Psykoterapeutin kanssa ERO!

L.A.M

Onko kenellekään käynyt niin, että terapia on pitkällä aikavälillä heikentänyt elämänlaatua ja jaksamista?

Olen pitkään yrittänyt saada sitä toimivaksi ja eteneväksi mutta tuntuu kuin juttelisin vain seinälle? Joka ei luonnollisestikaan vastaa. En ole vihainen tai sellaista olen vain kaikesta yrittämisestä johtuen v:tun turhautunut ja järkyttynyt tästä pakottavasta olosta että terapia on mulle vain haitaksi!! Tätä ongelmaa on jatkunut rimpuilustani huolimatta jo pitkään.

En voi olla varma onko tämä vain alitajuisen shaissen palaamista tietoisuuteen vai oikeasti et terapiasuhde ei vain toimi. Eihän se kenenkään 'vika' ole välttämättä.

Kokemuksia??!!

126

7871

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • väsynyt mieli

      No joo, en mää edes muista oliko se mitä, tais olla psykiatri koulutukseltaan,
      niitä jaaritteluja sitten. Se oli mulle semmosta pakkopullaa, en oikein kokenut itseäni kovinkaan paljoa eteenpäin vieväksi sitä touhua. Aluksi se on järkiään sitä, että melkein kaikki sun sanomises vähätellään, kielletään, ei sulla mitää ole, höpö höpö. Sitten ehkä vähitellen vähän myönnytään, taitaa sulla ollakin tommosia ja tuollaisia juttuja ja niinpäs onkin.
      Useita kymmeniä kertoja kävin, sitten lopetin, kun en tosiaan kokenut sitä oikein mun kohdalla toimivaksi.
      Kyllä ne tuntemukset on varmaan samankaltaisia, sitä haluaisi tapahtuvan
      jotain ihmeparantumisia ja nopeasti, Turhautumista sitten kun ei se vaan ala
      tapahtua. Jos oisin yli 5v. laukkonu sielä, oisko siinä ajassa jotain sitten tullu
      tulosta, en tiedä. Vaan eipä tuo olotila ainakaan nykyisinkään kovin kaksinen ole. Onkohan se niin, että siellä istunnoissa oman mielen
      tuntemukset, ajatukset ja se kokonaisuus, ne eivät jollakin tapaa ole samalla aaltopituudella sen tilaisuuden toisen ihmisen kanssa, tai ainakin
      siltä se itsestä tuntuu. Vika voi tosin olla osittain itsessäkin. Taitaa tuo olla
      yleisempääkin, tuntemus ettei se kuvio oikein toimi, etene.

    • Terapiatapaus

      Vaikeahan sitä ulkopuolisen on tietää, mistä on kyse.

      Mutta oletko ottanut asian esille terapiassa?

      Terapan tietysssä vaiheessa tulee huono olo siitä paskasta.

      Mutta voi olla että terapeutti ei olle oikeasti pätevä, sinulle sopiva eikä henkilökemia sovi.

      Kerro tuntemuksistasi psykoterapiasessiosta, niin voit päästä perille mistä on kyse (enkä tarkoita sitä että pitää uskoa terapeutrin selityksiin):

      • L.A.M

        Olen jo vuoden verran koittanut löytää syytä et mikä tuossa ei toimi. Usein lähtiessäni sieltä olo on tuskaisempi kun olen niin turhautunut. Tästä on puhuttu paljon, oikeastaan varsinainen syy on jäänyt vähemmälle käsittelylle.

        Eikö sen pitäisi juuri helpottaa pitkällä aikavälillä? Ymmärrän tuon, että tietoisuuteen nousee asioita jatulee huonompi olo. Tuntuu et ne asiat on vain tiiviimmin lukittuna.

        Vaikeaa kun en voi oikein luottaa tunteisiinsa enkä järkeilyyn. Ihan vain tehdä 'tilastoa'. Pidän hänestä monilta osin tuntuu vain että olen kuin hirttosilmukassa :( ei pääse irti.

        Haluaisin korjata tilanteen koska näin pitkän terapian jälkeen tuntuu mahdottomalta 'erota'. Mut näinkään ei voi jatkua ;(

      • Terapiatapaus
        L.A.M kirjoitti:

        Olen jo vuoden verran koittanut löytää syytä et mikä tuossa ei toimi. Usein lähtiessäni sieltä olo on tuskaisempi kun olen niin turhautunut. Tästä on puhuttu paljon, oikeastaan varsinainen syy on jäänyt vähemmälle käsittelylle.

        Eikö sen pitäisi juuri helpottaa pitkällä aikavälillä? Ymmärrän tuon, että tietoisuuteen nousee asioita jatulee huonompi olo. Tuntuu et ne asiat on vain tiiviimmin lukittuna.

        Vaikeaa kun en voi oikein luottaa tunteisiinsa enkä järkeilyyn. Ihan vain tehdä 'tilastoa'. Pidän hänestä monilta osin tuntuu vain että olen kuin hirttosilmukassa :( ei pääse irti.

        Haluaisin korjata tilanteen koska näin pitkän terapian jälkeen tuntuu mahdottomalta 'erota'. Mut näinkään ei voi jatkua ;(

        Älä järkeile vaan ota asia esille siellä terapiasessiossa.

        Ns. kissa pöydälle...

      • L.A.M
        Terapiatapaus kirjoitti:

        Älä järkeile vaan ota asia esille siellä terapiasessiossa.

        Ns. kissa pöydälle...

        Asia on nostettu esille jo useita kertoja tyyliin 'kissa pöydälle'. Niin, mahdotontahan se on ulkopuolisen sanoa mitään ajatuksena olikin kysellä että onko jollain muulla mennyt pitkään kehnosti terapeutin kanssa?

        Jouduin vaihtamaan terapeuttia aikaisemmin ja hänen kanssaan ei ollut tällaisia ongelmia, joskin edusti eri koulukuntaa.

        ??? Tää on niin tuskallista

    • L.A.M

      JAtkoa. Perui juuri seuraavan käynnin. On tosin ensimmäinen kerta mutta nyt ongelmasta on puhuttu suorempaan, että missä mättää. Vaikka kaikkihan on toki mussa se vika. Siis kaikki voidaan perustella lapsuuden traumoilla.
      Tai jotain.
      En haluaisi lopettaa sekin on hirveä ajatus mutta tän ahdistuksen kanssa mikä tulee terapiasta on vaikea elää. Oon varmaan ainoa kellä on tällaista :)??

      • Ihmeissään

        Puhut kuin minun suulla. Olen nyt juuri samassa tilanteessa.😦

      • L.a.medelleen
        Ihmeissään kirjoitti:

        Puhut kuin minun suulla. Olen nyt juuri samassa tilanteessa.😦

        No voi :(. Ei varmaankaan sama terapeutti ole kyseessä :D. Mulle se ero oli hyväksi, vaikka olinkin melko riippuvainen terapeutista silloin.

    • väsynyt mieli

      Voi sitä verrata Matrix-maailmaan. Ensin elämistä siellä aikansa, sitten piuha
      irti ja alkoi toisenlainen todellisuus. Omanlaisensa kärsimysnäytelmä ja
      selviytymiskamppailu. Jospa siitä ei olekkaan olemassa mitään pikaista
      paranemista johonkin uudistuneeseen olotilaan, vaan pitkä prosessi, ajan
      kanssa mukautuminen toivottavasti helpompaan olemiseen.

    • 18+5

      Terapia voi olla hyvien vaikutustensa lisäksi myös haitallinen. Joskus pitkässä terapiassa voi käydä niin, että terapeutti ei huomaa potilaansa kehitystä ja edistystä. Potilaan elämään on voinut tulla uusia mahdollisuksia esim. opiskelu, uusi työ, puoliso jne. mutta näihin mahdollisuuksiin voi terapeutilta saada aika nuivan vastaanoton. Sitten kun kaikki meneekin hyvin, niin terapeutti voi silti jatkaa nuivaa linjaansa ja jopa kilpailla potilaan aikataulujen kanssa siitä että "terapia on tärkeämpi kuin työ". Terapeutti voi tosiaan olla hyvin passiivinen ja reagoimaton. Myös terapeutti on ihminen, jolla on omat defenssinsä potilaan muutokseen.

    • Terapiatapaus

      Jos terapeutti ei tajua tilannetta ja pysty hallitsemaan omia defenssejään, niin hän ei ole ammattitaitoinen.

      Vaihto tai lopetus on silloin paikallaan.

      Minun terapeutillani petti ammattirooli kerran, mutta siitä selvittiin.

      • nähty ja koettu

        Ihan samoja surkeita ihmisiä ne terapeutit on kuin muutkin, eivätkä todellakaan pysty hallitsemaan kohtaamistilannetta ja omia sokeuksiaan siinä, sanoipa h*tin hienot menetelmänsä asiasta mitä hyvänsä...

    • L.A.M

      Moi! Mieli tekisi kirjoittaa tarkemmin mistä on mutta tästä ei voi toki julkisesti puhua sen tarkemmin. Sain puolueettomalta, tuntemattomalta taholta hieman samantyyppisen vastauksen joskin kyseessä olisi eri defenssi. Tuo henkinen yliote on todella voimakas ja se siinä tällä hetkellä ahdistaa. Ajatus terapeutin vaihtamisestakin on kamala.

      Onko sulla 18 5 omakohtaisia kokemuksia terapiasta tai muuten vain olet valveutunut aiheesta?

    • Terapiatapaus

      Voitko edes jotenkin kuvata sitä miten terapeutti on suhtautunut, kun olet nostanut kissan pöydälle ja kritisoinut jotain?

      • L.A.M

        Joko epämääräisesti kuvaillen probleemien johtuvan minusta, kysyen että kyseenalaistanko hänen hoitomenetelmänsä tai kertoen mitä hänen mentorinsa tai muut asiakkaansa ovat sanoneet.

    • Terapiatapaus

      No ei kovin hyvältä vaikuta,,,

      • LoveAngelMusic

        Niinpä :( tässä ei toki ole koko tilanne. On kyllä h:tin tukala olo :'(
        Ensi viikolla jatkan tilanteen selvittelyä tai että mitä ihmettä voin tehdä?!

    • Terapiatapaus

      Kyllä sinä voit se psykoterapian lopettaa. Parempi tehdä päätös kuin jäädä roikkumaan.

      Ja sitten etsit paremman, käyt tutustumiskäynneilä useammalla.

      • L.A.M

        Olisi se toisaalta helpotus? Täälläpäin vain ei ole terapeutteja tarjolla tai jonot on pitkät et sekin huolettaa :(

        Oon taas itkenyt oloani monta tuntia et ei -kele sentään!! Terapiassa oli paljon niitä hyviäkin asioita ja hän 'palkitsi' toisinaan kun tein niinkun hän halusi.

      • L.A.M
        L.A.M kirjoitti:

        Olisi se toisaalta helpotus? Täälläpäin vain ei ole terapeutteja tarjolla tai jonot on pitkät et sekin huolettaa :(

        Oon taas itkenyt oloani monta tuntia et ei -kele sentään!! Terapiassa oli paljon niitä hyviäkin asioita ja hän 'palkitsi' toisinaan kun tein niinkun hän halusi.

        Hän siis motivoi minua tällä tavalla. Tarkoitusperät siis hyvät.
        Joskin motivaatiossani ei ole ollut ongelmaa.

      • Anonyymi
        L.A.M kirjoitti:

        Hän siis motivoi minua tällä tavalla. Tarkoitusperät siis hyvät.
        Joskin motivaatiossani ei ole ollut ongelmaa.

        Minäkin voisin yhtyä tämmöiseen kokemukseen. Kutsutaan behavioristiseksi menetelmäksi, saat keppiä ja haukut sekä masennusta lisäävää "vuorovaikutusta" jos et toimi kuten terapeutti haluaa. Jos haukut itseäsi ja toimit kuten terapeutti haluaa, saat empatiaa. En pidä näin toimivia terapeutteja kovin eettisinä tai ammattitaitoisina varsinkaan sellaisina terapiatoimijoina, jotka työskentelevät työkyvyn ylläpitämiseksi kelan maksamalla "palkalla".

