asia jonka sisäistämiseen kuluu käsittämätön määrä ihmisten aivo-energiaa. Kyllä Freud jo aikoinaan käsitti miten syvästi seksuaalisuus läpäisee koko ihmisen ja toimii lähes kaikkien fantasioitten lähteenä, niin hyvässä kuin pahassa ja suuren osan ihmisen muunkin toiminnan "moottorina".

Aivan kuten ns.porno ei ole viihdettä siinä mielessä kuin muu viihde, ei myöskään seksisuhteessa elävien suhde ole verrattavissa lähimmäisenrakkauteen pohjautuviin rakkaussuhteisiin.

Tosikko kirjoitti:

Kyllä. Mutta et suinkaan ole seksisuhteessa lastesi kanssa.

Seksisuhde ihmisten välillä on erityinen. Tämä on asia jonka sisäistämiseen kuluu käsittämätön määrä ihmisten aivo-energiaa. Kyllä Freud jo aikoinaan käsitti miten syvästi seksuaalisuus läpäisee koko ihmisen ja toimii lähes kaikkien fantasioitten lähteenä, niin hyvässä kuin pahassa ja suuren osan ihmisen muunkin toiminnan "moottorina".

Aivan kuten ns.porno ei ole viihdettä siinä mielessä kuin muu viihde, ei myöskään seksisuhteessa elävien suhde ole verrattavissa lähimmäisenrakkauteen pohjautuviin rakkaussuhteisiin.

Lue lisää

Tosikko on todellakin tosikko, ei se seksisuhde monasti ole mitään muuta kuin panemista eikä siinä mitään sen ihmeellisempää ole. Se että monet naiset kuvittelee sitä joksikin muuksi ei sitä sellaiseksi tee. Ei seksi miehille ole mitään elämää suurempaa, se on samanlainen tarve kuin syöminen tai juominen. Tärkeää mutta turha siitä nyt on mitään salaperäistä on tehdä. Kun on nälkä syödään, kun panettaa pannaan.

Tosikko kirjoitti:

Kyllä. Mutta et suinkaan ole seksisuhteessa lastesi kanssa.

Seksisuhde ihmisten välillä on erityinen. Tämä on asia jonka sisäistämiseen kuluu käsittämätön määrä ihmisten aivo-energiaa. Kyllä Freud jo aikoinaan käsitti miten syvästi seksuaalisuus läpäisee koko ihmisen ja toimii lähes kaikkien fantasioitten lähteenä, niin hyvässä kuin pahassa ja suuren osan ihmisen muunkin toiminnan "moottorina".

Aivan kuten ns.porno ei ole viihdettä siinä mielessä kuin muu viihde, ei myöskään seksisuhteessa elävien suhde ole verrattavissa lähimmäisenrakkauteen pohjautuviin rakkaussuhteisiin.

Lue lisää

Nyt oli puhe rakkaussuhteesta eikä seksisuhteesta.

Kyllä. Puolisoiden välillä on seksisuhde, mutta sitäkään ei välttämättä. Rakkaussuhde puolisoiden välillä on harvinaisempi juttu. Nuoressa liitossa sitä saattaa ollakin, joissain vanhemmissakin. Mutta ei läheskään kaikissa. Joissain liitoissa puolison ajatellaan olevan varsinainen riesa. Silti ei erota jostain syystä. Moni liittokin on pelkkä seksisuhde (tai ei sitäkään) ja siinä eletään vuosikymmeniä "yhdessä".

Lapsiaan sen sijaan yleisesti rakastetaan, vaikka heitä olisi useampiakin. Ihminen siis pystyy rakastamaan hyvin monia ihmisiä.

Ihmiset onnistuvat hienosti sotkemaan myös rakkauden ja parisuhteen (seksin ja rakkauden lisäksi). Parisuhde tai vielä pidemmälle vietynä avioliitto ei ole ainoa muoto eroottiselle rakkaudelle. Rakkaus ei tunne rajoja.

Minä puolestani taas uskon siihen, ettei moni ymmärrä vielä aviossa ollessaan mikä ennergiasyöppö epätyydyttävä liitto on. Sitä se on sellaisellekin, joka kynsin ja hampain on eroa vastaan, vaikka puoliso on puhunut erohaluistaan jo pitkään. Kun toinen sitten vihdoin hakee eroa, alkaa molemmilla helpottaa, ennemmin tai myöhemmin.

Itse virkistyin erostani vallan kamalasti. Suhde exän kanssa oli todella kuollut viimeiset 10 vuotta.

Kylläpä oli hienosti sanottu!!

Ziisus, luuletko todella olevasi ensimmäinen toinen nainen, jolle tuo sama tarina kerrotaan? Taidat olla ensimmäistä kertaa ukkomiehen kyydissä?

Kaksi vuotta ja ihan suotta. Kerro viikonlopun jälkeen, miten kävi. Veikkaan, ettei mies saa sanottua asiaansa vaimolleen. Ihan vaan sen takia, ettei oikeasti halua. Vedättää sua, että saisi sulta vaihtelua arkeen. Taidat olla ensimmäisen kerran ukkomiehen kanssa tekemisissä? Noin ne sanoo, kun tajuavat, ettei nainen päästä sänkyynsä ilman lurituksia lemmestä. Vai olisitko päästänyt, jos olisi sanonut, että haluaa vaan panna ja vaimoaan rakastaa? Jos mies todella sua rakastaisi, niin ei olisi kahta vuotta jahkannut.

Mitä ihmettä sä muuten teet pettävällä miehellä? Uskotko voivasi pystyä muuttamaan päästään viallisen miehen? Tuskin on ensimmäistä kertaa edes vieraalla pesällä.
En ole petetty vaimo, jos niin luulet. Kakkonen, jonka suhde ukkomieheen perustuu pelkkään seksiin ja mukavaan seuraan. Mä en vaan voi tajuta, miten sinisilmäisiä naiset on. Rakkausko saa pään niin sekaisin, ettei halua hyväksyä tosiasioita? Ihan oikeesti, jos mies sua rakastaisi, olisitte jo yhdessä.

Ei hyvää päivää kirjoitti:

Ziisus, luuletko todella olevasi ensimmäinen toinen nainen, jolle tuo sama tarina kerrotaan? Taidat olla ensimmäistä kertaa ukkomiehen kyydissä?

Niin olenkin, ja todellakin myös viimeistä kertaa!!

Paljon olen tässä matkan varrella oppinut. En usko, että lähtisin tähän uudestaan, jos saisin palata ajassa kaksi vuotta taaksepäin ja tietäisin, minkälaisen tunnemyrskyn ja tuskan läpi sitä joutuu niin moni ihminen menemään. Todennäköisesti en lähtisi tähän vaikka löysinkin miehestä elämäni rakkauden. Se, mitä meidän välillämme on, on kantanut meitä läpi tämän kaiken, ja juuri eilen puhuimme siitä, että tämän läpi käytyämme, selviämme mistä vain, koska tiedämme, että jos jompi kumpi meistä olisi tästä lähteäkseen, hän olisi tehnyt sen jo. Luotamme rakkauteemme ja toisiimme, vaikka matka onkin ollut pitkä ja välillä todella haasteellinen. Ehkä juuri siksi olemme niin hitsautuneet toisiimme ja rakautemme on vain vahvistunut.

Mutta viittauksena kommenttiisi "ekaa kertaa ukkomiehen kyydissä", en todellakaan tajua, miten joku lähtisi siihen toiste!?!

sirkulaari kirjoitti:

Niin olenkin, ja todellakin myös viimeistä kertaa!!

Paljon olen tässä matkan varrella oppinut. En usko, että lähtisin tähän uudestaan, jos saisin palata ajassa kaksi vuotta taaksepäin ja tietäisin, minkälaisen tunnemyrskyn ja tuskan läpi sitä joutuu niin moni ihminen menemään. Todennäköisesti en lähtisi tähän vaikka löysinkin miehestä elämäni rakkauden. Se, mitä meidän välillämme on, on kantanut meitä läpi tämän kaiken, ja juuri eilen puhuimme siitä, että tämän läpi käytyämme, selviämme mistä vain, koska tiedämme, että jos jompi kumpi meistä olisi tästä lähteäkseen, hän olisi tehnyt sen jo. Luotamme rakkauteemme ja toisiimme, vaikka matka onkin ollut pitkä ja välillä todella haasteellinen. Ehkä juuri siksi olemme niin hitsautuneet toisiimme ja rakautemme on vain vahvistunut.

Mutta viittauksena kommenttiisi "ekaa kertaa ukkomiehen kyydissä", en todellakaan tajua, miten joku lähtisi siihen toiste!?!

Lue lisää

Edellinen kirjoittaja tarkoitti kommentillaan, että sun elämäsi rakkaus on saattanut kertoa samaa stooria jo monelle sua ennen. Tarkoitti myös sitä, että ekan kerran ukkomieheen törmätessään on sinisilmäinen, uskoo kaiken, mitä mies suustaan suoltaa.

Fiksu ihminen ei lähde edes ensimmäistä kertaa ukkomiehen kyytiin. Tunteitaan ei voi kieltää, mutta teot voi jättää tekemättä.

etkö tajunnut? kirjoitti:

Edellinen kirjoittaja tarkoitti kommentillaan, että sun elämäsi rakkaus on saattanut kertoa samaa stooria jo monelle sua ennen. Tarkoitti myös sitä, että ekan kerran ukkomieheen törmätessään on sinisilmäinen, uskoo kaiken, mitä mies suustaan suoltaa.

Fiksu ihminen ei lähde edes ensimmäistä kertaa ukkomiehen kyytiin. Tunteitaan ei voi kieltää, mutta teot voi jättää tekemättä.

Lue lisää

Oletko itse sitten niin yksisilmäinen, ettet voi ymmärtää nimimerkin sirkulaari ajatusta sitä, että joskus käy niinkin, että sen "elämänsä rakkauden" löytääkin vasta oltuaan vuosia naimisissa toisen kanssa?!

voi tyttörukkaa kirjoitti:

Kaksi vuotta ja ihan suotta. Kerro viikonlopun jälkeen, miten kävi. Veikkaan, ettei mies saa sanottua asiaansa vaimolleen. Ihan vaan sen takia, ettei oikeasti halua. Vedättää sua, että saisi sulta vaihtelua arkeen. Taidat olla ensimmäisen kerran ukkomiehen kanssa tekemisissä? Noin ne sanoo, kun tajuavat, ettei nainen päästä sänkyynsä ilman lurituksia lemmestä. Vai olisitko päästänyt, jos olisi sanonut, että haluaa vaan panna ja vaimoaan rakastaa? Jos mies todella sua rakastaisi, niin ei olisi kahta vuotta jahkannut.

Mitä ihmettä sä muuten teet pettävällä miehellä? Uskotko voivasi pystyä muuttamaan päästään viallisen miehen? Tuskin on ensimmäistä kertaa edes vieraalla pesällä.
En ole petetty vaimo, jos niin luulet. Kakkonen, jonka suhde ukkomieheen perustuu pelkkään seksiin ja mukavaan seuraan. Mä en vaan voi tajuta, miten sinisilmäisiä naiset on. Rakkausko saa pään niin sekaisin, ettei halua hyväksyä tosiasioita? Ihan oikeesti, jos mies sua rakastaisi, olisitte jo yhdessä.

Lue lisää

Minä rakastuin aikanaan naimisissa olessaniukkomieheen ja jätin silloisen aviomieheni hyvin nopeasti. Tämä ukkomies puhui minulle alusta asti epätyydyttävästä liitostaan, josta hänen on kuitenkin vaikeaa lähteä (monestakin syystä) vaikka ei tunnekaan enää rakkautta vaimoaan kohtaan. Hänellä meni suhteemme alusta ja minun erostani reilut puolitoista vuotta laittaa oma eronsa vireille, mutta nyt olemme olleet onnellisesti naimisissa jo viisi vuotta. Joten joillakin se vain ottaa kauemmin. Aina ei pidä yleistää!

minullekin niin kirjoitti:

Oletko itse sitten niin yksisilmäinen, ettet voi ymmärtää nimimerkin sirkulaari ajatusta sitä, että joskus käy niinkin, että sen "elämänsä rakkauden" löytääkin vasta oltuaan vuosia naimisissa toisen kanssa?!

Lue lisää

Ymmärrän täysin. Mutta siinä tilanteessa todellinen rakkaus kai jaksaa odottaa, että toinen on todella vapaa. Ei lähde salasuhteeseen mukaan. En edelleenkään jaksa uskoa, että sirkkulaarin elämän rakkaus ei olisi ennenkin pettänyt vaimoaan.

etkö tajunnut? kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Mutta siinä tilanteessa todellinen rakkaus kai jaksaa odottaa, että toinen on todella vapaa. Ei lähde salasuhteeseen mukaan. En edelleenkään jaksa uskoa, että sirkkulaarin elämän rakkaus ei olisi ennenkin pettänyt vaimoaan.

Lue lisää

Välttämättä ei ole. Minun "elämäni rakkaus" oli tavatessamme naimisissa, niin minäkin. Emme hakeneet tietoisesti mitään vaan eilimme ihan tyytyväisinä elämää tahoillamme. Kohtaamisemme muutti kuitenkin elämämme suunnan. Toki ruokimme tunteitamme ja annoimme niille tilaa kehittyä ja syventyä. Teimme molemmat siinä tietoisen päätöksen tajuttuamme löytäneemme toisistamme jotain, mistä emme halunneet luopua.

Kumpikaan meistä ei ollut ennen pettänyt. Minulla oli takana 18-vuotinen liitto, miehellä 30-vuotinen. Kyseessä ei ollut mikään "head-over-heels" -tyylinen juttu vaan vahva yhteenkuuluvuuden tunne, tunne siitä, että toisen kanssa voi olla oma itsensä ja sitä haluaa vaan enemmän ja lähemmäs. Vaikka minä erosin nopeasti ja miehellä kesti huomattavasti kauemmin, juttumme kesti ja vahvistuu nyt vain päivä päivältä.

voi tyttörukkaa kirjoitti:

Kaksi vuotta ja ihan suotta. Kerro viikonlopun jälkeen, miten kävi. Veikkaan, ettei mies saa sanottua asiaansa vaimolleen. Ihan vaan sen takia, ettei oikeasti halua. Vedättää sua, että saisi sulta vaihtelua arkeen. Taidat olla ensimmäisen kerran ukkomiehen kanssa tekemisissä? Noin ne sanoo, kun tajuavat, ettei nainen päästä sänkyynsä ilman lurituksia lemmestä. Vai olisitko päästänyt, jos olisi sanonut, että haluaa vaan panna ja vaimoaan rakastaa? Jos mies todella sua rakastaisi, niin ei olisi kahta vuotta jahkannut.

Mitä ihmettä sä muuten teet pettävällä miehellä? Uskotko voivasi pystyä muuttamaan päästään viallisen miehen? Tuskin on ensimmäistä kertaa edes vieraalla pesällä.
En ole petetty vaimo, jos niin luulet. Kakkonen, jonka suhde ukkomieheen perustuu pelkkään seksiin ja mukavaan seuraan. Mä en vaan voi tajuta, miten sinisilmäisiä naiset on. Rakkausko saa pään niin sekaisin, ettei halua hyväksyä tosiasioita? Ihan oikeesti, jos mies sua rakastaisi, olisitte jo yhdessä.

Lue lisää

Mä en jaksa lakata hämmästelemästä, miten kukaan voi täällä väittää, "ettei se rakasta" sua?!! Jos rakastaisi, olisi jo jättänyt vaimonsa, mutta jos rakastaisi vaimoaan, ei pettäisi tätä... Jepjep.

voi tyttörukkaa kirjoitti:

Kaksi vuotta ja ihan suotta. Kerro viikonlopun jälkeen, miten kävi. Veikkaan, ettei mies saa sanottua asiaansa vaimolleen. Ihan vaan sen takia, ettei oikeasti halua. Vedättää sua, että saisi sulta vaihtelua arkeen. Taidat olla ensimmäisen kerran ukkomiehen kanssa tekemisissä? Noin ne sanoo, kun tajuavat, ettei nainen päästä sänkyynsä ilman lurituksia lemmestä. Vai olisitko päästänyt, jos olisi sanonut, että haluaa vaan panna ja vaimoaan rakastaa? Jos mies todella sua rakastaisi, niin ei olisi kahta vuotta jahkannut.

Mitä ihmettä sä muuten teet pettävällä miehellä? Uskotko voivasi pystyä muuttamaan päästään viallisen miehen? Tuskin on ensimmäistä kertaa edes vieraalla pesällä.
En ole petetty vaimo, jos niin luulet. Kakkonen, jonka suhde ukkomieheen perustuu pelkkään seksiin ja mukavaan seuraan. Mä en vaan voi tajuta, miten sinisilmäisiä naiset on. Rakkausko saa pään niin sekaisin, ettei halua hyväksyä tosiasioita? Ihan oikeesti, jos mies sua rakastaisi, olisitte jo yhdessä.

Lue lisää

Mukavaa lauantai-iltaa vaan tänne! Uskottomuuskeskustelu synnyttää aina provosoitunutta keskustelua, oli sitten kyse siihen liittyen ihan mistä tahansa. Vaimot provosoituvat tieteyistä aiheista, kakkoset toisenlaisista ja näillä on satoja variaatioita riippuen omista kokemuksista ja siitä, mikä on suhteen tila tällä hetkellä. Jokaisen tilanne kun on yksilöllinen.

Oma tilanteeni on vihdoin ratkeamaan päin, mutta silti ei pidä olettaa, että asiat heti helpottaisivat tai muuttuisivat jotenkin yksinkertaisiksi tai etenisivät suoraviivaisesti. Uskoisin, että lähes aina, jos pettävällä osapuolella ja kakkosella ovat tunteet pelissä, tilanne ei ole helppo, vaikka pettäjä päätyisikin eroamaan. En todellakaan odota sitä, vaan tajuan, että edessämme on vielä paljon kaikenlaista, jotka vaativat joustoa ja sopeutumista, mutta ennen kaikkea avointa keskustelua. Siksi en ole huolissani, sillä keskustelu on jotain, mikä meillä toimii aivan erityisen hyvin.

Mies siis kertoi vaimolleen tänään rakastavansa minua edelleen ja suunnittelevansa yhteistä elämää ja tulevaisuutt minun kanssani. Hän kertoi myös, että suhteemme on jatkunut tässä oikeastaan koko ajan, javaimo oli sanonut kyllä aavistaneensa sen vaikka he eivät olleet asiasta oikeastaan missään vaiheessa puhuneet sen jälkeen, kun suhteemme piti olla ohi. Niin, se kertoo paljon heidän liitostaan, että vaikeista asioista ei koskaan ole puhuttu vaan on toivottu, että vaikenemalla ongelmat katoavat. Että niitä ei ole, jos niistä ei puhuta. Se toimi niin kauan, kun kumpikaan heistä ei ollut kohdannut toisenlaista, mutta kun tutustuimme miehen kanssa toisiimme ja minä en antanut hänen olla puhumatta, hän huomasi, että se onkin luontevaa ja tuntuu hyvältä ja helpolta.

Oma oloni on nytyhtä aikaa sekä levoton että helpottunut. On ahdistavaa, etten voi olla juuri nyt miehen tukena, sillä tiedän miten paljon hän haluaisi ja tarvitsisi sitä nyt. Toisaalta, ero on sellainen, joka jokaisen on vaan käytävä itse läpi. Kukaan ei voi elää sitä toisen puolesta, mutta sitä voi elää toisen rinnalla ja tehdä siitä hieman helpomman ja kevyemmän kantaa. Tämä on jotain, johon mies on aina voinut kanssani luottaa, ettei jää minkään asian kanssa yksin.

sirkulaari kirjoitti:

Mukavaa lauantai-iltaa vaan tänne! Uskottomuuskeskustelu synnyttää aina provosoitunutta keskustelua, oli sitten kyse siihen liittyen ihan mistä tahansa. Vaimot provosoituvat tieteyistä aiheista, kakkoset toisenlaisista ja näillä on satoja variaatioita riippuen omista kokemuksista ja siitä, mikä on suhteen tila tällä hetkellä. Jokaisen tilanne kun on yksilöllinen.

Oma tilanteeni on vihdoin ratkeamaan päin, mutta silti ei pidä olettaa, että asiat heti helpottaisivat tai muuttuisivat jotenkin yksinkertaisiksi tai etenisivät suoraviivaisesti. Uskoisin, että lähes aina, jos pettävällä osapuolella ja kakkosella ovat tunteet pelissä, tilanne ei ole helppo, vaikka pettäjä päätyisikin eroamaan. En todellakaan odota sitä, vaan tajuan, että edessämme on vielä paljon kaikenlaista, jotka vaativat joustoa ja sopeutumista, mutta ennen kaikkea avointa keskustelua. Siksi en ole huolissani, sillä keskustelu on jotain, mikä meillä toimii aivan erityisen hyvin.

Mies siis kertoi vaimolleen tänään rakastavansa minua edelleen ja suunnittelevansa yhteistä elämää ja tulevaisuutt minun kanssani. Hän kertoi myös, että suhteemme on jatkunut tässä oikeastaan koko ajan, javaimo oli sanonut kyllä aavistaneensa sen vaikka he eivät olleet asiasta oikeastaan missään vaiheessa puhuneet sen jälkeen, kun suhteemme piti olla ohi. Niin, se kertoo paljon heidän liitostaan, että vaikeista asioista ei koskaan ole puhuttu vaan on toivottu, että vaikenemalla ongelmat katoavat. Että niitä ei ole, jos niistä ei puhuta. Se toimi niin kauan, kun kumpikaan heistä ei ollut kohdannut toisenlaista, mutta kun tutustuimme miehen kanssa toisiimme ja minä en antanut hänen olla puhumatta, hän huomasi, että se onkin luontevaa ja tuntuu hyvältä ja helpolta.

Oma oloni on nytyhtä aikaa sekä levoton että helpottunut. On ahdistavaa, etten voi olla juuri nyt miehen tukena, sillä tiedän miten paljon hän haluaisi ja tarvitsisi sitä nyt. Toisaalta, ero on sellainen, joka jokaisen on vaan käytävä itse läpi. Kukaan ei voi elää sitä toisen puolesta, mutta sitä voi elää toisen rinnalla ja tehdä siitä hieman helpomman ja kevyemmän kantaa. Tämä on jotain, johon mies on aina voinut kanssani luottaa, ettei jää minkään asian kanssa yksin.

Lue lisää

Uskottomuuskeskustelu synnyttää provosoitunutta keskustelua. Kyllä. Tällä palstalla. Tosin en katso mollaamista, haukkumista, tuomitsemista, arvostelua edes keskusteluksi. Ala-arvoista meininkiä.

No kertoiko mies tunteistaan vaimolleen ja sanoi haluavansa erota?

Eli sinä olet onnekas kun mies uskoutuu sinulle hänen vaikeasta elämän tilanteestaan joka ei varmasti mairittele puolisoaan..voi hyvänen aika.Nyt pitää vetää henkeä hetkeksi..
siis mieshän sanoo nuo mainitsemasi sanat koska sinä olet todellakin hänelle pakokeino arjesta jossa HÄN tuntee itsensä kahlituksi, häntä ei kuunnella, vaimo arvostelee koko ajan..
Sen voin sanoa, että nämä asiat ovat kärjistetty koska SINÄ olet hänen tasaisen arjen pelastaja, olet jännittävä ja kaikki sinun kanssasi on kaikkea muuta kuin se hänen mielestään -hänelle epäoikeudenmukainen- arki! Näin se vaan on. Usko pois. Nyt järki käteen!

Olet oikeassa juuri siinä, ettei voi eikä pitäisi yleistää. Jotkut kakkosnaiset eivät halua ukkomiestä itselleen, jotkut eivät koskaan rakastu siihen mieheen, jotkut tietävät jo alusta asti, että haluavat vain seksiä ukkomiehen kanssa. Mutta ei pidä yleistää myöskään siihen suuntaan, että kakkoset olisivat tyhmiä, tai tyytyisivät siihen osaansa, tai olisivat tunteettomia tai empatiakyvyttömiä, tai haluavat vain satuttaa vaimoa.

Yleistäminen on ylipäätään sekä tyhmää että ihmisiä yksinkertaistavaa. Yleistäminen on mahdotonta, koska jokaisella on omat motiivinsa, tunteensa ja olosuhteensa, joita kukaan muu ei voi tietää.

piirileikki; ei se oikeasti kadu kumpaakaan. Haluaa vaan roikottaa jotakuta ääliötä mukanaan sillä välin kun hoitelee muita naisiaan. Toki osaa esittää hyvin ns. katuvaa.

Pääset kohta samaan asemaan kuin miehen nykyinen vaimo ja sinua tullaan pettämään. Jos keino ratkaista oman elämän ongelmia ja hoitaa omaa tyytymättömyyttä on pettäminen, ei suhteenne tule luultavasti kestämään kovinkaan kauaa. Mies/sinä huomaa taas, että kaikki ei ole niin hyvin kuin pitäisi olla. Ja taas menään..

Realismia* kirjoitti:

Pääset kohta samaan asemaan kuin miehen nykyinen vaimo ja sinua tullaan pettämään. Jos keino ratkaista oman elämän ongelmia ja hoitaa omaa tyytymättömyyttä on pettäminen, ei suhteenne tule luultavasti kestämään kovinkaan kauaa. Mies/sinä huomaa taas, että kaikki ei ole niin hyvin kuin pitäisi olla. Ja taas menään..

Lue lisää

Yleistät nyt hyvin tyypillisellä tavalla, että jos pettää kerran, pettää aina. Siitä ei ole kyse. Minä olin tahollani parisuhteessa/naimisissa melkein 20 vuotta, mies 30 vuotta. Kumpikaan meistä ei ole sinä aikana pettänyt, ennen kuin tapasimme toisemme ja rakastuimme. Minä en hyväksynyt enkä kestänyt pettämistä, siksi erosin. Vasta tämän ukkomiehen tavattuani ymmärsin, mikä oli avioliittoni ja parisuhteeni tila, miten olimme kasvaneet eri suuntiin, tai ehkä osaltaan olleet aina kaukana toisistamme tietyillä tahoilla, emmekä koskaan löytäneet niiltä osin toistemme luo. Olimmehan olleet yhdessä teineistä saakka.

Tämä ukkomies on pyöritellyt eroajatuksia kohta kaksi vuotta, nähden ne toisinaan vahvempina ja toisinaan hyvin vaikeina. Ei ole helppoa tapaa, etenkin kun mukana on lapsia ja haluaisi tehdä kaiken oikein loukkaamatta ketään.

Uskallan kuitenkin luottaa siihen, ettemme tule pettämään toisiamme, jos aloitamme oikean parisuhteen. Kumpikaan meistä ei uskonut koskaan tekevänsä niin, kumpikaan meistä ei ollut ennen toisiamme tehnyt niin ja kun nyt olemme eläneet tämän kaiken läpi ja nähneet, miten paljon se satuttaa, kumpikaan meistä ei halua enää koskaan tehdä niin. Meidän tapamme ratkaista ongelmia ja haasteita on puhuminen. Minun ex-mieheni ei halunnut puhua, tämän miehen vaimo ajattelee ja toimii samoin.

