Agnostisia ateisteja on yhteiskunnassamme todennäköisesti huomattavasti enemmän, kuin kyselytutkimusten mukaan näyttäisi. Perustelen sen sillä, että jopa anonyymeissä gallupeissakin ihmiset vastaavat sen mukaan, mikä olisi hyväksytympää eli "oikea" vastaus.
Esimerkkinä gallup, jossa parisuhteessa eläviltä kysyttiin, kuinka monta kertaa he harrastaa seksiä viikossa. Tuossa kyselyssä naiset vastasi 1 kerran ja miehet 4 kertaa. Tuohan ei voi pitää paikkaansa. Vastaus siis annettiin ainakin miesten osalta tuohon anonyymiin kysymykseen mielummin sen mukaan, mikä olisi "sopiva" määrä, kuin sen mukaan, mikä oli totta. Anonyymistikin huijataan.
Norjalaisista 50% uskoi, että elämä loppuu kuolemaan, eikä taivaaseen uskottu. Norjassa on siis sallitumpaa olla uskomatta.
Suomessa on huomattavasti suotavampaa olla uskossa, vaikkei helvettiinkään täällä usko kuin 9%. Todellisten tuonpuoleiseen uskovien määrä lienee meilläkin siis aika pieni, ollaan vain olevinaan uskossa, kuulutaan kirkkoon ja vastataan gallupeissa, että uskon tuonpuoleiseen, "koska_niin_kuuluu_tehdä". Kyse on jostain maallisesta kulttuuriuskovaisuudesta, johon perinteet velvoittaa, kuin aidosta uskosta. Eikä tyhjät sunnuntaikirkotkaan puhu uskon, vaan sen totaalin puutteen puolesta.
Eli todennäköisesti huomattava osa Suomessakin kristityiksi uskovaisiksi lasketuista onkin pohjimmiltaan agnostisia ateisteja.
Jos ihminen ei usko kuolemattomaan sieluun eikä taivaaseen tai hel'vettiin, niin ei heitä ainakaan kristityiksi voi laskea. Korkeintaan jonkinsortin deisteiksi, mutta teistin tunnusmerkit eivät mielestäni tuolloin täyty ja silloinhan on kyse ei-teisteistä eli ateisteista.
Esimerkkinä gallup, jossa parisuhteessa eläviltä kysyttiin, kuinka monta kertaa he harrastaa seksiä viikossa. Tuossa kyselyssä naiset vastasi 1 kerran ja miehet 4 kertaa. Tuohan ei voi pitää paikkaansa. Vastaus siis annettiin ainakin miesten osalta tuohon anonyymiin kysymykseen mielummin sen mukaan, mikä olisi "sopiva" määrä, kuin sen mukaan, mikä oli totta. Anonyymistikin huijataan.
Norjalaisista 50% uskoi, että elämä loppuu kuolemaan, eikä taivaaseen uskottu. Norjassa on siis sallitumpaa olla uskomatta.
Suomessa on huomattavasti suotavampaa olla uskossa, vaikkei helvettiinkään täällä usko kuin 9%. Todellisten tuonpuoleiseen uskovien määrä lienee meilläkin siis aika pieni, ollaan vain olevinaan uskossa, kuulutaan kirkkoon ja vastataan gallupeissa, että uskon tuonpuoleiseen, "koska_niin_kuuluu_tehdä". Kyse on jostain maallisesta kulttuuriuskovaisuudesta, johon perinteet velvoittaa, kuin aidosta uskosta. Eikä tyhjät sunnuntaikirkotkaan puhu uskon, vaan sen totaalin puutteen puolesta.
Eli todennäköisesti huomattava osa Suomessakin kristityiksi uskovaisiksi lasketuista onkin pohjimmiltaan agnostisia ateisteja.
Jos ihminen ei usko kuolemattomaan sieluun eikä taivaaseen tai hel'vettiin, niin ei heitä ainakaan kristityiksi voi laskea. Korkeintaan jonkinsortin deisteiksi, mutta teistin tunnusmerkit eivät mielestäni tuolloin täyty ja silloinhan on kyse ei-teisteistä eli ateisteista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, Suomessakin uskovaisuus on enimmäkseen sellaista englantilaisten TV-sarjojen uskovaisuutta, missä ilmeenkään värähtämättä lauleskellaan kirkkokuorossa, seisotaan hautajaisissa jne. Eli osallistutaan riitteihin koska se katsotaan sosiaaliseksi velvollisuudeksi.
Monille ihmisille koko kristinusko on ihan maanpäällinen ja maailmallinen juttu. Kun jumaluskon perään kysellään, niin vastaillaan optimistisesti, että kyllä kait.
"missä ilmeenkään värähtämättä lauleskellaan kirkkokuorossa, seisotaan hautajaisissa jne. Eli osallistutaan riitteihin koska se katsotaan sosiaaliseksi velvollisuudeksi."
Huono puoli tässä vain on se että uskonto saa jokatapauksessa rahareijän, tulonlähteen ja ylimääräisiä etuoikeuksia. Esim uskontona. Minkä asemaa ei mm Wiccalaisille ole sallittu. Vaikkaka kyseessä onkin "hällä väliä" - ihmisistä jotka kävisivät kirkossa vain näön vuoksi.
atac
25.4.2012 18:40
>>>Huono puoli tässä vain on se että uskonto saa jokatapauksessa rahareijän, tulonlähteen ja ylimääräisiä etuoikeuksia. Esim uskontona.
Seurakuntien sekakuoro on siellä onneksi hyvin epäsointuinen toistensa kanssa. Ja uskontojen vaikutus pakkautunut tietyille alueille.