        Toisaalta tuottaako tämä juuri sitä ongelmaa minkä terapeutti olettaa sinun olevan, jotta voisi paljastaa ongelmasi? Minun mielestäni kyllä. Ihminen välttää epämiellyttäviä tunnekokemuksia, joita terapeutti tutkii. Terapeutti toimii niin, että saa esiin sen ongelman jonka uskoo olevan ongelma. Ja ettei ihminen lopettaisi terapiaa, pitää myös piilossa ollut masennus paljastaa. Kun vuorovaikutuksesta pidättäydytään masentuu kuka tahansa.

        Ja sitten kun ihminen ei enään jaksa, hän alistuu ja käyttäytyy niinkuin terapeutti haluaa ja olettaa, että selviäisi terapiaistunnosta edes omin jaloin ulos.

        Onneksi on hyviäkin terapeutteja ja suuntauksia, joilla voinnin huonontumisen riski on pienempi. Minusta persoonan ja identiteetin muutokseen pyrkiviä terapioita pitäisi tukea kelan tai valtion toimesta vasta sitten, kun positiiviset tulevaisuuteen tähtäävät suuntaukset on todettu henkilön kohdalla toimimattomaksi tai riittämättömäksi.

    • unquestionnable

      Mulla on takana vuosien psykoterapia. Lopetin vuosi sitten ja terapeuttini toivoi, että otan sitten yhteyttä, kun jatketaan. En sitä taida tehdä...

      Sain varmasti jotain myönteistäkin muutosta itseeni ja tapaani käsitellä asioita, mutta kaiken kaikkiaan pitkä psykoterapia ei ollut mitään niin vaikuttavaa, kuin olin kuvitellut. Psykoterapiasta puhutaan yleensä vain niitä hyviä puolia, jopa tutkijat jättävät huomiotta huonot puolet. Hyvien ja huonojen puolien lisäksi on tietenkin sitten niitä "neutraaleja" puolia, joista terapiatunnit suurimmaksi osaksi muodostuu. Niistäkin voisi puhua julkisuudessa enemmän, ihan rohkeasti kyseenalaistaa se rahallinen, ajallinen jne panostus saatuun hyötyyn. Nyt psykoterapia on nostettu johonkin käsittämättömään arvoon ja kaikki, jotka sitä kyseenalaistavat, ovat -tietenkin- juuri sen terapian tarpeessa...

      • Terapiatapaus

        Psykoterapian ongelma on se, että ihminen on siinä todella haavottuvainen.

        Ja psykoterapeutin muodolllinen pätevyys ei takaa oikeaa pätevyyttä.

        Sitten vielä on se henkilökemia, joka vaikuttaa tosi paljon.

        Tiedän ja ymmärän niitä ongelmia mitä liittyy psykoterapiaan.

        Psykoterapeuttien toimintaan pitäisi pystyä puuttumaan paremmin. Pitäisi olla vaikka joku lautakunta tms, joka ensi vaiheessa käsittelisi valitukset/epäkohdat. Ja sitten vasta Valviraan tai AVI:iin.


        Psykoterapiaan hakeutuvilla pitäisi olla parempi käsitys mitä siltä psykoterapialta voi ylipäätään odottaa ja mitä terapeutin käytökseltä voidaan odottaa.

        Jos tilanne menee oikein pahaksi, niin voi vaikka salaa nauhoittaa session.

        Olen käynyt usean psykoterapeutin pakeilla ja kahden kanssa ei ole natsannut ollenkaan ja toista pidän aivan ammattitaidottomana. Kumpikin lopui lyhyeen. Kolme muuta ovat olleet hyviä. Joten tällä otoksella 3/5 eli 60 % on hyviä ja 20 % epäsopivia ja 20 % epäpäteviä.

      • nähty & koettu

        Aamen.

        Hauskointa on se, että oikein millään suuresti arvostetulla (ja kalliisti maksetulla) terapiamenetelmällä ei ole edes kunnollisia tieteellisesti päteviä perustoja, vaikka tieteelliseen asiantuntemukseen ovatkin perustuvinaan. Mutta tärkeintähän on, että status on vahva tutkimuksessa ja hoitojärjestelmissä, rattaat pyörii ja saavutetuista asemista pidetään kiinni...

    • LoveAngelMusic

      Munkin mielestä terapian epäkohdista ei puhuta juurikaan. Myöskään tutkimuksia aiheesta ei ole. Sellaista ilmeisesti tapahtuu, että terapeuteilla saattaa käydä niin, että tyydyttävät omia mielihalujaan terapiassa kuten vallankäyttö. Se varmaan voi olla sanotaanko "juovuttavaa". Ja kaikenlaista.

      Hyvä pointti tuo, että on aika paljon sitä neutraalia. Itse en ole halunut jauhaa tästä neutraalista alueesta koska olen kokenut sen turhana. Omassa terapiassani ei käsitellä hyviä asioita ollenkaan vaan huomio on täysin menneisyydessä. Tätäkin kyseenalaistan aika paljon. Tämä on myös kiinni terapian suuntauksesta.

      Pikkuhiljaa alkaa voimistumaan tunne vaihtamisen puolelle vaikka se ei tule olemaan helppoa. Ja irtautuminen tulee olemaan kuin vieroitusta tietyllä tavalla?! Itsellenkin alkaa kuulostamaan, että terapiasuhteessa on jotain ehkä hieman pielessä?

      • Terapiatapaus

        Dogmaattisuus ja tiukat -ismit on tosi paha juttu psykoterapiassa. Vaikka minun terapeuttini kuuluu yleensä tiukkapipoisina pidettyihin IPA-psykoanalyytikkoihin, ei hän ole koskaan käskenyt tai ohjannut puhumaan vain menneisyydestä. Eikä ole muutenkaan käyttänyttynyt erityisen passiivisesti tyyliin "jaa, aika meni, jatketaan sitten taas ensi viikolla", mistä psykoanalyyttisiä yleensä moititaan.

        Yksilöllisyys eroja on paljon. Siksi olisi tärkeää käydä tutustumiskäynnilllä/käynneillä.

        Ja psykoterapian lopettaminen on myös ihan oma juttunsa, josta pitäisi myös saada etukäteen tietoa.

        Se on totta ettei psykoterapian kielteisistä puolista puhuta eikä tutkita, mutta ei niitä myönteisiäkään tuloksia paljoa tutkita. Psykoanalyysiä moititaan kyllä jatkuvasti.

      • unquestionable

        "Ja irtautuminen tulee olemaan kuin vieroitusta tietyllä tavalla?!"

        Juu, niin varmasti, jos on jo käynyt jonkin aikaa. Niin itsellä ainakin oli.

        Millaista terapiaa sinä toivoisit? Toivottavasti löydät haluamaasi apua.

      • nähty & koettu
        Terapiatapaus kirjoitti:

        Dogmaattisuus ja tiukat -ismit on tosi paha juttu psykoterapiassa. Vaikka minun terapeuttini kuuluu yleensä tiukkapipoisina pidettyihin IPA-psykoanalyytikkoihin, ei hän ole koskaan käskenyt tai ohjannut puhumaan vain menneisyydestä. Eikä ole muutenkaan käyttänyttynyt erityisen passiivisesti tyyliin "jaa, aika meni, jatketaan sitten taas ensi viikolla", mistä psykoanalyyttisiä yleensä moititaan.

        Yksilöllisyys eroja on paljon. Siksi olisi tärkeää käydä tutustumiskäynnilllä/käynneillä.

        Ja psykoterapian lopettaminen on myös ihan oma juttunsa, josta pitäisi myös saada etukäteen tietoa.

        Se on totta ettei psykoterapian kielteisistä puolista puhuta eikä tutkita, mutta ei niitä myönteisiäkään tuloksia paljoa tutkita. Psykoanalyysiä moititaan kyllä jatkuvasti.

        "Psykoanalyysiä moititaan kyllä jatkuvasti. "

        Ja suurelta osin myös täysin syystä. Vaikka ei niissä muissakaan menetelmissä harjoittajineen suurta hurraamista ole...

    • elämää...

      Jätä se terapia ja ala elämään! Mitä siitä tulee, jos koko ajan pyörittää negatiivisia asioita?

      Toisaalta terapiassa heijastetaan negatiiviset tunteet terapauttiin. Mutta silti olen sitä mieltä, että sun tarvis löytää vain ihminen, joka hyväksyy sut. Joka vapauttaa sut sellaisenaan olemiseen! Terapeutti-potilas suhde ei ole kaverisuhde ja siitä se epäsuhta tuleekin.

      Sä tarvit aidon kaverin tai kavereita, joitten kans elää! Et niinkään sun mieltä tutkivaa terapauttia.

    • LoveAngelMusic

      Kiitos mielenkiintoisista ajatuksistanne. Hyvä, että tästä puhutaan.

      Sulle "elämää" niin minulla on ystävät, läheiset ja kaverit erikseen. Terapeutti menee ihan omaan kategoriaansa kuten pitääkin.

      En usko, että pääsen traumaattisista kokemuksista vapaaksi ilman terapiaa mutta tässä kyseisessä terapiassa se varmastikaan ei tule tapahtumaan? Vaikka olen yrittänyt. Saasnähdä miten tämä etenee.

      Onko sulla "terapiatapaus" kokemusta terapian lopettamisesta? Tai, että terapiassa on ollut jotain pielessä niinsanotusti. ?

    • Terapiatapaus

      "Jätä se terapia ja ala elämään! Mitä siitä tulee, jos koko ajan pyörittää negatiivisia asioita?"

      Minusta olet kyllä ymmärtyt psykoterapian väärin, jos luulet, että se on märehtimistä negatiivisissa asioissa. Siellä ne negativviset asiat käsitellää ja sitten voidaan mennä eteenpäin. Teennäinen "ajattele positiivisesti" homma ei kyllä tehoa, jos on oikeasti traumoja ja psyykkisiä ongelmia.

      Se on toinen juttu jokainen tarvitsee pysyäkseen "järjisssään" mielekästä puuhaa: kivoja harratustuksia, ystäviä, sopivan työn (jos siis pystyy töihin) jne.

      LoveAngelMusic,

      On minulla kokemusta psykoterapian lopettamisesta. Niiden kahden kanssa lopetin 3-7 kerran jälkeen, kun ei siitä tullut mitään. Ja olen lopettanut pidemmän psykoterapian siis ihan "luonnollisesti" sopimuksen mukaan. Totta kai se tuntuu pahalta aikansa. Varsinkin jos terapiassa on käynyt 2 kertaa viikossa. Joskus myös joulu- ja kesätauot ovat tuntuneet pahalta. Mutta ajan myötä siihen tottuu.

      Ei minulla ole siis sellaista kokemusta, että olisin pidempään käynyt jollain psykoterapeutilla ja kokenut, että minua mitätöintiä tai jotenkin kohdellaan huonosti. On tullut konfliktejä kyllä ja olen sanonut suoraan terapeutille, että minun mielestäni hän on ymmärtänyt väärin tilanteen ja minut yms. mutta niistä on selvitty, eikä minulle ole annettu ymmärtää, että olisi hullu tolla ja terapeutti on oikeasssa. Otan yleensä esille terapiassa, jos olen kokenut terapeutin puheen epämääräisiksi tai minusta oudoiksi tai jotenkin vääriksi. Niistä on aina selvitty.

      Eräällä tutullani oli todella huono kokemus terapeutista, joka oli manipulaattori.

      • L.A.M

        Millaisesta manipuloinnista siinä oli kyse?

      • unquestionable

        "Totta kai se tuntuu pahalta aikansa.
        Joskus myös joulu- ja kesätauot ovat tuntuneet pahalta. Mutta ajan myötä siihen tottuu."

        Mulla oli sama. Lopetettaessa olin masentuneempi jonkin aikaa. Jonkin aikaa tuli myös sellaisia "automaattisia ajatuksia", että jostain tietystä asiasta"pitää sitten puhua terapeutille". Oli niin tottunut siihen säännölliseen terapiaan. Kävin yli viisi vuotta psykoanalyyttisessa, vaikka suhtaudun siihen ehkä kriittisemmin kuin vaikka kognitiiviseen. Kuitenkin terapeuttini oli minulle sopiva muuten ts en usko, että olisin voinut löytää sopivampaa.