Minulla nousee karvat pystyyn, kun aletaan niin herkästi yleistämään. Niin toki usein käy, mutta usein käy myös toisella tavalla.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Yleistät nyt hyvin tyypillisellä tavalla, että jos pettää kerran, pettää aina. Siitä ei ole kyse. Minä olin tahollani parisuhteessa/naimisissa melkein 20 vuotta, mies 30 vuotta. Kumpikaan meistä ei ole sinä aikana pettänyt, ennen kuin tapasimme toisemme ja rakastuimme. Minä en hyväksynyt enkä kestänyt pettämistä, siksi erosin. Vasta tämän ukkomiehen tavattuani ymmärsin, mikä oli avioliittoni ja parisuhteeni tila, miten olimme kasvaneet eri suuntiin, tai ehkä osaltaan olleet aina kaukana toisistamme tietyillä tahoilla, emmekä koskaan löytäneet niiltä osin toistemme luo. Olimmehan olleet yhdessä teineistä saakka.

Tämä ukkomies on pyöritellyt eroajatuksia kohta kaksi vuotta, nähden ne toisinaan vahvempina ja toisinaan hyvin vaikeina. Ei ole helppoa tapaa, etenkin kun mukana on lapsia ja haluaisi tehdä kaiken oikein loukkaamatta ketään.

Uskallan kuitenkin luottaa siihen, ettemme tule pettämään toisiamme, jos aloitamme oikean parisuhteen. Kumpikaan meistä ei uskonut koskaan tekevänsä niin, kumpikaan meistä ei ollut ennen toisiamme tehnyt niin ja kun nyt olemme eläneet tämän kaiken läpi ja nähneet, miten paljon se satuttaa, kumpikaan meistä ei halua enää koskaan tehdä niin. Meidän tapamme ratkaista ongelmia ja haasteita on puhuminen. Minun ex-mieheni ei halunnut puhua, tämän miehen vaimo ajattelee ja toimii samoin.

Minulla nousee karvat pystyyn, kun aletaan niin herkästi yleistämään. Niin toki usein käy, mutta usein käy myös toisella tavalla.

Lue lisää

"Tämä ukkomies on pyöritellyt eroajatuksia kohta kaksi vuotta, nähden ne toisinaan vahvempina ja toisinaan hyvin vaikeina. Ei ole helppoa tapaa, etenkin kun mukana on lapsia ja haluaisi tehdä kaiken oikein loukkaamatta ketään."

Avioeron voi hoitaa hyvin puolisoa ja lapsia kunnioittaen ja empatiakykyä osoittaen. Pettäjä on jo menettänyt tämän mahdollisuuden. Pettäminen vaikeuttaa aina jo muutenkin raastavaa avioeroprosessia.

Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä ja kumpikin vaikuttaa omalta osaltaan liiton onnellisuuteen ja on siitä vastuussa. Pettäminen ei ole aikuisen keino ratkaista ongelmia. Keinovalikoima on aika onneton, jos ihminen ei löydä muuta vaihtoehtoa kuin pettämisen. Pettämiselle on aina muita, rakentavia vaihtoehtoja. Jos väität muuta, tutustupa esim. Väestöliiton sivuihin.

Jos pettäjä ei näe omaa osuuttaan parisuhteen ongelmiin ja ota vastuuta omista teoistaan, ennuste on tosi huono.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Yleistät nyt hyvin tyypillisellä tavalla, että jos pettää kerran, pettää aina. Siitä ei ole kyse. Minä olin tahollani parisuhteessa/naimisissa melkein 20 vuotta, mies 30 vuotta. Kumpikaan meistä ei ole sinä aikana pettänyt, ennen kuin tapasimme toisemme ja rakastuimme. Minä en hyväksynyt enkä kestänyt pettämistä, siksi erosin. Vasta tämän ukkomiehen tavattuani ymmärsin, mikä oli avioliittoni ja parisuhteeni tila, miten olimme kasvaneet eri suuntiin, tai ehkä osaltaan olleet aina kaukana toisistamme tietyillä tahoilla, emmekä koskaan löytäneet niiltä osin toistemme luo. Olimmehan olleet yhdessä teineistä saakka.

Tämä ukkomies on pyöritellyt eroajatuksia kohta kaksi vuotta, nähden ne toisinaan vahvempina ja toisinaan hyvin vaikeina. Ei ole helppoa tapaa, etenkin kun mukana on lapsia ja haluaisi tehdä kaiken oikein loukkaamatta ketään.

Uskallan kuitenkin luottaa siihen, ettemme tule pettämään toisiamme, jos aloitamme oikean parisuhteen. Kumpikaan meistä ei uskonut koskaan tekevänsä niin, kumpikaan meistä ei ollut ennen toisiamme tehnyt niin ja kun nyt olemme eläneet tämän kaiken läpi ja nähneet, miten paljon se satuttaa, kumpikaan meistä ei halua enää koskaan tehdä niin. Meidän tapamme ratkaista ongelmia ja haasteita on puhuminen. Minun ex-mieheni ei halunnut puhua, tämän miehen vaimo ajattelee ja toimii samoin.

Minulla nousee karvat pystyyn, kun aletaan niin herkästi yleistämään. Niin toki usein käy, mutta usein käy myös toisella tavalla.

Lue lisää

Mietitäänpä hetki sinun ja ukkomiehesi meriittejä. Kumpikaan teistä ei ole osannut luoda toimivaa parisuhdetta eikä ylläpitää ja ruokkia rakkauden tunnetta, muutenhan ette olisi tässä tilanteessa. Millä maagisella tavalla oppisitte yhtäkkiä luomaan toimivan parisuhteen, jos teillä ei ole nytkään niitä taitoja? Luulenpa, että olette sanoneet ihan samat asiat aloittaessanne alkuperäisiä parisuhteitanne: ei pettämistä, olemme toisillemme ainoat. Ole realisti: ainoa tapa, jolla pettäjä muuttuu ja kasvaa, on peiliin katsominen!

Realismia* kirjoitti:

Mietitäänpä hetki sinun ja ukkomiehesi meriittejä. Kumpikaan teistä ei ole osannut luoda toimivaa parisuhdetta eikä ylläpitää ja ruokkia rakkauden tunnetta, muutenhan ette olisi tässä tilanteessa. Millä maagisella tavalla oppisitte yhtäkkiä luomaan toimivan parisuhteen, jos teillä ei ole nytkään niitä taitoja? Luulenpa, että olette sanoneet ihan samat asiat aloittaessanne alkuperäisiä parisuhteitanne: ei pettämistä, olemme toisillemme ainoat. Ole realisti: ainoa tapa, jolla pettäjä muuttuu ja kasvaa, on peiliin katsominen!

Lue lisää

Niin, kumpikin meistä on aloittanut elämänsä tähän asti ensimmäisen ja ainoan parisuhteen 15-vuotiaana, saman ikäisen puolison kanssa. Parisuhteemme ovat olleet ihan toimivia, koska ovat kestäneet sen 20 ja 30 vuotta. Silloin on pitänyt osata rakentaa rakkautta, tehdä töitä sen eteen ja muutoinkin evätä sosiaaliset taidot, joilla elämässä ja parisuhteessa luovitaan puolisoa kunnioittaen. Joten tässä kohtaa minun on pakko sanoa sinun olevan väärässä suhteemme.

On totta, että pettäminen ei ole ratkaisu, se on väärin, enkä edelleenkään hyväksy pettämistä enkä omaa tekoani. Ymmärrän jotenkin, mutta en mitenkään sitä hyväksy. Mitä kasvamiseen, muuttumiseen ja peiliin katsomiseen tulee, sitä on tehty ihan todella paljon tässä viimeisen reilun vuoden aikana. Todella katsottu peiliin ja miten paljon asioista onkaan puhuttu; kumpikin meistä tasan tarkkaan tiedostaa oman osansa ja roolinsa sekä edellisessä suhteessa, että siinä, mitä me nyt olemme toisillemme ja mitä tulevaisuudessa haluamme. Kumpikaan meistä ei missään vaiheessa ole ulkoistanut syitä puolisoihin vaan ihan itseämme olemme peiliin katsoneet.

On hellpo ilkkua sivusta ja heitellä kommenttia, kun ei ole itse elänyt näitä vaiheita läpi, juuri näitä vaiheita, jotka me olemme eläneet. Mennyt 1,5 vuotta on ollut raskain ajanjakso elämässäni, mutta olen kasvanut sen aikana enemmän kuin milloinkaan.

Olisin todellakin halunnut elää lasteni ja ex-mieheni kanssa loppu elämämme yhdessä, jos olisimme olleet onnellisia, jos olisin voinut olla siinä liitossa oma itseni. Mutta kun en ollut. Silloin oli rohkeampaa tehdä ratkaisu, joka ei mahdu kaikkien ajatusmaailmaan tai elämänkatsomukseen, mutta minusta oli rohkeampaa lähteä kuin jäädä - työntää itsensä sivuun, hylätä itsensä, toiveensa, tarpeensa... - minkä vuoksi? Ehjän mutta onnettoman liiton/perheen?

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Niin, kumpikin meistä on aloittanut elämänsä tähän asti ensimmäisen ja ainoan parisuhteen 15-vuotiaana, saman ikäisen puolison kanssa. Parisuhteemme ovat olleet ihan toimivia, koska ovat kestäneet sen 20 ja 30 vuotta. Silloin on pitänyt osata rakentaa rakkautta, tehdä töitä sen eteen ja muutoinkin evätä sosiaaliset taidot, joilla elämässä ja parisuhteessa luovitaan puolisoa kunnioittaen. Joten tässä kohtaa minun on pakko sanoa sinun olevan väärässä suhteemme.

On totta, että pettäminen ei ole ratkaisu, se on väärin, enkä edelleenkään hyväksy pettämistä enkä omaa tekoani. Ymmärrän jotenkin, mutta en mitenkään sitä hyväksy. Mitä kasvamiseen, muuttumiseen ja peiliin katsomiseen tulee, sitä on tehty ihan todella paljon tässä viimeisen reilun vuoden aikana. Todella katsottu peiliin ja miten paljon asioista onkaan puhuttu; kumpikin meistä tasan tarkkaan tiedostaa oman osansa ja roolinsa sekä edellisessä suhteessa, että siinä, mitä me nyt olemme toisillemme ja mitä tulevaisuudessa haluamme. Kumpikaan meistä ei missään vaiheessa ole ulkoistanut syitä puolisoihin vaan ihan itseämme olemme peiliin katsoneet.

On hellpo ilkkua sivusta ja heitellä kommenttia, kun ei ole itse elänyt näitä vaiheita läpi, juuri näitä vaiheita, jotka me olemme eläneet. Mennyt 1,5 vuotta on ollut raskain ajanjakso elämässäni, mutta olen kasvanut sen aikana enemmän kuin milloinkaan.

Olisin todellakin halunnut elää lasteni ja ex-mieheni kanssa loppu elämämme yhdessä, jos olisimme olleet onnellisia, jos olisin voinut olla siinä liitossa oma itseni. Mutta kun en ollut. Silloin oli rohkeampaa tehdä ratkaisu, joka ei mahdu kaikkien ajatusmaailmaan tai elämänkatsomukseen, mutta minusta oli rohkeampaa lähteä kuin jäädä - työntää itsensä sivuun, hylätä itsensä, toiveensa, tarpeensa... - minkä vuoksi? Ehjän mutta onnettoman liiton/perheen?

Lue lisää

Viestisi on täysin ristiriitainen: kuvaat liittoasi toimivaksi, mutta sitten se yhtäkkiä muuttuukin onnettomaksi. Miksi ihmeessä haluaisitkaan elää onnettomassa liitossa, onnen avaimethan ovat sinun käsissäsi? Haitko ulkopuolista apua, jos omat rahkeesi eivät riittäneet? Rakastuminen on tunne, mutta rakkaus vaatii tekoja ja oman rakkaudentunteen ruokkimista.

Kysyn edelleen millaiset meriitit sinulla on hoitaa uutta suhdetta, kun koet edellisen liittosi onnettomaksi. Puhut hyvistä vuorovaikutustaidoistasi ja kunnoituksesta ja toisaalta toteat, että ex-miehesi ei puhunut. Kuulostaa siltä, että vuorovaikutuksenne ei pelannut kovinkaan hyvin. Kunnioititko tosiaan puolisoasi? Luuletko todella, että ex-miehesi ja ukkomiehesi vaimo kokevat tulleensa kunnoitetuksi? Oletko osoittanut empatiaa puolisoasi kohtaan? Osoittaako ukkomies empatiaa puolisoaan kohtaan? Osoittaako valehtelu puolisolle hyviä vuorovaikutustaitoja ja konfliktinratkaisukykyä?

Mietipä hetki, miltä sinusta tuntuisi, jos sinua kohdeltaisiin samalla tavalla, kun sinä olet kohdellut puolisoasi ja lapsiasi? Avioeron voi hoitaa hyvin ja puolisoa kunnioittaen tai sitten pettämällä.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Niin, kumpikin meistä on aloittanut elämänsä tähän asti ensimmäisen ja ainoan parisuhteen 15-vuotiaana, saman ikäisen puolison kanssa. Parisuhteemme ovat olleet ihan toimivia, koska ovat kestäneet sen 20 ja 30 vuotta. Silloin on pitänyt osata rakentaa rakkautta, tehdä töitä sen eteen ja muutoinkin evätä sosiaaliset taidot, joilla elämässä ja parisuhteessa luovitaan puolisoa kunnioittaen. Joten tässä kohtaa minun on pakko sanoa sinun olevan väärässä suhteemme.

On totta, että pettäminen ei ole ratkaisu, se on väärin, enkä edelleenkään hyväksy pettämistä enkä omaa tekoani. Ymmärrän jotenkin, mutta en mitenkään sitä hyväksy. Mitä kasvamiseen, muuttumiseen ja peiliin katsomiseen tulee, sitä on tehty ihan todella paljon tässä viimeisen reilun vuoden aikana. Todella katsottu peiliin ja miten paljon asioista onkaan puhuttu; kumpikin meistä tasan tarkkaan tiedostaa oman osansa ja roolinsa sekä edellisessä suhteessa, että siinä, mitä me nyt olemme toisillemme ja mitä tulevaisuudessa haluamme. Kumpikaan meistä ei missään vaiheessa ole ulkoistanut syitä puolisoihin vaan ihan itseämme olemme peiliin katsoneet.

On hellpo ilkkua sivusta ja heitellä kommenttia, kun ei ole itse elänyt näitä vaiheita läpi, juuri näitä vaiheita, jotka me olemme eläneet. Mennyt 1,5 vuotta on ollut raskain ajanjakso elämässäni, mutta olen kasvanut sen aikana enemmän kuin milloinkaan.

Olisin todellakin halunnut elää lasteni ja ex-mieheni kanssa loppu elämämme yhdessä, jos olisimme olleet onnellisia, jos olisin voinut olla siinä liitossa oma itseni. Mutta kun en ollut. Silloin oli rohkeampaa tehdä ratkaisu, joka ei mahdu kaikkien ajatusmaailmaan tai elämänkatsomukseen, mutta minusta oli rohkeampaa lähteä kuin jäädä - työntää itsensä sivuun, hylätä itsensä, toiveensa, tarpeensa... - minkä vuoksi? Ehjän mutta onnettoman liiton/perheen?

Lue lisää

Kuvasitkin kivasti suhdettasi ukkomiehen kanssa tuossa toisessa ketjussa ja oletkin jo ollut kahvilla kolmannen miehen kanssa. Teidän liittonne tulee aivan varmasti kestämään ja olette toisillenne "ainoat". Joopa joo..

Kunnioitus* kirjoitti:

Viestisi on täysin ristiriitainen: kuvaat liittoasi toimivaksi, mutta sitten se yhtäkkiä muuttuukin onnettomaksi. Miksi ihmeessä haluaisitkaan elää onnettomassa liitossa, onnen avaimethan ovat sinun käsissäsi? Haitko ulkopuolista apua, jos omat rahkeesi eivät riittäneet? Rakastuminen on tunne, mutta rakkaus vaatii tekoja ja oman rakkaudentunteen ruokkimista.

Kysyn edelleen millaiset meriitit sinulla on hoitaa uutta suhdetta, kun koet edellisen liittosi onnettomaksi. Puhut hyvistä vuorovaikutustaidoistasi ja kunnoituksesta ja toisaalta toteat, että ex-miehesi ei puhunut. Kuulostaa siltä, että vuorovaikutuksenne ei pelannut kovinkaan hyvin. Kunnioititko tosiaan puolisoasi? Luuletko todella, että ex-miehesi ja ukkomiehesi vaimo kokevat tulleensa kunnoitetuksi? Oletko osoittanut empatiaa puolisoasi kohtaan? Osoittaako ukkomies empatiaa puolisoaan kohtaan? Osoittaako valehtelu puolisolle hyviä vuorovaikutustaitoja ja konfliktinratkaisukykyä?

Mietipä hetki, miltä sinusta tuntuisi, jos sinua kohdeltaisiin samalla tavalla, kun sinä olet kohdellut puolisoasi ja lapsiasi? Avioeron voi hoitaa hyvin ja puolisoa kunnioittaen tai sitten pettämällä.

Lue lisää

Nyt mennään niillä rajoilla, viitsinkö enää vastata, koska tätä palstaa suranneena olen huomannut, että jos jollain on oikeasti halua analysoida omaa uskottomuuttaan, ja että joku on oikeasti oppinut siinä kaiken keskellä jotain, hänet mollataan ja hänen mahdollinen uusi suhteensa tuomitaan, koska ihmiset tällä palstalla eivät kestä toisten onnistumisia. Miksikö? Siksi, että uskottomuus aina arka aihe, ja kun se osuu omalle kohdalle, siitä jää aina syvät jäljet, olitpa siinä draamassa missä osassa vain.

Kuitenkin koen, että kun olen aloittanut kertomaan tarinaani, haluan myös tarkentaa niissä kohdin, kun tunnutaan menevän aivan metsään. Ensinnäkin, liittoni oli oikeasti toimiva, mutta tein siinä myös todella paljon kompromisseja. Vasta tavattuani tämän naimisissa levan miehen, ymmärsin, että olin tehnyt kompromisseja juuri niillä elämänalueilla, jotka ovat minulle kaikkein tärkeimpiä. Olin työntänyt itseni syrjään jo muutaman vuoden ajan, ja tiesin ettei niin voi jatkua. Ehdotin silloin miehelleni keskustelukäyntejä, mutta hän ei halunnut. Yritin puhua hänen kanssaan, mutta hän lähti tilanteista pois. Hän ei halunnut keskustella, koska hänen mielestään meillä ei ollut ongelmia. Korkeintaan se, että halusin puhua liikaa. Ja kyllä, halusin hänen mielestään myös liian usein seksiä (hänelle riitti kerran kuukaudessa, ja jos ehdotin useammin, hän torjui minut toistuvasti). Minä siis yritin. Ja kun hän ei lähtenyt keskustelemaan ulkopuolisen kanssa, menin yksin. Minä siis todella yritin. On kipeää myöntää, että liitto ei lopulta toiminut, sitä ei saatu enää toimimaan, koska molemmilla ei ollut siihen halua. Väsyin hakkaamaan päätäni seinään. Toisaalta, kipeä tosiasia on myös se, että 35-vuotiaat eivät enää ole samoja ihmisiä kuin olivat 15-vuotiaina. Kasvoimme erillemme, juuri niiden asioiden suhteen, jotka olivat minulle todella tärkeitä. Vaikka olimme toisillemme hyvät ja ehkä sopivat puolisot reilut 15 vuotta, jossain vaiheessa emme enää sitä olleet. Olimme muuttuneet, kasvaneet, ainakin minä, ja puolisoni olisi halunnut pitää minut sellaisena kuin olin vielä kaksikymppisenä.

Mitä tulee tämän ukkomiehen parisuhteeseen, minulla on siitä tietenkin lähes pelkästään hänen versionsa. Miten häntä ei kunnioiteta ja miten vaimo ei keskustele mistään. Että vuosia vaimo on mennyt toiseen huoneeseen aina kun hän on yrittänyt keskustella asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä tai kipeitä. Hänen kokemuksensa parisuhteessa ovat siis jossain määrin samanlaisia kuin minulla itsensä syrjään työntämistä toisten vuoksi. Toki hänen suhteensa on kestänyt vielä kymmenen vuotta pidempään kuin minun kesti. He ovat käyneet terapiassa, yhdessä ja mies yksinään. Ja kuten sanoin, mies halusi vielä viimeiseen asti yrittää, josko kuitenkin saisi liittonsa toimimaan. Mutta jos on oikeasti tehnyt kaikkensa, jo vuosia, mutta tietää ettei liitto muutu paremmaksi, enää edes toimivaksi, niin miksi jäädä siihen? Oma erillinen asiansa on sitten vielä rakkaus minuun ja vahva yhteenkuuluvuudentunne välillämme. Se, että jokainen osa-alue välillämme tuntuu toimivan. Ja nyt kun on nähnyt oman pitkän liiton, tehnyt töitä saadakseen sitä toimimaan, tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. Uudessa suhteessa osaa ihan eri tavalla keskittyä sitten niihin asioihin ja ottaa toisen uudella tavalla huomioon.

Kun on elänyt läpi jotain tällaista, ymmärtää, etteivät asiat ole mustavalkoisia tai suoraviivaisia. Että jokainen on oma yksilönsä ja kahden ihmisen väliset asiat ovat juuri heidän yksilöllinen kombinaationsa, vaikka se ulospäin näyttäisi juuri samanlaiselta kuin naapurin Kallen ja Pirjon. Tärkeintä on, että loppuviimeeksi kokee tehneensä parhaansa, on ottanut opiksi virheistään, uskoo ja luottaa ja ennen kaikkea - loppuviimeeksi voi katsoa itseään peiliin.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Nyt mennään niillä rajoilla, viitsinkö enää vastata, koska tätä palstaa suranneena olen huomannut, että jos jollain on oikeasti halua analysoida omaa uskottomuuttaan, ja että joku on oikeasti oppinut siinä kaiken keskellä jotain, hänet mollataan ja hänen mahdollinen uusi suhteensa tuomitaan, koska ihmiset tällä palstalla eivät kestä toisten onnistumisia. Miksikö? Siksi, että uskottomuus aina arka aihe, ja kun se osuu omalle kohdalle, siitä jää aina syvät jäljet, olitpa siinä draamassa missä osassa vain.

Kuitenkin koen, että kun olen aloittanut kertomaan tarinaani, haluan myös tarkentaa niissä kohdin, kun tunnutaan menevän aivan metsään. Ensinnäkin, liittoni oli oikeasti toimiva, mutta tein siinä myös todella paljon kompromisseja. Vasta tavattuani tämän naimisissa levan miehen, ymmärsin, että olin tehnyt kompromisseja juuri niillä elämänalueilla, jotka ovat minulle kaikkein tärkeimpiä. Olin työntänyt itseni syrjään jo muutaman vuoden ajan, ja tiesin ettei niin voi jatkua. Ehdotin silloin miehelleni keskustelukäyntejä, mutta hän ei halunnut. Yritin puhua hänen kanssaan, mutta hän lähti tilanteista pois. Hän ei halunnut keskustella, koska hänen mielestään meillä ei ollut ongelmia. Korkeintaan se, että halusin puhua liikaa. Ja kyllä, halusin hänen mielestään myös liian usein seksiä (hänelle riitti kerran kuukaudessa, ja jos ehdotin useammin, hän torjui minut toistuvasti). Minä siis yritin. Ja kun hän ei lähtenyt keskustelemaan ulkopuolisen kanssa, menin yksin. Minä siis todella yritin. On kipeää myöntää, että liitto ei lopulta toiminut, sitä ei saatu enää toimimaan, koska molemmilla ei ollut siihen halua. Väsyin hakkaamaan päätäni seinään. Toisaalta, kipeä tosiasia on myös se, että 35-vuotiaat eivät enää ole samoja ihmisiä kuin olivat 15-vuotiaina. Kasvoimme erillemme, juuri niiden asioiden suhteen, jotka olivat minulle todella tärkeitä. Vaikka olimme toisillemme hyvät ja ehkä sopivat puolisot reilut 15 vuotta, jossain vaiheessa emme enää sitä olleet. Olimme muuttuneet, kasvaneet, ainakin minä, ja puolisoni olisi halunnut pitää minut sellaisena kuin olin vielä kaksikymppisenä.

Mitä tulee tämän ukkomiehen parisuhteeseen, minulla on siitä tietenkin lähes pelkästään hänen versionsa. Miten häntä ei kunnioiteta ja miten vaimo ei keskustele mistään. Että vuosia vaimo on mennyt toiseen huoneeseen aina kun hän on yrittänyt keskustella asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä tai kipeitä. Hänen kokemuksensa parisuhteessa ovat siis jossain määrin samanlaisia kuin minulla itsensä syrjään työntämistä toisten vuoksi. Toki hänen suhteensa on kestänyt vielä kymmenen vuotta pidempään kuin minun kesti. He ovat käyneet terapiassa, yhdessä ja mies yksinään. Ja kuten sanoin, mies halusi vielä viimeiseen asti yrittää, josko kuitenkin saisi liittonsa toimimaan. Mutta jos on oikeasti tehnyt kaikkensa, jo vuosia, mutta tietää ettei liitto muutu paremmaksi, enää edes toimivaksi, niin miksi jäädä siihen? Oma erillinen asiansa on sitten vielä rakkaus minuun ja vahva yhteenkuuluvuudentunne välillämme. Se, että jokainen osa-alue välillämme tuntuu toimivan. Ja nyt kun on nähnyt oman pitkän liiton, tehnyt töitä saadakseen sitä toimimaan, tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. Uudessa suhteessa osaa ihan eri tavalla keskittyä sitten niihin asioihin ja ottaa toisen uudella tavalla huomioon.

Kun on elänyt läpi jotain tällaista, ymmärtää, etteivät asiat ole mustavalkoisia tai suoraviivaisia. Että jokainen on oma yksilönsä ja kahden ihmisen väliset asiat ovat juuri heidän yksilöllinen kombinaationsa, vaikka se ulospäin näyttäisi juuri samanlaiselta kuin naapurin Kallen ja Pirjon. Tärkeintä on, että loppuviimeeksi kokee tehneensä parhaansa, on ottanut opiksi virheistään, uskoo ja luottaa ja ennen kaikkea - loppuviimeeksi voi katsoa itseään peiliin.

Lue lisää

Sun kirjoitus vois olla ku mun näppikseltä. Mä erosin nopeasti tavattuani ukkomiehen ja rakastuttuani häneen. Miehelle se vei melkein kaksi vuotta. Nyt vihdoin, reilu viikko sitten, mies sai otettua ne lopulliset askeleet irti avioliitostaan, joka kyllä toimi arjessa, mutta josta puuttuivat parisuhteen romanttiset ja läheisyyden puolet.

Kuulostaa siltä, että olet todella ajatellut asiat lävitse ja kaiken jälkeen edelleen uskot teihin vahvasti. Minun mielestäni, jos on uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, halua rakastaa ja olla yhdessä ja ihan oikeasti hyvä olla toisen kanssa omana itsenään, niin siitä kannattaa pitää kiinni, vaikka muut ympärillä yrittäisivät toitottaa muuta.

