Monta(ko) kertaa naimisiin

Se voi olla eka kerta sille toiselle. Pitääkö toisen unohtaa avio ja VARSINKIN kirkossa koska kyläläisiä naurattaa? Kertaalleen avioituneen kieltäytyä jyrkästi ettei kyläläisiä vaan naurattaisi, vaikka asia olisi huipputärkeä sille toiselle? Väsätä virallinen paperi poikineen erikseen että saa omaisuudet ja lapset jaettua ja turvattua?

Toiset arvostaa avioliittoa. Syystä tai toisesta kaksi on voinut päättyä ja kolmaskin kerta tulee eteen. Se on aina kahden kauppa. Eli ymmärrän kyllä uudelleen avioitumisen ja kirkkovihkimisenkin. Se sitten taas on eri asia, jos kaikkiin häihin kutsutaan aina samat sata henkilöä. Vaikka olisihan siinäkin humoristinen näkökulma, voisi kartuttaa joka kerta samaa astiasarjaa....

Noh, tiedän naisen, joka on menossa naimisiin toista kertaa alle 25-vuotiaana... Se kyllä tuntuu hurjalta.

Ensi kesänä ystäväni vihitään KIRKOSSA neljättä kertaa (nainen/puoliso tahtoo ensimmäiset kirkkohäänsä). Pari on vähän yli 60v ja kumpikaan ei ole leski.
Mitä ihmettä se muille kuuluu, miten pariskunta haluaa yhteiselämästään päättää?
Sehän on vain mukavaa, että sinua naurattaa ja että koko kylän väellä on hauskaa. Yksi tai kuusi kertaa vihille, entä sitten? Jokaisella on oma elämänsä ja omat päämääränsä jatiedoksi sinulle: Rakkautta on kaiken ikäisellä, sinäkin varmasti sen vielä opit.

Alle 25-vuotiaana toista kertaa naimisiin, se on jo hurjaa.
Enkä epäile, etteikö rakkautta voisi olla kaiken ikäisillä, mutta rakkautta voi ilmentää muutenkin kuin avioliitolla. Eikö avioon ole tarkoitus mennä vain kerran elämässä, tosin nykyaikana ei taida sekään enää päteä? Jonkinlaista pysyvyyttä, eikä heti entisen päättymisen jälkeen vaihdeta uuteen..

Ei hirveästi naurata. Et voi tietää mitä kaikkea on ihmiselle tapahtunut ja mistä syistä on eronnut. Lisäksi jokainen meistä tekee joskus vääriä valintoja elämässä, mitkä siinä hetkellä luule oikeiksi. Kyllä varmasti tämä henkilö on toivonut ja halunnut että se yksi kerta kun hän naimisiin menee olisi se viimeinen.

Sitten taas mieti nitä ihmisiä jotka ovat asunut alle 40 v iässä jo 5-10 eri ihmisen kanssa. Taas joku on voinut olla vain sen kahden ihmisen kanssa ja ollut naimisissa, vakavasti sitoutunut.

Ortodoksinen kirkko hyväksyy kolme avioliittoa ja eroa. Sen jälkeen siihen pitänee anoa lupaa korkeammalta kirkon taholta. Minä haluan ainakin naimisiin toisen kerran ja nykyisen miesystäväni kanssa...sitten kun hän on valmis. Jos Jumalaan uskoo, niin avioliitto on tärkeä asia. Se on suhteen julkinen tunnustaminen ja Jumalan siunauksen hakeminen. Minä elin avoliitossa, eikä se tehnyt onnelliseksi. Tiedostin koko ajan, ettei suhde ollut Jumalan mielen mukainen. En voinut käydä edes ehtoollisella, koska elin synnissä. Se satutti. Kerran uskaltauduin ehtoolliselle tyttäreni vuoksi, koska hän ei olisi voinut ymmärtää, että äiti on niin syntinen, ettei voi osallistua. Siksi menin ja antakoon Jumala sen minulle anteeksi. MIksi sitten voi mennä useamman kerran naimisiin? Koska ihminen on langennut. Sen vuoksi kirkko on sallinut ihmiselle tämän epätäydellisyyden. En aio muuttaa yhteen nykyisen miesystäväni kanssa ellei hän tee minusta kunniallista...