      • L.A.M
        unquestionable kirjoitti:

        "Totta kai se tuntuu pahalta aikansa.
        Joskus myös joulu- ja kesätauot ovat tuntuneet pahalta. Mutta ajan myötä siihen tottuu."

        Mulla oli sama. Lopetettaessa olin masentuneempi jonkin aikaa. Jonkin aikaa tuli myös sellaisia "automaattisia ajatuksia", että jostain tietystä asiasta"pitää sitten puhua terapeutille". Oli niin tottunut siihen säännölliseen terapiaan. Kävin yli viisi vuotta psykoanalyyttisessa, vaikka suhtaudun siihen ehkä kriittisemmin kuin vaikka kognitiiviseen. Kuitenkin terapeuttini oli minulle sopiva muuten ts en usko, että olisin voinut löytää sopivampaa.

        Unquestionble moi! Toivoisin terapian olevan supportiivista siinä mielessä, että jaksaisin käsitellä vakavia asioita kuin myös kestää nykyistä elämäntilannetta. Tällä hetkellä terapia on jonkinlaista valtaleikkiä joka myös frustroi ja syö voimat. Irtikään ei pääse kovinkaan helposti.

      • L.A.M
        L.A.M kirjoitti:

        Unquestionble moi! Toivoisin terapian olevan supportiivista siinä mielessä, että jaksaisin käsitellä vakavia asioita kuin myös kestää nykyistä elämäntilannetta. Tällä hetkellä terapia on jonkinlaista valtaleikkiä joka myös frustroi ja syö voimat. Irtikään ei pääse kovinkaan helposti.

        Tää oli siis vast aikaisempaan viestiisi. Nää menee joskus vähän tälleen.

      • Terapiatapaus
        L.A.M kirjoitti:

        Millaisesta manipuloinnista siinä oli kyse?

        "Millaisesta manipuloinnista siinä oli kyse? "

        Terapeutti oli hurahtanut tiettyihin valtavirrran ulkopuolisiin terapiamenetelmiin ja niiden takana oleviin uskonnollisiin ideologeihin, joten tarjosi niitä ongelmien ratkaisuksi ja antoi ymmärtää, että hän on ainoa oikea terapeutti ja terapian pitää kestää piiitkään jne. Ei siis oikeastaan yhtään kuunnellut potilasta vaan yritti saada hänet riippuvaiseksi terapeutista.

        Kuten olen edellä sanonut, hyvin dogmaattinen, ismiinsä "hirttäytynyt" psykoterapeutti on aina huono homma, on kyse mistä tahansa terapiasuuntauksesta.26

      • LoveMusicAngel
        Terapiatapaus kirjoitti:

        "Millaisesta manipuloinnista siinä oli kyse? "

        Terapeutti oli hurahtanut tiettyihin valtavirrran ulkopuolisiin terapiamenetelmiin ja niiden takana oleviin uskonnollisiin ideologeihin, joten tarjosi niitä ongelmien ratkaisuksi ja antoi ymmärtää, että hän on ainoa oikea terapeutti ja terapian pitää kestää piiitkään jne. Ei siis oikeastaan yhtään kuunnellut potilasta vaan yritti saada hänet riippuvaiseksi terapeutista.

        Kuten olen edellä sanonut, hyvin dogmaattinen, ismiinsä "hirttäytynyt" psykoterapeutti on aina huono homma, on kyse mistä tahansa terapiasuuntauksesta.26

        Itsellekin on hieman särähtynyt korvaan, että terapian tarkoitus on kestää vuosia jopa kymmenen. Tätä hän sanoo tosi usein. Ei kuulosta ihan tarpeelliselta. En ajatellut olla traumatisoitunut niin pitkään. Tosin tämä ylläpitää tilaa hienosti tällä hetkellä. Ja musta on tullut niiiiiiin sarkastinenkin.

        Hyvää vappua traumalliset ja traumattomat!

    • vedätetyksitulin

      Kävin vuoden päivät, rahaa meni noin 5000€ (ei yhteiskunnan avustamaa) ja lopetin terapian koska siitä ei ollut mitään apua. Vihani ja ahdistukseni vain lisääntyi tästä terapeutista. Oloni helpottui kun pääsin eroon. Terapeutti ei tietystikään olisi millään halunnut päästää irti, tarvitsi kipeästi rahojani. Valheellinen ihminen, ei tajunnut tuon taivaallista, näyttleli ja lässytti hetkittäin milloin mitäkin.

      Ensimmäisessä yhteydenotossa kerroin mistä traumasta on kyse. Antoi ymmärttä että aihe on tuttu. Myöhemmin puhui itsensä pussiin, hänellä ei ollut yhtäkään samasta asiasta kärsivää aiakasta ollut ennen minua ja aiheeseen ei liittynyt mitään erityis osaamista. Ilmankos en mitään apua saanut ja turhautuneisuuteni vain lisääntyi. Tästä lähihoitaja-psykoterapeutista kun eroon pääsin niin sen jälkeen en ole maksullisiin mennyt. Pahasti häiriintyneet ihmiset hakeutuvat mt-puolellle töihin. Jos ei mitään apua tunne saavansa niin kannattaa lopettaa.

      • 18

        Nosto

      • Terapiatapaus

        Minun täytyy kyllä sanoa, että en menisi hoitaja-psykoterapeutin pakeille...

        Oliko hän edes PSYKOterapeutti? Ja Kela-pätevä'?

      • klkjlk
        Terapiatapaus kirjoitti:

        Minun täytyy kyllä sanoa, että en menisi hoitaja-psykoterapeutin pakeille...

        Oliko hän edes PSYKOterapeutti? Ja Kela-pätevä'?

        Oli psykoterapeutti ja Kela pätevä. JA täys kusipää. Mitä toi nim. 18 Nosto kommentti tarkoittaa? Luulen tietäväni mutta haluaisin varmistua.

      • Terapiatapaus
        klkjlk kirjoitti:

        Oli psykoterapeutti ja Kela pätevä. JA täys kusipää. Mitä toi nim. 18 Nosto kommentti tarkoittaa? Luulen tietäväni mutta haluaisin varmistua.

        18 Nosto = ketjun nostoa ylös.

        Niin kaikki eivät ole edes muodollisesta pätevyydestä huolimatta päteviä.

        Oletko kannellut AVI:iin?

      • L.A.M
        Terapiatapaus kirjoitti:

        18 Nosto = ketjun nostoa ylös.

        Niin kaikki eivät ole edes muodollisesta pätevyydestä huolimatta päteviä.

        Oletko kannellut AVI:iin?

        Tänään kuulin ettei terapian tarkoitus ole olla voimavara vaan se kuluttaa niitä. Kaikki on hyvin kun teen kuten hän haluaa.

        Just.

        Tämän päivän 'kissa' sai myös terapeutille herneen nenään vaikken sitä niin tarkoittanut.

      • 15
        L.A.M kirjoitti:

        Tänään kuulin ettei terapian tarkoitus ole olla voimavara vaan se kuluttaa niitä. Kaikki on hyvin kun teen kuten hän haluaa.

        Just.

        Tämän päivän 'kissa' sai myös terapeutille herneen nenään vaikken sitä niin tarkoittanut.

        Nosto

      • L.A.M
        L.A.M kirjoitti:

        Tänään kuulin ettei terapian tarkoitus ole olla voimavara vaan se kuluttaa niitä. Kaikki on hyvin kun teen kuten hän haluaa.

        Just.

        Tämän päivän 'kissa' sai myös terapeutille herneen nenään vaikken sitä niin tarkoittanut.

        Ero on sitten edessä. Toisaalta on helpottunut olo toisaalta hirvittää.

        Että!!

      • Terapiatapaus
        L.A.M kirjoitti:

        Ero on sitten edessä. Toisaalta on helpottunut olo toisaalta hirvittää.

        Että!!

        Kyllä se nyt helpottaa.

      • LoveAngelMusic
        Terapiatapaus kirjoitti:

        Kyllä se nyt helpottaa.

        Ensi viikolla olisi hetki ottaa tämä puheeksi. Kamala fiilis mutta tämän jälkeen varmasti helpottaa. Olen saanu tästä terapiasta todella isoja juttuja varmaankin juuri siksi kun se ollut ns haastavaa. En sano että hän olisi tehnyt hoitovirhettä tms hän vain tekee niinkun parhaaksi näkee ja terapian on tarkoitus kuluttaa voimavaroja. Kaipa se juuri 10v:n päästä sitten palkitsee. Moni arvaakin jo mistä tyylisuunnasta kyse.

        Ensi vkolla :(

        Olen jo alustavasti löytänyt uuden.

      • Terapiatapaus
        LoveAngelMusic kirjoitti:

        Ensi viikolla olisi hetki ottaa tämä puheeksi. Kamala fiilis mutta tämän jälkeen varmasti helpottaa. Olen saanu tästä terapiasta todella isoja juttuja varmaankin juuri siksi kun se ollut ns haastavaa. En sano että hän olisi tehnyt hoitovirhettä tms hän vain tekee niinkun parhaaksi näkee ja terapian on tarkoitus kuluttaa voimavaroja. Kaipa se juuri 10v:n päästä sitten palkitsee. Moni arvaakin jo mistä tyylisuunnasta kyse.

        Ensi vkolla :(

        Olen jo alustavasti löytänyt uuden.

        "En sano että hän olisi tehnyt hoitovirhettä tms hän vain tekee niinkun parhaaksi näkee ja terapian on tarkoitus kuluttaa voimavaroja. "

        Ei tämä ole kyllä minkään terapiasuuntauksen näkemys, vaan ammattitaidottoman puoskarin juttuja

    • summerwind---

      Hei LAM!

      Kiitos, kun olet kirjoittantut tänne ja kertonut kokemuksestasti. En ole osallistunut keskusteluun, mutta surannut sivusta. Tämä juttusi kertominen on auttanut minua paljon. Olen itsekin palaamassa terapiaan, enkä tiedä menenkö entiselle takaisin.

      Tätä ketjua voisi jatkaa vielä, on tämä aihe sen verran tärkeä.

      • L.A.M

        Tärkeä aihe josta ei puhuta juurikaan!

        Tuntuu valtavalla helpotukselta ajatus kyseisen terapian loppumisesta. Kyllähän se vähän näyttää ettei hänen käytöstään pysty hoidollisesti perustelemaan ja takana ovat muut vaikuttimet.

        Todella paljon kertoo se kuinka hän reagoi kun kerron päätöksestäni.

        Mutta repivää ja tuskallista on ollut. Joskin olen saanut jotain sellaista mitä muuten en olisi saanut.

        Jatketaan juttua!

      • L.A.M
        L.A.M kirjoitti:

        Tärkeä aihe josta ei puhuta juurikaan!

        Tuntuu valtavalla helpotukselta ajatus kyseisen terapian loppumisesta. Kyllähän se vähän näyttää ettei hänen käytöstään pysty hoidollisesti perustelemaan ja takana ovat muut vaikuttimet.

        Todella paljon kertoo se kuinka hän reagoi kun kerron päätöksestäni.

        Mutta repivää ja tuskallista on ollut. Joskin olen saanut jotain sellaista mitä muuten en olisi saanut.

        Jatketaan juttua!

        Voi hemmetti kun on vaikeaa löytää uutta psykoterapeuttia!!

    • aa

      Minusta kuulostaa, että LAM olet käynyt psykodynaamisessa terapiassa. Kuulostaa siltä, että terapeutti on tehnyt oikein, kun ei ole tuosta vaan lopettanut terapiaa, vaan on ottanut keskusteluun sen, miksi haluat lopettaa. Syitähän voi olla monenlaisia, ihan oikeasti.

      Yksi syy voi olla, että terapia ei toimi eikä hyödytä, tai että henkilökemiassa on jotain. Mutta syynä voi myös olla se, että terapia tuo esiin vaikeita tunteita, joita terapoitava pakenee haluamalla lopettaa terapian. Terapeutilla voi olla omia hypoteesejaan siitä, miksi sinä haluat lopettaa, mutta niitähän hän ei voi sanoa ääneen.