Tiedän, ettei se oikein sovi edes tämänpäivän käsityksiin, että uskottomuuden kautta voi löytää uuden kumppanin ja rakentaa toimivan parisuhteen, joka kestää kenties loppuelämän. Ei, koska ajatukset siitä, että perhe pitäisi pitää koossa, no matter what, istuu edelleen tiukassa. Ja uskottomuus, se on niin todella väärin ja alhaista, etteivät sellaiset ihmiset edes ansaitse elämäänsä mitään hyvää! Moni sanoo täällä näin, mutta kun tilanne joskus koskettaa itseään, silmät ehkä avautuvat suvaitsevampaan suuntaan. Ei ole enää tarvetta niin jyrkästi tuomita.

Mutta sinulle sanon, että olet rohkea nainen, jolla selkeästi on empatiakykyä ja sanovatpa muut mitä vain, nauti onnestasi.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Nyt mennään niillä rajoilla, viitsinkö enää vastata, koska tätä palstaa suranneena olen huomannut, että jos jollain on oikeasti halua analysoida omaa uskottomuuttaan, ja että joku on oikeasti oppinut siinä kaiken keskellä jotain, hänet mollataan ja hänen mahdollinen uusi suhteensa tuomitaan, koska ihmiset tällä palstalla eivät kestä toisten onnistumisia. Miksikö? Siksi, että uskottomuus aina arka aihe, ja kun se osuu omalle kohdalle, siitä jää aina syvät jäljet, olitpa siinä draamassa missä osassa vain.

Kuitenkin koen, että kun olen aloittanut kertomaan tarinaani, haluan myös tarkentaa niissä kohdin, kun tunnutaan menevän aivan metsään. Ensinnäkin, liittoni oli oikeasti toimiva, mutta tein siinä myös todella paljon kompromisseja. Vasta tavattuani tämän naimisissa levan miehen, ymmärsin, että olin tehnyt kompromisseja juuri niillä elämänalueilla, jotka ovat minulle kaikkein tärkeimpiä. Olin työntänyt itseni syrjään jo muutaman vuoden ajan, ja tiesin ettei niin voi jatkua. Ehdotin silloin miehelleni keskustelukäyntejä, mutta hän ei halunnut. Yritin puhua hänen kanssaan, mutta hän lähti tilanteista pois. Hän ei halunnut keskustella, koska hänen mielestään meillä ei ollut ongelmia. Korkeintaan se, että halusin puhua liikaa. Ja kyllä, halusin hänen mielestään myös liian usein seksiä (hänelle riitti kerran kuukaudessa, ja jos ehdotin useammin, hän torjui minut toistuvasti). Minä siis yritin. Ja kun hän ei lähtenyt keskustelemaan ulkopuolisen kanssa, menin yksin. Minä siis todella yritin. On kipeää myöntää, että liitto ei lopulta toiminut, sitä ei saatu enää toimimaan, koska molemmilla ei ollut siihen halua. Väsyin hakkaamaan päätäni seinään. Toisaalta, kipeä tosiasia on myös se, että 35-vuotiaat eivät enää ole samoja ihmisiä kuin olivat 15-vuotiaina. Kasvoimme erillemme, juuri niiden asioiden suhteen, jotka olivat minulle todella tärkeitä. Vaikka olimme toisillemme hyvät ja ehkä sopivat puolisot reilut 15 vuotta, jossain vaiheessa emme enää sitä olleet. Olimme muuttuneet, kasvaneet, ainakin minä, ja puolisoni olisi halunnut pitää minut sellaisena kuin olin vielä kaksikymppisenä.

Mitä tulee tämän ukkomiehen parisuhteeseen, minulla on siitä tietenkin lähes pelkästään hänen versionsa. Miten häntä ei kunnioiteta ja miten vaimo ei keskustele mistään. Että vuosia vaimo on mennyt toiseen huoneeseen aina kun hän on yrittänyt keskustella asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä tai kipeitä. Hänen kokemuksensa parisuhteessa ovat siis jossain määrin samanlaisia kuin minulla itsensä syrjään työntämistä toisten vuoksi. Toki hänen suhteensa on kestänyt vielä kymmenen vuotta pidempään kuin minun kesti. He ovat käyneet terapiassa, yhdessä ja mies yksinään. Ja kuten sanoin, mies halusi vielä viimeiseen asti yrittää, josko kuitenkin saisi liittonsa toimimaan. Mutta jos on oikeasti tehnyt kaikkensa, jo vuosia, mutta tietää ettei liitto muutu paremmaksi, enää edes toimivaksi, niin miksi jäädä siihen? Oma erillinen asiansa on sitten vielä rakkaus minuun ja vahva yhteenkuuluvuudentunne välillämme. Se, että jokainen osa-alue välillämme tuntuu toimivan. Ja nyt kun on nähnyt oman pitkän liiton, tehnyt töitä saadakseen sitä toimimaan, tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. Uudessa suhteessa osaa ihan eri tavalla keskittyä sitten niihin asioihin ja ottaa toisen uudella tavalla huomioon.

Kun on elänyt läpi jotain tällaista, ymmärtää, etteivät asiat ole mustavalkoisia tai suoraviivaisia. Että jokainen on oma yksilönsä ja kahden ihmisen väliset asiat ovat juuri heidän yksilöllinen kombinaationsa, vaikka se ulospäin näyttäisi juuri samanlaiselta kuin naapurin Kallen ja Pirjon. Tärkeintä on, että loppuviimeeksi kokee tehneensä parhaansa, on ottanut opiksi virheistään, uskoo ja luottaa ja ennen kaikkea - loppuviimeeksi voi katsoa itseään peiliin.

Lue lisää

Kunnioititko tosiaan puolisoasi? Luuletko todella, että ex-miehesi ja ukkomiehesi vaimo kokevat tulleensa kunnoitetuksi? Oletko osoittanut empatiaa puolisoasi kohtaan? Osoittaako ukkomies empatiaa puolisoaan kohtaan? Osoittaako valehtelu puolisolle hyviä vuorovaikutustaitoja ja konfliktinratkaisukykyä?

Mietipä hetki, miltä sinusta tuntuisi, jos sinua kohdeltaisiin samalla tavalla, kun sinä olet kohdellut puolisoasi ja lapsiasi? Avioeron voi hoitaa hyvin ja puolisoa kunnioittaen tai sitten pettämällä.

Miksi et vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin?

sirkulaari kirjoitti:

Sun kirjoitus vois olla ku mun näppikseltä. Mä erosin nopeasti tavattuani ukkomiehen ja rakastuttuani häneen. Miehelle se vei melkein kaksi vuotta. Nyt vihdoin, reilu viikko sitten, mies sai otettua ne lopulliset askeleet irti avioliitostaan, joka kyllä toimi arjessa, mutta josta puuttuivat parisuhteen romanttiset ja läheisyyden puolet.

Kuulostaa siltä, että olet todella ajatellut asiat lävitse ja kaiken jälkeen edelleen uskot teihin vahvasti. Minun mielestäni, jos on uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, halua rakastaa ja olla yhdessä ja ihan oikeasti hyvä olla toisen kanssa omana itsenään, niin siitä kannattaa pitää kiinni, vaikka muut ympärillä yrittäisivät toitottaa muuta.

Tiedän, ettei se oikein sovi edes tämänpäivän käsityksiin, että uskottomuuden kautta voi löytää uuden kumppanin ja rakentaa toimivan parisuhteen, joka kestää kenties loppuelämän. Ei, koska ajatukset siitä, että perhe pitäisi pitää koossa, no matter what, istuu edelleen tiukassa. Ja uskottomuus, se on niin todella väärin ja alhaista, etteivät sellaiset ihmiset edes ansaitse elämäänsä mitään hyvää! Moni sanoo täällä näin, mutta kun tilanne joskus koskettaa itseään, silmät ehkä avautuvat suvaitsevampaan suuntaan. Ei ole enää tarvetta niin jyrkästi tuomita.

Mutta sinulle sanon, että olet rohkea nainen, jolla selkeästi on empatiakykyä ja sanovatpa muut mitä vain, nauti onnestasi.

Lue lisää

Empatiakyky tarkoittaa kykyä ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita. Emaptiakykyinen ja rakastava ihminen osaa ottaa muut huomioon ja kohdella muita yhtä hyvin kuin itseään.

Selvitäpä siis, miten pettäjä ilmaisee tätä empatiakykyä ja ottaa huomioon puolison ajatukset ja tunteet?

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Nyt mennään niillä rajoilla, viitsinkö enää vastata, koska tätä palstaa suranneena olen huomannut, että jos jollain on oikeasti halua analysoida omaa uskottomuuttaan, ja että joku on oikeasti oppinut siinä kaiken keskellä jotain, hänet mollataan ja hänen mahdollinen uusi suhteensa tuomitaan, koska ihmiset tällä palstalla eivät kestä toisten onnistumisia. Miksikö? Siksi, että uskottomuus aina arka aihe, ja kun se osuu omalle kohdalle, siitä jää aina syvät jäljet, olitpa siinä draamassa missä osassa vain.

Kuitenkin koen, että kun olen aloittanut kertomaan tarinaani, haluan myös tarkentaa niissä kohdin, kun tunnutaan menevän aivan metsään. Ensinnäkin, liittoni oli oikeasti toimiva, mutta tein siinä myös todella paljon kompromisseja. Vasta tavattuani tämän naimisissa levan miehen, ymmärsin, että olin tehnyt kompromisseja juuri niillä elämänalueilla, jotka ovat minulle kaikkein tärkeimpiä. Olin työntänyt itseni syrjään jo muutaman vuoden ajan, ja tiesin ettei niin voi jatkua. Ehdotin silloin miehelleni keskustelukäyntejä, mutta hän ei halunnut. Yritin puhua hänen kanssaan, mutta hän lähti tilanteista pois. Hän ei halunnut keskustella, koska hänen mielestään meillä ei ollut ongelmia. Korkeintaan se, että halusin puhua liikaa. Ja kyllä, halusin hänen mielestään myös liian usein seksiä (hänelle riitti kerran kuukaudessa, ja jos ehdotin useammin, hän torjui minut toistuvasti). Minä siis yritin. Ja kun hän ei lähtenyt keskustelemaan ulkopuolisen kanssa, menin yksin. Minä siis todella yritin. On kipeää myöntää, että liitto ei lopulta toiminut, sitä ei saatu enää toimimaan, koska molemmilla ei ollut siihen halua. Väsyin hakkaamaan päätäni seinään. Toisaalta, kipeä tosiasia on myös se, että 35-vuotiaat eivät enää ole samoja ihmisiä kuin olivat 15-vuotiaina. Kasvoimme erillemme, juuri niiden asioiden suhteen, jotka olivat minulle todella tärkeitä. Vaikka olimme toisillemme hyvät ja ehkä sopivat puolisot reilut 15 vuotta, jossain vaiheessa emme enää sitä olleet. Olimme muuttuneet, kasvaneet, ainakin minä, ja puolisoni olisi halunnut pitää minut sellaisena kuin olin vielä kaksikymppisenä.

Mitä tulee tämän ukkomiehen parisuhteeseen, minulla on siitä tietenkin lähes pelkästään hänen versionsa. Miten häntä ei kunnioiteta ja miten vaimo ei keskustele mistään. Että vuosia vaimo on mennyt toiseen huoneeseen aina kun hän on yrittänyt keskustella asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä tai kipeitä. Hänen kokemuksensa parisuhteessa ovat siis jossain määrin samanlaisia kuin minulla itsensä syrjään työntämistä toisten vuoksi. Toki hänen suhteensa on kestänyt vielä kymmenen vuotta pidempään kuin minun kesti. He ovat käyneet terapiassa, yhdessä ja mies yksinään. Ja kuten sanoin, mies halusi vielä viimeiseen asti yrittää, josko kuitenkin saisi liittonsa toimimaan. Mutta jos on oikeasti tehnyt kaikkensa, jo vuosia, mutta tietää ettei liitto muutu paremmaksi, enää edes toimivaksi, niin miksi jäädä siihen? Oma erillinen asiansa on sitten vielä rakkaus minuun ja vahva yhteenkuuluvuudentunne välillämme. Se, että jokainen osa-alue välillämme tuntuu toimivan. Ja nyt kun on nähnyt oman pitkän liiton, tehnyt töitä saadakseen sitä toimimaan, tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. Uudessa suhteessa osaa ihan eri tavalla keskittyä sitten niihin asioihin ja ottaa toisen uudella tavalla huomioon.

Kun on elänyt läpi jotain tällaista, ymmärtää, etteivät asiat ole mustavalkoisia tai suoraviivaisia. Että jokainen on oma yksilönsä ja kahden ihmisen väliset asiat ovat juuri heidän yksilöllinen kombinaationsa, vaikka se ulospäin näyttäisi juuri samanlaiselta kuin naapurin Kallen ja Pirjon. Tärkeintä on, että loppuviimeeksi kokee tehneensä parhaansa, on ottanut opiksi virheistään, uskoo ja luottaa ja ennen kaikkea - loppuviimeeksi voi katsoa itseään peiliin.

Lue lisää

Kuvasitkin kivasti suhdettasi ukkomiehen kanssa tuossa toisessa ketjussa ja oletkin jo ollut kahvilla kolmannen miehen kanssa. Teidän liittonne tulee aivan varmasti kestämään ja olette toisillenne "ainoat". Joopa joo..

Kevataurinko* kirjoitti:

Kuvasitkin kivasti suhdettasi ukkomiehen kanssa tuossa toisessa ketjussa ja oletkin jo ollut kahvilla kolmannen miehen kanssa. Teidän liittonne tulee aivan varmasti kestämään ja olette toisillenne "ainoat". Joopa joo..

Lue lisää

Hmm, ekaan viestiisi en viitsinyt vastata, mutta kaipaat selvästi kommenttiani, kun toistat vietisi.

Olen vapaa, saan kai käydä kahvilla? Kuten siinä toisessa ketjussa kirjoitinkin, tapasimme sattumalta, olin yksin kahvilassa, kun tämä mies, minulle ennestään tuntematon, pyysi saada istua seuraani. Hän oli ihan mukava, juttelimme pari tuntia. Kävimme kerran lenkillä yhdessä. Onko siinä jotain pahaa? Meidän välillämme ei ole eikä tule mitään muuta, oikeastaan ei enää yhtään mitään, koska sanoin hänelle rakastavani toista miestä, jonka kanssa suunnittelen tulevaisuutta yhdessä.

Minulla ei ole tunteita tai kiinnostusta kehenkään toiseen mieheen kuin tähän naimisissa olevaan, jonka kanssa yritämme yhteistä tulevaisuutta rakentaa. Joten minua et nälvimisilläsi saa provosoitumaan.

Empatiaa* kirjoitti:

Empatiakyky tarkoittaa kykyä ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita. Emaptiakykyinen ja rakastava ihminen osaa ottaa muut huomioon ja kohdella muita yhtä hyvin kuin itseään.

Selvitäpä siis, miten pettäjä ilmaisee tätä empatiakykyä ja ottaa huomioon puolison ajatukset ja tunteet?

Lue lisää

Kyllä minä tiedän, mitä kyky empatiaan tarkoittaa. Ja ainakin nimimerkki kevätaurinkokaunis tuntuu ajattelevan ex-puolisonsa tunteita. Kuten myös tuon ukkomiehen ja varmasti myös hänen vaimonsa tunteita. Ihminen ei kuitenkaan ole vastuussa toisen ihmisen tunteista, ja se ei tee ihmisestä empatiakyvytöntä. Empatiakyky on eri asia kuin teot, joilla loukkaa toista. Vaikka louk´kaisi, voi silti olla empatiakykyinen. Silloin pystyy katsomaan itseään peiliin, ymmärtää loukanneensa toista ja pyytää anteeksi. Ja myös antaa itselleen anteeksi. Kyky ymmärtää toisen tunteita ei tarkoita, ettei koskaan loukkaisi toista vaan sitä, että ymmärtää loukanneensa.

Kysymys* kirjoitti:

Kunnioititko tosiaan puolisoasi? Luuletko todella, että ex-miehesi ja ukkomiehesi vaimo kokevat tulleensa kunnoitetuksi? Oletko osoittanut empatiaa puolisoasi kohtaan? Osoittaako ukkomies empatiaa puolisoaan kohtaan? Osoittaako valehtelu puolisolle hyviä vuorovaikutustaitoja ja konfliktinratkaisukykyä?

Mietipä hetki, miltä sinusta tuntuisi, jos sinua kohdeltaisiin samalla tavalla, kun sinä olet kohdellut puolisoasi ja lapsiasi? Avioeron voi hoitaa hyvin ja puolisoa kunnioittaen tai sitten pettämällä.

Miksi et vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin?

Lue lisää

Kunnioitin puolisoani, kyllä. Ensinnäkin yrittämällä vuosia saada häntä puhumaan kanssani asioista, jotka ovat tärkeitä parisuhteemme kannalta, mutta myös sillä, että hyväksyin sen, ettei hän ole "keskustelevaa tyyppiä", jolloin en enää penännyt keskusteluja. Yritin monia keinoja parantaa vuorovaikutusta suhteessamme ja vielä siinä vaiheessa, kun näin eron olevan "lähes väistämätön", yritin vieläkin. MInusta kunnioittamista on myös se, että kun huomasin rakastuneeni toiseen mieheen, näin elämäni hänen rinnallaan, kerroin siitä suoraan ja avoimesti miehelleni, sen sijaan, että olisin mennyt toisen miehen kanssa sänkyyn. Kun exäni siinä kohtaakin sanoi, ettei hän halua puhua ja hänen mielestään meidän suhteessa ei ole mikään vialla, kunnioitin häntä ilmoittamalla, että tässä umpikujassa on sitten parempi valita ero.

Olen myös osoittanut empatiaa ex-puolisoani kohtaan, sekä kertomalla omista tunteistani, että pukemalla sanoiksi sen, mitä kuvittelin hänestä tuntuvan. Siis kuvittelin, koska hän ei minulle halunnut tunteistaan puhua. Minä osaan asettua toisen ihmisen asemaan ja kuvitella, miltä hänestä tuntuu ja vielä sanon sen ääneen.

Puolisolle valehtelu... Minä nimenomaan en valehdellut, koska se ei olisi ollut puolison kunnioittamista. Tavattuani tätä ukkomiestä kahdesti, pelkän puhelinkeskustelun lomassa ja kerran kasvotusten, kerroin miehelleni hänestä ja siitä, että minusta ei ole parisuhteellemme hyväksi, että minulla on nyt toinen ihminen, joka keskustelee kanssani, vaikka haluaisin keskustella mieheni kanssa. Ex vastasi siihenkin, että etkö ymmärrä, ettei hän ole keskustelevaa tyyppiä?! En valehdellut, vaan kerroin, että olen tavannut toisen, johon olen ihastumassa. Hetken kuluttua jouduin kertomaan, että olen rakastumassa häneen, ja sitten että haluan erota, koska miehelläni ei ollut minkäänlaista halua yrittää tehdä töitä suhteemme hyväksi.

Lapsiani en ole loukannut missään vaiheessa, joten siihen on turha mennä sohimaan. He ovat onnellisia ja tasapainoisia lapsia. Ero toki on heille kriisi, kuten jokaiselle perheenjäsenelle, jotka eron kokevat, mutta siitäkin meillä puhutaan avoimesti.

Jos asetan roolit toisin päin, arvostaisin sitä, että jos mieheni olisi tavannut toisen, hän olisi kertonut siitä hetimiten avoimesti minulle ja antanut mahdollisuuksia korjata liittoa, edes yrittää, joten siinä vastaus siihen kysymykseen, miltä minsuta tuntuisi.

En tiedä, miten olisin näissä olosuhteissa voinut hoitaa eron vielä "paremmin"?! Jopa eksäni sanoi minulle, vaikkei puhuvaa tyyppiä olekaan, että arvostaa minun tapaani puhua suoraan eikä lähteä petoksen tielle, kuten niin moni lähtee.

sirkulaari kirjoitti:

Kyllä minä tiedän, mitä kyky empatiaan tarkoittaa. Ja ainakin nimimerkki kevätaurinkokaunis tuntuu ajattelevan ex-puolisonsa tunteita. Kuten myös tuon ukkomiehen ja varmasti myös hänen vaimonsa tunteita. Ihminen ei kuitenkaan ole vastuussa toisen ihmisen tunteista, ja se ei tee ihmisestä empatiakyvytöntä. Empatiakyky on eri asia kuin teot, joilla loukkaa toista. Vaikka louk´kaisi, voi silti olla empatiakykyinen. Silloin pystyy katsomaan itseään peiliin, ymmärtää loukanneensa toista ja pyytää anteeksi. Ja myös antaa itselleen anteeksi. Kyky ymmärtää toisen tunteita ei tarkoita, ettei koskaan loukkaisi toista vaan sitä, että ymmärtää loukanneensa.

Lue lisää

Rakastava ja empatiakykyinen ihminen osaa tarkastella omaa käytöstään myös toisten kannalta ja pyrkii toimimaan niin ettei turhaan loukkaa toisia. Kohdelkaa muita kuten haluaisitte itseänne kohdeltavan on aika mainio ohjenuora, jonka mukaan voi helposti päätellä ovatko omat teot hyviä toisten kannalta. Haluaisitko todella itse tulla petetyksi? Haluaisitko, että sinulle valehdellaan ja sinua kohdellaan vailla kunnioitusta? . Avioeronkin voi aivan mainiosti hoitaa puolisoa kunnioittaen ja loukkamatta turhaan eli ilman pettämistä. Ohjeita löytyy Väestöliiton sivuilta.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Kunnioitin puolisoani, kyllä. Ensinnäkin yrittämällä vuosia saada häntä puhumaan kanssani asioista, jotka ovat tärkeitä parisuhteemme kannalta, mutta myös sillä, että hyväksyin sen, ettei hän ole "keskustelevaa tyyppiä", jolloin en enää penännyt keskusteluja. Yritin monia keinoja parantaa vuorovaikutusta suhteessamme ja vielä siinä vaiheessa, kun näin eron olevan "lähes väistämätön", yritin vieläkin. MInusta kunnioittamista on myös se, että kun huomasin rakastuneeni toiseen mieheen, näin elämäni hänen rinnallaan, kerroin siitä suoraan ja avoimesti miehelleni, sen sijaan, että olisin mennyt toisen miehen kanssa sänkyyn. Kun exäni siinä kohtaakin sanoi, ettei hän halua puhua ja hänen mielestään meidän suhteessa ei ole mikään vialla, kunnioitin häntä ilmoittamalla, että tässä umpikujassa on sitten parempi valita ero.

Olen myös osoittanut empatiaa ex-puolisoani kohtaan, sekä kertomalla omista tunteistani, että pukemalla sanoiksi sen, mitä kuvittelin hänestä tuntuvan. Siis kuvittelin, koska hän ei minulle halunnut tunteistaan puhua. Minä osaan asettua toisen ihmisen asemaan ja kuvitella, miltä hänestä tuntuu ja vielä sanon sen ääneen.

Puolisolle valehtelu... Minä nimenomaan en valehdellut, koska se ei olisi ollut puolison kunnioittamista. Tavattuani tätä ukkomiestä kahdesti, pelkän puhelinkeskustelun lomassa ja kerran kasvotusten, kerroin miehelleni hänestä ja siitä, että minusta ei ole parisuhteellemme hyväksi, että minulla on nyt toinen ihminen, joka keskustelee kanssani, vaikka haluaisin keskustella mieheni kanssa. Ex vastasi siihenkin, että etkö ymmärrä, ettei hän ole keskustelevaa tyyppiä?! En valehdellut, vaan kerroin, että olen tavannut toisen, johon olen ihastumassa. Hetken kuluttua jouduin kertomaan, että olen rakastumassa häneen, ja sitten että haluan erota, koska miehelläni ei ollut minkäänlaista halua yrittää tehdä töitä suhteemme hyväksi.

Lapsiani en ole loukannut missään vaiheessa, joten siihen on turha mennä sohimaan. He ovat onnellisia ja tasapainoisia lapsia. Ero toki on heille kriisi, kuten jokaiselle perheenjäsenelle, jotka eron kokevat, mutta siitäkin meillä puhutaan avoimesti.

Jos asetan roolit toisin päin, arvostaisin sitä, että jos mieheni olisi tavannut toisen, hän olisi kertonut siitä hetimiten avoimesti minulle ja antanut mahdollisuuksia korjata liittoa, edes yrittää, joten siinä vastaus siihen kysymykseen, miltä minsuta tuntuisi.

En tiedä, miten olisin näissä olosuhteissa voinut hoitaa eron vielä "paremmin"?! Jopa eksäni sanoi minulle, vaikkei puhuvaa tyyppiä olekaan, että arvostaa minun tapaani puhua suoraan eikä lähteä petoksen tielle, kuten niin moni lähtee.

Lue lisää

Entäs ihana ukkomiehesi? Kahden vuoden salasuhde ei kuulosta kovinkaan kunnoittavalta ja empaattiselta. Pystykö luottamaan ihmiseen, joka voi valehdella puolisolleen ja toimia toisen selän takana?

Ukkomies* kirjoitti:

Entäs ihana ukkomiehesi? Kahden vuoden salasuhde ei kuulosta kovinkaan kunnoittavalta ja empaattiselta. Pystykö luottamaan ihmiseen, joka voi valehdella puolisolleen ja toimia toisen selän takana?

Lue lisää

Ukkomies ei ainakaan kunnioita eikä arvosta vaimoaan. Tai ehkä arvostaa lastensa äitinä. Ei halua erota, ehkä juuri lasten takia tai rahan takia. Ottaa salasuhteen tyydyttämään läheisyyden tarpeitaan.

Niin, mitä se kertoo tälliaisesta miehestä? Selkarangattomuutta, uskalluksen puutetta, pelkuruutta, laskelmointia, itsekyyttää, kilteyttä (?), velvollisuudentunnetta (?)?

Mitenköhän yleistä on ukkomiehille pitää vakisalarakasta useamman vuotta?

Kunnioitus* kirjoitti:

Rakastava ja empatiakykyinen ihminen osaa tarkastella omaa käytöstään myös toisten kannalta ja pyrkii toimimaan niin ettei turhaan loukkaa toisia. Kohdelkaa muita kuten haluaisitte itseänne kohdeltavan on aika mainio ohjenuora, jonka mukaan voi helposti päätellä ovatko omat teot hyviä toisten kannalta. Haluaisitko todella itse tulla petetyksi? Haluaisitko, että sinulle valehdellaan ja sinua kohdellaan vailla kunnioitusta? . Avioeronkin voi aivan mainiosti hoitaa puolisoa kunnioittaen ja loukkamatta turhaan eli ilman pettämistä. Ohjeita löytyy Väestöliiton sivuilta.

Lue lisää

Mikä Väestöliiton ulkoistama markkinointiheebo sinä olet?!

Vaiko petetty ja katkeroitunut vaimo?

Vai ehkä kakkonen, jota ukkomies ei valinnutkaan ja nyt sinua harmittaa täällä, että joillakuilla voi onni kukoistaakin?!

sirkulaari kirjoitti:

Kyllä minä tiedän, mitä kyky empatiaan tarkoittaa. Ja ainakin nimimerkki kevätaurinkokaunis tuntuu ajattelevan ex-puolisonsa tunteita. Kuten myös tuon ukkomiehen ja varmasti myös hänen vaimonsa tunteita. Ihminen ei kuitenkaan ole vastuussa toisen ihmisen tunteista, ja se ei tee ihmisestä empatiakyvytöntä. Empatiakyky on eri asia kuin teot, joilla loukkaa toista. Vaikka louk´kaisi, voi silti olla empatiakykyinen. Silloin pystyy katsomaan itseään peiliin, ymmärtää loukanneensa toista ja pyytää anteeksi. Ja myös antaa itselleen anteeksi. Kyky ymmärtää toisen tunteita ei tarkoita, ettei koskaan loukkaisi toista vaan sitä, että ymmärtää loukanneensa.