Kyse ihan ev.lut. -kirkkoon kuuluvasta ihmisestä, joka ei mitenkään erityisemmin usko Jumalaan tai ole muuten ns. uskonnollinen.
Jotakin taustoistakin tiedän..

Oma nk.äitini on mennyt vihille 6 kertaa ja iältään nyt plus 60. Rakkaudesta en niin tiedä, rahasta kylläkin. Monestikko Elisabeth Taylor vihittiinkään?
Itse menin naimisiin 35 vuotiaana ekan kerran, vielä aviossa ja viimeiseksi kerraksi jää, jos ei toimi. Kukin taplaa tyylillään.

Nauretaanko myös porukalla niille, jotka ei oo ikinä päässy naimisiin?? Ne surkimukset, joita kukaan ei oo ikinä huolinu.

16.

Hohhoijakkaa, mä olen 34 v. ja ollut kahdesti avioliitossa ja nykyisin kihloissa kumppanini kanssa, eipä ainakaan mulle ole tullut mieleen pätevää syytä jättää menemättä avioon myös tämän nykyisen kanssa koska hän sitä symbolista elettä toivoo.

Ketjun alottaja luultavasti nauraa yksin sinkkuna kissan kanssa tälle kolmatta kertaa avioon menevälle.

he he,,, olin menossa naimisiin miehen kanssa, jonka luulin olleen kahdesti aviossa, kuitenkin pappilassa selvisi että tulisin olemaan miehen kuudes vihitty vaimo, arvatkaa tuliko siitä mitään ?

Kyllä muakin naurattaa nää monen kertaan naineet.

Monille tulee luonnostaa stoppi jo yhden eron jälkeen mutta toiset kokeilee useita kertoja.

Toiset ottaa elämän kevyemmin ja toiset ajattelevaisemmin tässä asiassa.

Periaatteessa kerran voi kokeilla ja sitten se on nähty ja ihmissuhteet voi hoitaa ilman kainalosauvoja. Mutta jos tykkää harrastaa häitä niin mikä ettei naimisiin vaikka kerran vuodessa (noh, eroa ei kyllä saa niin rivakkaan). Mitäpä se muille kuuluu, itse en kyllä enää toistamiseen avioidu, kerta riitti mainiosti.

Kerran! En ymmärrä miksi pitäisi useammin.

Joka kerta kuin sinä rakastat ja vapaa

En usko että kukaan huvikseen menee naimisiin ja eroaa. Itse menin ensimmäisen kerran naimisiin 20 . Lapset ja talot hankittiin. Mieheni kuitenkin oli sairaaloisen mustasukkainen ja kun alkoholin käyttö vaan lisääntyi. Alkoi jo välivallan merkit puhua. Erosin ja vaikeaa oli. Ei ollut helppo ero. Tosen kerran naimisiin menin vasta 40v. Olin tullut uskoon ja tapasin uskovan miehen. Avioliitto kuului ilmanmuuta asiaan. Hyvin äkkiä kuitenkin sain nähdä mitä onkin kun puoliso on narsisti. Erosin ja siinä rytäkässä masennukseen sairastuin. Jos joku haluaa ajatella, että huvikseni menen naimisiin ja eroan, se on hänen asiansa. Mielenterveyttä pidän tärkempänä kuin ehjää avioliittoa :(

No itse tälläisen puolisoa-vaihdetaan-kun-paitaa-kerran-kahdessa-vuodessa sukulaisena kerron, että en aio mennä enää vieraaksi. Herralla olisi kerta nro neljä tulossa kesäkuussa.

Ei huvita ostella kalliita lahjoja, ajaa toiselle puolelle Suomea, maksaa hotellihuone, ottaa töistä vapaata/uhrata kesälomapäiviään moneen kertaan saman ihmisen takia.

Kaksi kertaa vielä ymmärrän, kolmas menee yli hilseen. Sitten pitkäkööt ns. hiljaiset häät kavereilleen, mutta älkööt ihmetelkö, jos sukua ei saavu paikalle sankoin joukoin.
Jokainen elää tavallaan ja tyylillään, mutta jos joka toinen vuosi on se "elämän ihminen" ja sama polttarit-ostakaa-maksakaa-rumba-jatkuu- kiitos ei.

Itse kun toimin kukkakauppiaana, niitä ilmaisia kukkia ruinataan kerta kerran jälkeen. Se on stoppi nyt, arvaa vetikö ko. herra herneet nenään, kun sanoin, että saa multa kyllä 10% alennusta, mutta neljänsiä kukkia en lahjoita.