      Psykodynaamisessa terapiassa / psykoanalyysissä terapeutti on vaitonainen ja tietynlaisessa roolissa, koska on tarkoituskin provosoida esiin hankalia tunteita. Kun ne on saatu esiin, terapoitava ei voi enää väistellä niitä, vaan ne on pakko elää läpi. Helpotus ei siis tule samantien, vaan terapia vaatii kovaa työtä.

      Jos on taipumus aloittaa terapioita ja jättää niitä kesken, se voi kertoa esim riippuvaiseksi joutumisen pelosta.

      • Anonyymi

        On ihan oikein pelätä psykodynaamisen terapian riippuvaiseksi tulemisesta. Sillä menee koko talous.

    • LoveMusicAngel

      Moikka! Olet aivan oikeassa ja olen tietoinen näkökulmastasi. Tästä juuri haluan varmistua 100% ennen terapian lopettamista. Aiheen tiimoilta olikin juuri hedelmällinen keskustelu.

      Minulla ei ole taipumusta vaihtaa terapeuttia mutta en tosiaan haluasi olla riippuvainen, ehkä kyse on myös luottamuksesta joka särkyi eräiden tapahtumien jälkeen ja en saanut sitä ns korjattua omalta puoleltani. Terapeutin kannan tiedä nyt vasta. Kyllä turhauttaa.

      Keskustelu aiheesta on avointa mutta olen silti vaihtamisen kannalla vaikka se ei tule olemaan helppoa.

    • loveangelmusic

      Ei tule olemaan helppoa ei. Nyt kun on vähemmän hyvä happi niin kyllä pelottaa tuo vaihtaminen!

      Pelkään vain, että jos jatkan vielä viikonkin niin en enää "ajattelekaan omilla aivoillani" ja jään roikkumaan ns huonoon terapiasuhteeseen kun muutakaan ei osaa tai uskalla.

      Ja kiitos jos joku haluaa sanoa jotain rakentavaa. (ei ole pakko, kunhan vuodatan surkeaa fiilistäni :´( )

    • sumeerwind---

      Lähetän sulle voimia LAM.

      Kirjoittelen tähän ketjuun, kun voimia en enemmän taas.

      • L.A.M

        Kiitti. Tuntuu mukavalta ettei heti ammuta alas kun täällä näkyy sellaisiakin kirjoittajia. Vaikka enpä välitä. Oikein mistään juuri nyt :(

        Tsemppistä myös sulle 'summerwind'.

        Saasnähä miten täs käy.

    • Siili123

      "..koska on tarkoituskin provosoida esiin hankalia tunteita. Kun ne on saatu esiin, terapoitava ei voi enää väistellä niitä, vaan ne on pakko elää läpi."

      Vanhempani ovat harjoittaneet jonkinasteista psyykkistä väkivaltaa, mikä on saanut aikaan sen, että omanarvontuntoni on nollassa. Terapeutti koettaa mielestäni välillä loukata minua samaan tapaan - ilmeisesti sitten tuosta mainitsemastasi syystä. En halua näyttää haavoittuvuuttani kenellekään, koska suurimmassa osassa ihmisiä se herättää voitonriemua ja sen jälkeen samaan kohtaan muistetaan iskeä aina sopivan tilaisuuden tullen.

      Onko terapeutin ainoa keino siis "ärsyttää" ja loukata, eikö ole mitään tapoja kannustaa asiakasta käsittelemään näitä tunteita?

      Olen käynyt nyt vuoden verran terapiassa eikä oloni ole vielä ikinä ollut näin kammottavan surullinen ja itsetuntoni näin nollassa.

      Olen kertonut hänelle tämän, mutta hän ei ota asiaan mitään kantaa kuten ei juuri mihinkään muuhunkaan.

      Minäkin voin alkaa ottaa vastaan potilaita, jos - rumasti sanottuna - vittuileminen kaksi kertaa viikossa riittää.

      • Anonyymi

        Minulla sama kokemus. Terapeutti vittuili, odotti hetkeä milloin puran traumaa. Iski oikein kunnolla ja lopuksi pelkäsin terapeuttia enemmän kuin mitään, sosiaalinen pelkotilat laajenivat ahdiatukseen jossa olisin menettänyt lapseni vanhemmuuden.

        Terapeutti valitti, syyllisti ja kertoi kuinka huono terapeutoitava olen, masensi minut jatkuvallavalituksella kuinka en suunnilleen edes kelpaa terapiaan, syyllisti minut terapiasuhteen ongelmista ja vuorovaikutusongelmista mutta itse leikki mykkää kun halusin jutella ja puhui päälle, keskeytti aggressiivisesti kun halusin puran trauman ulos. Lopuksi en uskaltanut puhua enään mitään ja olin lähinnä shokissa sekä istuin paikallani ja vastasin kiltisti terapeutin kysymyksiin ja otin vastaan haukkumiset. Terapeutti riemuitsi tästä ja kukoisti kuinka hyvä terapeutti olikaan ja on hoitanut minut niin hyvään kuntoon, etten enään tuo esille mitään ongelmia (kun en uskaltanut).

        Pääsin pois psykiatrin tuella. Kiitos pätevälle psykiatrille.

        Joo, ja terapeutti sai minut aina palaamaan terapiaan lupauksellla, kuinka tästä ei tule mitään pohditaan ensi kerralla mitä tehdään. Mutta sama meno jatkoi, haukkuminen, lyttääminen "syytät muita ongelmistasi" ja sen jälkeen kysytään ja kutsutaan arvoimaan terapiasuhdetta (eli hän olisi päässyt lyttäämään myös minut siitä että syytän terapiaa voinnin huononemisesta). Ja kuvasi terapiaa kuinka kanssani siitä ei tule mitään ja ensi kerralla pohditaan mitä tehdään.

        Seuraavalla kerralla taas valitus alusta. Kun ilmoitin että vaihdan (kun terapeutti oli valittanut ettei hän voi tehdä päätöstä puolestani terapian sopivuudesta) alkoi hän kääntämään taas asian ympäri kuinka hyvin meillä menee ja kuinka paljon erilaisia hyviä terapiatapoja hän osaa. Piti kehua terapeutti maasta taivaaseen ja vastata hänelle kaikkeen myöntävästi että pääsen pois.

        Turvallinen ja empaattinen suhde? Not. Todella pelottava, ahdistava ja vieläkin herään painajaisiin terapiasuhteesta.

        On myös kokemuksia hyvistä terapeuteista.

    • loveangelmusic

      Moikka,
      terapian tarkoitus on toisinaan provosoida hankalia tunteita esiin, ts satuttaa, mutta ilmapiirin pitäisi olla turvallinen ja hyväksyvä. Sellainen, että terapeutti välittää (oikeasti) ja haluaa auttaa. Luottamuksen tulisi säilyä koko ajan.

      Tämä on vain oma mielipiteeni ja kokemukseni aiheesta. Terapeutin ei ole tarkoitus v:ttuilla ainakaan tai todellakaan loukata!! Ei.

      Siili 123, mikä on terapeuttisi viitekehys ja millaista asiaa olet siellä työstämässä? Jos haluat hieman avata kokemustasi.

      • Anonyymi

        Satuttaminen on aina väkivaltaa

    • Siili123

      Olen kärsinyt koko aikuisikäni masennuksesta, joka on syventynyt vuosi vuodelta. Nyt olen 35. Kuten voi kuvitella, kaikkea maan ja taivaan väliltä on kokeiltu, nyt ensi kertaa KELAn kuntoutuspsykoterapiaa. Terapia on psykodynaamista. Olen aikaisemmin käynyt vuoden verran 1 krt/vko kognitiivisessa ja siitä voi sanoa todella olleen tukea päivästä päivään jaksamisessa.

      Jossain vaiheessa nykyistä terapiaani epäilin, että ongelma on matalassa loukkaantumiskynnyksessäni. Kun sitten otin asian puheeksi - että lähden usein terapiasta perin juurin haavoittuneena - hän totesi, että "varmasti on tullut loukattua, tahattomasti ja tahallisesti." Jotenkin järkytyin tuosta lauseesta, kun olin yrittänyt selittää itselleni, että vika on minussa. Mietin yhä taaksepäin terapeutin sanomisia ja koetan eritellä, mikä on ollut tahallista ja mikä omaa kuvitelmaani.

      Hänellä tuntuu olevan kummallinen tarve löytää asiavirhe tai ristiriita puheistani, johon hän sitten takertuu ja minusta tuntuu kuin koko asian setviminen olisi ollut turhaa. Olen sanonut, ettei minulle tule yllätyksenä, etten muista kaikkea oikein tai että yhtenä päivänä tuntuu yhdeltä, toisena toiselta, mutta mielestäni on tärkeintä että yritän kuvailla oloani.

      En oikein nykyään jaksa ottaa terapiassa puheeksi mitään, kun tuntuu että kaikki jumiutuu johonkin epäolennaiseen. Olen sanonut hänelle suoraan, että vetäydyn helposti, jos kuulijan reaktiot ovat vihamielisiä tai kiinnostumattomia, joten voisi kuvitella että vaativan erityistason psykologi osaisi korjata strategiaansa. Nyt ollaan jo tilanteessa, jossa joko istun hiljaa tai toistelen, etten jaksa puhua. Luottamuksen voi sinänsä todellakin sanoa kärsineen..

      Vapaata terapeuttia oli todella vaikea löytää ja taisin tarrata liian helposti sellaiseen, joka pystyi ottamaan uuden asiakkaan ja jonka tarjoamat ajat vieläpä sai sovitettua työni kanssa. Kaduttaa kyllä melkoisesti, että tässä on nyt vuoden verran tullut hakattua päätä seinään.

    • loveangelmusic

      Moikka! Oon helpottunut kun oon varma päätöksestäni viimein. Terapeutti ei vain nähtävästi suostu lopettamaan tätä kovin helposti jostain syystä vaikkei homma ole edennyt pitkään aikaan oikein mihinkään.

      Kaiken tän jälkeen sitä vielä miettii, ettei vaan sittenkin olisi väärässä.

      Saasnähä miten tää sitten etenee.

      :)

      • Anonyymi

        ILMOITAT ETTÄ LOPETAT JA TÄSTÄ EI OLE MITÄÄN HYÖTYÄ PISTE. SANOT ETTÄ TÄMÄ ON PELKKÄÄ PASKAA JA KADUT ETTÄ OLET KÄYTTÄNYT X MÄÄRÄÄ RAHAA HÄNEEN.

    • omin voimin

      Minut terapeutti ajoi "pois", kun haukuin ja kritisoin häntä ja toimitiloja vaikka elämässäni oli monta raskasta osa-aluetta, joita koetin kannatella ja oisin kaivannut tukea terapeutilta. Hänen mielestään voisin hakea jonkun uuden, kun meillä ei natsannut. Kuka jaksaa hakea terapeuttia, kun elämässä on akuutti vaihe menossa, joista terapia oli yksi eikä edes se kriittisin. Tällaisella hetkellä kun sinulle sanotaan ,että voit hakea uuden, niin vitutuskäyrä taatusti nousee tappiin. Lopetin homman ja haukuin lyttyyn, valitukset on laitettu vetämään, minähän en paskasta maksa ja minullakin on joku ihmisarvo ja taju ja vaisto mikä on oikein ja mikä on väärin. Sitten nämä saastat nostaa hirveitä summia ihmisten hädänalaista tilaa hyväksikäyttäen, kun on pakko löytää joku kallonkutistaja erilaisten kriteereiden perusteella mm. sijainti, sukupuoli, koulutus/kokemus, sopivat ajat jne.
      Tällä hetkellä en ole missään, mutta meneehän se näinkin, kyrsii, että asia jäi kesken, mutta kaikenlaisia puoskareita liikkuu alalla ja ovat olevinaan niin asiantuntijaa. En ole varma meenkö enää koskaan terapiaan, kirjoitan päiväkirjaa, sekin on mielekkäämpää, ku maksaa ittensä kipeeksi ja kyseenalaistaa, että mikä tämä homman nimi olikaan.

    • loveangelmusic

      Huh. Kuulostaa kauhealta :´(! Toisaalta terapeutin velvollisuus on ohjata asiakas eteenpäin jos homma ei etene.