Lue lisää

"Ihminen ei kuitenkaan ole vastuussa toisen ihmisen tunteista, ja se ei tee ihmisestä empatiakyvytöntä."

Juuri näin. Sanoisin, että empatiakykyä jokainen tarvitsee eniten pahassa tai vaikeassa paikassa, KUN jotain on tapahtunut. Empaattinen ihminen ymmärtää MIKSI jotain on tapahtunut, kun ystävä/puoliso/joku hänelle jostain asiasta ns. avautuu.

Kunnioitus* kirjoitti:

Rakastava ja empatiakykyinen ihminen osaa tarkastella omaa käytöstään myös toisten kannalta ja pyrkii toimimaan niin ettei turhaan loukkaa toisia. Kohdelkaa muita kuten haluaisitte itseänne kohdeltavan on aika mainio ohjenuora, jonka mukaan voi helposti päätellä ovatko omat teot hyviä toisten kannalta. Haluaisitko todella itse tulla petetyksi? Haluaisitko, että sinulle valehdellaan ja sinua kohdellaan vailla kunnioitusta? . Avioeronkin voi aivan mainiosti hoitaa puolisoa kunnioittaen ja loukkamatta turhaan eli ilman pettämistä. Ohjeita löytyy Väestöliiton sivuilta.

Lue lisää

Empatiataito on asettumista TOISEN asemaan sen JÄLKEEN, kun jotain on tapahtunut. Kukaan tuskin haluaa tulla petetyksi, vaikka tämäkin on mahdollista. Esimerkiksi silloin, kun viisveisaa puolisostaan. Liitossa ollaan niin monista eri syistä. Siinä ne empatiataidot juuri punnitaankin - ja niitä tarvitaan, kun puoliso tunnustaa olleensa uskoton. Tai ystävä uskoutuu uskottomuudestaan. Mikäli kykenee asettumaan uskottoman puolison tai ystävän asemaan, vieläpä ymmärtämään miksi he ovat uskottomuuteen päätyneet on todellinen osoitus empatiataidoista. Moralisointi, idealisointi ei ole empatiaa.

ronja* kirjoitti:

"Ihminen ei kuitenkaan ole vastuussa toisen ihmisen tunteista, ja se ei tee ihmisestä empatiakyvytöntä."

Juuri näin. Sanoisin, että empatiakykyä jokainen tarvitsee eniten pahassa tai vaikeassa paikassa, KUN jotain on tapahtunut. Empaattinen ihminen ymmärtää MIKSI jotain on tapahtunut, kun ystävä/puoliso/joku hänelle jostain asiasta ns. avautuu.

Lue lisää

Kun puoliso hakkaa, tarvitaan empatiakykyä ja käännetään toinen poski? Näin sinun ajatusmaailmassasi! Normaalien ihmisten ajatusmaailmassa lähdetään pois sellaisen ihmisen luota joka satuttaa.

olet dille kirjoitti:

Kun puoliso hakkaa, tarvitaan empatiakykyä ja käännetään toinen poski? Näin sinun ajatusmaailmassasi! Normaalien ihmisten ajatusmaailmassa lähdetään pois sellaisen ihmisen luota joka satuttaa.

Lue lisää

Mistähän sinä tuommoisen ajatuksen vetäsit?!

olet dille kirjoitti:

Kun puoliso hakkaa, tarvitaan empatiakykyä ja käännetään toinen poski? Näin sinun ajatusmaailmassasi! Normaalien ihmisten ajatusmaailmassa lähdetään pois sellaisen ihmisen luota joka satuttaa.

Lue lisää

Et oikein nyt ota huomioon, ettei hakkaminen ole "avautumista", kuten tuossa edellä mainittiin.

Kunnioitus* kirjoitti:

Rakastava ja empatiakykyinen ihminen osaa tarkastella omaa käytöstään myös toisten kannalta ja pyrkii toimimaan niin ettei turhaan loukkaa toisia. Kohdelkaa muita kuten haluaisitte itseänne kohdeltavan on aika mainio ohjenuora, jonka mukaan voi helposti päätellä ovatko omat teot hyviä toisten kannalta. Haluaisitko todella itse tulla petetyksi? Haluaisitko, että sinulle valehdellaan ja sinua kohdellaan vailla kunnioitusta? . Avioeronkin voi aivan mainiosti hoitaa puolisoa kunnioittaen ja loukkamatta turhaan eli ilman pettämistä. Ohjeita löytyy Väestöliiton sivuilta.

Lue lisää

Empatia ei ole asettumista omaan asemaan ;), vaan suhtautumista jonkun toisen tekoihin/valintoihin, edesottamuksiin, elämän kolhuihin.

Empatiaa* kirjoitti:

Empatiakyky tarkoittaa kykyä ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita. Emaptiakykyinen ja rakastava ihminen osaa ottaa muut huomioon ja kohdella muita yhtä hyvin kuin itseään.

Selvitäpä siis, miten pettäjä ilmaisee tätä empatiakykyä ja ottaa huomioon puolison ajatukset ja tunteet?

Lue lisää

Empatiakyky tarkoittaa asettumista toisen asemaan. Osoitus tästä taidosta on jättää omat tunteet, arvostukset ym. taka-alalle ja keskittyä vain siihen mitä toinen ihminen kertoo, mitä hän on valinnut tai millaiseen tilanteeseen on joutunut. Empatiakykyyn ei tarvita rakkautta. Empatiaa voi osoittaa esim työkaverille, josta ei edes kummoisesti pidä. Tämä tapahtuu vaikkapa kuuntelemalla, keskittymällä ja ymmärtämällä hänen kertomustaan, mitä möhläsi töissään ja siksi sai potkut.

ronja* kirjoitti:

Empatiataito on asettumista TOISEN asemaan sen JÄLKEEN, kun jotain on tapahtunut. Kukaan tuskin haluaa tulla petetyksi, vaikka tämäkin on mahdollista. Esimerkiksi silloin, kun viisveisaa puolisostaan. Liitossa ollaan niin monista eri syistä. Siinä ne empatiataidot juuri punnitaankin - ja niitä tarvitaan, kun puoliso tunnustaa olleensa uskoton. Tai ystävä uskoutuu uskottomuudestaan. Mikäli kykenee asettumaan uskottoman puolison tai ystävän asemaan, vieläpä ymmärtämään miksi he ovat uskottomuuteen päätyneet on todellinen osoitus empatiataidoista. Moralisointi, idealisointi ei ole empatiaa.

Lue lisää

Emaptiakykyä tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan, ja sitä voi aivan mainiosti käyttää ENNEN KUIN tekee tekoja, jotka satuttavat toisia. Jos et itse halua tulla petetyksi, et petä puolisoasi. Se on niin yksinkertaista. Kantattaa aina pidättyä vahingoittamasta toisia ihmisiä!

*kaikenlaista* kirjoitti:

Empatiakyky tarkoittaa asettumista toisen asemaan. Osoitus tästä taidosta on jättää omat tunteet, arvostukset ym. taka-alalle ja keskittyä vain siihen mitä toinen ihminen kertoo, mitä hän on valinnut tai millaiseen tilanteeseen on joutunut. Empatiakykyyn ei tarvita rakkautta. Empatiaa voi osoittaa esim työkaverille, josta ei edes kummoisesti pidä. Tämä tapahtuu vaikkapa kuuntelemalla, keskittymällä ja ymmärtämällä hänen kertomustaan, mitä möhläsi töissään ja siksi sai potkut.

Lue lisää

Aivan. Jos asetut puolison asemaan, et petä.

ryömi koloosi kirjoitti:

Mikä Väestöliiton ulkoistama markkinointiheebo sinä olet?!

Vaiko petetty ja katkeroitunut vaimo?

Vai ehkä kakkonen, jota ukkomies ei valinnutkaan ja nyt sinua harmittaa täällä, että joillakuilla voi onni kukoistaakin?!

Lue lisää

Pelottaako sinua lukea Väestöliiton sivuja? Niistä löytyy hyviä ohjeita niin avioeron kuin parisuhteenkin hoitamiseen. Älä pelkää, tutustu rohkeasti oikeaan tietoon!

Tieto* kirjoitti:

Pelottaako sinua lukea Väestöliiton sivuja? Niistä löytyy hyviä ohjeita niin avioeron kuin parisuhteenkin hoitamiseen. Älä pelkää, tutustu rohkeasti oikeaan tietoon!

Minä ainakin kävin niillä sivuilla jo silloin, kun pohdin avioeron mahdollisuutta, uudestaan eroprosessin aikana ja nyt uusperhekuvioita miettiessämme olemme vierailleet siellä taas. Joten ei pelota.

Vietätkö sinä aikaasi missään muualla kuin siellä ja täällä?!

Empatia* kirjoitti:

Aivan. Jos asetut puolison asemaan, et petä.

Oletpa sinä harvinaisen fiksu yksilö! Olet ilmiselvästi keksinyt asian, jolla voit nyt poistaa uskottomuuden lisäksi myös sodat, nälänhädän, pedofilian, väkivallan, raiskaukset, murhat ja ilmaston lämpenemisenkin, koska jos asetut toisen asemaan et petä, selvität asiat keskustelemalla etkä sotimalla, annat omasta ruuastasi niille, joilla ei ole, et hyväksikäytä lapsia, et lyö tai satuta toista fyysisesti etkä henkisesti, et rasiakaa, et tapa, ja otat luonnon huomioon jokaisessa asiassa mitä ikinä teet!

Menehän nyt ihmeessä julistamaan tuo suuri tutkimustuloksesi kaikkien tietoisuuteen, että meidän tulee nyt vain asettua toisen asemaan, ja maailmasta tulee kaikille parempi paikka elää!

Ukkomies* kirjoitti:

Entäs ihana ukkomiehesi? Kahden vuoden salasuhde ei kuulosta kovinkaan kunnoittavalta ja empaattiselta. Pystykö luottamaan ihmiseen, joka voi valehdella puolisolleen ja toimia toisen selän takana?

Lue lisää

Minä en ole vastuussa tämän ukkomiehen teoista. Rakastan häntä ja olen kyllä kertonut oman mielipiteeni ja näkemykseni siitä, että jatkalla suhdetta kanssani kun hän on vielä naimisissa, hän satuttaa vaimoaan ja lapsiaan enemmän kuin eroamalla ja jatkamalla sitten meidän suhdetta. Hän tietää, mitä mieltä minä olen, mutta minä en elä hänen elämäänsä enkä tee päätöksiä hänen elämästään.

Tiedän, että minäkin voisin laittaa suhteemme tauolle siksi aikaa, että hän eroaa, mutta sitä valintaa en ole tehnyt. Se olkoon minun syntini tässä kokonaisuudessa.

Mitä luottamukseen tulee, niin pystyn kyllä luottamaan häneen suhteessa meihin ja siihen, ettei hän tule pettämään minua sitten kun meillä on oikea parisuhde.

Ennen* kirjoitti:

Emaptiakykyä tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan, ja sitä voi aivan mainiosti käyttää ENNEN KUIN tekee tekoja, jotka satuttavat toisia. Jos et itse halua tulla petetyksi, et petä puolisoasi. Se on niin yksinkertaista. Kantattaa aina pidättyä vahingoittamasta toisia ihmisiä!

Lue lisää

Empatia on vuorovaikutusta, toisen todellisiin "on-line" tunteisiin vastaamista. Empatia ei ole luullun arvaamista toisen tunteista. Aina kannattaa elää omaa elämää, tehden omia valintoja.

Empatia* kirjoitti:

Aivan. Jos asetut puolison asemaan, et petä.

Eikun, jos osaat asettua pettäneen puolison asemaan unohtaen omat tunteesi ja ajatuksesi, olet empaattinen.

Empatiaa* kirjoitti:

Empatiakyky tarkoittaa kykyä ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita. Emaptiakykyinen ja rakastava ihminen osaa ottaa muut huomioon ja kohdella muita yhtä hyvin kuin itseään.

Selvitäpä siis, miten pettäjä ilmaisee tätä empatiakykyä ja ottaa huomioon puolison ajatukset ja tunteet?

Lue lisää

Empatiakykyinen osaa eläytyä toisen todellisiin tunteisiin. Empatiataitoja ei tarvita, jos toimii aina siten kuin itse kuvittelee/ajattelee toiselle olevan parasta. Silloin vastaa pelkästään omiin tunteisiin ja ajatuksiin. Siihen ei mitään empatiataitoa tarvita, kun tietää mitä itse tuntee ja ajattelee :).

Nobeliko?! kirjoitti:

Oletpa sinä harvinaisen fiksu yksilö! Olet ilmiselvästi keksinyt asian, jolla voit nyt poistaa uskottomuuden lisäksi myös sodat, nälänhädän, pedofilian, väkivallan, raiskaukset, murhat ja ilmaston lämpenemisenkin, koska jos asetut toisen asemaan et petä, selvität asiat keskustelemalla etkä sotimalla, annat omasta ruuastasi niille, joilla ei ole, et hyväksikäytä lapsia, et lyö tai satuta toista fyysisesti etkä henkisesti, et rasiakaa, et tapa, ja otat luonnon huomioon jokaisessa asiassa mitä ikinä teet!

Menehän nyt ihmeessä julistamaan tuo suuri tutkimustuloksesi kaikkien tietoisuuteen, että meidän tulee nyt vain asettua toisen asemaan, ja maailmasta tulee kaikille parempi paikka elää!

Lue lisää

Nasevasti kirjoitettu :).

jane* kirjoitti:

Empatia on vuorovaikutusta, toisen todellisiin "on-line" tunteisiin vastaamista. Empatia ei ole luullun arvaamista toisen tunteista. Aina kannattaa elää omaa elämää, tehden omia valintoja.

Lue lisää

Voithan mainiosto kysyä puolisoltasi: "Miltä sinusta tuntuisi, jos pettäisin sinua?".
Jos puoliso sanoo pettämisen satuttavan, tiedät toimivasi vailla empatiaa:)
Aina kannattaa elää omaa elämää ottaen muut huomioon.

sirkulaari kirjoitti:

Minä ainakin kävin niillä sivuilla jo silloin, kun pohdin avioeron mahdollisuutta, uudestaan eroprosessin aikana ja nyt uusperhekuvioita miettiessämme olemme vierailleet siellä taas. Joten ei pelota.

Vietätkö sinä aikaasi missään muualla kuin siellä ja täällä?!

Lue lisää

Entä sinä? Mahdoitko ymmärtää lukemaasi?

Nobeliko?! kirjoitti:

Oletpa sinä harvinaisen fiksu yksilö! Olet ilmiselvästi keksinyt asian, jolla voit nyt poistaa uskottomuuden lisäksi myös sodat, nälänhädän, pedofilian, väkivallan, raiskaukset, murhat ja ilmaston lämpenemisenkin, koska jos asetut toisen asemaan et petä, selvität asiat keskustelemalla etkä sotimalla, annat omasta ruuastasi niille, joilla ei ole, et hyväksikäytä lapsia, et lyö tai satuta toista fyysisesti etkä henkisesti, et rasiakaa, et tapa, ja otat luonnon huomioon jokaisessa asiassa mitä ikinä teet!

Menehän nyt ihmeessä julistamaan tuo suuri tutkimustuloksesi kaikkien tietoisuuteen, että meidän tulee nyt vain asettua toisen asemaan, ja maailmasta tulee kaikille parempi paikka elää!

Lue lisää

Ymmärrän, että on vaikeaa käsitellä omia syyllisyydentunteita. Tosiasia kuitenkin on, että kaikki eivät petä ja toisia ihmisiä ei kannata tahallaan satuttaa.

Empatia* kirjoitti:

Voithan mainiosto kysyä puolisoltasi: "Miltä sinusta tuntuisi, jos pettäisin sinua?".
Jos puoliso sanoo pettämisen satuttavan, tiedät toimivasi vailla empatiaa:)
Aina kannattaa elää omaa elämää ottaen muut huomioon.

Lue lisää

Se ei tarkoita, ettei olisi empatiakykyinen, jos satuttaa toista. Empatiaa on se, että on kyky asettua toisen asemaan ja ymmärtää, miltä toisesta tuntuu. Toiminta ja ymmärrys/aito kiinnostus ovat kaksi eri asiaa.

Ymmärrys* kirjoitti:

Entä sinä? Mahdoitko ymmärtää lukemaasi?

Totta kai ymmärsin. Mikä saa sinut luulemaan, etten ymmärtänyt?

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Minä en ole vastuussa tämän ukkomiehen teoista. Rakastan häntä ja olen kyllä kertonut oman mielipiteeni ja näkemykseni siitä, että jatkalla suhdetta kanssani kun hän on vielä naimisissa, hän satuttaa vaimoaan ja lapsiaan enemmän kuin eroamalla ja jatkamalla sitten meidän suhdetta. Hän tietää, mitä mieltä minä olen, mutta minä en elä hänen elämäänsä enkä tee päätöksiä hänen elämästään.

Tiedän, että minäkin voisin laittaa suhteemme tauolle siksi aikaa, että hän eroaa, mutta sitä valintaa en ole tehnyt. Se olkoon minun syntini tässä kokonaisuudessa.

Mitä luottamukseen tulee, niin pystyn kyllä luottamaan häneen suhteessa meihin ja siihen, ettei hän tule pettämään minua sitten kun meillä on oikea parisuhde.

Lue lisää

Luuletko tosiaan, että teillä tulee olemaan "oikea parisuhde"?

Älä unta nää kirjoitti:

Luuletko tosiaan, että teillä tulee olemaan "oikea parisuhde"?

En luule vaan tiedän. Taas askeleen lähempänä sitä.

sirkulaari kirjoitti:

Sun kirjoitus vois olla ku mun näppikseltä. Mä erosin nopeasti tavattuani ukkomiehen ja rakastuttuani häneen. Miehelle se vei melkein kaksi vuotta. Nyt vihdoin, reilu viikko sitten, mies sai otettua ne lopulliset askeleet irti avioliitostaan, joka kyllä toimi arjessa, mutta josta puuttuivat parisuhteen romanttiset ja läheisyyden puolet.

Kuulostaa siltä, että olet todella ajatellut asiat lävitse ja kaiken jälkeen edelleen uskot teihin vahvasti. Minun mielestäni, jos on uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, halua rakastaa ja olla yhdessä ja ihan oikeasti hyvä olla toisen kanssa omana itsenään, niin siitä kannattaa pitää kiinni, vaikka muut ympärillä yrittäisivät toitottaa muuta.

Tiedän, ettei se oikein sovi edes tämänpäivän käsityksiin, että uskottomuuden kautta voi löytää uuden kumppanin ja rakentaa toimivan parisuhteen, joka kestää kenties loppuelämän. Ei, koska ajatukset siitä, että perhe pitäisi pitää koossa, no matter what, istuu edelleen tiukassa. Ja uskottomuus, se on niin todella väärin ja alhaista, etteivät sellaiset ihmiset edes ansaitse elämäänsä mitään hyvää! Moni sanoo täällä näin, mutta kun tilanne joskus koskettaa itseään, silmät ehkä avautuvat suvaitsevampaan suuntaan. Ei ole enää tarvetta niin jyrkästi tuomita.

Mutta sinulle sanon, että olet rohkea nainen, jolla selkeästi on empatiakykyä ja sanovatpa muut mitä vain, nauti onnestasi.

Lue lisää

Olet niin oikeasti, tuollaisille lumpuille en todellakaan toivo mitään hyvää. Uskon vahvasti, että sen mitä taakseen jättää, myös edestään löytää. Ja todellakin toivon sitä kaikille kaltaisillenne oman edun tavoittelijoille.

Empatia* kirjoitti:

Voithan mainiosto kysyä puolisoltasi: "Miltä sinusta tuntuisi, jos pettäisin sinua?".
Jos puoliso sanoo pettämisen satuttavan, tiedät toimivasi vailla empatiaa:)
Aina kannattaa elää omaa elämää ottaen muut huomioon.

Lue lisää

Omassa elämässä on tärkeintä huomioida itsensä, toki muiden lisäksi. Nimittäin kukaan muu kuin sinä itse et elä elämääsi, juuri sinun tavallasi. Parisuhteessa on kaksi erilaista ihmistä, joiden molempien mieltymykset ja tarpeet pitäisi tulla huomioiduksi. Ellei tule, niin siitä seuraa mm. uskottomuutta. Tähän ja muiden ristiriitaisten tunteiden jakamiseen tarvitaan empatiaa. Empatiaa ei tarvita kevyiden kysymysten kysymiseen "Miltä sinusta tuntuisi, jos pettäisin sinua?"

Voisiko olettaa jonkun olevan niin uhkarohkea, jotta vastaisi tähän "minusta se olisi mukavaa/mielenkiintoista/virikistävää/vihdoin jotain uutta"? Ehkei nyt sentään. Vaikka toinen ajattelisikin näin, hän kohteliaasti vastaisi "se tuntuisi aivan kamalan kurjalta". Oikeasti ei edes tiedä miltä kumppanin pettäminen tuntuisi. Sen tietää vasta sitten, kun tietää toisen pettäneen oikeasti. Tärkeää on myös huomata, ettei pettäminen, uskottomuus todella ole kaikille mikään riipaiseva juttu. Se johtuu siitä, että on lukuisat liitot pysyvät alkujaan pystyssä jostain muusta syystä kuin rakkaudesta.

Hassua minusta onkin, että tällä palstalla vaahdotaan uskottomuudesta, siitä kumpaa rakastetaan/rakastetaanko, puolisoa vai toista naista/miestä. Sehän on täysin selvää, ettei kumpaakaan, mikäli ei heti eroa. Rakkauden takia erotaan aina, ja nopeasti. Ellei rakkautta ole, jäädään suhteeseen jatkamaan liittoa milloin mistäkin muusta syystä, ja "harrastetaan" rinnakkaissuhdetta.

Vastenmielistä kirjoitti:

Olet niin oikeasti, tuollaisille lumpuille en todellakaan toivo mitään hyvää. Uskon vahvasti, että sen mitä taakseen jättää, myös edestään löytää. Ja todellakin toivon sitä kaikille kaltaisillenne oman edun tavoittelijoille.

Lue lisää

Kyllä sinäkin omaa etuasi tavoittelet, myönnä pois. Muuten et vaivautuisi haukkumaan toisia lumpuiksi.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Se ei tarkoita, ettei olisi empatiakykyinen, jos satuttaa toista. Empatiaa on se, että on kyky asettua toisen asemaan ja ymmärtää, miltä toisesta tuntuu. Toiminta ja ymmärrys/aito kiinnostus ovat kaksi eri asiaa.

Lue lisää

Persoonallisuudenpiirteemme ja kykymme heijastuvat nimenomaan käytöksessämme. Jos olet empaattinen, toimit empaattisesti ja ottaen muut huomioon.

ninja* kirjoitti:

Omassa elämässä on tärkeintä huomioida itsensä, toki muiden lisäksi. Nimittäin kukaan muu kuin sinä itse et elä elämääsi, juuri sinun tavallasi. Parisuhteessa on kaksi erilaista ihmistä, joiden molempien mieltymykset ja tarpeet pitäisi tulla huomioiduksi. Ellei tule, niin siitä seuraa mm. uskottomuutta. Tähän ja muiden ristiriitaisten tunteiden jakamiseen tarvitaan empatiaa. Empatiaa ei tarvita kevyiden kysymysten kysymiseen "Miltä sinusta tuntuisi, jos pettäisin sinua?"

Voisiko olettaa jonkun olevan niin uhkarohkea, jotta vastaisi tähän "minusta se olisi mukavaa/mielenkiintoista/virikistävää/vihdoin jotain uutta"? Ehkei nyt sentään. Vaikka toinen ajattelisikin näin, hän kohteliaasti vastaisi "se tuntuisi aivan kamalan kurjalta". Oikeasti ei edes tiedä miltä kumppanin pettäminen tuntuisi. Sen tietää vasta sitten, kun tietää toisen pettäneen oikeasti. Tärkeää on myös huomata, ettei pettäminen, uskottomuus todella ole kaikille mikään riipaiseva juttu. Se johtuu siitä, että on lukuisat liitot pysyvät alkujaan pystyssä jostain muusta syystä kuin rakkaudesta.

Hassua minusta onkin, että tällä palstalla vaahdotaan uskottomuudesta, siitä kumpaa rakastetaan/rakastetaanko, puolisoa vai toista naista/miestä. Sehän on täysin selvää, ettei kumpaakaan, mikäli ei heti eroa. Rakkauden takia erotaan aina, ja nopeasti. Ellei rakkautta ole, jäädään suhteeseen jatkamaan liittoa milloin mistäkin muusta syystä, ja "harrastetaan" rinnakkaissuhdetta.

Lue lisää

Minun ei tarvitse vetää puolisoani turpaan tietääkseni, että se tuntuisi hänestä pahalta/satuttavalta/pettäisi hänen luottamuksensa. Minä en myöskään hauku puolisoani rumaksi lehmäksi, koska tiedän, että satuttaisi hänen tunteitaan. Emaptiakyky kulkee käsi kädessä mielikuvituksen ja eläytymiskyvyn kanssa ja antaa meille mahdollisuuden harkita tekojamme ennen kuin toimimme toisten kannalta tuhoisalla tavalla.

Rakkauden suhteen olet siinä oikeassa, että pettäjä ei tosiaankaan osaa rakastaa. Rakkuden puute littyy kuitenkin vain häneen itseensä.

sirkulaari kirjoitti:

Totta kai ymmärsin. Mikä saa sinut luulemaan, etten ymmärtänyt?

"Kolmannen osapuolen mukanaan tuoma ero on usein kaikkein vaikein eroamisen muoto. Yllättävä ero sattuu aina enemmän kuin puhuttu ja harkittu ero. Jos yllättävään eroon liittyy lisäksi kolmas osapuoli, kipu saattaa olla huomattavan kova, usein jopa sietämätön ja mielenhäiriöitä ja itsetuhoa aiheuttava. Tällaisella tavalla erota on huomattavan ikävät ja pitkäaikaiset vaikutukset sekä seuraukset jokaiseen perheenjäseneen. Tilanteeseen pitäisi saada pitkäkestoista ammattiapua mahdollisimman pian."

Jos ymmärsit ja luit, miksi et valinnut parempaa tapaa erota?

Ymmärrys kirjoitti:

"Kolmannen osapuolen mukanaan tuoma ero on usein kaikkein vaikein eroamisen muoto. Yllättävä ero sattuu aina enemmän kuin puhuttu ja harkittu ero. Jos yllättävään eroon liittyy lisäksi kolmas osapuoli, kipu saattaa olla huomattavan kova, usein jopa sietämätön ja mielenhäiriöitä ja itsetuhoa aiheuttava. Tällaisella tavalla erota on huomattavan ikävät ja pitkäaikaiset vaikutukset sekä seuraukset jokaiseen perheenjäseneen. Tilanteeseen pitäisi saada pitkäkestoista ammattiapua mahdollisimman pian."

Jos ymmärsit ja luit, miksi et valinnut parempaa tapaa erota?