Itse katson, että pari kertaa on ok..sitten riittää;-) mutta kukin taaplatkoon tyylillään...

Mitä eroa sillä sitten on, jos seurustelet vakavasti monen kanssa, tai elät avoliitossa viiden eri tyypin kanssa. Harrastat irtosuhteita viidenkymmenen kanssa jne. Eikö tämä pelleily ole ihan yhtä naurettavaa ja toisaalta pitäisi naurattaa paljon enemmänkin. Tämä mainitsemasi henkilö kuitenkin ainakin yrittää sitoutua ja olla vakavissaan suhteessa. Minkäs teet, jos on käynyt huono flaxi ja tullut eroja. Ei ne aina ole itsestäkään kiinni. Veljeni erosi ekasta toivottomasta suhteestaan kymmenen vuoden jälkeen. Yritystä oli, mutta loppu tuli. Perusteet erolle eivät olleet kevyet. Tuli uusi rakkaus ja uudet häät. Meni toinen kymmenen vuotta ja vaimo otti ja lähti. Mikään ei auttanut ja siitä sitten taas kasaamaan elämän sirpaleita uudelleen. Nyt uusi elämä edessä ja uusi kumppani. Edessä ehkä kolmannet häät ja minua ei lainkaan naurata yhtään.

Harkitsen juuri nyt kolmannen kerran avioitumista. Ensimmäinen liitto päättyi puolisoni vaikeaan alkoliongelmaan ja toinen vieraisiin naisiin ( samaan aikaan oli 4 muuta ). Nyt olen todella onnellisessa parisuhteessa, mutta aiemmat erot tykyttää takaraivossa.

Janne Tulkki meni kolmatta kertaa naimisiin ja tyyppi on syntynyt 1975,aika ehtiväinen kaveri.

Jaa no..mielummin ehkä niin kuin näin. 30v ei ikinä kunnon seurustelusuhdetta edes. Missä lie vika, minussa vai jossain muussa. Peiliin katsominenkaan ei enää auta. Kaikki menee mönkään ja kaikkea on yrittäny. Siis mielummin niin kuin näin.

Onhan se jo vähän kirkollisverovarojen tuhlausta.

Yhden kerran.

Yritys elää muiden säännöillä aiheuttaa kummallisia kuvioita. Henkilö tähtää kaiketi ikuiseen onneen ja liittoon, no mitäpä siinä on tehtävissä? Olisi humputellut menevänä sinkkuna kolmevitoseksi ja rauhoittunut vasta sitten kun siltä oikeasti alkaa tuntumaan ja tietää mikä omassa elämässä toimii ja mikä ei. Muutama määräaikainen avoliitto silloin tällöin. Mutta siinä vaiheessa sinä et olisi pelkästään nauranut, vaan välillä myös itkenyt, kiroillut jne. Kun henkilö on aivan holtiton eikä ollenkaan rauhoitu.

Tähän kauan sitten aloitettuun viestiketjuun osui silmäni. Itse olen kolmatta kertaa aviossa. Pitkän harkinnan jälkeen. Minäkin ajattelin aikoinani mennä naimisiin vain kerran. Mutta sallin iteslleni erota, koska en viihtynyt väkivaltaisessa suhteessa. Hän vainoaa minua vieläkin... Rakastuin ja menin uudelleen naimisiin, mutta en saanut pidettyä miestäni, kuten tämän viestiketjun aloittaja varmaankin ajattelisi. Nyt olen siis kolmatta kertaa naimisissa, pienen sakastissa tapahtuneen vihkimisen jälkeen. Vihdoin seison omilla jaloillani, vierekkäin ihanan ihmisen kanssa. Olen onnellinen. MIeleeni ei koskaan ole tullut nauraa muille, seurusteleville, sinkuille, naimisissa oleville jne. Olen kyllä katunut omaa elämääni, mutta ei se auta mitään. Kylän paremmin tietävät ja elämässään onnistuneet osoittelee ja nauraa, mutta ethän voi sille mitään, vai mitä? Enkö olisi ansainnut onnea? Oliko se kohdaltani jo käytetty? Varmaan oli, mutta oikeastaan tulin itsekkäästi vasta vähän vanhempana ja uskallan tehdä omat valintani. Olen vain surullinen siitä, että joku jaksaa nähdä elämässäni vain vitsin, tämä on minulle kaikkea muuta kuin vitsi. Toivon silti kaikille onnea ja voimaa olla nauramatta muille. Hyvää jatkoa ja voimia elämänne paremmin kuin minä. Vaikka suurempia virheitäkin voisi tehdä? Muistakaa että avun pyytäminen ja antaminen on tärkeää. Minut pelasti aikanani vain yksi kysymys 'miten voit?'...