      Tätä ihmettelen omassa ex terapiassani, että miksi on pakko ROIKKUA siellä vaikka se on ihan tuskaa ja vain kuluttaa voimavarojani. Ja joka kerta kun olen yrittänyt lopettaa on keskustelu päättynyt siihen, etten uskallakaan lopettaa. Tää on ihan käsittämätöntä.

      Ite en taida päästä traumasta eroon ilman kunnon shrinkkiä ja haen uutta paraikaa. Kirjoitan myös päiväkirjaa ja sekin tosiaan auttaa. Myös läheisille puhuminen auttaa todella paljon. Siinä on vain se ettei läheisille oikeasti voi kertoa kaikkea. Esim juuri niistä traumaattisista tapahtumista. En edes HALUA tai PYSTY. yhhh. Kamalaa shittiä.

      Kiitti vaan pedofiilit. Ei vaisk, ei kai ne sille sitten mitään voi!!

      • loveangelmusic

        Tuli vielä mieleen, että onko täällä ketään keillä on todella hyvä kokemus terapiasta?

        Poistuivatko mahdolliset oireet tai mikä se syy on sinne mentäessä olikaan. Tuliko elämästä tasapainoisempaa, onnellisempaa tms.? (oireita kuten vaikka syömishäiriöt, ahdistus, paniikkihäiriöt, PTSD.. )

        Jos niin mikä oli terapeuttisi viitekehys tai ihan vaan että millainen meininki siellä oli?

        Ihan vain mielenkiinnosta.

      • Anonyymi
        loveangelmusic kirjoitti:

        Tuli vielä mieleen, että onko täällä ketään keillä on todella hyvä kokemus terapiasta?

        Poistuivatko mahdolliset oireet tai mikä se syy on sinne mentäessä olikaan. Tuliko elämästä tasapainoisempaa, onnellisempaa tms.? (oireita kuten vaikka syömishäiriöt, ahdistus, paniikkihäiriöt, PTSD.. )

        Jos niin mikä oli terapeuttisi viitekehys tai ihan vaan että millainen meininki siellä oli?

        Ihan vain mielenkiinnosta.

        Ei terapia lupaa onnellisuutta. Se lupaa opettaa sinut tuntemaan itsesi paremmin.

        On terapeutteja joiden kanssa on turvallista ja hyvä olla. Uskalla lopettaa tai vaihtaa jos homma ei toimi.

      • Anonyymi

        Kuulostaa tutulta. Psykodynaaminen terapia on saanut sinut riippuvaiseksi ja terapeutti tietää mitä tekee, on alistanut sinut niin ettet uskalla lopettaa.

        Menet lekurille, teet valituksen terapeutista ja vaihdat lekurin tuella terapeutin.

        Sairaita menetelmiä terapiassa. EIkö teitä terapeutit yhtään edes hävetä? Ei varmaan - teille on helvetin kalliissa koulutuksessa työnnetty shaissea että se mikä sairaistuttaa imisen parantaa ja se mikä parantaa sairastuttaa.

        TEillä ei ole mitään ripaustakaan inhmillisyyttä jäljejällä ja oikeutatte pahoinpitelynne ja väkivaltanne psykodynaamisen teorian piirissä rahastamalla pahoinpitelyssä 90e h. TÄmä on kulttu sairas kultti jonka koulutus maksaa maltaita ja sen jälkeen on niin aivopesty, että ei enään ole oikeaa ymmärrystä ihmismielestä vaan koko ajatuksenne mukailee psykodynaamisia teorioita. - Jotka sairastuttavat vain pahemmin.

    • Omin voimin

      Mun edellisen terapeutin ote oli parempi kuin tää nykyisen, jonka kans lopetin, kun mua ajettiin sieltä pois-tosi karseeta lähteä, kun sanotaan ,että hae itsellesi uusi terapeutti, kun meillä ei homma toimi ja sä oot henkisesti todella väsynyt, niin jaksatko edes hakea mitään uutta tilalle, tätä kritisoin ennen kuin lähdin sieltä.
      Mutta jos oelt joutunut hyväksikäytön uhriksi, niin ilman muuta tarvitset kokeneen ja asiaan perehtyneen terapeutin. Mä luin jostakin, että jossain vaiheessa potilas turhautuu terapiaan ja kyseenalaistaa terapian ja terapeutin mielekkyyden, silloin ollaan sellaisella törmäyskursilla ja katsotaan, että jatketaanko yhdessä vai erotaanko, tässä vaiheessa punnitaan se, että onko terapeutti sulle riittävän hyvä ja tarkoituksenmukainen. itse en jaksanut käydä kahta kertaa viikossa ja oli myös kallista vaikka oli kelakorvattu, että kerta viikossa oli riitettävä. Kuka sanoo, että määrä korvaa laadun terapiassa.
      Mun mielestä me maksavat potilaat, meidän tulee vaatia rahoille vastinetta, kun nykyään kaiken maailman hanttakrausetkin kouluttaa itsestään jonkun tyylisuunnan terapeutteja.

    • loveangelmusic

      Mietin juuri ihan samaa tässä ettei määrä korvaa laatua. Kävin kolme kertaa viikossa kyseisessä terapiassa että se auttaisi paremmin. Että se toisi niitä voimavaroja. Joskin selvisi tässä ettei sen ole tarkoitus antaa voimavaroja(!) Ei kuulosta hyvältä tuo.

      Siinä taisi käydä juuri niin että luottamus ropisi kun oli pakko kyseenalaistaa terapian toimintatapoja. Ja sittenkin sitä on heikoilla ja ns altavastaajana vaikka pitäisi olla tuo ajatus mielessä, että on tosiaankin maksava asiakas. No eipä ole kun sitä on ihan lytätty pikkumuksu :´(

      On kyllä niin kamalan epävarma ja pelottava fiilis!!

      Olen näillä näkymin menossa traumaterapeutille ja vaikuttaisi, että jo yksi istunto rauhoitti mieltäni ja ikäänkuin siinä olisi ne puuttuvat elementit - inhimillisyys ja lämpö? Sitä ehkä tarttee kun on ihan murtunut.

      Mulla on vielä tällä viikolla tapaaminen exän kanssa ja se AHDISTAA ihan älyttömästi. Sen on nyt pakko "laskea irti", ei voi käydä niin et tuun sieltä ja oonkin taas roikkumassa.

      Anteeksi vali vali. En tajua itsekään miten muka en ole päässyt irti ja eteenpäin!!!!!!!! Silti tykkään kyseisestä terapeutista.

    • loveangelmusic

      Nyt on mennyt jo vähän aikaa ja odotin jonkinlaista surutyötä tai "vieroitusta" terapeutista mutta olo on lähinnä haikea mutta HELPOTTUNUT:)

      Noin muuten vointi on kehno. Frustraatio vaikka onkin kuluttavaa niin auttaa jaksamaan. Ei uskoisi. Joskin se on kiduttavaa! Nyt nää oikeat teemani tulevat ns naamalle.

      Noh. Että hyvä terapeutti haussa. Tai sanotaanko huipputerapeutti haussa. Koskahan tällainen reality show tulee :D?

      • Siili123

        Keskustelin samoin terapeuttini kanssa siitä, että terapia vie minua vain huonompaan kuntoon. Hänen mukaansa vastarintani on voimakasta, mikä lieneekin totta, kosken halua hänen kommenttejaan kertomiini asioihin.

        Jotenkin silmäni aukesivat, kun terapeutti kysyi, mikä terapiassa on ollut hyvää, ja jouduin vastaamaan "ei mikään".

        Nyt sovimme, että käyn KELAn tähän asti korvaamat käynnit loppuun ja sitten olisi tarkoitus etsiä uusi terapeutti. En usko, että jaksan mitään etsiä, olo ei ole ollut näin surkea vielä koskaan ja tuollainen selvittely ja ympäriinsä soittelu vie valtavasti voimavaroja. Edessä siis umpikuja. Pelottaa.

      • loveangelmusic
        Siili123 kirjoitti:

        Keskustelin samoin terapeuttini kanssa siitä, että terapia vie minua vain huonompaan kuntoon. Hänen mukaansa vastarintani on voimakasta, mikä lieneekin totta, kosken halua hänen kommenttejaan kertomiini asioihin.

        Jotenkin silmäni aukesivat, kun terapeutti kysyi, mikä terapiassa on ollut hyvää, ja jouduin vastaamaan "ei mikään".

        Nyt sovimme, että käyn KELAn tähän asti korvaamat käynnit loppuun ja sitten olisi tarkoitus etsiä uusi terapeutti. En usko, että jaksan mitään etsiä, olo ei ole ollut näin surkea vielä koskaan ja tuollainen selvittely ja ympäriinsä soittelu vie valtavasti voimavaroja. Edessä siis umpikuja. Pelottaa.

        Moikka Siili123!
        Oletko löytänyt uutta terapeuttia vielä? Mitä kirjoitit tuolla aikaisemmin niin minulle kävi myös ihan sama homma ja terapeutti takertui täysin epäolennaisiin juttuihin joista TIEDÄN etteivät ne oikeasti ole teemoihin sidoksissa. Mutta. Kukin tekee hommaansa oman viitekehyksensä, ammattiegonsa :) ja tapojensa puitteissa.

        Itselle oli ainakin valtava helpotus päästä kiduttavasta terapiasuhteesta pois. Toivottavasti oot löytänyt sopivamman terapeutin itsellesi. Vaikka kaikki onkin itsestä kiinni, oman asenteensa ja mm. käyttäytymismallien muuttamisesta niin uskon, että terapia on sellaista joka auttaa ja nopeuttaa prosessia. Jos niin ei ole niin terapia ei toimi (sanoi kuka mitä tahansa. Vain mun mielipide tän kaiken shaissen jälkeen :)!!)

        Oma trauman käsittely lähti yhtäkkiä etenemään, tää on ihmeellistä!!!!!!!.

        Vielä kun saisin nuo tukiasiat kuntoon ja saisin ehkä jonkinlaisen rauhan aiheesta. Ja henkinen remonttini voisi alkaa. Tai jatkua.

      • Anonyymi
        Siili123 kirjoitti:

        Keskustelin samoin terapeuttini kanssa siitä, että terapia vie minua vain huonompaan kuntoon. Hänen mukaansa vastarintani on voimakasta, mikä lieneekin totta, kosken halua hänen kommenttejaan kertomiini asioihin.

        Jotenkin silmäni aukesivat, kun terapeutti kysyi, mikä terapiassa on ollut hyvää, ja jouduin vastaamaan "ei mikään".

        Nyt sovimme, että käyn KELAn tähän asti korvaamat käynnit loppuun ja sitten olisi tarkoitus etsiä uusi terapeutti. En usko, että jaksan mitään etsiä, olo ei ole ollut näin surkea vielä koskaan ja tuollainen selvittely ja ympäriinsä soittelu vie valtavasti voimavaroja. Edessä siis umpikuja. Pelottaa.

        "Jotenkin silmäni aukesivat, kun terapeutti kysyi, mikä terapiassa on ollut hyvää, ja jouduin vastaamaan "ei mikään".

        Vanha topic! Mutta hyvä kun uskalsit sanoa. Onnea sinulle! Tietenkin vsstarinta on kovaa, koska terapeutti olettaa vääriä asioita, eikä tuo esille sellaisia mitä koet itseksesi.

    • loveangelmusic

      Heips, voin kuvitella miltä susta tuntuu :(

      Kävin tänään haastatteluss yhdellä terapeutilla jonka viitekehys ym. olisivat sellaiset mitkä ehkä orastavan mielipiteeni pohjalta olisi ehkä sopivin. Olin eilen melkein perumassa aikaa kun ajattelin et ei siitä tuu mitään et en jaksa. Joku ihan vieras tyyppi ym. Menin sitte kuitenkin ku ajattelin et no eipä tarttee kun kysyä ne asiat mitä haluisin tietää, kertoo suurinpiirtein mikä on probleemana. Näin.

      Se menikin sitten tosi hyvin ja jopa tämä yksi sessio rauhoitti fiilistäni. Ja vahvisti käsitystä, että lopettaminen oli paikallaan. Oon pelännyt et tein hirveän virheen. Varsinkin kun mua ns peloiteltiin et lopettaminen on haitallista tietyistä syitstä.