Lue lisää

Miten niin parempaa eroa? Perustele!

Ennen* kirjoitti:

Emaptiakykyä tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan, ja sitä voi aivan mainiosti käyttää ENNEN KUIN tekee tekoja, jotka satuttavat toisia. Jos et itse halua tulla petetyksi, et petä puolisoasi. Se on niin yksinkertaista. Kantattaa aina pidättyä vahingoittamasta toisia ihmisiä!

Lue lisää

Aika hyvin, jos aina tiedät miltä toisesta tuntuu, vaikkei hän sanoisi sanaakaan. Tiedät varmaan myös mitä muut ajattelee. Ainakin kannattaisi tietää, jos aikoo pidättäytyä vahingoittamasta toisia ihmisiä!

Empatia* kirjoitti:

Minun ei tarvitse vetää puolisoani turpaan tietääkseni, että se tuntuisi hänestä pahalta/satuttavalta/pettäisi hänen luottamuksensa. Minä en myöskään hauku puolisoani rumaksi lehmäksi, koska tiedän, että satuttaisi hänen tunteitaan. Emaptiakyky kulkee käsi kädessä mielikuvituksen ja eläytymiskyvyn kanssa ja antaa meille mahdollisuuden harkita tekojamme ennen kuin toimimme toisten kannalta tuhoisalla tavalla.

Rakkauden suhteen olet siinä oikeassa, että pettäjä ei tosiaankaan osaa rakastaa. Rakkuden puute littyy kuitenkin vain häneen itseensä.

Lue lisää

Minä en vedä ketään turpaan, tietenkään. Sehän on itsestäänselvyys.

En myöskään hauku, en nimittele, en arvostele, en tuomitse jne. Teen sen kuitenkin itseni takia, siksi että haluan tehdä. Oma käytös ei liity empatiaan, vaan sillä osoitetaan millainen ihminen on, millaiset arvot ym.

Empatia tulee kuvioon vasta todellisessa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Vasta kun pystyy unohtamaan omat tunteensa ja ajatuksensa, pystyen puhumaan toisen asiasta asiana, osoittaa empaattisuutta.

Järkeä* kirjoitti:

Persoonallisuudenpiirteemme ja kykymme heijastuvat nimenomaan käytöksessämme. Jos olet empaattinen, toimit empaattisesti ja ottaen muut huomioon.

Jos on empaattinen, osaa suhtautua toisen asioihin ja ymmärtää niitä, vaikka itse ajattelisi ko. asioista täysin erilailla. Empatia vaatii itseltä paljon enemmän kuin toisten huomioiminen.

jane* kirjoitti:

Empatia on vuorovaikutusta, toisen todellisiin "on-line" tunteisiin vastaamista. Empatia ei ole luullun arvaamista toisen tunteista. Aina kannattaa elää omaa elämää, tehden omia valintoja.

Lue lisää

Empatia ei todellakaan ole luullun arvaamista, vaan kuullun ymmärtämistä. Eihän kukaan tänään miltä hänestä tuntuu ensi jouluna. Eikä se edes ole empatiassa oleellista. Oleellista on se, että kuuntelee toista ihmistä ja ymmärtää mitä hän sanoo. Vaikka asia olisi itselle täysin marsista, ja itse on venuksesta, ymmärtää toista siitä huolimatta.

Empatiaa* kirjoitti:

Empatiakyky tarkoittaa kykyä ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita. Emaptiakykyinen ja rakastava ihminen osaa ottaa muut huomioon ja kohdella muita yhtä hyvin kuin itseään.

Selvitäpä siis, miten pettäjä ilmaisee tätä empatiakykyä ja ottaa huomioon puolison ajatukset ja tunteet?

Lue lisää

"Empatiakyky tarkoittaa kykyä ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita"

Aivan. Ymmärtää silloin, kun hän niistä kertoo. Mutta vasta silloin.

Pettäjä voi ilmaista empatiakykyä, ymmärtämällä miltä pettämisensä puolisosta tuntuu. Tähän tarvitaan puolison rehellinen kertomus, miltä hänestä tuntuu. Tietysti tarvitaan myös molemminpuolista tahtoa jakaa tunteita, kuunnella ja ymmärtää. Useinkin liitto päättyy uskottomuuteen, joka on ikäänkuin eron sinetti. Ei ole monessa tapauksessa mielekästäkään jakaa tunteita, kuunnella ja ymmärtää.

johannaR* kirjoitti:

Jos on empaattinen, osaa suhtautua toisen asioihin ja ymmärtää niitä, vaikka itse ajattelisi ko. asioista täysin erilailla. Empatia vaatii itseltä paljon enemmän kuin toisten huomioiminen.

Lue lisää

Empatiakykymme estää meitä käyttäytymästä tuhoisalla tavalla. Persoonallisuutemme heijastuu nimenomaan teoissa. Jos väität olevasi empaattinen, toimit toisia kohtaan osoittaen empatiaa, tuhoisaa käytöstä välttäen.

johannaR* kirjoitti:

Minä en vedä ketään turpaan, tietenkään. Sehän on itsestäänselvyys.

En myöskään hauku, en nimittele, en arvostele, en tuomitse jne. Teen sen kuitenkin itseni takia, siksi että haluan tehdä. Oma käytös ei liity empatiaan, vaan sillä osoitetaan millainen ihminen on, millaiset arvot ym.

Empatia tulee kuvioon vasta todellisessa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Vasta kun pystyy unohtamaan omat tunteensa ja ajatuksensa, pystyen puhumaan toisen asiasta asiana, osoittaa empaattisuutta.

Lue lisää

Oma käytös liittyy mitä suurimmassa määrin empatiaan. Empaattinen ihminen käyttäytyy empaatisesti myös puolisoaan kohtaan. Empatiakykymme auttaa meitä ennakoimaan tekojemme seurauksia ja asettumaan puolisomme asemaan,. Ei tarvitse omata kummoistakaan empatiakykyä ymmärtääkseen, että pettäminen satuttaa syvästi rakastavaa puolisoa aivan samoin kuin lyöminen tai haukkuminen.

johannaR* kirjoitti:

"Empatiakyky tarkoittaa kykyä ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita"

Aivan. Ymmärtää silloin, kun hän niistä kertoo. Mutta vasta silloin.

Pettäjä voi ilmaista empatiakykyä, ymmärtämällä miltä pettämisensä puolisosta tuntuu. Tähän tarvitaan puolison rehellinen kertomus, miltä hänestä tuntuu. Tietysti tarvitaan myös molemminpuolista tahtoa jakaa tunteita, kuunnella ja ymmärtää. Useinkin liitto päättyy uskottomuuteen, joka on ikäänkuin eron sinetti. Ei ole monessa tapauksessa mielekästäkään jakaa tunteita, kuunnella ja ymmärtää.

Lue lisää

Psykopaatit toimivat kokonaan ilman empatiaa ja voivat tästä syystä satuttaa toisia vailla minkäänlaista harkintaa. Empatiakykyä voi mainiosti käyttää ennakoiden. Ei tarvitse olla kummoistakaan empatiakykyä ymmärtääkseen, että pettäminen satuttaa syvästi rakastavaa puolisoa aivan samoin kuin ennäkoimme, että väkivallan käyttö satuttaa läheisiä.

johannaR* kirjoitti:

Minä en vedä ketään turpaan, tietenkään. Sehän on itsestäänselvyys.

En myöskään hauku, en nimittele, en arvostele, en tuomitse jne. Teen sen kuitenkin itseni takia, siksi että haluan tehdä. Oma käytös ei liity empatiaan, vaan sillä osoitetaan millainen ihminen on, millaiset arvot ym.

Empatia tulee kuvioon vasta todellisessa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Vasta kun pystyy unohtamaan omat tunteensa ja ajatuksensa, pystyen puhumaan toisen asiasta asiana, osoittaa empaattisuutta.

Lue lisää

"Oma käytös ei liity empatiaan, vaan sillä osoitetaan millainen ihminen on, millaiset arvot ym."

Millainen ihminen siis on pettäjä?

Ennakointi* kirjoitti:

Psykopaatit toimivat kokonaan ilman empatiaa ja voivat tästä syystä satuttaa toisia vailla minkäänlaista harkintaa. Empatiakykyä voi mainiosti käyttää ennakoiden. Ei tarvitse olla kummoistakaan empatiakykyä ymmärtääkseen, että pettäminen satuttaa syvästi rakastavaa puolisoa aivan samoin kuin ennäkoimme, että väkivallan käyttö satuttaa läheisiä.

Lue lisää

Et nyt ymmärrä ollenkaan mistä empatiasta on kysymys, koska kuvittelet toisten tunteiden olevan samanlaisia kuin omasi. Mistä tiedät kuinka paljon petetty puoliso on itse pettänyt, tavalla tai toisella? Harvat petetyt myöskään ovat osoittaneet kumppanille rakkautta millään muodoin. Jotkut petetyt voivat olla todellisia pahiksia, jotka sitkeästi haluavat jatkaa liitossa, koska siitä on heille jotain hyötyä.

Käytös* kirjoitti:

Oma käytös liittyy mitä suurimmassa määrin empatiaan. Empaattinen ihminen käyttäytyy empaatisesti myös puolisoaan kohtaan. Empatiakykymme auttaa meitä ennakoimaan tekojemme seurauksia ja asettumaan puolisomme asemaan,. Ei tarvitse omata kummoistakaan empatiakykyä ymmärtääkseen, että pettäminen satuttaa syvästi rakastavaa puolisoa aivan samoin kuin lyöminen tai haukkuminen.

Lue lisää

Empatiakyky on "sinä", ei "minä". Empatiakyky liittyy nimenomaan siihen mitä toinen tekee, mitä toinen tuntee. Toinen voi vain arvailla omien tunteiden pohjalta miltä puolisosta tuntuu. Empatiaan tarvitaan faktaa. Toinen kertoo omista tunteistaan.

Väkivallasta on sanottava sen verran, että väkivaltainen ihminen purkaa väärin omia tunteitaan. Kohdistaa vihansa toisiin. Väkivaltaista ihmistä kannattaa paeta.

Käytös* kirjoitti:

Empatiakykymme estää meitä käyttäytymästä tuhoisalla tavalla. Persoonallisuutemme heijastuu nimenomaan teoissa. Jos väität olevasi empaattinen, toimit toisia kohtaan osoittaen empatiaa, tuhoisaa käytöstä välttäen.

Lue lisää

Höpöhöpsistä. Järki, tunteet, arvot jne estää meitä käyttäytymästä tuhoisalla tavalla. Myös hyvä itsetuntemus estää. .

ninnununnu kirjoitti:

Et nyt ymmärrä ollenkaan mistä empatiasta on kysymys, koska kuvittelet toisten tunteiden olevan samanlaisia kuin omasi. Mistä tiedät kuinka paljon petetty puoliso on itse pettänyt, tavalla tai toisella? Harvat petetyt myöskään ovat osoittaneet kumppanille rakkautta millään muodoin. Jotkut petetyt voivat olla todellisia pahiksia, jotka sitkeästi haluavat jatkaa liitossa, koska siitä on heille jotain hyötyä.

Lue lisää

Minäkin olen ajatellut, että pettävät puolisot pettävät ehkä myös siitä syystä tai ajautuvat pettämään, koska puoliso ei rakasta heitä. Tai molemminpuolinen rakkaus, lähesisyys on kuollut. Mutta halutaan jatkaa avioliittoa muista systä. Siksi myöskään kiinni jäämisen riskikään ei aina pelota.

ninnununnu kirjoitti:

Et nyt ymmärrä ollenkaan mistä empatiasta on kysymys, koska kuvittelet toisten tunteiden olevan samanlaisia kuin omasi. Mistä tiedät kuinka paljon petetty puoliso on itse pettänyt, tavalla tai toisella? Harvat petetyt myöskään ovat osoittaneet kumppanille rakkautta millään muodoin. Jotkut petetyt voivat olla todellisia pahiksia, jotka sitkeästi haluavat jatkaa liitossa, koska siitä on heille jotain hyötyä.

Lue lisää

Viestisi on tyyppiesimerkki tavasta sälyttää vastuu omista teoista toisten niskoille. Olen tavannut elämäni aikana ihmisiä, jotka syyttävät koulua, opettajia, työnantajaa, työkavereita, naapurin Reiskaa ja tietenkin puolisoaan. Tällainen tapa tarkastella maailmaa on vääristynyt, ja olisi todella tarpeellista opetella peiliinkatsomisen jaloa taotoa.

Jokainen meistä aikuisista ihmisistä vastaa vain ja ainoastaan omista teoistaan, joten pettämisestä on vastuussa vain pettäjä. Pettämiselle on aina muita, rakentavia vaihtoehtoja.

1233456789009876 kirjoitti:

Minäkin olen ajatellut, että pettävät puolisot pettävät ehkä myös siitä syystä tai ajautuvat pettämään, koska puoliso ei rakasta heitä. Tai molemminpuolinen rakkaus, lähesisyys on kuollut. Mutta halutaan jatkaa avioliittoa muista systä. Siksi myöskään kiinni jäämisen riskikään ei aina pelota.

Lue lisää

Korjaus: pettäjä pettää siksi, että ei osaa syystä tai toisesta ruokkia ja ylläpitää rakkauden tunnetta. Kannattaa kantaa vastuu omasta rakkaudettomuudestaan ja antaa puolison kertoa, mitä puoliso tuntee. Emaptiakyvyt käyttöön!

sirkulaari kirjoitti:

Miten niin parempaa eroa? Perustele!

Jos ylläoleva teksti ei avaudu sinulle, asiaa on vaikea auttaa.

ninnununnu kirjoitti:

Höpöhöpsistä. Järki, tunteet, arvot jne estää meitä käyttäytymästä tuhoisalla tavalla. Myös hyvä itsetuntemus estää. .

Miten perustelet väitteesi?

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

En luule vaan tiedän. Taas askeleen lähempänä sitä.

Eilen mies kertoi vaimolleen, että kesälomasuunnitelmat peruuntuvat. Että hän ei halua lähteä enää vaimon kanssa matkalle. Tai minnekään. Että vaikka hän on yrittänyt, niin asiat aviliitossaan eivät ole muuttuneet eivätkä tule muuttumaan. Että hän ei halua sitä enää. Että hän rakastaa minua. Että hän haluaa erota. Ja että hän aikoo aloittaa parisuhteen ja yhteisen elämän rakentamisen minun kanssani.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Eilen mies kertoi vaimolleen, että kesälomasuunnitelmat peruuntuvat. Että hän ei halua lähteä enää vaimon kanssa matkalle. Tai minnekään. Että vaikka hän on yrittänyt, niin asiat aviliitossaan eivät ole muuttuneet eivätkä tule muuttumaan. Että hän ei halua sitä enää. Että hän rakastaa minua. Että hän haluaa erota. Ja että hän aikoo aloittaa parisuhteen ja yhteisen elämän rakentamisen minun kanssani.

Lue lisää

Ihanaa, että jotkut jaksavat uskoa rakkauteen ja siihen, mitä heidän välillään on, vaikka suurin osa ympärillä yrittäisi heidän rakkautensa teilata.

sirkulaari kirjoitti:

Ihanaa, että jotkut jaksavat uskoa rakkauteen ja siihen, mitä heidän välillään on, vaikka suurin osa ympärillä yrittäisi heidän rakkautensa teilata.

Sirkulaari rohkeaa tekstiä näille sivuille. Mutta olen samaa mieltä, kerran täällä vain eletään ja kuka haluaa miehen joka ei rakasta ja tietää, että mies rakastaa jotain toista, no ei kukaan.

Ennen* kirjoitti:

Emaptiakykyä tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan, ja sitä voi aivan mainiosti käyttää ENNEN KUIN tekee tekoja, jotka satuttavat toisia. Jos et itse halua tulla petetyksi, et petä puolisoasi. Se on niin yksinkertaista. Kantattaa aina pidättyä vahingoittamasta toisia ihmisiä!

Lue lisää

Jos puolisosi on uskoton, niin sehän kertoo, että merkitset hänelle vähemmän kuin olet ajatellut. Siitä pettymys. Jos puoliso on sinulle yhdentekevä, olet liitossa muista syistä kuin rakkaudest, niin silloin pettymys on pienempi, ellei mitätön. Eli uskottomuus ei vahingoita läheskään aina toista ihmistä, vaikka niin haluat ajatella.

Kunnioitus* kirjoitti:

Rakastava ja empatiakykyinen ihminen osaa tarkastella omaa käytöstään myös toisten kannalta ja pyrkii toimimaan niin ettei turhaan loukkaa toisia. Kohdelkaa muita kuten haluaisitte itseänne kohdeltavan on aika mainio ohjenuora, jonka mukaan voi helposti päätellä ovatko omat teot hyviä toisten kannalta. Haluaisitko todella itse tulla petetyksi? Haluaisitko, että sinulle valehdellaan ja sinua kohdellaan vailla kunnioitusta? . Avioeronkin voi aivan mainiosti hoitaa puolisoa kunnioittaen ja loukkamatta turhaan eli ilman pettämistä. Ohjeita löytyy Väestöliiton sivuilta.

Lue lisää

Rakastava ihminen ei ole uskoton. Uskoton voi kuitenkin olla hyvinkin empaattinen.

Jos kumppani löytää toisen, minä ainakin toivoisin, että kertoisi siitä suoraan. Kuten myös siitä kummasta haluaa erota. Tässä kohtaa empatiataitoa todella tarvitaan.

Ennen* kirjoitti:

Emaptiakykyä tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan, ja sitä voi aivan mainiosti käyttää ENNEN KUIN tekee tekoja, jotka satuttavat toisia. Jos et itse halua tulla petetyksi, et petä puolisoasi. Se on niin yksinkertaista. Kantattaa aina pidättyä vahingoittamasta toisia ihmisiä!

Lue lisää

Tarvitset eniten empatiataitojasi juuri silloin, kun puolisosi on tehnyt jotain, josta ajattelet eri tavoin. Jokainen tekee omat valintansa. Valintoja ei voi tehdä ilman vaihtoehtoja. Vai tiedätkö ketään, joka on eronnut liitosta varmuuden vuoksi, ennenkuin rakastuu toiseen?

Kunnioitus* kirjoitti:

Rakastava ja empatiakykyinen ihminen osaa tarkastella omaa käytöstään myös toisten kannalta ja pyrkii toimimaan niin ettei turhaan loukkaa toisia. Kohdelkaa muita kuten haluaisitte itseänne kohdeltavan on aika mainio ohjenuora, jonka mukaan voi helposti päätellä ovatko omat teot hyviä toisten kannalta. Haluaisitko todella itse tulla petetyksi? Haluaisitko, että sinulle valehdellaan ja sinua kohdellaan vailla kunnioitusta? . Avioeronkin voi aivan mainiosti hoitaa puolisoa kunnioittaen ja loukkamatta turhaan eli ilman pettämistä. Ohjeita löytyy Väestöliiton sivuilta.

Lue lisää

Rakastava ihminen osaa ottaa asiat asioina. Sekä erottaa mikä on oma ja mikä puolison valinta. Mikäli päättää, ettei petä, ei sitä tee. Se ei kuitenkaan estä puolisoa pettämästä. Sanoisin, että suurin osa pettäneistä on ajattellut "en koskaan ole uskoton". Elämän tilanteet vaihtelee. Itse ja puoliso muuttuu.

Jos taitoa riittää, voi eron hoidella empaattisesti yhdessä pettämisestä huolimatta. Tai jatkaa yhdessä. Empatia ei ole vaikeiden asioiden välttelemistä vaan niiden kohtaamista ymmärryksellä.

1233456789009876 kirjoitti:

Minäkin olen ajatellut, että pettävät puolisot pettävät ehkä myös siitä syystä tai ajautuvat pettämään, koska puoliso ei rakasta heitä. Tai molemminpuolinen rakkaus, lähesisyys on kuollut. Mutta halutaan jatkaa avioliittoa muista systä. Siksi myöskään kiinni jäämisen riskikään ei aina pelota.

Lue lisää

Näin nimenomaan. Kun molemminpuolinen läheisyys ja rakkaus on kuollut, aivan luonnollisesti hakeudutaan toisaalle. Ihminen kun tarvitsee toisen läheisyyttä ja rakkautta siitä huolimatta, ettei puolisolta niitä saa.

Mikäli yhtään rakastaa kumppaniaan, joka on tavannut uuden suhteen, luovuttaa. Usein petetyt syyttävät pettäjää itsekkääksi, mutta huomaamattaan ovat itse erittäin itsekkäitä pitäessään puolisostaan kynsin ja hampain kiinni.

sirkulaari kirjoitti:

Ihanaa, että jotkut jaksavat uskoa rakkauteen ja siihen, mitä heidän välillään on, vaikka suurin osa ympärillä yrittäisi heidän rakkautensa teilata.

Kyllä näin on. Joku on nerokkaasti sanonut, että lyhytkin rakkaus on parempi kuin ei mitään. Tämä sisältää myös aimo annoksen realismia.

love* kirjoitti:

Tarvitset eniten empatiataitojasi juuri silloin, kun puolisosi on tehnyt jotain, josta ajattelet eri tavoin. Jokainen tekee omat valintansa. Valintoja ei voi tehdä ilman vaihtoehtoja. Vai tiedätkö ketään, joka on eronnut liitosta varmuuden vuoksi, ennenkuin rakastuu toiseen?

Lue lisää

tiedän montakin
Jokainen joka ottaa eron kun puoliso on pettänyt eikä kykene antamaan tätä petturuutta anteeksi. Joten eroa hakevalla ei tarvitse todellakaan olla uutta kuvioissa. Usein petetyksi tulleella on todella iso kynnys hakea uutta suhdetta.

Pettäminen on petos josta todella harva pääsee oikeasti koskaan täysin eroon.

Love*:lle kirjoitti:

tiedän montakin
Jokainen joka ottaa eron kun puoliso on pettänyt eikä kykene antamaan tätä petturuutta anteeksi. Joten eroa hakevalla ei tarvitse todellakaan olla uutta kuvioissa. Usein petetyksi tulleella on todella iso kynnys hakea uutta suhdetta.

Pettäminen on petos josta todella harva pääsee oikeasti koskaan täysin eroon.

Lue lisää

Kyllä. Kun antautuu täysillä mukaan parisuhteeseen, uskoo ja luottaa ja toinen vetää matn jalkojen alta täysin kylmäverisesti. Ja sitten vielä yrittää selitellä itsensä ylös siitä suosta. Itse jouduin huomaamaan, että vahvasta halusta ja kovasta yrittämisestä huolimatta, tuolla tavoin rikottua luottamusta ei saanut rakennettua uudelleen.

Käyttö* kirjoitti:

Korjaus: pettäjä pettää siksi, että ei osaa syystä tai toisesta ruokkia ja ylläpitää rakkauden tunnetta. Kannattaa kantaa vastuu omasta rakkaudettomuudestaan ja antaa puolison kertoa, mitä puoliso tuntee. Emaptiakyvyt käyttöön!

Lue lisää

No kuule. Jos puoliso ei rakasta eikä osoita rakkautta millään tavoin, niin aina enemmän puolison rakkaudettomuudesta kuin omasta. Tottahan oman rakkauden saa kuolemaan vastarakkauden kroonisella puutostilalla. Väestöliiton sivuilla on varmaankin kohta, millä puolison saa rakkaudelliseksi ja empaatiseksi?

Love*:lle kirjoitti:

tiedän montakin
Jokainen joka ottaa eron kun puoliso on pettänyt eikä kykene antamaan tätä petturuutta anteeksi. Joten eroa hakevalla ei tarvitse todellakaan olla uutta kuvioissa. Usein petetyksi tulleella on todella iso kynnys hakea uutta suhdetta.

Pettäminen on petos josta todella harva pääsee oikeasti koskaan täysin eroon.

Lue lisää

Joku tuossa kirjoitti:
"terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista."

Jos jää jumittamaan pettämiseen, ei se ole pettäjän puute tai vika. Puute on petetyn epäterveessä narsismissa.

ninnununnu kirjoitti:

Empatiakyky on "sinä", ei "minä". Empatiakyky liittyy nimenomaan siihen mitä toinen tekee, mitä toinen tuntee. Toinen voi vain arvailla omien tunteiden pohjalta miltä puolisosta tuntuu. Empatiaan tarvitaan faktaa. Toinen kertoo omista tunteistaan.

Väkivallasta on sanottava sen verran, että väkivaltainen ihminen purkaa väärin omia tunteitaan. Kohdistaa vihansa toisiin. Väkivaltaista ihmistä kannattaa paeta.

Lue lisää

Nimenomaan empatia on "sinä". Todellinen sinä. Se mitä sinä ajattelet ja tunnet. Ellei toinen kerro mitä tuntee, ei sitä voi kukaan muukaan tietää. Ja ellei kerro, ei ihmisten välillä ole myöskään todellista empatiaa. Miksiköhän tämäkin tuntuu olevan jollekin niin kovin vaikeaa ymmärtää?

Nobeliko?! kirjoitti:

Oletpa sinä harvinaisen fiksu yksilö! Olet ilmiselvästi keksinyt asian, jolla voit nyt poistaa uskottomuuden lisäksi myös sodat, nälänhädän, pedofilian, väkivallan, raiskaukset, murhat ja ilmaston lämpenemisenkin, koska jos asetut toisen asemaan et petä, selvität asiat keskustelemalla etkä sotimalla, annat omasta ruuastasi niille, joilla ei ole, et hyväksikäytä lapsia, et lyö tai satuta toista fyysisesti etkä henkisesti, et rasiakaa, et tapa, ja otat luonnon huomioon jokaisessa asiassa mitä ikinä teet!

Menehän nyt ihmeessä julistamaan tuo suuri tutkimustuloksesi kaikkien tietoisuuteen, että meidän tulee nyt vain asettua toisen asemaan, ja maailmasta tulee kaikille parempi paikka elää!

Lue lisää

10 pistettä ja papukaijamerkki sinulle!

Empatia* kirjoitti:

Voithan mainiosto kysyä puolisoltasi: "Miltä sinusta tuntuisi, jos pettäisin sinua?".
Jos puoliso sanoo pettämisen satuttavan, tiedät toimivasi vailla empatiaa:)
Aina kannattaa elää omaa elämää ottaen muut huomioon.

Lue lisää

Kerropa ja kuvaile itse miltä kumppanin pettäminen tuntuu? Entä miltä oma pettäminen tuntuu, kuvaile?

Empatia on sitä, että pystyy kiihkotta kertomaan oikeita, vaikeitakin asioita, joita kumppani kiihkottomasti yrittää ymmärtää. Puolin ja toisin.

vvvvvvvvvvvv kirjoitti:

Aika hyvin, jos aina tiedät miltä toisesta tuntuu, vaikkei hän sanoisi sanaakaan. Tiedät varmaan myös mitä muut ajattelee. Ainakin kannattaisi tietää, jos aikoo pidättäytyä vahingoittamasta toisia ihmisiä!

Lue lisää

Puhut vähän, mutta asiaa. Super.

Empatia* kirjoitti:

Minun ei tarvitse vetää puolisoani turpaan tietääkseni, että se tuntuisi hänestä pahalta/satuttavalta/pettäisi hänen luottamuksensa. Minä en myöskään hauku puolisoani rumaksi lehmäksi, koska tiedän, että satuttaisi hänen tunteitaan. Emaptiakyky kulkee käsi kädessä mielikuvituksen ja eläytymiskyvyn kanssa ja antaa meille mahdollisuuden harkita tekojamme ennen kuin toimimme toisten kannalta tuhoisalla tavalla.