Tähän kauan sitten aloitettuun viestiketjuun osui silmäni. Itse olen kolmatta kertaa aviossa. Pitkän harkinnan jälkeen. Minäkin ajattelin aikoinani mennä naimisiin vain kerran. Mutta sallin iteslleni erota, koska en viihtynyt väkivaltaisessa suhteessa. Hän vainoaa minua vieläkin... Rakastuin ja menin uudelleen naimisiin, mutta en saanut pidettyä miestäni, kuten tämän viestiketjun aloittaja varmaankin ajattelisi. Nyt olen siis kolmatta kertaa naimisissa, pienen sakastissa tapahtuneen vihkimisen jälkeen. Vihdoin seison omilla jaloillani, vierekkäin ihanan ihmisen kanssa. Olen onnellinen. MIeleeni ei koskaan ole tullut nauraa muille, seurusteleville, sinkuille, naimisissa oleville jne. Olen kyllä katunut omaa elämääni, mutta ei se auta mitään. Kylän paremmin tietävät ja elämässään onnistuneet osoittelee ja nauraa, mutta ethän voi sille mitään, vai mitä? Enkö olisi ansainnut onnea? Oliko se kohdaltani jo käytetty? Varmaan oli, mutta oikeastaan tulin itsekkäästi vasta vähän vanhempana ja uskallan tehdä omat valintani. Olen vain surullinen siitä, että joku jaksaa nähdä elämässäni vain vitsin, tämä on minulle kaikkea muuta kuin vitsi. Toivon silti kaikille onnea ja voimaa olla nauramatta muille. Hyvää jatkoa ja voimia elämänne paremmin kuin minä. Vaikka suurempia virheitäkin voisi tehdä? Muistakaa että avun pyytäminen ja antaminen on tärkeää. Minut pelasti aikanani vain yksi kysymys 'miten voit?'...

Kumma että on pakko punkea naimisiin..eikö edellisen liittojen kariutumisista ole mitään opittu? Vai onko "vika" aina siinä toisessa?...Ihmisuhteissa nykyään kertakäyttökulttuuri rehottaa..On pareja joilla jopa 3 eri lapset exien kanssa..huh huh

Voihan se oikea osua kolmannella tai neljännellä kerralla kohdalle. Eräs ystäväni löysi nykyisen miehensä 35 vuotiaana, kolmen kariutuneen liiton jälkeen. Nyt pari on ollut 37 vuotta onnelliseti naimisissa. Miehellekin tämä on toinen avioliitto.

Minun tuttavani puoliso kuoli suht nuorena (45v) eikä tuttavani ottanut elämänsä aikana enää edes uutta kumppania, näin siis vanhaan hyvään aikaan. Toista se on näin nykyaikana. Kyllä se on kuulkaa niin, että pitää valita puoliso joka ei kuukahda liian aikaisin, ei petä, ole väkuvaltainen tms. Jos tekee virhevalinnan niin sitten eletään sen ratkaisun kanssa loppuelämä, aamen. Ei hyvää päivää...

Minä olen nyt 69vuotias ja vielä naimaton eli sinkku.

Ei siinä ole mitään järkeä, että vaikka kolmannen kerran menee naimisiin. Toisen kierroksen ymmärrän juuri ja juuri, mutta ei ole kieltämättä mun juttuni.
Jotkut kristityiksi itseään sanovat menevät useamman kerran naimisiin siksi, että kuoleman hetkellä naimisissa oleminen näyttää taivaan portilla paremmalta kuin mikä tahansa muu oleminen.
Mä en sano tähän, että näyttääkö vai ei, koska taivaaseen pääsyyn on sanan valta vain Jumalalla. Että tällainen näkemys siihen, että miksi jotkut avioutuvat monta kertaa elämänsä aikana.