      Ite tein silleen et etin listan terapeuteista halutusta viitekehyksestä, laitoin tiedustelun s-postilla ja kenelle ei löytynyt niin tekstarilla. Sain vastaukset et kenelle on mahdollista ottaa uusia jne. Tästä päätellen niin nyt on ehkä just hyvä aika koska kuulemma näin kesän kynnyksellä tulee eniten muutoksia terapioihin.

      Kerro miten etenee! Hengessä mukana.

      Ja edelleen p:ska olo mutta hivenen toiveikkaampi. Ehkä jotain sensuuntaista et en ollut niin väärässä kun aloin kyseenalaistamaan terapiaa ja et vaan voin pahoin siellä.

    • Kukavastaa!?

      HALOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!???????????????!

      • loveangelmusic

        Ja siis esim metsä saattais vastata?

      • Kukavastaa?!
        loveangelmusic kirjoitti:

        Ja siis esim metsä saattais vastata?

        Auta meitä. Auta.

      • L.A.M
        Kukavastaa?! kirjoitti:

        Auta meitä. Auta.

        Mua myös. Kiitti!

      • Kukavastaa?!
        L.A.M kirjoitti:

        Mua myös. Kiitti!

        Jos sinä autat minua, minä autan sinua.

      • L.A.M
        Kukavastaa?! kirjoitti:

        Jos sinä autat minua, minä autan sinua.

        Sopii, miten voisin auttaa sua :)?

      • Kukavastaa?!
        L.A.M kirjoitti:

        Sopii, miten voisin auttaa sua :)?

        Me voimme tulla teidän kanssanne kahville määräämättömään paikkaan. Täten kun me juomme teidän kanssanne kahvit, te voitte auttaa meitä ja me voimme auttaa teitä. Ja tällöin te saatte apua ja me saamme apua?

      • L.A.M
        Kukavastaa?! kirjoitti:

        Me voimme tulla teidän kanssanne kahville määräämättömään paikkaan. Täten kun me juomme teidän kanssanne kahvit, te voitte auttaa meitä ja me voimme auttaa teitä. Ja tällöin te saatte apua ja me saamme apua?

        Dissosiaatiokerho :)?

        (vakavista asioista kandee yrittää vääntää vitsiä välillä sanon minä :D)

      • Kukavastaa?!
        L.A.M kirjoitti:

        Dissosiaatiokerho :)?

        (vakavista asioista kandee yrittää vääntää vitsiä välillä sanon minä :D)

        Mielenterveyshäiriöt OY.

        ...

        Niin kannattaa.. Sinulla on positiivinen asenne! :)

    • loveangelmusic

      Vielä kun saisi nuo tukiasiat kuntoon ja yhdessä haastattelussa käytyä niin josko tilanne olisi onnellisesti ohi. Ja loppuisi tää SEINILLE HYPPIMINEN :-)!

      Hemmetti. Rankkoja tällaiset ikäänkuin ylimääräiset ongelmat!!

    • nähty & koettu

      Joo, erittäin hyvä aihe ja ketju, tuli luettua melkein kokonaisuudessaan läpi. Itselläkin vähän samanlainen tilanne ja ajatukset terapian suhteen kuin aloittajalla. Olen käynyt vuosikaudet terapiassa ja miettinyt ja koittanut käydä läpi pitkään sen mielekkyyttä ja toimivuutta jne. Pitää kirjoitella ehkä myöhemmin lisää tänne aiheista, oli joka tapauksessa tosi mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia, tällaista keskustelua en oikein aiemmin ole täälläkään edes huomannut, yksin (ja terapiassa) lähinnä sitten vain miettinyt juttuja, mikä ei ole välttämättä paras tilanne sekään...

      • loveangelmusic

        Nyt on vierähtänyt aikaa lopetuksesta niin olen varsinaisesti huomannut kuinka tämä on rauhoittanut fiilistä ja todellakin terapiasta aiheutuva stressi on poistunut!

        Olisi mielenkiintoista kuulla lisää kokemuksianne myös siitä syystä, että terapiaa ihannoidaan melkoisesti mediassa ym. Ja asiakas on aina täysin yksin tällaisessa tilanteessa eikä tiedä mihin oikein "luottaisi". Itse kysyin neuvoa ns viisaammilta mutta sittenkin tämä on ollut käsittämättömän v:mäisen raskasta.


        Toisaalta, mitä jos joidenkin asioiden on ollut tarkoituskin unohtua? Mitä jos luonto on viisaampi tässä kohtaa kuin ihminen.. ihan noin evoluution näkökulmasta :)? Tällaisen vastakkaisen näkemyksen heitän tähän (oon jatkamassa terapiaa kuitenkin etc.)

      • Dissosiaatiosta irti
        loveangelmusic kirjoitti:

        Nyt on vierähtänyt aikaa lopetuksesta niin olen varsinaisesti huomannut kuinka tämä on rauhoittanut fiilistä ja todellakin terapiasta aiheutuva stressi on poistunut!

        Olisi mielenkiintoista kuulla lisää kokemuksianne myös siitä syystä, että terapiaa ihannoidaan melkoisesti mediassa ym. Ja asiakas on aina täysin yksin tällaisessa tilanteessa eikä tiedä mihin oikein "luottaisi". Itse kysyin neuvoa ns viisaammilta mutta sittenkin tämä on ollut käsittämättömän v:mäisen raskasta.


        Toisaalta, mitä jos joidenkin asioiden on ollut tarkoituskin unohtua? Mitä jos luonto on viisaampi tässä kohtaa kuin ihminen.. ihan noin evoluution näkökulmasta :)? Tällaisen vastakkaisen näkemyksen heitän tähän (oon jatkamassa terapiaa kuitenkin etc.)

        Luin koko viestiketjun, toisaalla kirjoitit traumatisoitumisesta. Koska minullakin on kokemusta pitkästä terapiasta ja osin samantyyppisiä kokemuksia, pohdin, mikä osuus koko ongelmavyyhdillä on oikeastaan siinä, että traumatausta aiheuttaa valtavat haasteet terapiatilanteeseen. Kokemukseni mukaan jopa ammattimaisen traumaterapeutin on vaikea saada solmuja purettua ja löytää uusia ratkaisuja lähestyä / kontaktoida terapoitavaa traumamörköä. Terapia puhumalla kun ei auta mm. dissosiaatioon, vaan pelkkä puhe saa homman jumittumaan... Loppujen lopuksi hyvässä lykyssä potilas jopa uudelleen traumatisoituu, koska jää jälleen yksin omien traumahyökyaaltojensa kanssa. Itse en ole luovuttanut, sillä en jaksaisi aloittaa alusta taas uuden ihmisen kanssa. Rankalta kuitenkin on tuntunut.

    • loveangelmusic

      Heips taas. Tuo varmaan pitää paikkansa. Kyseinen terapia onkin "vaikea tehdä hyvin" - näin ammattilaisen muotoilemana.
      .
      Parit kerrat traumaterapeutin luona niin itselleni on esim selkiytynyt rakenne mikä selittää käytännön elämässä kokemani asiat. Lisäksi lähestymistapa oli jotenkin täysin erilainen, sellainen sanoisinko äidillinen ja vastaanottavainen ja kontaktia luova?


      Huomaan itsessäni terapian lopetuksen vaikutukset vaikka olenkin siis helpottunut. Olen nähnyt painajaisia edellisestä terapiasta ja muutenkin oireilen melkoisesti. Dissosiaatio tioja koko ajan. Koen myös voimakkaan hylkäämisen vaikkei sellaista ole tapahtunutkaan, nyt. Ja ties mitä.

      Helpottaisi varmaankin uuden terapian aloittaminen? Jotenkin vaan sekin vähän pelottaa. Just.

      • loveangelmusic

        Kuinka kauan "Dissosiaatiosta irti" oot käynyt terapeutilla ja millaisella? Miten se on edennyt?

        Itselle on käynyt nyt traumaterapeutin luona et hän on saanut mut "hereille" ainakin osittain ja oon siis sitä halunutkin koska tila on kamala. Et kyllä siihen voi vaikuttaa. Ilmeisesti on jotain mitä voi opetella itsekin tekemään? Täst en vielä tiedä tarkemmin..

      • Asumus vyöhyke?
        loveangelmusic kirjoitti:

        Kuinka kauan "Dissosiaatiosta irti" oot käynyt terapeutilla ja millaisella? Miten se on edennyt?

        Itselle on käynyt nyt traumaterapeutin luona et hän on saanut mut "hereille" ainakin osittain ja oon siis sitä halunutkin koska tila on kamala. Et kyllä siihen voi vaikuttaa. Ilmeisesti on jotain mitä voi opetella itsekin tekemään? Täst en vielä tiedä tarkemmin..

        Missä te ihmiset asutte?

      • L.A.M
        Asumus vyöhyke? kirjoitti:

        Missä te ihmiset asutte?

        Pk -seudulla. Miksi kysyt?

      • Asumus vyöhyke?
        L.A.M kirjoitti:

        Pk -seudulla. Miksi kysyt?

        "Pk -seudulla. Miksi kysyt?"

        Sinä olet ainut joka täällä puhuu tai osaa vastata.. heh.. Kysyin kun tässä aprikoin että onko aprikoimiselleni edes aihetta..

        Käyttekö te paljon ulkona?

      • loveangelmusic
        Asumus vyöhyke? kirjoitti:

        "Pk -seudulla. Miksi kysyt?"

        Sinä olet ainut joka täällä puhuu tai osaa vastata.. heh.. Kysyin kun tässä aprikoin että onko aprikoimiselleni edes aihetta..

        Käyttekö te paljon ulkona?

        Kiitti, olen paremmalla tuulella ainakin 15min. Kiitos :)

        Käynhän mä. Mties ite?

      • Asumus vyöhyke?
        loveangelmusic kirjoitti:

        Kiitti, olen paremmalla tuulella ainakin 15min. Kiitos :)

        Käynhän mä. Mties ite?

        "Kiitti, olen paremmalla tuulella ainakin 15min. Kiitos :)"

        Ilo on meidän puolellamme. Yritä venyttää sitä pidemmälle kuin 15 minuuttia.

        "Käynhän mä. Mties ite?"

        Riippuu kaudesta. Joku kausi menen joka päivä tukka putkella, joku kausi olen neljän seinän sisällä nököttämässä puhelimeenkaan puhumatta.

        Käytkö töissä?

      • loveangelmusic
        Asumus vyöhyke? kirjoitti:

        "Kiitti, olen paremmalla tuulella ainakin 15min. Kiitos :)"

        Ilo on meidän puolellamme. Yritä venyttää sitä pidemmälle kuin 15 minuuttia.

        "Käynhän mä. Mties ite?"

        Riippuu kaudesta. Joku kausi menen joka päivä tukka putkella, joku kausi olen neljän seinän sisällä nököttämässä puhelimeenkaan puhumatta.

        Käytkö töissä?

        Kyllä, ulkokuori hämää mainiosti. Kuluttaahan se aika pahasti kun kantaa "hirviötä" alitajunnassaa kytemässä.
        Nyt mennään melkein ohi topicin, sallittakoon se tämän verran.

        Aurinkoista keskiviikkoa!

        Terapiasta tulee viekkareita pahasti vaikka se oli mitä oli :( (jvaikka olen edelleen todella helpottunut!)

      • Asumus vyöhyke?
        loveangelmusic kirjoitti:

        Kyllä, ulkokuori hämää mainiosti. Kuluttaahan se aika pahasti kun kantaa "hirviötä" alitajunnassaa kytemässä.
        Nyt mennään melkein ohi topicin, sallittakoon se tämän verran.

        Aurinkoista keskiviikkoa!

        Terapiasta tulee viekkareita pahasti vaikka se oli mitä oli :( (jvaikka olen edelleen todella helpottunut!)

        "Kyllä, ulkokuori hämää mainiosti. Kuluttaahan se aika pahasti kun kantaa "hirviötä" alitajunnassaa kytemässä.
        Nyt mennään melkein ohi topicin, sallittakoon se tämän verran.