Rakkauden suhteen olet siinä oikeassa, että pettäjä ei tosiaankaan osaa rakastaa. Rakkuden puute littyy kuitenkin vain häneen itseensä.

Lue lisää

Senkö takia ollaan uskottomia, kun halutaan pettää puolison luottamus? Vai johtuisko se aivan jostain muusta?

Ennen* kirjoitti:

Emaptiakykyä tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan, ja sitä voi aivan mainiosti käyttää ENNEN KUIN tekee tekoja, jotka satuttavat toisia. Jos et itse halua tulla petetyksi, et petä puolisoasi. Se on niin yksinkertaista. Kantattaa aina pidättyä vahingoittamasta toisia ihmisiä!

Lue lisää

Empatiassa täytyy tietää prikulleen mitä mieltä toinen ja mitä mieltä itse on jostain tapahtuneesta asiasta. Siksi sitä ei voi käyttää ennenkuin jotain on tapahtunut.

Empatiaa* kirjoitti:

Empatiakyky tarkoittaa kykyä ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita. Emaptiakykyinen ja rakastava ihminen osaa ottaa muut huomioon ja kohdella muita yhtä hyvin kuin itseään.

Selvitäpä siis, miten pettäjä ilmaisee tätä empatiakykyä ja ottaa huomioon puolison ajatukset ja tunteet?

Lue lisää

Olet kirjoittanut tuhat viestiä empatiasta eikä yksikään ole osunut kohdalleen. Voi voi.

Juuri nimenomaan. On todella helppoa vetäistä hatusta vastaus jokaiseen asiaan, josta ei ole edes kysytty kysymyksiä. Joillain on tapana kommentoida vain toisten elämää, kun omastaan eivät keksi kommentoitavaa. Elävät oppikirjojen, tilastojen ja väestöliiton sivujen elämää.

tttttttt+++ kirjoitti:

Olet kirjoittanut tuhat viestiä empatiasta eikä yksikään ole osunut kohdalleen. Voi voi.

Eikä tämä ole edes "empatiaketju"!

oooiiiiihhhh kirjoitti:

Juuri nimenomaan. On todella helppoa vetäistä hatusta vastaus jokaiseen asiaan, josta ei ole edes kysytty kysymyksiä. Joillain on tapana kommentoida vain toisten elämää, kun omastaan eivät keksi kommentoitavaa. Elävät oppikirjojen, tilastojen ja väestöliiton sivujen elämää.

Lue lisää

Väestöliiton sivut ja ne oppikirjat sekä tilastot perustuvat ihan siihen elämään. Mistä luulet psykologiatieteen keräävän materiaalinsa? Ihan sieltä eletystä elömästä. Jos sinulta puuttuu kykyjä käyttää hyväksi näitä lähteitä, kehitä ajattelun taitojasi.

Taito* kirjoitti:

Väestöliiton sivut ja ne oppikirjat sekä tilastot perustuvat ihan siihen elämään. Mistä luulet psykologiatieteen keräävän materiaalinsa? Ihan sieltä eletystä elömästä. Jos sinulta puuttuu kykyjä käyttää hyväksi näitä lähteitä, kehitä ajattelun taitojasi.

Lue lisää

Mitä muita taitoja sinulla on kuin toisten arvostelemisen ja vähättelyn taito?

------------- kirjoitti:

Mitä muita taitoja sinulla on kuin toisten arvostelemisen ja vähättelyn taito?

Tilastojen ja tiedon käyttö ei ole vähättelyä. Jokainen voi hankkia samat taidot opiskelemalla.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Nyt mennään niillä rajoilla, viitsinkö enää vastata, koska tätä palstaa suranneena olen huomannut, että jos jollain on oikeasti halua analysoida omaa uskottomuuttaan, ja että joku on oikeasti oppinut siinä kaiken keskellä jotain, hänet mollataan ja hänen mahdollinen uusi suhteensa tuomitaan, koska ihmiset tällä palstalla eivät kestä toisten onnistumisia. Miksikö? Siksi, että uskottomuus aina arka aihe, ja kun se osuu omalle kohdalle, siitä jää aina syvät jäljet, olitpa siinä draamassa missä osassa vain.

Kuitenkin koen, että kun olen aloittanut kertomaan tarinaani, haluan myös tarkentaa niissä kohdin, kun tunnutaan menevän aivan metsään. Ensinnäkin, liittoni oli oikeasti toimiva, mutta tein siinä myös todella paljon kompromisseja. Vasta tavattuani tämän naimisissa levan miehen, ymmärsin, että olin tehnyt kompromisseja juuri niillä elämänalueilla, jotka ovat minulle kaikkein tärkeimpiä. Olin työntänyt itseni syrjään jo muutaman vuoden ajan, ja tiesin ettei niin voi jatkua. Ehdotin silloin miehelleni keskustelukäyntejä, mutta hän ei halunnut. Yritin puhua hänen kanssaan, mutta hän lähti tilanteista pois. Hän ei halunnut keskustella, koska hänen mielestään meillä ei ollut ongelmia. Korkeintaan se, että halusin puhua liikaa. Ja kyllä, halusin hänen mielestään myös liian usein seksiä (hänelle riitti kerran kuukaudessa, ja jos ehdotin useammin, hän torjui minut toistuvasti). Minä siis yritin. Ja kun hän ei lähtenyt keskustelemaan ulkopuolisen kanssa, menin yksin. Minä siis todella yritin. On kipeää myöntää, että liitto ei lopulta toiminut, sitä ei saatu enää toimimaan, koska molemmilla ei ollut siihen halua. Väsyin hakkaamaan päätäni seinään. Toisaalta, kipeä tosiasia on myös se, että 35-vuotiaat eivät enää ole samoja ihmisiä kuin olivat 15-vuotiaina. Kasvoimme erillemme, juuri niiden asioiden suhteen, jotka olivat minulle todella tärkeitä. Vaikka olimme toisillemme hyvät ja ehkä sopivat puolisot reilut 15 vuotta, jossain vaiheessa emme enää sitä olleet. Olimme muuttuneet, kasvaneet, ainakin minä, ja puolisoni olisi halunnut pitää minut sellaisena kuin olin vielä kaksikymppisenä.

Mitä tulee tämän ukkomiehen parisuhteeseen, minulla on siitä tietenkin lähes pelkästään hänen versionsa. Miten häntä ei kunnioiteta ja miten vaimo ei keskustele mistään. Että vuosia vaimo on mennyt toiseen huoneeseen aina kun hän on yrittänyt keskustella asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä tai kipeitä. Hänen kokemuksensa parisuhteessa ovat siis jossain määrin samanlaisia kuin minulla itsensä syrjään työntämistä toisten vuoksi. Toki hänen suhteensa on kestänyt vielä kymmenen vuotta pidempään kuin minun kesti. He ovat käyneet terapiassa, yhdessä ja mies yksinään. Ja kuten sanoin, mies halusi vielä viimeiseen asti yrittää, josko kuitenkin saisi liittonsa toimimaan. Mutta jos on oikeasti tehnyt kaikkensa, jo vuosia, mutta tietää ettei liitto muutu paremmaksi, enää edes toimivaksi, niin miksi jäädä siihen? Oma erillinen asiansa on sitten vielä rakkaus minuun ja vahva yhteenkuuluvuudentunne välillämme. Se, että jokainen osa-alue välillämme tuntuu toimivan. Ja nyt kun on nähnyt oman pitkän liiton, tehnyt töitä saadakseen sitä toimimaan, tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. Uudessa suhteessa osaa ihan eri tavalla keskittyä sitten niihin asioihin ja ottaa toisen uudella tavalla huomioon.

Kun on elänyt läpi jotain tällaista, ymmärtää, etteivät asiat ole mustavalkoisia tai suoraviivaisia. Että jokainen on oma yksilönsä ja kahden ihmisen väliset asiat ovat juuri heidän yksilöllinen kombinaationsa, vaikka se ulospäin näyttäisi juuri samanlaiselta kuin naapurin Kallen ja Pirjon. Tärkeintä on, että loppuviimeeksi kokee tehneensä parhaansa, on ottanut opiksi virheistään, uskoo ja luottaa ja ennen kaikkea - loppuviimeeksi voi katsoa itseään peiliin.

Lue lisää

Suuret sympatiani sinulle tästä aiheesta.
Ymmärrän paremmin kuin hyvin itsekin samaa puhumattomuutta omassa avioliitossani aikanaan läpikäyneenä...samoja fiiliksiä tunteneena..samoista syistä itse lopulta eropäätöksen tehneenä, 21 avioliittovuoden jälkeen.
Pettämistä ei ollut..erilleen kasvamista kyllä..pikkuhiljaa.
Yritystä asioiden parantamiseen oli, aika ajoin.
Mutta jos se jää vain toisen osapuolen yritykseksi enimmäkseen, eipä juuri ole tehtävissä mitään.
Pettämistä en hyväksy ollenkaan, mutta tuon tarinasi lukien ymmärrän, että itsellänikin ehkä olisi voinut samoin käydä.
Jos elää vain toiselle, unohtamalla itsensä...uhrautumalla ikäänkuin toisen toiveita varten, se ei kanna kovinkaan kauas.
Jos toista arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa, kompromisseja tehdään silloin puolin ja toisin.
Jos asioista ei kyetä keskustelemaan, ei suhde voi loputtomiin sitä kestää.

Se puhuminen kun on kaiken a ja o.
Rakkautta täytyy vaalia ja hoitaa.

Nykyisessä suhteessani on ollut paljon rakkautta, läheisyyttä, intohimoa, mutta asioista keskusteleminen syvällisemmin on tässäkin suhteessa aikamoinen ongelma.
Mies kun on sitä mieltä että kerran keskusteltu asia on sillä selvä ja piste.
Itse haluan syvällisempiä keskusteluja ja asioiden nostamista pöydälle silloin tällöin, toinen ottaa sen vain jankkaamisena, aivan kuin avioliitossakin kävi.
Olemme seurustelleet 2 vuotta tämän nykyisen kanssa.
Asumme omissa asunnoissamme, koska yhteenmuuttaminen miehen elinympäristön/elämäntavan vuoksi täysin mahdotonta...sitäkin tuli jonkin aikaa kokeiltua nimittäin.
Rakkautta siis on, itse olen erittäin sitoutunut tähän juttuun, mutta huomaan eläväni lähes täysin miehen ehdoilla, taaskin.
Jokin aika sitten paljastui myös, että miehellä ollut suhteemme alkuaikoina sutinaa erääseen naiseen, johon hänellä oli ollut seksisuhde jo ennen minua.
Kun asia paljastui, mies ensin kielsi, mutta myönsi lopulta että jotain ollut, mutta ei minun kuvioihin tullessani, jota kuitenkin sattuneesta syystä epäilen.
Asian paljastuminen romahdutti kyllä mieleni pohjamutiin saakka ja olen koettanut käsitellä asiaa keskustelemalla asiasta muutaman ystävän kanssa.
Vaistoni sanoi tosin jo kauan sitten että jotain mahdollisesti on, silloin tällöin ainakin...
Nyt asia vaivaa todella, enkä pysty luottamaan enää mieheen.
Hän on erittäin sosiaalinen ja paljon nais- sekä mieskavereita, joista tiesin alunpitäen, mutta opin asian jollain tapaa hyväksymään niiden naisten osalta.
Joihinkin tutustunutkin ajan saatossa ja heidän osalta asia ok.
Vain tämä yksi tapaus vaivaa mieltäni todella.
En aivan usko että asia pois kuvioista, joten asia painaa mieltä.
Olen saanut monelta tutulta palautetta että jätä se.
Pettäjä tekee sen uudestaan kuitenkin jossain vaiheessa.
Näinpä asia varmaankin on ja nostankin kissan pöydälle ehkä vielä kerran ja teen päätökseni.
Vaikka sydän itkee, ero luultavasti ainoa oikea ratkaisu.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Minä en ole vastuussa tämän ukkomiehen teoista. Rakastan häntä ja olen kyllä kertonut oman mielipiteeni ja näkemykseni siitä, että jatkalla suhdetta kanssani kun hän on vielä naimisissa, hän satuttaa vaimoaan ja lapsiaan enemmän kuin eroamalla ja jatkamalla sitten meidän suhdetta. Hän tietää, mitä mieltä minä olen, mutta minä en elä hänen elämäänsä enkä tee päätöksiä hänen elämästään.

Tiedän, että minäkin voisin laittaa suhteemme tauolle siksi aikaa, että hän eroaa, mutta sitä valintaa en ole tehnyt. Se olkoon minun syntini tässä kokonaisuudessa.

Mitä luottamukseen tulee, niin pystyn kyllä luottamaan häneen suhteessa meihin ja siihen, ettei hän tule pettämään minua sitten kun meillä on oikea parisuhde.

Lue lisää

Mitenkähän kävi. Vieläkö toimii tuo vai ..? Epäilen kyllä että taisipa ukkeli valita jonkun muun. Todennäköisesti vaimonsa ;)

Ukkomies* kirjoitti:

Entäs ihana ukkomiehesi? Kahden vuoden salasuhde ei kuulosta kovinkaan kunnoittavalta ja empaattiselta. Pystykö luottamaan ihmiseen, joka voi valehdella puolisolleen ja toimia toisen selän takana?

Lue lisää

Hei olen sarjapettäjän vaimo. Olemme jo ikä-ihmisiä. Kadun vain sitä etten eronnut puolisostani tajuan kyllä ettei minua rakasta. Oma rakkauteni on myös kuollut vuosien pettymysten saatossa. Olen arkinen ihminen jonka kanssa arki sujuu myös mieheni tämän sanonut kun erosta on puhuttu. Perhe-elämä ollut sopuisaa en ole vilkkaasta mieheni seuraelämästä juuri porua nostanut lapsilla ollut turvallinen koti. Lapset jo isoja ja tietävät tosiasiat. Loppujen lopuksi olen kiitollinen että jaksoin perhettä viedä ettenpäin joskus kuin yksinhuoltaja. Kaikille pettäjille neuvoksi on kuitenkin parempi olla jättäjä kun pettäjä. Pahinta yleensäkin on valehtelu kaikissa asioissa. Olen myös pohtinut ehkä miehenikin olisi ollut onnellisempi jonkun toisen kanssa. Naisena tietenkin olen menettänyt paljon muuta olen saanut muuta tilalle elämässä on muutakin tärkeää kuin parisuhde.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Eilen mies kertoi vaimolleen, että kesälomasuunnitelmat peruuntuvat. Että hän ei halua lähteä enää vaimon kanssa matkalle. Tai minnekään. Että vaikka hän on yrittänyt, niin asiat aviliitossaan eivät ole muuttuneet eivätkä tule muuttumaan. Että hän ei halua sitä enää. Että hän rakastaa minua. Että hän haluaa erota. Ja että hän aikoo aloittaa parisuhteen ja yhteisen elämän rakentamisen minun kanssani.

Lue lisää

Toivottavasti istuit myös saman pöydän äärellä, muussa tapauksessa sinulla ei ole mitään merkitystä.

Oletteko miettineet logistiikkaa? Lapset tuppaavat halveksia ja vihata omaa isäänsä, kun selviää että isä on satuttanut äitiä.

Kakkonen on myös lasten halveksima. Miten aiotte toimia kun lapset eivät halua tavata omaa isäämsä saati isän hoitoa.

Miten aiot toimia kun miehelle tulee valtava ikävä vaimoaan ja lapsiaan?

Voi hyvää päivää. Sinun elämäsi mahtaa olla helppoa kun laitat ihmiset lokeroihin ominaisuuksien mukaan! Ruskeasilmäiset ovat aina tuommoisia, tummahiuksiset tällaisia, vasenkätiset toimivat aina tuolla tavalla ja pettäjät ovat aina narsisteja!

MIstä voit olla varma, ettei itselläsi ole tuota "geenivirhettä", jos se jonain päivänä saa vallan oltuaan siihen asti piilevänä, voit joutua siirtämään itsesi "täydellisen" laatikosta "narsistin" laatikkon ja mitä se tarkoittaisikaan sinun mustavalkoisessa lokeromaailmassasi?!?

Jotkut narsistit pettävät, jotkut eivät. Yksikään narsisti ei rakasta itseään, koska heidän tunne-elämänsä on pahasti häiriintynyt.

Narismilla tarkoitetaan useinmiten sairasta narsismia...

vvvvvvvvv kirjoitti:

Narismilla tarkoitetaan useinmiten sairasta narsismia...

Aivan ja se on sääli.

Tuossa edellä kerrottiin "Hyvän itsetunnon ansiosta narsisti pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista. "

Näin on näppylät. Ellei oma itsetunto ja terve narsismi ole kohdallaan, ei selviydy vastoinkäymisistä, tai selviytyy, mutta huonosti. Tätä seikkaa korostaisin ns. hyvässä erossakin. Hyvä ero on mahdoton, jos toisen - saati molempien itsetunto on huono ja terve narsismi kateissa.

Joko hän pelaa aikaa tai sitten on vaan kerta kaikkiaan sitä miestyyppiä, joka pelkää kuollakseen tehdä muutoksia elämässään. Jos arki toimii, se on kuitenkin jonkin aikaa helpompaa kuin se hetki, kun pitää muuttaa kaikki. Kokemusta löytyy. Itse mietin, miten miehet ovat niin lyhytnäköisiä, että ajattelevat hetken tuskan olevan niin suuri, ettei pitkäaikaisen onnen voiman vuoksikaan siihen pysty.

"Eksyin" ensimmäisen kerran Suomi24:lle ja kirjoituksesi koskettaa todella syvälle. Olen elänyt läpi elämäni vaikeimman vuoden. Rakastuin ukkomieheen, erosin aviomiehestäni, suunnittelimme yhteistä elämää, mies lopetti kuitenkin suhteemme aivan yllättäen, vajaa viikko sen jälkeen sain tietää olevani raskaana ehkäisystä huolimatta, päädyin aborttiin monen viikon raastavan pohdinnan jälkeen, mies oli tukenani, ja se yhteinen kokemus sitoi meidät lopullisesti yhteen, kuten mies minulle sittemmin sanoi.

Noin puolen vuoden suhteen jälkeen aloimme tosissamme suunnitella yhteistä elämää. MIes kertoi meistä vaimolleen ja lapsilleen ja halsi tutustua minun lapsiini. Katselimme asuntoja yhdessä, suunnittelimme kesälomaa ja joulua. MIehen lapset alkoivat uhkailla välien katkaisemisella ja mies ilmeisesti pelästyi tästä ja lopetti suhteen. Yllätysraskaus ja abortti ovat meidän elämässämme ihan oma lukunsa, mutta kuten sanoin, se kokemus sitoi meidät aivan uudella, entistä syvemmällä tasolla toisiimme. Jouduimme oikeasti miettimään oliko yhteinen elämä meille vain mahdollisuus vaiko jotain, jota ilman emme ole valmiita elämään?!

Mies on yhä naimisissa, mutta omien sanojensa mukaan vihdoin tajunnut, että minä olen kaikki se mitä hän haluaa ja elämä minun rinnallani. Haluan uskoa ja luottaa, mutta kokemukset taustalla tekevät siitä vaikeaa. Uskon meihin, rakastan miestä, mutta pelkään enää antautua tähän kokonaan, koska pelkään menettäväni sen mitä meillä on. Toisaalta, nyt kun olen selvästi sanonut miehelle, että haluan elämän hänen kanssaan, mutta en jaksa enää näin, hän on alkanut tehdä oikeasti selkeämmin valintoja meidän suuntaamme.

Kertomasi teidän suhteestanne ja siitä, miten kannatti uskoa ja luottaa läpi raastavan kaipauksen, valaa minuunkin taas lisää uskoa siihen, että jaksan vielä taas hetken kuunnella sydämeni ääntä, vaikka se tuntuukin rusentuvan kaipauksen voimasta rusinaksi.

Eiköhän parisuhteen solmineen ja lapsia hankkineeen ihmisen kannata panostaa omaan parisuhteeseensa ja pitää huolta oman rakkaudentunteensa säilymisestä elävänä. Kukaanhan ei pakota Suomessa solmimaan parisuhdetta ja puolisonkin saa valita ihan itse.

Mitä mieltä aviomiehesi oli tavastasi toimia? Entäpä lapsesi? Jos avioliittosi oli totaalisen onneton, miksi et päättänyt sitä jo vuosia sitten? Miksi ihmeessä menit naimisiin ihmisen kanssa, jota et rakastanut?

Uuden suhteesi kestävyys punnitaan vasta tulevaisuudessa (n. 10% pettämällä alkaneista suhteista onnistuu). Ennuste ei ole kovin hyvä, kun ajattelee menneitä saavutuksianne parisuhdealalla.

"Kolmannen osapuolen mukanaan tuoma ero on usein kaikkein vaikein eroamisen muoto. Yllättävä ero sattuu aina enemmän kuin puhuttu ja harkittu ero. Jos yllättävään eroon liittyy lisäksi kolmas osapuoli, kipu saattaa olla huomattavan kova, usein jopa sietämätön ja mielenhäiriöitä ja itsetuhoa aiheuttava. Tällaisella tavalla erota on huomattavan ikävät ja pitkäaikaiset vaikutukset sekä seuraukset jokaiseen perheenjäseneen. Tilanteeseen pitäisi saada pitkäkestoista ammattiapua mahdollisimman pian." Lähde: Väestöliitto

Mikä osa ylläolevasta tekstistä ei avaudu sinulle, kun kyselet, miten eron voisi hoitaa paremmin?

perusteet* kirjoitti:

"Kolmannen osapuolen mukanaan tuoma ero on usein kaikkein vaikein eroamisen muoto. Yllättävä ero sattuu aina enemmän kuin puhuttu ja harkittu ero. Jos yllättävään eroon liittyy lisäksi kolmas osapuoli, kipu saattaa olla huomattavan kova, usein jopa sietämätön ja mielenhäiriöitä ja itsetuhoa aiheuttava. Tällaisella tavalla erota on huomattavan ikävät ja pitkäaikaiset vaikutukset sekä seuraukset jokaiseen perheenjäseneen. Tilanteeseen pitäisi saada pitkäkestoista ammattiapua mahdollisimman pian." Lähde: Väestöliitto

Mikä osa ylläolevasta tekstistä ei avaudu sinulle, kun kyselet, miten eron voisi hoitaa paremmin?

Lue lisää

Kirjoitit tämän saman viestin jo neljä päivää sitten ja jo silloin vastasin siihen kysymällä, miten olisi pitänyt "valita vielä parempi tapa erota"?!

On totta, että tähän eroon liittyi kolmas osapuoli, jos se on sitä mitä viesteilläsi tarkoitat. Mutta vasta tämä kolmas sai minut tajuamaan, että en ollut enää onnellinen avioliitossani. Että olimme kasvaneet eri suuntiin ja halusimme elämältä eri asioita. Tämä kolmas osapuoli herätti minut ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.

Kerroin silloiselle aviomiehelleni heti alkuunsa, että elämässäni on ihminen, jonka kanssa pystyn keskustelemaan asioista niin kuin minun pitäisi pystyä keskustelemaan mieheni kanssa. Pyysin häneltä, että voisimme keskittyä suhteemme solmujen avaamiseen ja sitä kautta ehkä vielä löytää yhteisen tavan olla parisuhteessa. Hän ei halunnut. Hänestä meillä ei ollut ongelmia. Hän sanoi vaan, että "kerro sitten, kun se kotkotuksesi uuden ystäväsi kanssa on ohi!" Minä siis otin asiat puheeksi ja halusin vielä yrittää, hän ei. Erosin ennen kuin suhde kolmanteen osapuoleen muuttui fyysiseksi, ja jo ennen sitä kerroin hänestä miehelleni. En siksi, että olisin halunnut pettää vaan siksi, että olisin halunnut vielä nähdä onko avioliittomme pelastettavissa. Mies ei halunnut. Siksi erosin.

Joten voisitko nyt ystävällisesti suunnata energiasi asiallisempiin kommentteihin, koska minun erostani sinun on aivan turha koittaa minua saamaan tuntemaan syyllisyyttä!

sirkulaari kirjoitti:

Kirjoitit tämän saman viestin jo neljä päivää sitten ja jo silloin vastasin siihen kysymällä, miten olisi pitänyt "valita vielä parempi tapa erota"?!

On totta, että tähän eroon liittyi kolmas osapuoli, jos se on sitä mitä viesteilläsi tarkoitat. Mutta vasta tämä kolmas sai minut tajuamaan, että en ollut enää onnellinen avioliitossani. Että olimme kasvaneet eri suuntiin ja halusimme elämältä eri asioita. Tämä kolmas osapuoli herätti minut ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.

Kerroin silloiselle aviomiehelleni heti alkuunsa, että elämässäni on ihminen, jonka kanssa pystyn keskustelemaan asioista niin kuin minun pitäisi pystyä keskustelemaan mieheni kanssa. Pyysin häneltä, että voisimme keskittyä suhteemme solmujen avaamiseen ja sitä kautta ehkä vielä löytää yhteisen tavan olla parisuhteessa. Hän ei halunnut. Hänestä meillä ei ollut ongelmia. Hän sanoi vaan, että "kerro sitten, kun se kotkotuksesi uuden ystäväsi kanssa on ohi!" Minä siis otin asiat puheeksi ja halusin vielä yrittää, hän ei. Erosin ennen kuin suhde kolmanteen osapuoleen muuttui fyysiseksi, ja jo ennen sitä kerroin hänestä miehelleni. En siksi, että olisin halunnut pettää vaan siksi, että olisin halunnut vielä nähdä onko avioliittomme pelastettavissa. Mies ei halunnut. Siksi erosin.

Joten voisitko nyt ystävällisesti suunnata energiasi asiallisempiin kommentteihin, koska minun erostani sinun on aivan turha koittaa minua saamaan tuntemaan syyllisyyttä!

Lue lisää

Minusta on aivan typerää syyllistää toisia siitä, että rakastuvat toiseen ollessaan naimisissa toisen kanssa. Niin vaan toisinaan käy, ja useimmiten sitä ei todellakaan hakemalla haeta vaan se vain tapahtuu. Toki siinä vaiheessa, jos oma avioliitto on kaikin puolin onnellinen ja tyydyttävä, ei koe tarvetta ruokkia sitä tunnetta ja aikaa myöten tunteet laantuvat. Mutta sitten on juuri näitä tapauksia kuin minulla, ja josta myös nimimerkki sirkulaari on kirjoittanut, että vasta avioliiton ulkopuolinen ihminen herättää tajuamaan, ettei ole onnellinen ja oma itsensä omassa liitossaan.

Kun tähän herää, pitää miettiä, miten toimia. Ero on usein väistämätön, etenkin, jos molemmat puolisoista eivät halua panostaa täysillä liittoonsa. Silloin eron voi hoi´taa hyvin tai huonommin. Vaikeaa se on aina ja herättää paljon tunteita ja aiheuttaa syviäkin haavoja. Mutta jos tajuaa, että ero on väistämätön ja sen kertoo puolisolleen avoimesti ja rehellisesti, niin kenenkään ei pidä tulla siitä sinua arvostelemaan.

