Olen tapaillut miestä, joka vaikuttaa kaikin puolin varteenotettavalta. En vain ymmärrä omaa toimintaani; välillä olen maailman ihastunein nainen, seuraavalla kerralla ei vois vähempää kiinnostaa miehen seura. Tunteet vaihtelee laidasta laitaan, enkä löydä sille mitään järkevää selitystä. En ole seurustellut pariin vuoteen. Onko nää nyt jotain suojamuureja vai mistä tällanen vois johtua? Kun olen hänen kanssaan epäsosiaalinen ja ehkä ilkeäkin, en haluaisi tuntea niitä tunteita, ja alan tuntea niistä ehkä syyllisyyttäkin sitten, varsinkin kun en osaa selittää miksi käyttäydyn toisinaan niin.
Onko jollain ollut vastaavia kokemuksia?
Onko jollain ollut vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ainakin kuulostaa, ettet luota itseesi ja tuntemuksiisi. Pidät ilkeilyllä häntä kauempana, ettet vaan joudu tilanteeseen, missä oikeasti joudut valitsemaan. Esim. viemään suhdetta eteenpäin tai sitoutumaan. Sitten kun tunnet olevasi turvassa olet maailman ihastunein. Mutta kumpaan olet ihastunut, mieheen vai ajatukseen suhteesta?
Siinä kai se on, mitä sinun pitäisi miettiä. Onko mies kenties kuitenkin mies, kuka ehkä on "varteenotettava" muttei todellisuudessa oikea. Ja suhde kuitenkin sitä, mitä kovasti toivot kyllä pitkän sinkkuuden jälkeen, mutta toiveistasi huolimatta, eli ihastumisesta ajatukseen rakkaudesta ja suhteesta huolimatta, mies on väärä. Haluat suhteen, haluat valita järkevästi, haluat valita tämän, mutta joku sinussa tappelee vastaan? Sitten ajat häntä pois tarpeettomankin julmasti, koska ei siihen ole silti syytä, ja toisaalta, et haluaisi enää olla yksin ja taas aloittaa alusta... mutta sitten kuitenkin...
Ihminen voi olla hyvä ihminen, mutta sinulle silti epäsopiva. Yksinolon haluaa päättyvän, muttei se oikea käskystä löydy. Tottakai voi kiintyä "vääräänkin" jos se on muuten oikea ja sitä kestää, mutta että mieti miten on, mitä haluat. Että lopetat ilkeilyn. Koska vaikka tunteesi heiluisivat ja valitsisit mitä valitset, - kaikkihan ei edes usko mihinkään "se oikeaan" tai muuhun -, et saa olla toiselle oman heilumisesi takia ilkeä.
Toisaalta, kun mietit näitä asioita, jos huomaat, että miehen jättäminen tuntuu kamalalta, siis sillä tavoin, että kun mietit elämääsi nyt jo ilman häntä, tätä tutustumista, tätä jännitystä, siis kaikkea, ihan alussakin, ja huomaat, että ei, se on niin mukava, että sinä vaan haluat olla hänen kanssaan... Niin sinun sitten täytyy tehdä. Lopetat vastaan hangoittelun ja otat riskin: tuli turpiin tai ei, näin täytyy tehdä. Hyväksyt sen, että voi käydä miten vaan.
Huomaat kyllä, kun pysähdyt oikeasti, kumpi pitää paikkansa.