        Aurinkoista keskiviikkoa!

        Terapiasta tulee viekkareita pahasti vaikka se oli mitä oli :( (jvaikka olen edelleen todella helpottunut!) "

        No kannattaa pitää työssäkäynnistä kiinni kynsin ja hampain.

    • Dissosiaatiosta irti

      En siis epäillyt, etteikö sinun olisi pitänytkin lopettaa edellinen terapia. Teit hyvän päätöksen. Oikea paikka on traumaterapiassa. Itse olen käynyt kohta jo 4 vuotta, joista tosin ensimmäinen vuosi meni aikuiselämän yhtäkkisen traumaattisen tapahtuman puolisoni psyykkiseen sairastumisen joka johti äkilliseen avioeroon. Tämä toi siis pintaan kaiken syvemmällä olleen.

      Terapeuttini on todella aito ja empaattinen, hän kyllä on kannatellut minua ja olen päässyt pitkistä dissosiaatioista eroon traumatekniikoilla. Mutta siltikin - olen erittäin haastava, tuntuu, ettei isoimpaan ongelmaani tahdo löytyä ratkaisua; koen olevani jumissa itseni kanssa, umpisolmussa osin. En haluaisi elää näin, vaikka menestyn ja pärjään hyvin. Minusta ei mitenkään näy ulospäin nämä, vaikutan aivan "toiselta", ja sitähän oikeastaan olenkin, kun olen arkireipas.

      Kuten siis toisessa ketjussa kuvailin, minun traumani ovat varhaislapsuudessa jo syntyneet ja siihen päälle on sitten kasaantunut kokoelma muuta. Nuo varhaiset kokemukset ovat kuitenkin vaurioittaneet perustaa, siis kiintymystä ja syvää luottamusta toisiin ihmisiin - jota siis minulla ei ole lainkaan tunnetasolla. Minun kauhutilani, pelkotilani, yhä toistuvat, enkä oikein voi niille mitään. Pelkään että jään yksin, etten ole merkityksellinen, tärkeä, että minut hylätään; eikä se siis ole sellaista järkeenkäypää pelkoa, ei, oikeastaan ulospäin en ole yhtään pelokas, vaan "rohkea". Minun on myös erittäin vaikea ottaa apua vastaan, kun tunnetila menee päälle olen tottunut - syvään dissosiaatioon tuskan lievittämiseksi. En pysty oikein luottamaan, että minua ymmärretään, että joku haluaa auttaa minua.

      Oikeastaan ne traumat tulevat esiin vain terapiassa ja joskus toisessa läheisessä minulle tärkeässä ystävyyssuhteesa. Ei muualla. Ongelman sitten muodostaakin se, että minun pitäisi pystyä terapiassa luottamaan kauheasti terapeuttiin, vaikka se juuri on minun traumani. Minun myös tulisi pystyä auttamaan itse itseäni (kuten useimmat kaiketi oppivatkin eri tekniikoilla), mutta kun olen jäänyt lapsenakin aivan yksin, ei minulta jostain syystä tahdo löytyä keinoja luoda turvaa itselleni trauman vyöryessä ylitse. Ja taas täytyy huomauttaa, että arkielämässä olen kaikkea muuta kuin avuton...

      Joskus olen huvin vuoksi kuvaillut arkaa ja pelokasta - jopa kiukkuista - lapsiminääni (joka on emotionaalinen ydin minussa), mutta kukaan ei oikein usko minua. He näkevät vain tuon reippaan selviäjän; ja siksihän olenkin pärjännyt niinkin hyvin. Se vaan ei enää riitä. En halua enää elää näin, haluan päästä näistä kauheista tunnekipuiluista eroon ja elää kuten muutkin.

      Itse en omalla kohdallani usko, että puhumalla asiat ratkeavat. Minun traumani on juuri se, että tunnetaso ja järkitaso eivät yhdisty. Kun pelataan sanoilla, en tarvitse niinkään tunteita, pystyn etääntymään. Ja pelkkien tunteiden vallassa taas puhuminen on minulle lähes mahdotonta. Vaikka miten ymmärtäisin, mistä on kysymys ja miksi koen näin, se ei pysäytä traumareaktiota, eikä silloin nk. integraatiota tapahdu.

      Olemme traumaterapeuttini kanssa etsineet ratkaisua EMDR:stä yms. sellaisista muista, jotka eivät perustu vain puheeseen. EMDRää on kokeiltu silloin tällöin, koska hän on EMDR-terapeutti. Mutta: epäonnekseni kuulun siihen 2 %:iin, joilla se ei välittömästi auttanut. - Taas: koska pitäisi pystyä luottamaan.

      En tiedä saitko tästä mitään tolkkua, ei ole ihan helppoa kuvailla sitä, mikä minussa on.

      • L.A.M

        Saan tolkkua:) Kirjoitat osittain kuin suoraan mun elämästä. Esim. tuo, et kukaan ei uskoisi et mulla on noin irrationaalisia pelkoja. Siltipä pelkään esim et mut hylätään - se on kiduttavaa! Vaikka t i e d ä n ettei näin tapahdu. Se on vain voimakas, selittämätön tunne. Ym ym. Oon iloinen, energinen, sosiaalinen, hauska, luova ja toisaalta en uskalla nukkua. Pärjäilevä 'minä' ei ole siltikään ehyt, kaukana siitä, kun osa siitä on jumissa siellä traumassa. Nää tarttis nii saada integroitua.

        Toisaalta terapiani on suht alussa. Ainakin toivottavasti. Ja, että nämä solmut minussa aukeisivat vielä? Olen tainnut itsekin käyttää samaa metaforaa.

        Palataan, tää puhelimella kirjottelu on nii hidasta.
        Tsemppistä!!!

    • Dissosiaatiosta irti

      Olet ihanan toiveikas, toivon todella, että sinuun tepsivät EMDR, traumaprotokollat sun muut, ja että voimasi riittävät mörköjen selättämiseen.

      Kuvaamasi asiat kuulostavat tosiaan tutuilta. Minutkin tunnetaan vain tuosta iloisesta(!) ja energisestä puolestani.

      Olen tavallaan aikamoisen ristiriitainen pakkaus - valtavaa herkkyyttä ja tunnetta sekä sitten analyyttista pohdiskelijaa, järkieläjää. Herkkyyden yritän suojata, koska olen niin haavoittuvainen.

      Aluksi olin toiveikas, kun aloin ymmärtämään, mitä minussa tapahtuu. Tämä tapahtui pitkälti terapian ansiosta. Viime aikoina tosin olen alkanut pelkäämään, etten voikaan saada mitään apua, sillä välillä tuntuu, että saan ammattilaisenkin avuttomaksi, pelkään ettei hänkään jaksa. Yritä yritän yritän. Silti se ei tahdo riittää. Haluaisin pystyä luottamaan, vaan en pysty.

      Tätäkään tosin ei kukaan oikeasti huomaa arjessa, olen varsin avoin ja minua pidetään erittäin helposti lähestyttävänä ja empaattisena. Mutta tarkoitankin tällä sitä, että jos putoan (hirveään tunnehyökyyn), en usko, että kukaan minua pystyy sieltä pelastamaan. En luota tunnetasolla muuta kuin siihen, että on selvittävä yksin.

      Dissosiaatiostakin pääsin ennen eroon siten, että kestän tunnetta, vaivun dissosiaatioon ja sitten tavallaan vain lohkon nuo tunteet pois - ja jatkan sitten "reippaana" (piilohaavoilla) selviäjänä eteenpäin.

      • L.A.M

        Tulinkin vielä lisäämään, että 'piilohaavani' veistävät vain itseäni ja eivät näy ulospäin paitsi seurassa jossa voin tuoda ne julki. Onko sulla tällaisia ihmisiä keille voit 'paljastaa' itsesi, sisäisen 'hirviösikin'? Vaikkei siellä mitään hirviötä olekaan :)!!! se hirviö oli joku muu.

        Semitoiveikas olen kun oon joutunut kärsimään niin v:sti(en ny valita, jollain on aina kehnommin vielä, ymmärrän toki), jossain tuolla viittasinkin et 'menetin elämäni'. Vähän niinkun tarkoituksen. Siitä nykyhetken trauma. Sullahan on vähän samanlainen tilanne joskin eri syystä mutta että menneisyys että nykyisyys aiheuttaa kärsimystä.

        Kyl uskon et tää on oakoo pystyy selättämään, nykyhetken menetystä ei välttämättä pystykään et täs on haastava rakenne niinkun terapeutti tuumaili.

        Ihan sama kunhan tää vain menis OHI. En vain enää jaksa tätä. Kroppa ei kestä :'(

      • Anonyymi

        Minä dissiosioin ensimmäistä kertaa elämässäni terapiassa. Pääsin sen turvin pois vahingollisesta terapiasta.

    • ukkopukkokukko

      Tiedän yhden kirjan,jossa puidaan terapiatyylien eroja......lähinnä pitkien psykoanalyyysityyppisen ja lyhytterapian. Muutenkin kirja on hyvä. Harvoin on tarjolla kirjoja joissa pohditaan kriittisesti sitä,mikä on mahdollinen haitta huonossa terapiahoidossa.

      Kirja on Elisabeth Lukas,Elämän voimat

      • L.A.M

        Moikka 'ukkopukkokukko'. Varmaankin luit kirjan niin millaisista haittavaikutuksista siinä puhuttiin? Noin pääpiirteittäin.

      • vastaan.lueskeltuani

        Lähinnä tuo on yhtä tiettyä terapiasuuntausta (logoterapia) ja sen ajattelumalleja esiintuova kirja, jossa kritisoidaan muita suuntauksia, eli lähinnä perinteistä psykoanalyyttista.

        Ei todellakaan mikään laajalti kriittinen pohdiskelu eri paradigmoista, vaikka olihan siinä ihan purevaa psykoanalyysin kritiikkiä. Logoterapian ja sukulaissuuntaustensa kritiikkiä sitten aika paljon vähemmän ja heikommin...

        Kun psykoanalyysin ydinongelma on ihmisyyden jyrääminen vietillis-materialistisen totalisoinnin alle, niin logoterapian ydinongelma on ihmisyyden jyrääminen totaalisoitavan "tahdon" ja merkityksenannon alle.

    • masentunuttttt

      Hei!

      Minulla on erittäin hyvä kokemus siitä, että vaihdoin psykodynaamisen terapeutin kognitiiviseen terapeuttiin. Psykodynaaminen on kallista ja terapiassa puhuminen jätetään asiakkaan huoleksi. Itse taas oikeasti tarvitsen vuorovaikutusta, joten aloin voida paremmin kognitiivisen myötä. Valitettavasti psykodynaaminen terapeutti antoi jatkuvasti ymmärtää, kuinka sairas olen, miten pitkään terapian täytyy kestää (siis määrättömän ajan) ja olla hänen vallan alaisenaan "vahdittavanaan". Kognitiivisessa taas etsimme enemmän positiivista ja koen terapian vasta alkaneen.
      Psykodynaamisessa pohdittiin koko ajan virheitäni ja huonoja puoliani, ja se jos jokin on masentuneelle uuvuttavaa. Aloin lopussa ymmärtää, että terapeutin korkea psykologin koulutus ei ollut tuonut hänelle tarvittavia vuorovaikutustaitoja, vaan hän teki työtään ylimielisesti kohdallani. Ymmärsin, että on tärkeämpää löytää itselle sopiva terapeutti, kuin ns. älykkäältä vaikuttava terapeutti. Älykkyys ilman tunneälyä on tuhoava yhdistelmä terapiassa.
      Nyt asiat siis hyvin. Terapeutin vaihtamisprosessi oli hirveää, mutta kannatti.

      • L.A.M

        Heip! Itselläni tuo epäolennaiseen tarttuminen ja suorastaan innostuminen jos sukulaisissa on jotain syyteltävää. Ja juurikin et terapian takkuaminen johtui aina minusta. No kukapa tietää mutta, yritin kyllä kaikkeni et homma etenisi.

        Ikävää tässä on, että kiduin terapiasuhteessa niin pitkään etten vain tekisi kamalaa virhettä tai vain en päässyt irti :'(?