Loppujen lopuksi olemme itse vastuussa omasta onnestamme. Emme voi sälyttää vastuuta siitä kenellekään toiselle. Kukaan toinen ei tee sinua onnelliseksi, vaan sinun pitää tehdä se itse. Jos tiedät, ettet mitenkään voi tulla onnelliseksi parisuhteessasi, silloin kaikkein rohkeinta ja viisainta jokaista kohtaan on erota ja alkaa rakentaa omaa onnellisuuttaa uusista lähtökohdista käsin. Ja tämä ei ole empätiakyvyttömyyttä =)

sirkulaari kirjoitti:

Kirjoitit tämän saman viestin jo neljä päivää sitten ja jo silloin vastasin siihen kysymällä, miten olisi pitänyt "valita vielä parempi tapa erota"?!

On totta, että tähän eroon liittyi kolmas osapuoli, jos se on sitä mitä viesteilläsi tarkoitat. Mutta vasta tämä kolmas sai minut tajuamaan, että en ollut enää onnellinen avioliitossani. Että olimme kasvaneet eri suuntiin ja halusimme elämältä eri asioita. Tämä kolmas osapuoli herätti minut ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.

Kerroin silloiselle aviomiehelleni heti alkuunsa, että elämässäni on ihminen, jonka kanssa pystyn keskustelemaan asioista niin kuin minun pitäisi pystyä keskustelemaan mieheni kanssa. Pyysin häneltä, että voisimme keskittyä suhteemme solmujen avaamiseen ja sitä kautta ehkä vielä löytää yhteisen tavan olla parisuhteessa. Hän ei halunnut. Hänestä meillä ei ollut ongelmia. Hän sanoi vaan, että "kerro sitten, kun se kotkotuksesi uuden ystäväsi kanssa on ohi!" Minä siis otin asiat puheeksi ja halusin vielä yrittää, hän ei. Erosin ennen kuin suhde kolmanteen osapuoleen muuttui fyysiseksi, ja jo ennen sitä kerroin hänestä miehelleni. En siksi, että olisin halunnut pettää vaan siksi, että olisin halunnut vielä nähdä onko avioliittomme pelastettavissa. Mies ei halunnut. Siksi erosin.

Joten voisitko nyt ystävällisesti suunnata energiasi asiallisempiin kommentteihin, koska minun erostani sinun on aivan turha koittaa minua saamaan tuntemaan syyllisyyttä!

Lue lisää

Jos todella haluaa kehittää suhdettaan, se ei tapahdu syyllistämällä toista osapuolta, vaan miettimällä omaa tapaansa olla parisuhteessa. Parisuhdetta voi turvallisesti kehittää vain, kun molemmat ovat sitoutuneet pariuhteeseen, ei uhkailemalla ja suuntaamalla omaa energiaa avioliiton ulkopuolelle.

Syyllisyys on aivan terve tunne, kun tietää satuttaneensa toisia ihmisiä, etenkin lastensa äitiä/isää. Vanhempien hyvinvointi kun heijastuu aina suoraan lapsiin. Eon kun voi hoitaa myös aivan ilman kolmansia osapuolia.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Minusta on aivan typerää syyllistää toisia siitä, että rakastuvat toiseen ollessaan naimisissa toisen kanssa. Niin vaan toisinaan käy, ja useimmiten sitä ei todellakaan hakemalla haeta vaan se vain tapahtuu. Toki siinä vaiheessa, jos oma avioliitto on kaikin puolin onnellinen ja tyydyttävä, ei koe tarvetta ruokkia sitä tunnetta ja aikaa myöten tunteet laantuvat. Mutta sitten on juuri näitä tapauksia kuin minulla, ja josta myös nimimerkki sirkulaari on kirjoittanut, että vasta avioliiton ulkopuolinen ihminen herättää tajuamaan, ettei ole onnellinen ja oma itsensä omassa liitossaan.

Kun tähän herää, pitää miettiä, miten toimia. Ero on usein väistämätön, etenkin, jos molemmat puolisoista eivät halua panostaa täysillä liittoonsa. Silloin eron voi hoi´taa hyvin tai huonommin. Vaikeaa se on aina ja herättää paljon tunteita ja aiheuttaa syviäkin haavoja. Mutta jos tajuaa, että ero on väistämätön ja sen kertoo puolisolleen avoimesti ja rehellisesti, niin kenenkään ei pidä tulla siitä sinua arvostelemaan.

Loppujen lopuksi olemme itse vastuussa omasta onnestamme. Emme voi sälyttää vastuuta siitä kenellekään toiselle. Kukaan toinen ei tee sinua onnelliseksi, vaan sinun pitää tehdä se itse. Jos tiedät, ettet mitenkään voi tulla onnelliseksi parisuhteessasi, silloin kaikkein rohkeinta ja viisainta jokaista kohtaan on erota ja alkaa rakentaa omaa onnellisuuttaa uusista lähtökohdista käsin. Ja tämä ei ole empätiakyvyttömyyttä =)

Lue lisää

Avioliiton onni ja omat rakkauden tunteet ovat tosiaan ihan omissa käsissä. Jos niitä ei hoida ja ruoki, on vaikeuksissa. Kyseessä on oma toiminta ja oma valinta. Kukaan ei tee sinua onnelliseksi parisuhteessa eikä muutenkaan, jos et hoida omaa osuuttasi. Miksi solmia liittoa, jossa ei ole onnellinen, kun oman puoliosn saa ihan vapaasti valita?

Realismia* kirjoitti:

Eiköhän parisuhteen solmineen ja lapsia hankkineeen ihmisen kannata panostaa omaan parisuhteeseensa ja pitää huolta oman rakkaudentunteensa säilymisestä elävänä. Kukaanhan ei pakota Suomessa solmimaan parisuhdetta ja puolisonkin saa valita ihan itse.

Mitä mieltä aviomiehesi oli tavastasi toimia? Entäpä lapsesi? Jos avioliittosi oli totaalisen onneton, miksi et päättänyt sitä jo vuosia sitten? Miksi ihmeessä menit naimisiin ihmisen kanssa, jota et rakastanut?

Uuden suhteesi kestävyys punnitaan vasta tulevaisuudessa (n. 10% pettämällä alkaneista suhteista onnistuu). Ennuste ei ole kovin hyvä, kun ajattelee menneitä saavutuksianne parisuhdealalla.

Lue lisää

Elämää ei eletä lokeroimalla ihmisiä tai latelemalla lukuja, elämä eletään jo elämällä tai odottamalla. Jokainen valitsee itse oman tapansa.

Kyllä, parisuhteen solmineen kannattaa ilman muuta panostaa omaan parisuhteeseensa. MInä panostinkin ja yritin pitkään saada ex-miehenikin panostamaan siihen. Mutta ketään ei voi pakottaa. Lapset tuovat suhteeseen uuden ulottuvuuden, mutta itse asiassa lapsien takia otin ratkaisevat askeleet nopeammin, kun tajusin, että ero on vääjäämätön. Minusta se oli lapsia kohtaan oikein.

Mitä mieltä lapseni ovat tavastani toimia? En tiedä, koska he ovat pieniä, eikä ainakaan noin pieneille lapsille minusta kuulu kertoa tämänkaltaisista aikuisten asioista kaikkea yksityiskohtia myöten. Kerroimme, että isä muuttaa pois jne., että äiti ja isä eroavat, ja he ottivat sen niin kuin pienet lapset ottavat - "asiat ovat niin kuin ne kulloinkin ovat". He vaikuttavat hyvin onnellisilta ja tasapainoisilta. Toki heidän on toisinaan ikävä isäänsä, kun ovat pidempään minun luonani, mutta he saavat vuettää aikaa isänsä kanssa niin usein kuin isälleen vain sopii.

Mirtä mieltä aviomieheni oli tavastani toimia? Hän ei halunnut keskustella, hänestä meillä ei ollut ongelmia. Hänestä ainut ongelma oli se toinen mies, johon olin rakastunut. MInä tiedän, etten olisi edes harkinnut eroa tai ruokkinut rakkaudentunteitani toista miestä kohtaan, jos meillä ei olisi ongelmia, tai ainakin sitä, että jotain tärkeää puuttuu. Meillä se oli etenkin henkinen yhteys, tai oikeammin sen puuttuminen. En myöskään kokenut enää olevani oma itseni hänen kanssaan. Hän ei sallinut sitä minulla, vaan tuomitse tietyt osat minusta. Kenenkään ei pitäisi joutua elämään niin. Huomasin sen, mutta minulla ei ollut rohkeutta lähteä. Tai ajattelin, että menee tämä näinkin. Oikeastaan, en kai osannut kaivata enempää, koska en tiennyt muusta. Kunnes tapasin tämän ukkomiehen ja hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni. Hän ei jättänyt minua yksin, kun kerroin kipeimmistä asioistani tai vahvimmista tunteistani. Hän jäi, hän kuunteli hän rakasti ja sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi, hyväksytyksi sellaisena kuin olen.

Miksi menin alunperin naimisiin ex-mieheni kanssa? Koska rakastin häntä. Koska halusin elää hänen kanssaan, perusta perheen hänen kanssaan. Koska meillä oli paljon yhteistä ja meidän oli hyvä yhdessä. Koska uskoin eläväni loppu elämäni hänen kanssaan. Mutta siitä on jo kaksikymmentä vuotta. Ei voi, eikä pidä verrata sitä hetkeä tähän hetkeen. Minusta ei voi kysyä kahdenkymmenen vuoden jälkeen, että muistelepa nyt, mihin aikanaan rakastuit puolisossasi, että onko se vielä jäljellä? En ole enää 15-vuotias, eikä exänikään. Meillä on nyt ihan eri tilanteet ja halut ja tarpeet kuin silloin. Ne asiat, joiden vuoksi silloin rakastuimme, eivät enää päde. Olemme kasvaneet, muuttuneet, mutta liian eri suuntiin. Jotain olisi ehkä voitu tehdä, jos mieheni olisi halunnut katsoa joskus peiliin ja keskustella kanssani. Minäkin olisin varmasti voinut tehdä jotain toisin. Mutta en kieltää itseäni enää yhtään kauemmin olemaan joku muu kuin kuka olen ja mitä olen.

Mitä uuteen suhteeseeni tulee, niin ainakin tiedämme mitä haluamme, mitä emme halua ja pystymme keskustelemaan niistä. Se on jo paljon enemmän kuin 20 vuotta ja 30 vuotta kestäneissä suhteissamme, joten minusta olemme aika hyvällä tiellä.

Onni* kirjoitti:

Avioliiton onni ja omat rakkauden tunteet ovat tosiaan ihan omissa käsissä. Jos niitä ei hoida ja ruoki, on vaikeuksissa. Kyseessä on oma toiminta ja oma valinta. Kukaan ei tee sinua onnelliseksi parisuhteessa eikä muutenkaan, jos et hoida omaa osuuttasi. Miksi solmia liittoa, jossa ei ole onnellinen, kun oman puoliosn saa ihan vapaasti valita?

Lue lisää

Olin onnellinen silloin kun solmin tuon liiton. Mutta aloimme seurustelemaan 15 vuotta sitten ja menimme naimisiin 7 vuotta sitten. Olimme onnellisia silloin. Ja siksi ihan vapaasti valitsin mennä naimisiin tämän miehen kanssa.

Minä yritin ruokkia rakkaudentunnetta ja järjestää aikaa parisuhteellemme ja toisillemme. Mutta matkat olivat exäni mielestä rahan tuhlaamista turhanpäiväisyyksiin, keskustelut vain "psykologisoopaa", terapeutteihin mies ei vain uskonut ja läheisyys ja hellyys olivat hänestä "lääppimistä".

Oma valintani johti siis lopulta valitsemaan eron, jotta voisin taas joskus tuntea itseni onnelliseksi.

Tervettä* kirjoitti:

Jos todella haluaa kehittää suhdettaan, se ei tapahdu syyllistämällä toista osapuolta, vaan miettimällä omaa tapaansa olla parisuhteessa. Parisuhdetta voi turvallisesti kehittää vain, kun molemmat ovat sitoutuneet pariuhteeseen, ei uhkailemalla ja suuntaamalla omaa energiaa avioliiton ulkopuolelle.

Syyllisyys on aivan terve tunne, kun tietää satuttaneensa toisia ihmisiä, etenkin lastensa äitiä/isää. Vanhempien hyvinvointi kun heijastuu aina suoraan lapsiin. Eon kun voi hoitaa myös aivan ilman kolmansia osapuolia.

Lue lisää

On totta, että parisuhdetta voi kehittää vain, kun molemmat ovat siihen valmiita ja halukkaita. Minä tapasin toisen, tutustuin toiseen ja kerroin siitä miehelleni. Sanoin haluavani yrittää vielä korjata liittoamme. Hän ei halunnut keskustella, hänestä meillä ei ollut ongelmia. Kirjoitin siitä juuri hetki sitten, vai etkö lukenut juuri sitä kohtaa? Kirjoitin siitä myös aiemmin ketjussa. Jätitkö senkin kohdan lukematta? Minä halusin kehittää ja korjata, mieheni ei. En uhkaillut ketään vaan kerroin tästä ystävästäni siksi, että halusin olla miehelleni rehellinen ja avoin. Ja juuri siksi, että minusta on väärin, että voin keskustella asioista jonkun toisen kanssa, mutta en oman mieheni. Hän ei vaan halunnut, minkä minä sille voin?!

Ja anteeksi nyt vain, että olen aika suora tämän asian suhteen, mutta jos liittosi tuntuu ihan toimivalta, etkä koe tarvetta erota, mutta satut tapaamaan ihmisen, joka saa sinut näkemään, ettet olekaan onnellinen vaikka olit vakuutellut itsellesi niin, ja puhut siitä puolisollesi, joka ei halua tehdä elettäkään liiton pelastamiseksi ja sitten eroat hänestä ennen kuin aloitat suhteen tämän toisen ihmisen kanssa, niin eikö ero ole silloin siinä tilanteessa hoidettu "hyvin"?! Joo, ilman kolmansia osapuolia, siihenhän sinä nyt olet fakkiutunut, mutta jos tarvetta eroon ei ollut, tai oli muttet tajunnut sitä vielä silloin, ennen tämän kolmannen ilmaantumista elämääsi, niin eroa ei siinä tilanteessa voi hoitaa ilman kolmatta osapuolta, jos ei tiedä, että olisi eron paikka.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Olin onnellinen silloin kun solmin tuon liiton. Mutta aloimme seurustelemaan 15 vuotta sitten ja menimme naimisiin 7 vuotta sitten. Olimme onnellisia silloin. Ja siksi ihan vapaasti valitsin mennä naimisiin tämän miehen kanssa.

Minä yritin ruokkia rakkaudentunnetta ja järjestää aikaa parisuhteellemme ja toisillemme. Mutta matkat olivat exäni mielestä rahan tuhlaamista turhanpäiväisyyksiin, keskustelut vain "psykologisoopaa", terapeutteihin mies ei vain uskonut ja läheisyys ja hellyys olivat hänestä "lääppimistä".

Oma valintani johti siis lopulta valitsemaan eron, jotta voisin taas joskus tuntea itseni onnelliseksi.

Lue lisää

Ketä tahansa alkaisi turhauttamaan, jos itse yrittää kaikkensa ja toinen ei vaan halua tehdä mitään. Jos minun mielipidettäni kysytään, niin en ymmärrä, kuka ei tuollaisessa tilanteissa eroaisi!

sirkulaari kirjoitti:

Kirjoitit tämän saman viestin jo neljä päivää sitten ja jo silloin vastasin siihen kysymällä, miten olisi pitänyt "valita vielä parempi tapa erota"?!

On totta, että tähän eroon liittyi kolmas osapuoli, jos se on sitä mitä viesteilläsi tarkoitat. Mutta vasta tämä kolmas sai minut tajuamaan, että en ollut enää onnellinen avioliitossani. Että olimme kasvaneet eri suuntiin ja halusimme elämältä eri asioita. Tämä kolmas osapuoli herätti minut ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.

Kerroin silloiselle aviomiehelleni heti alkuunsa, että elämässäni on ihminen, jonka kanssa pystyn keskustelemaan asioista niin kuin minun pitäisi pystyä keskustelemaan mieheni kanssa. Pyysin häneltä, että voisimme keskittyä suhteemme solmujen avaamiseen ja sitä kautta ehkä vielä löytää yhteisen tavan olla parisuhteessa. Hän ei halunnut. Hänestä meillä ei ollut ongelmia. Hän sanoi vaan, että "kerro sitten, kun se kotkotuksesi uuden ystäväsi kanssa on ohi!" Minä siis otin asiat puheeksi ja halusin vielä yrittää, hän ei. Erosin ennen kuin suhde kolmanteen osapuoleen muuttui fyysiseksi, ja jo ennen sitä kerroin hänestä miehelleni. En siksi, että olisin halunnut pettää vaan siksi, että olisin halunnut vielä nähdä onko avioliittomme pelastettavissa. Mies ei halunnut. Siksi erosin.

Joten voisitko nyt ystävällisesti suunnata energiasi asiallisempiin kommentteihin, koska minun erostani sinun on aivan turha koittaa minua saamaan tuntemaan syyllisyyttä!

Lue lisää

Älä välitä. Tämä Väestöliiton nettisivustoon jämähtänyt "tähtioppilas" on nyt päättänyt tuomita jokaisen sanomisesi ja tekemisesi. Jotkut eivät vain kykene oikeaan, rakentavaan keskusteluun.

Tervettä* kirjoitti:

Jos todella haluaa kehittää suhdettaan, se ei tapahdu syyllistämällä toista osapuolta, vaan miettimällä omaa tapaansa olla parisuhteessa. Parisuhdetta voi turvallisesti kehittää vain, kun molemmat ovat sitoutuneet pariuhteeseen, ei uhkailemalla ja suuntaamalla omaa energiaa avioliiton ulkopuolelle.

Syyllisyys on aivan terve tunne, kun tietää satuttaneensa toisia ihmisiä, etenkin lastensa äitiä/isää. Vanhempien hyvinvointi kun heijastuu aina suoraan lapsiin. Eon kun voi hoitaa myös aivan ilman kolmansia osapuolia.

Lue lisää

Parisuhdetta voi kehittää vain, jos molemmat sitä haluaa. Kaikki muu on täysin turhaa.

Onni* kirjoitti:

Avioliiton onni ja omat rakkauden tunteet ovat tosiaan ihan omissa käsissä. Jos niitä ei hoida ja ruoki, on vaikeuksissa. Kyseessä on oma toiminta ja oma valinta. Kukaan ei tee sinua onnelliseksi parisuhteessa eikä muutenkaan, jos et hoida omaa osuuttasi. Miksi solmia liittoa, jossa ei ole onnellinen, kun oman puoliosn saa ihan vapaasti valita?

Lue lisää

Omat rakkauden tunteet eivät todellakaan ole liitossa vain omissa käsissä. Oma osuutensa on puolison rakkauden tunteilla. Harvapa sitä solmii liiton, jossa puoliso ei huomioi millään tavoin. Useassa liitossa tähän kuitenkin päädytään.

Realismia* kirjoitti:

Eiköhän parisuhteen solmineen ja lapsia hankkineeen ihmisen kannata panostaa omaan parisuhteeseensa ja pitää huolta oman rakkaudentunteensa säilymisestä elävänä. Kukaanhan ei pakota Suomessa solmimaan parisuhdetta ja puolisonkin saa valita ihan itse.

Mitä mieltä aviomiehesi oli tavastasi toimia? Entäpä lapsesi? Jos avioliittosi oli totaalisen onneton, miksi et päättänyt sitä jo vuosia sitten? Miksi ihmeessä menit naimisiin ihmisen kanssa, jota et rakastanut?

Uuden suhteesi kestävyys punnitaan vasta tulevaisuudessa (n. 10% pettämällä alkaneista suhteista onnistuu). Ennuste ei ole kovin hyvä, kun ajattelee menneitä saavutuksianne parisuhdealalla.

Lue lisää

Oma rakkauden tunne kuolee ilman puolison osoittamaa rakkautta.

onko niin vaikeaa kirjoitti:

Älä välitä. Tämä Väestöliiton nettisivustoon jämähtänyt "tähtioppilas" on nyt päättänyt tuomita jokaisen sanomisesi ja tekemisesi. Jotkut eivät vain kykene oikeaan, rakentavaan keskusteluun.

Lue lisää

Mutta miksi nämä täällä itse eronneet naiset ovat iskeneet toisen naisen aviomieheen?

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

On totta, että parisuhdetta voi kehittää vain, kun molemmat ovat siihen valmiita ja halukkaita. Minä tapasin toisen, tutustuin toiseen ja kerroin siitä miehelleni. Sanoin haluavani yrittää vielä korjata liittoamme. Hän ei halunnut keskustella, hänestä meillä ei ollut ongelmia. Kirjoitin siitä juuri hetki sitten, vai etkö lukenut juuri sitä kohtaa? Kirjoitin siitä myös aiemmin ketjussa. Jätitkö senkin kohdan lukematta? Minä halusin kehittää ja korjata, mieheni ei. En uhkaillut ketään vaan kerroin tästä ystävästäni siksi, että halusin olla miehelleni rehellinen ja avoin. Ja juuri siksi, että minusta on väärin, että voin keskustella asioista jonkun toisen kanssa, mutta en oman mieheni. Hän ei vaan halunnut, minkä minä sille voin?!

Ja anteeksi nyt vain, että olen aika suora tämän asian suhteen, mutta jos liittosi tuntuu ihan toimivalta, etkä koe tarvetta erota, mutta satut tapaamaan ihmisen, joka saa sinut näkemään, ettet olekaan onnellinen vaikka olit vakuutellut itsellesi niin, ja puhut siitä puolisollesi, joka ei halua tehdä elettäkään liiton pelastamiseksi ja sitten eroat hänestä ennen kuin aloitat suhteen tämän toisen ihmisen kanssa, niin eikö ero ole silloin siinä tilanteessa hoidettu "hyvin"?! Joo, ilman kolmansia osapuolia, siihenhän sinä nyt olet fakkiutunut, mutta jos tarvetta eroon ei ollut, tai oli muttet tajunnut sitä vielä silloin, ennen tämän kolmannen ilmaantumista elämääsi, niin eroa ei siinä tilanteessa voi hoitaa ilman kolmatta osapuolta, jos ei tiedä, että olisi eron paikka.

Lue lisää

Minusta tuntuu, että liittoonsa sitoutunut ihminen, joka kokee liitossa olevan ongelmia, suuntaa energiansa liiton parantamiseen ja hakee apua asiaan. Terapia, jossa toisella osapuolella on jo suhde kolmanteen ihmiseen, ei voi toimia, jos uskoton ei näe omaa osuuttaan asioihin ja parisuhteen tilaan. Ihmisellä on aina mahdollisuus valita, miten toimii. Jos haluaa tahallaan vaikeuttaa avioeroa, se on oma valinta ja siitä pitää kantaa vastuu.

onko niin vaikeaa kirjoitti:

Älä välitä. Tämä Väestöliiton nettisivustoon jämähtänyt "tähtioppilas" on nyt päättänyt tuomita jokaisen sanomisesi ja tekemisesi. Jotkut eivät vain kykene oikeaan, rakentavaan keskusteluun.

Lue lisää

Sinäkö kykenet?

Jos omat asiat eivät suju, toivotaan, ettei mikään suju toisillakaan....

Sitoutuminen* kirjoitti:

Minusta tuntuu, että liittoonsa sitoutunut ihminen, joka kokee liitossa olevan ongelmia, suuntaa energiansa liiton parantamiseen ja hakee apua asiaan. Terapia, jossa toisella osapuolella on jo suhde kolmanteen ihmiseen, ei voi toimia, jos uskoton ei näe omaa osuuttaan asioihin ja parisuhteen tilaan. Ihmisellä on aina mahdollisuus valita, miten toimii. Jos haluaa tahallaan vaikeuttaa avioeroa, se on oma valinta ja siitä pitää kantaa vastuu.

Lue lisää

Apua vain ei voi hakea kuin kaupan hyllyltä. Yksin ei liittoaan toimivaksi saa. Yleensä liittoon jäädään ketkuttelemaan pettämisen jälkeen vain siksi, kun petetyn mielestä kaikki on hyvin eikä hän suostu näkemään tilannetta sellaisena kuin se on. Vähän säälittävääkin.

Sitoutuminen* kirjoitti:

Minusta tuntuu, että liittoonsa sitoutunut ihminen, joka kokee liitossa olevan ongelmia, suuntaa energiansa liiton parantamiseen ja hakee apua asiaan. Terapia, jossa toisella osapuolella on jo suhde kolmanteen ihmiseen, ei voi toimia, jos uskoton ei näe omaa osuuttaan asioihin ja parisuhteen tilaan. Ihmisellä on aina mahdollisuus valita, miten toimii. Jos haluaa tahallaan vaikeuttaa avioeroa, se on oma valinta ja siitä pitää kantaa vastuu.

Lue lisää

No voi herran jestas! Rautalangastako sinulle pitää asiat vääntää??! Etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä, mitä luet?! Nimimerkit, joita provoat ovat nimenomaan kertoneet, ettei heillä ollut suhdetta erotessaan, ainoastaan olivat tutustuneet ihmiseen, joka sai heidät tajuamaan liittonsa tilan ja oman tyytymättömyytensä. Ainakin joku heistä kirjoitti hakeneensa apua, keskustelleensa terapeutin kanssa ja puoliso ei sitä halunnut.

Ja mikä sinä olet sanomaan, ettei uskotona näe omaa osuuttaan asioihin tai liiton tilaan? Usein juuri uskoton katsoo jossain vaiheessa hyvinkin tarkasti itseään peiliin ja käy läpi aikamoisen setin itsensä kanssa.

"Jos haluaa tahallaan vaikeuttaa avioeroa...", tsiisus, millainen tyyppi oletkaan!

niin vaikeaa kirjoitti:

Mutta miksi nämä täällä itse eronneet naiset ovat iskeneet toisen naisen aviomieheen?

Miksi naimisissa oleva mies on rakastunut eronneeseen naiseen?

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Ketä tahansa alkaisi turhauttamaan, jos itse yrittää kaikkensa ja toinen ei vaan halua tehdä mitään. Jos minun mielipidettäni kysytään, niin en ymmärrä, kuka ei tuollaisessa tilanteissa eroaisi!

Lue lisää

Miksiköhän tässäkin on peukutettu alaspäin? Miten ihmeessä kukaan voi väittää, ettei itseä alkaisi turhauttamaan, jos vuosia yrittää omassa avioliitossaan tehdä kaikkensa ja toinen ei viitsi mitäään?!

Ehkä tee alaspäin peukuttajat olette sitten niitä jätettyjä vaimoja, joista olisi parempi ja mukavampi pitää se pettävä aviomies kuin ei aviomiestä ollenkaan.

Onni* kirjoitti:

Avioliiton onni ja omat rakkauden tunteet ovat tosiaan ihan omissa käsissä. Jos niitä ei hoida ja ruoki, on vaikeuksissa. Kyseessä on oma toiminta ja oma valinta. Kukaan ei tee sinua onnelliseksi parisuhteessa eikä muutenkaan, jos et hoida omaa osuuttasi. Miksi solmia liittoa, jossa ei ole onnellinen, kun oman puoliosn saa ihan vapaasti valita?

Lue lisää

Eihän sitä omaa puolisoa nyt ihan vapaasti saa valita, kun kerran ukkomieheen ei saisi koskea. Vai sanotaanko Väestöliiton sivuilla kenties jotain siitä?!

Onni* kirjoitti:

Avioliiton onni ja omat rakkauden tunteet ovat tosiaan ihan omissa käsissä. Jos niitä ei hoida ja ruoki, on vaikeuksissa. Kyseessä on oma toiminta ja oma valinta. Kukaan ei tee sinua onnelliseksi parisuhteessa eikä muutenkaan, jos et hoida omaa osuuttasi. Miksi solmia liittoa, jossa ei ole onnellinen, kun oman puoliosn saa ihan vapaasti valita?

Lue lisää

"Avioliiton onni ja omat rakkauden tunteet ovat tosiaan ihan omissa käsissä"

Ei meinaan ole. Vuorovaikutuksen juju on näet siinä, että jos kumppani ei tee mitään liiton eteen eikä rakasta, niin hänkään ei ole rakastettava. Siinä sitä sitten ollaan vaikeuksissa.

Suomessa saa solmia liiton ihan vapaasti. Jos liitossa tökkii, onneksi saa myös erota melko vapaasti tai solmia rinnakkaissuhteen ;).

viiilataan pilkkua kirjoitti:

Eihän sitä omaa puolisoa nyt ihan vapaasti saa valita, kun kerran ukkomieheen ei saisi koskea. Vai sanotaanko Väestöliiton sivuilla kenties jotain siitä?!

:), minua kiinnostaa myös mitä väestöliitto tuohon sanoo.

kevätaurinkokaunis kirjoitti:

Minusta on aivan typerää syyllistää toisia siitä, että rakastuvat toiseen ollessaan naimisissa toisen kanssa. Niin vaan toisinaan käy, ja useimmiten sitä ei todellakaan hakemalla haeta vaan se vain tapahtuu. Toki siinä vaiheessa, jos oma avioliitto on kaikin puolin onnellinen ja tyydyttävä, ei koe tarvetta ruokkia sitä tunnetta ja aikaa myöten tunteet laantuvat. Mutta sitten on juuri näitä tapauksia kuin minulla, ja josta myös nimimerkki sirkulaari on kirjoittanut, että vasta avioliiton ulkopuolinen ihminen herättää tajuamaan, ettei ole onnellinen ja oma itsensä omassa liitossaan.

Kun tähän herää, pitää miettiä, miten toimia. Ero on usein väistämätön, etenkin, jos molemmat puolisoista eivät halua panostaa täysillä liittoonsa. Silloin eron voi hoi´taa hyvin tai huonommin. Vaikeaa se on aina ja herättää paljon tunteita ja aiheuttaa syviäkin haavoja. Mutta jos tajuaa, että ero on väistämätön ja sen kertoo puolisolleen avoimesti ja rehellisesti, niin kenenkään ei pidä tulla siitä sinua arvostelemaan.

Loppujen lopuksi olemme itse vastuussa omasta onnestamme. Emme voi sälyttää vastuuta siitä kenellekään toiselle. Kukaan toinen ei tee sinua onnelliseksi, vaan sinun pitää tehdä se itse. Jos tiedät, ettet mitenkään voi tulla onnelliseksi parisuhteessasi, silloin kaikkein rohkeinta ja viisainta jokaista kohtaan on erota ja alkaa rakentaa omaa onnellisuuttaa uusista lähtökohdista käsin. Ja tämä ei ole empätiakyvyttömyyttä =)

Lue lisää

Voi jo olla onnellinen pelkästään ymmärtäessään, ettei voi onnellinen parisuhteessa. Kaikki eivät sitä ymmärrä ja liitosta tulee Väestöliiton loputon erämaa....

perusteet* kirjoitti:

"Kolmannen osapuolen mukanaan tuoma ero on usein kaikkein vaikein eroamisen muoto. Yllättävä ero sattuu aina enemmän kuin puhuttu ja harkittu ero. Jos yllättävään eroon liittyy lisäksi kolmas osapuoli, kipu saattaa olla huomattavan kova, usein jopa sietämätön ja mielenhäiriöitä ja itsetuhoa aiheuttava. Tällaisella tavalla erota on huomattavan ikävät ja pitkäaikaiset vaikutukset sekä seuraukset jokaiseen perheenjäseneen. Tilanteeseen pitäisi saada pitkäkestoista ammattiapua mahdollisimman pian." Lähde: Väestöliitto

Mikä osa ylläolevasta tekstistä ei avaudu sinulle, kun kyselet, miten eron voisi hoitaa paremmin?

Lue lisää

"Kolmannen osapuolen mukanaan tuoma ero on usein kaikkein vaikein eroamisen muoto"

Samalla varmaan myös yleisin. Uskottomuus ei myöskään ole pelkästään paha asia, vaan sillä on ihmistä kasvattava, ohjaava ja jopa ojentava puolensa.

Kuka muuten on sanonut, että elämä ylipäänsä on tai pitäisi olla helppoa? Onneksi sentään suurin osa uskottomuudesta jää ikuiseksi salaisuudeksi, ettei se ole ihan jokaisen oma siperia.

Sitoutuminen* kirjoitti:

Minusta tuntuu, että liittoonsa sitoutunut ihminen, joka kokee liitossa olevan ongelmia, suuntaa energiansa liiton parantamiseen ja hakee apua asiaan. Terapia, jossa toisella osapuolella on jo suhde kolmanteen ihmiseen, ei voi toimia, jos uskoton ei näe omaa osuuttaan asioihin ja parisuhteen tilaan. Ihmisellä on aina mahdollisuus valita, miten toimii. Jos haluaa tahallaan vaikeuttaa avioeroa, se on oma valinta ja siitä pitää kantaa vastuu.

Lue lisää

Täällä taas pidetään parisuhdetta yksin yllä...

Liittoonsa sitoutuneen ihmisen suurin ongelma on hyvin usein kumppanin sitoutumattomuus puolisoon, lapsiinkin. Sitoutumattomalla kaikki on myös hyvin. Ainoa ongelma on liian sitoutunut puoliso, jolla on ikävä ongelma ja sillä hän yrittää pilata sitoutumattoman elämän. Eipä auta tällaiseen parisuhteeseen mikään terapia. Sen sijaan siihen auttaa "ongelmaisen" puoliskon avautuminen vaikka sille kolmannelle, tai neljännelle/viidennelle... ihmiselle. Avautuminen jollekin on ensiarvoisen tärkeää, jos puolisoa ei huvita keskustella mistään omasta mielestä tärkeästä eikä hän lähde terapiaan eikä mitään. Myöskin sillä, joka hankaloittaa avioliittoa on mahdollisuus valita miten toimii ja kantaa siitä lopulta täysi vastuu. Näkeekö petetty sitten osuutensa parisuhteen tilaan?

butterflies kirjoitti:

Miksi naimisissa oleva mies on rakastunut eronneeseen naiseen?

Miksi sinkkumies on rakastunut naimisissa olevaan naiseen?

sunshine* kirjoitti:

Täällä taas pidetään parisuhdetta yksin yllä...

Liittoonsa sitoutuneen ihmisen suurin ongelma on hyvin usein kumppanin sitoutumattomuus puolisoon, lapsiinkin. Sitoutumattomalla kaikki on myös hyvin. Ainoa ongelma on liian sitoutunut puoliso, jolla on ikävä ongelma ja sillä hän yrittää pilata sitoutumattoman elämän. Eipä auta tällaiseen parisuhteeseen mikään terapia. Sen sijaan siihen auttaa "ongelmaisen" puoliskon avautuminen vaikka sille kolmannelle, tai neljännelle/viidennelle... ihmiselle. Avautuminen jollekin on ensiarvoisen tärkeää, jos puolisoa ei huvita keskustella mistään omasta mielestä tärkeästä eikä hän lähde terapiaan eikä mitään. Myöskin sillä, joka hankaloittaa avioliittoa on mahdollisuus valita miten toimii ja kantaa siitä lopulta täysi vastuu. Näkeekö petetty sitten osuutensa parisuhteen tilaan?

Lue lisää

Parisuhteen tila on eri asia kuin pettäminen .Parisuhdetta ei paranneta pettämällä, vaan rehellisellä keskustelulla ja keskittymällä siihen parisuhteeseen, ei solmimalla rinnakkaissuhteita.

butterflies kirjoitti:

No voi herran jestas! Rautalangastako sinulle pitää asiat vääntää??! Etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä, mitä luet?! Nimimerkit, joita provoat ovat nimenomaan kertoneet, ettei heillä ollut suhdetta erotessaan, ainoastaan olivat tutustuneet ihmiseen, joka sai heidät tajuamaan liittonsa tilan ja oman tyytymättömyytensä. Ainakin joku heistä kirjoitti hakeneensa apua, keskustelleensa terapeutin kanssa ja puoliso ei sitä halunnut.

Ja mikä sinä olet sanomaan, ettei uskotona näe omaa osuuttaan asioihin tai liiton tilaan? Usein juuri uskoton katsoo jossain vaiheessa hyvinkin tarkasti itseään peiliin ja käy läpi aikamoisen setin itsensä kanssa.

"Jos haluaa tahallaan vaikeuttaa avioeroa...", tsiisus, millainen tyyppi oletkaan!

Lue lisää

Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä ja kumpikin vaikuttaa suhteeseen. Epätyydyttävästä suhteesta valittava kantaa 50% vastuusta. Ehkä tarvitset itse rautalankaa. Miksi valita tahallaan vaikein tapa erota, kun muunlaisiakin tapoja on olemassa?

wendy* kirjoitti:

Apua vain ei voi hakea kuin kaupan hyllyltä. Yksin ei liittoaan toimivaksi saa. Yleensä liittoon jäädään ketkuttelemaan pettämisen jälkeen vain siksi, kun petetyn mielestä kaikki on hyvin eikä hän suostu näkemään tilannetta sellaisena kuin se on. Vähän säälittävääkin.

Lue lisää

Minun mielestäni on säälittävää vastuuttaa puolisoa omasta käytöksestä. Eiköhän petetyn näkökulma ole ihan yhtä oikea kuin pettäjänkin. Käytäpä taas vähän empatiaa.

sunshine* kirjoitti:

:), minua kiinnostaa myös mitä väestöliitto tuohon sanoo.

Käy katsomassa näiltä sivuilta. Niihin tutustuminen voisi tehdä sinullekin hyvää ja kehittää ajatteluasi:)

Realismia* kirjoitti:

Eiköhän parisuhteen solmineen ja lapsia hankkineeen ihmisen kannata panostaa omaan parisuhteeseensa ja pitää huolta oman rakkaudentunteensa säilymisestä elävänä. Kukaanhan ei pakota Suomessa solmimaan parisuhdetta ja puolisonkin saa valita ihan itse.

Mitä mieltä aviomiehesi oli tavastasi toimia? Entäpä lapsesi? Jos avioliittosi oli totaalisen onneton, miksi et päättänyt sitä jo vuosia sitten? Miksi ihmeessä menit naimisiin ihmisen kanssa, jota et rakastanut?

Uuden suhteesi kestävyys punnitaan vasta tulevaisuudessa (n. 10% pettämällä alkaneista suhteista onnistuu). Ennuste ei ole kovin hyvä, kun ajattelee menneitä saavutuksianne parisuhdealalla.

Lue lisää

Rinnakkaissuhteet, syrjähypyt ovat realismia. Niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Harva menee naimisiin ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Elämän varrella ihmiset muuttuvat, siksi myös rakkaus muuttuu tai kuolee suhteesta kokonaan. Yksin on mahdotonta panostaa parisuhteeseen.

Epätyydyttävään suhteeseen jäädään monista eri syistä. Ero tulee ajankohtaiseksi vasta sitten, kun vaikka tapaa jonkun toisen, rakastuu. Josko silloinkaan. Tämä on elävää elämää, realismia parhaimmillaan. Missään suhteissa ei ole takuuta. Lähes takuuvarmaa on silti, että vuosikausien sinnittely, lapsellinen usko parempaan ja turhaa panostaminen ex-suhteessa on opettavaista. Uudessa suhteessa ei enää uskoisi mihinkään muuhun kuin siihen mitä suhteessa on.

hazeleyesgirl kirjoitti:

Elämää ei eletä lokeroimalla ihmisiä tai latelemalla lukuja, elämä eletään jo elämällä tai odottamalla. Jokainen valitsee itse oman tapansa.

Kyllä, parisuhteen solmineen kannattaa ilman muuta panostaa omaan parisuhteeseensa. MInä panostinkin ja yritin pitkään saada ex-miehenikin panostamaan siihen. Mutta ketään ei voi pakottaa. Lapset tuovat suhteeseen uuden ulottuvuuden, mutta itse asiassa lapsien takia otin ratkaisevat askeleet nopeammin, kun tajusin, että ero on vääjäämätön. Minusta se oli lapsia kohtaan oikein.

Mitä mieltä lapseni ovat tavastani toimia? En tiedä, koska he ovat pieniä, eikä ainakaan noin pieneille lapsille minusta kuulu kertoa tämänkaltaisista aikuisten asioista kaikkea yksityiskohtia myöten. Kerroimme, että isä muuttaa pois jne., että äiti ja isä eroavat, ja he ottivat sen niin kuin pienet lapset ottavat - "asiat ovat niin kuin ne kulloinkin ovat". He vaikuttavat hyvin onnellisilta ja tasapainoisilta. Toki heidän on toisinaan ikävä isäänsä, kun ovat pidempään minun luonani, mutta he saavat vuettää aikaa isänsä kanssa niin usein kuin isälleen vain sopii.

Mirtä mieltä aviomieheni oli tavastani toimia? Hän ei halunnut keskustella, hänestä meillä ei ollut ongelmia. Hänestä ainut ongelma oli se toinen mies, johon olin rakastunut. MInä tiedän, etten olisi edes harkinnut eroa tai ruokkinut rakkaudentunteitani toista miestä kohtaan, jos meillä ei olisi ongelmia, tai ainakin sitä, että jotain tärkeää puuttuu. Meillä se oli etenkin henkinen yhteys, tai oikeammin sen puuttuminen. En myöskään kokenut enää olevani oma itseni hänen kanssaan. Hän ei sallinut sitä minulla, vaan tuomitse tietyt osat minusta. Kenenkään ei pitäisi joutua elämään niin. Huomasin sen, mutta minulla ei ollut rohkeutta lähteä. Tai ajattelin, että menee tämä näinkin. Oikeastaan, en kai osannut kaivata enempää, koska en tiennyt muusta. Kunnes tapasin tämän ukkomiehen ja hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni. Hän ei jättänyt minua yksin, kun kerroin kipeimmistä asioistani tai vahvimmista tunteistani. Hän jäi, hän kuunteli hän rakasti ja sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi, hyväksytyksi sellaisena kuin olen.

Miksi menin alunperin naimisiin ex-mieheni kanssa? Koska rakastin häntä. Koska halusin elää hänen kanssaan, perusta perheen hänen kanssaan. Koska meillä oli paljon yhteistä ja meidän oli hyvä yhdessä. Koska uskoin eläväni loppu elämäni hänen kanssaan. Mutta siitä on jo kaksikymmentä vuotta. Ei voi, eikä pidä verrata sitä hetkeä tähän hetkeen. Minusta ei voi kysyä kahdenkymmenen vuoden jälkeen, että muistelepa nyt, mihin aikanaan rakastuit puolisossasi, että onko se vielä jäljellä? En ole enää 15-vuotias, eikä exänikään. Meillä on nyt ihan eri tilanteet ja halut ja tarpeet kuin silloin. Ne asiat, joiden vuoksi silloin rakastuimme, eivät enää päde. Olemme kasvaneet, muuttuneet, mutta liian eri suuntiin. Jotain olisi ehkä voitu tehdä, jos mieheni olisi halunnut katsoa joskus peiliin ja keskustella kanssani. Minäkin olisin varmasti voinut tehdä jotain toisin. Mutta en kieltää itseäni enää yhtään kauemmin olemaan joku muu kuin kuka olen ja mitä olen.

Mitä uuteen suhteeseeni tulee, niin ainakin tiedämme mitä haluamme, mitä emme halua ja pystymme keskustelemaan niistä. Se on jo paljon enemmän kuin 20 vuotta ja 30 vuotta kestäneissä suhteissamme, joten minusta olemme aika hyvällä tiellä.

Lue lisää

iitua jälleen

sirkulaari kirjoitti:

Kirjoitit tämän saman viestin jo neljä päivää sitten ja jo silloin vastasin siihen kysymällä, miten olisi pitänyt "valita vielä parempi tapa erota"?!

On totta, että tähän eroon liittyi kolmas osapuoli, jos se on sitä mitä viesteilläsi tarkoitat. Mutta vasta tämä kolmas sai minut tajuamaan, että en ollut enää onnellinen avioliitossani. Että olimme kasvaneet eri suuntiin ja halusimme elämältä eri asioita. Tämä kolmas osapuoli herätti minut ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.

Kerroin silloiselle aviomiehelleni heti alkuunsa, että elämässäni on ihminen, jonka kanssa pystyn keskustelemaan asioista niin kuin minun pitäisi pystyä keskustelemaan mieheni kanssa. Pyysin häneltä, että voisimme keskittyä suhteemme solmujen avaamiseen ja sitä kautta ehkä vielä löytää yhteisen tavan olla parisuhteessa. Hän ei halunnut. Hänestä meillä ei ollut ongelmia. Hän sanoi vaan, että "kerro sitten, kun se kotkotuksesi uuden ystäväsi kanssa on ohi!" Minä siis otin asiat puheeksi ja halusin vielä yrittää, hän ei. Erosin ennen kuin suhde kolmanteen osapuoleen muuttui fyysiseksi, ja jo ennen sitä kerroin hänestä miehelleni. En siksi, että olisin halunnut pettää vaan siksi, että olisin halunnut vielä nähdä onko avioliittomme pelastettavissa. Mies ei halunnut. Siksi erosin.

Joten voisitko nyt ystävällisesti suunnata energiasi asiallisempiin kommentteihin, koska minun erostani sinun on aivan turha koittaa minua saamaan tuntemaan syyllisyyttä!

Lue lisää

juuri syyllisyyden takia sinä iitu näitä kirjoitat

hjklöä'zxc kirjoitti:

iitua jälleen

Niinpä, aivan järkyttävää lukea ketjua eteenpäin ja huomata, että rehellinen-Iituhan täällä kertoo ns. omaa tarinaansa useammalla eri nimimerkillä.

Sekopäisenä hän vastailee itselleen!
Kevätaurinkokaunis, sirkulaari, hazeleyesgirl, kukkameri ja nähtävästi muutamaa muukin kommentti.

Sama tarina jatkui kesällä ja taas syksyllä! Nyt taitaa ero ukkomiehestä kestänyt jo nelisen vuotta kaikkiaan. Uskoo ken haluaa...

Minunkin mielestäni ei voi vielä sanoa, ettei rakasta, jos pettääkerran, mutta jos ylläpitää pitkäaikaista rinnakkaissuhdetta avioliiton ohella, niin ei varmasti rakasta vaimoaan. Ei ainakaan niin kuin parisuhteessa tulisi rakastaa. Ja siksi tällaiset liitot päätyvät eroon, ennemmin tai myöhemmin.

aurinko ku päätti kirjoitti:

Minunkin mielestäni ei voi vielä sanoa, ettei rakasta, jos pettääkerran, mutta jos ylläpitää pitkäaikaista rinnakkaissuhdetta avioliiton ohella, niin ei varmasti rakasta vaimoaan. Ei ainakaan niin kuin parisuhteessa tulisi rakastaa. Ja siksi tällaiset liitot päätyvät eroon, ennemmin tai myöhemmin.

Lue lisää

Eiköhän jokainen tiedä itse parhaiten rakastaako puolisoaan vai ei.

.-.,.-_..-- kirjoitti:

Eiköhän jokainen tiedä itse parhaiten rakastaako puolisoaan vai ei.

No eikä tiedä... totuus löytyy tilastoista ja väestöliiton sivuilta.

Kuulostaa hyvin pitkälti minun elämältäni. Minunkin miehelläni oli pitkä rinnakkaissuhde noin kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Ei kertonut itse vaan jäi siitä kiinni. Aneli sen jälkeen anteeksiantoa ja vannoi rakastavansa vain minua. Toinen nainen jäi ja uskoin meidän olevan onnellisia. Kului viitisentoista vuotta, kun aloin taas nähdä "niitä" merkkejä mieheni käytöksessä ja toiminnassa. Kysyin monesti, onko hänellä toinen, mutta hän kielsi kaiken. Kunnes sain viestinn tämän toisen naisen mieheltä. Tämä toinen nainen oli hakenut eroa miehestään ja exänsä halusi kertoa minulle heidän suhteestaan. Ja hyvä, että kertoi!

Mieheni myönsi suhteen ja rakkauden tätä naista kohtaan, mutta sanoi edelleen rakastavansa myös minua ja ennen kaikkea lapsiamme ja perhettämme. Hän vannoi minulle lopettavansa suhteen tähän naiseen. Minulle mies esitti, että suhde on ohi, muttanäin hänestä, ettei se ole. Halusin kuitenkin uskoa, koska jostain syystä rakastin miestäni edelleen. Sitten useiden kuukausien jälkeen, olimme lomamatkalla toisella puolella maapalloa, paikassa, josta olimme kauan haaveilleet, siellä mieheni kertoi minulle haluavansa eron, sillä ei voi unohtaa tätä rakastamaansa naista. Myönsi, että heidän suhteensa oli jatkunut kaikki nämä kuukaudet ja nyt he suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta ja kotia.

Miksi ihmeessä hän odotti niin kauan? Miksi hän vakuutteli kerta toisensa jälkeen rakastavansa myös minua? Miksi minä uskoin häntä, tai halusin uskoa, vaikka näin kaikki toisensuuntaiset merkit? Miksi?

aurinkoni laski kirjoitti:

Kuulostaa hyvin pitkälti minun elämältäni. Minunkin miehelläni oli pitkä rinnakkaissuhde noin kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Ei kertonut itse vaan jäi siitä kiinni. Aneli sen jälkeen anteeksiantoa ja vannoi rakastavansa vain minua. Toinen nainen jäi ja uskoin meidän olevan onnellisia. Kului viitisentoista vuotta, kun aloin taas nähdä "niitä" merkkejä mieheni käytöksessä ja toiminnassa. Kysyin monesti, onko hänellä toinen, mutta hän kielsi kaiken. Kunnes sain viestinn tämän toisen naisen mieheltä. Tämä toinen nainen oli hakenut eroa miehestään ja exänsä halusi kertoa minulle heidän suhteestaan. Ja hyvä, että kertoi!

Mieheni myönsi suhteen ja rakkauden tätä naista kohtaan, mutta sanoi edelleen rakastavansa myös minua ja ennen kaikkea lapsiamme ja perhettämme. Hän vannoi minulle lopettavansa suhteen tähän naiseen. Minulle mies esitti, että suhde on ohi, muttanäin hänestä, ettei se ole. Halusin kuitenkin uskoa, koska jostain syystä rakastin miestäni edelleen. Sitten useiden kuukausien jälkeen, olimme lomamatkalla toisella puolella maapalloa, paikassa, josta olimme kauan haaveilleet, siellä mieheni kertoi minulle haluavansa eron, sillä ei voi unohtaa tätä rakastamaansa naista. Myönsi, että heidän suhteensa oli jatkunut kaikki nämä kuukaudet ja nyt he suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta ja kotia.

Miksi ihmeessä hän odotti niin kauan? Miksi hän vakuutteli kerta toisensa jälkeen rakastavansa myös minua? Miksi minä uskoin häntä, tai halusin uskoa, vaikka näin kaikki toisensuuntaiset merkit? Miksi?

Lue lisää

Noin se menee aina. Jos on pitkä rinnakkaissuhde, siinä on mukana myös rakkautta. Vaikka kuinka vannottaisiin ja uskoteltaisiin että se on ohitse, ei se ole. Tiedän kokemuksesta.

''''''''''' kirjoitti:

Noin se menee aina. Jos on pitkä rinnakkaissuhde, siinä on mukana myös rakkautta. Vaikka kuinka vannottaisiin ja uskoteltaisiin että se on ohitse, ei se ole. Tiedän kokemuksesta.

Lue lisää

Kokemusta myös täällä. Olin suhteessa ukkomieheen yli kaksi vuotta ennen kuin hän erosi lopullisesti vaimostaan. Kovin kaikki ympärillä sanoivat, että olisi kyllä puolessa vuodessa eronnut, jos on erotakseen, että olen naiivi, kun uskon hänen puheitaan siitä, että tarvitsee aikaa. Mutta onneksi uskoin, hän hänkin kesti minun ahdistukseni. Nyt olemme olleet jo useita vuosia onnellisesti naimisissa.

kukkameriaalto kirjoitti:

Kokemusta myös täällä. Olin suhteessa ukkomieheen yli kaksi vuotta ennen kuin hän erosi lopullisesti vaimostaan. Kovin kaikki ympärillä sanoivat, että olisi kyllä puolessa vuodessa eronnut, jos on erotakseen, että olen naiivi, kun uskon hänen puheitaan siitä, että tarvitsee aikaa. Mutta onneksi uskoin, hän hänkin kesti minun ahdistukseni. Nyt olemme olleet jo useita vuosia onnellisesti naimisissa.

Lue lisää

Mikä sai miehen tekemään lopullisen ratkaisun? Käräytittekö hänet? .

hgorhniaårpok kirjoitti:

Mikä sai miehen tekemään lopullisen ratkaisun? Käräytittekö hänet? .

En käräyttänyt. En tiedä, oliko oikeasti mitään, mikä olisi yksittäisenä tekijänä vaikuttanut siihen, että mies lopulta sai tehtyä ratkaisun. Hän sanoi minulle heti alussa, muutaman kuukauden tapailun jälkeen, kun meistä alkoi tuntua, että meillä on enemmän kuin suhde, että halusimme nähdä yhteisen elämän, että se ei tule olemaan hänelle helppoa, eroaminen.

Taustalla oli varmasti monia asioita, mutta olen tässä vuosien myötä huomannut, että tämä mies vain on sellainen, että tarvitsee aikaa ja tilaa kypsytellä asioita.

hyvä että olit rehellinen . Omassa suhteessani miehelläni on salasuhteet ex tyttöystäväänsä ja lisäksi mm täältä sexichattipalstalta ja e kontaktista poimii lisää salakumppaneita. Minulla ei ole mitään entisiä vastaan tai naispuolisia kavereita , jos niistä ollaan rehellisen avoimia ja ei ainakaan pyydetä yhteiseen kotiimme "kahville " , kun olen poissa . Ja jonkinlainen roti kyllä pitäisi olla viestittelyssäkin ( 10 x päivässä ? ) Kumppanini tuskiin hyväksyisi minulta samanlaista käytöstä .

Ja pettäjä on raukka joka itse on takertunut petettäväänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja pettäjä on raukka joka itse on takertunut petettäväänsä.

Tai petettävä on riippuvainen pettäjästä. Sairaalloisen takertunut reppana jota vaikea jättää kun on niin säälittävä tyyppi. Säälistä sit ollaan yhdessä, kun ei oo sydäntä hylätä. Seksiäkåän ei välttämättä enää oo

Ei se ihan noin ole. Puolustelematta jokaista pettäjää.

Terveisin,

Alkuperäinen kirjoittaja ja kaikki ok. Yksin elellessä :D