        Nyt uuden terapeutin nimenomaan läsnäolo ja vuorovaikutus tekee todella vaikutuksen:). Olo on tosiaan helpottunut! Joskin 'remontti' voi nyt vasta alkaa ja alkoikin.

        Sama muutos joskin kat -terapeutista kognitiiviseen. Joskin vähän tuntuu ettei tästä laaja-alaisuudesta ollut mitään erityistä hyötyä. Viittaan työskentelytapoihin.

        Mutta no hard feelings. Rahojen menetys kyllä harmittaa ja erilainen kuormittuminen. Terapiasta oli silti hyötyä. Sain jotain muuta kuin mitä oli tarkoitus korjailla. Että sikälis.

      • Terapiatapaus
        L.A.M kirjoitti:

        Heip! Itselläni tuo epäolennaiseen tarttuminen ja suorastaan innostuminen jos sukulaisissa on jotain syyteltävää. Ja juurikin et terapian takkuaminen johtui aina minusta. No kukapa tietää mutta, yritin kyllä kaikkeni et homma etenisi.

        Ikävää tässä on, että kiduin terapiasuhteessa niin pitkään etten vain tekisi kamalaa virhettä tai vain en päässyt irti :'(?

        Nyt uuden terapeutin nimenomaan läsnäolo ja vuorovaikutus tekee todella vaikutuksen:). Olo on tosiaan helpottunut! Joskin 'remontti' voi nyt vasta alkaa ja alkoikin.

        Sama muutos joskin kat -terapeutista kognitiiviseen. Joskin vähän tuntuu ettei tästä laaja-alaisuudesta ollut mitään erityistä hyötyä. Viittaan työskentelytapoihin.

        Mutta no hard feelings. Rahojen menetys kyllä harmittaa ja erilainen kuormittuminen. Terapiasta oli silti hyötyä. Sain jotain muuta kuin mitä oli tarkoitus korjailla. Että sikälis.

        "Psykodynaaminen on kallista ja terapiassa puhuminen jätetään asiakkaan huoleksi. Itse taas oikeasti tarvitsen vuorovaikutusta, joten aloin voida paremmin kognitiivisen myötä. Valitettavasti psykodynaaminen terapeutti antoi jatkuvasti ymmärtää, kuinka sairas olen, miten pitkään terapian täytyy kestää (siis määrättömän ajan) ja olla hänen vallan alaisenaan "vahdittavanaan"


        Sanoisin kyllä, että teille on sattunut todella ammattitaidottomat psykodynaamiset/psykoanalyyttiset terapeutit.

        Minun kokemukseni mukaan vuorovaikutusta ei puutu eikä psykoanalyytikkoni ole koskaan antanut ymmärtää, että olen hirveä sairas ja tarvitsen pitkää psykoterapiaa - päin vastoin on uskonut minusta liikaakin minun voimavaroihini.

        Psykoterapia on henkilökemiaa ja sitten tietysti suuntauskin vaikuttaa. Minä en halua mitään kotitehtäviä ja minulle sopii se, että saa itse määritellä pitkälti sen mistä puhun. Neuvoja, ohjeita ja ohjausta tulee tarvittaessa.

        Siksi ihmisille pitäisi kertoa kyllä etukäteen mitä psykoterapialta ja -terapeutilta voi ylipäätään odottaa ja minkälaisia eroja eri suuntauksilla on jne.

      • L.A.M
        Terapiatapaus kirjoitti:

        "Psykodynaaminen on kallista ja terapiassa puhuminen jätetään asiakkaan huoleksi. Itse taas oikeasti tarvitsen vuorovaikutusta, joten aloin voida paremmin kognitiivisen myötä. Valitettavasti psykodynaaminen terapeutti antoi jatkuvasti ymmärtää, kuinka sairas olen, miten pitkään terapian täytyy kestää (siis määrättömän ajan) ja olla hänen vallan alaisenaan "vahdittavanaan"


        Sanoisin kyllä, että teille on sattunut todella ammattitaidottomat psykodynaamiset/psykoanalyyttiset terapeutit.

        Minun kokemukseni mukaan vuorovaikutusta ei puutu eikä psykoanalyytikkoni ole koskaan antanut ymmärtää, että olen hirveä sairas ja tarvitsen pitkää psykoterapiaa - päin vastoin on uskonut minusta liikaakin minun voimavaroihini.

        Psykoterapia on henkilökemiaa ja sitten tietysti suuntauskin vaikuttaa. Minä en halua mitään kotitehtäviä ja minulle sopii se, että saa itse määritellä pitkälti sen mistä puhun. Neuvoja, ohjeita ja ohjausta tulee tarvittaessa.

        Siksi ihmisille pitäisi kertoa kyllä etukäteen mitä psykoterapialta ja -terapeutilta voi ylipäätään odottaa ja minkälaisia eroja eri suuntauksilla on jne.

        Kemiassa ei tosiaan ollut vikaa, samanlainen huumorintaju ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita mm. taiteissa.

        Kyllähän siinä ammattitaidon puutettakin saattoi olla? Esimerkiksi lopetuskertanani hän oli niin avoimen pettynyt ettei edes toivottanut hyvää jatkoa, kesää.. mitä ikinä. Tai että olenko löytänyt uuden terapeutin.
        Noh. Kunnianhimoinen heppu. Eihän siinä mitään huonoa sinänsä. Vaan kurjaa kun tyyppi oli itselle niin mahdottoman läheinen. Kaikesta huolimatta.

        Huoh.

      • nähty ja koettu
        Terapiatapaus kirjoitti:

        "Psykodynaaminen on kallista ja terapiassa puhuminen jätetään asiakkaan huoleksi. Itse taas oikeasti tarvitsen vuorovaikutusta, joten aloin voida paremmin kognitiivisen myötä. Valitettavasti psykodynaaminen terapeutti antoi jatkuvasti ymmärtää, kuinka sairas olen, miten pitkään terapian täytyy kestää (siis määrättömän ajan) ja olla hänen vallan alaisenaan "vahdittavanaan"


        Sanoisin kyllä, että teille on sattunut todella ammattitaidottomat psykodynaamiset/psykoanalyyttiset terapeutit.

        Minun kokemukseni mukaan vuorovaikutusta ei puutu eikä psykoanalyytikkoni ole koskaan antanut ymmärtää, että olen hirveä sairas ja tarvitsen pitkää psykoterapiaa - päin vastoin on uskonut minusta liikaakin minun voimavaroihini.

        Psykoterapia on henkilökemiaa ja sitten tietysti suuntauskin vaikuttaa. Minä en halua mitään kotitehtäviä ja minulle sopii se, että saa itse määritellä pitkälti sen mistä puhun. Neuvoja, ohjeita ja ohjausta tulee tarvittaessa.

        Siksi ihmisille pitäisi kertoa kyllä etukäteen mitä psykoterapialta ja -terapeutilta voi ylipäätään odottaa ja minkälaisia eroja eri suuntauksilla on jne.

        "Sanoisin kyllä, että teille on sattunut todella ammattitaidottomat psykodynaamiset/psykoanalyyttiset terapeutit."

        Se ei todellakaan ole noin yksinkertaista. En esim. sanoisi, että oma terapeuttini on "ammattitaidoton", päin vastoin vaikuttaa hyvinkin ns. "ammattimaiselta" ja asiallisesti toimivalta. Silti terapiani ei toimi, ei ole koskaan tuntunut auttavan ongelmiini. On siis psykoanalyyttista terapiaa, ja todellakin juuri sellaista ongelmien vatvomista ja joskus - tuntuu - väkisin uusienkin keksimistä kuin ylläkin ovat jotkut näistä suuntauksista esittäneet... Mielestäni esim. nämä tekijät sisältyvät jokseenkin selvästi itse menetelmään ja sen teoreettisiin taustoihin ja seuraavat niistä; eivät ole vain yksittäisten terapeuttien tai terapiasuhteiden ongelmia, vaikka voivatkin varmasti ilmetä eri tavoin eri tapauksissa.

        Ylipäätään terapioiden epäkohdat eivät johdu vain yksittäisten terapeuttien ammattitaidottomuudesta, eivät myöskään vain terapeutin/potilaan yhteensopimattomuudesta. Näiden lisäksi on muitakin mahdollisia tekijöitä, joita sietäisi todella kritisoida ja miettiä eikä sivuuttaa laittamalla ongelmat ja terapioiden toimimattomuudet potilaiden, yksittäisten "epäpätevien" terapeuttien tai yksittäisten terapiasuhteiden "vioiksi".

        Kaikkiaanhan tilastot kai kertovat, että kaikenlaisissa terapioissa vaille kunnon hoitovastetta jäävien potilaiden osuus on melko suuri. Tämä tuskin johtuu vain yksittäisten terapeuttien asiattomasta toiminnasta tai henkilökemioista yksittäisissä terapiasuhteissa.

      • Loppu Propagandalle
        nähty ja koettu kirjoitti:

        "Sanoisin kyllä, että teille on sattunut todella ammattitaidottomat psykodynaamiset/psykoanalyyttiset terapeutit."

        Se ei todellakaan ole noin yksinkertaista. En esim. sanoisi, että oma terapeuttini on "ammattitaidoton", päin vastoin vaikuttaa hyvinkin ns. "ammattimaiselta" ja asiallisesti toimivalta. Silti terapiani ei toimi, ei ole koskaan tuntunut auttavan ongelmiini. On siis psykoanalyyttista terapiaa, ja todellakin juuri sellaista ongelmien vatvomista ja joskus - tuntuu - väkisin uusienkin keksimistä kuin ylläkin ovat jotkut näistä suuntauksista esittäneet... Mielestäni esim. nämä tekijät sisältyvät jokseenkin selvästi itse menetelmään ja sen teoreettisiin taustoihin ja seuraavat niistä; eivät ole vain yksittäisten terapeuttien tai terapiasuhteiden ongelmia, vaikka voivatkin varmasti ilmetä eri tavoin eri tapauksissa.

        Ylipäätään terapioiden epäkohdat eivät johdu vain yksittäisten terapeuttien ammattitaidottomuudesta, eivät myöskään vain terapeutin/potilaan yhteensopimattomuudesta. Näiden lisäksi on muitakin mahdollisia tekijöitä, joita sietäisi todella kritisoida ja miettiä eikä sivuuttaa laittamalla ongelmat ja terapioiden toimimattomuudet potilaiden, yksittäisten "epäpätevien" terapeuttien tai yksittäisten terapiasuhteiden "vioiksi".

        Kaikkiaanhan tilastot kai kertovat, että kaikenlaisissa terapioissa vaille kunnon hoitovastetta jäävien potilaiden osuus on melko suuri. Tämä tuskin johtuu vain yksittäisten terapeuttien asiattomasta toiminnasta tai henkilökemioista yksittäisissä terapiasuhteissa.

        Psykoterapiaa pitää kritisoida, mutta ongelmana on tämän " hoitovasteen" mittaaminen. Jos mitataan pelkkiä oireita, ei mitata laadullista muutosta eli esimerkiksi stressinhallintakykyjen paranemista jne.

        Lääketutkimuksissa "vaste" mitataan keskimääräisenä muutoksena masennuspisteissä suhteessa lumeryhmään esimerkiksi Hamiltonin mittarilla, joka on hyvin epätarkka mittari sinänsä. Siinä voi saada "masennuspistediagnoosin", vaikka masennuksen keskeistä oiretta, alentunnutta mielialaa ei olisi ollenkaan.

        Lääketutkimukset tehdään siten, että ensin laitetaan koko joukko lumekuurille pariksi viikoksi ja sitten siitä ryhmästä poistetaan ne, jota reagoivat liian hyvin lumeeseen ja sitten jaetaan porukka kahtia (ja miten jaetaan se on toinen juttu, laitetaanko lumeeseen hyvin reagoineet lääkeryhmään vai ei ) ja toiselle puolelle syötetään lumetta ja toisella tutkittavaa lääkettä. Huomattava osa lumeryhmäläisistä tietää saavansa lumelääkettä, koska he ovat olleet ja lumekuurilla ja koska masennuslääkkeiden vaikeat alkuoireet ovat hyvin tunnettuja. Siksi masennuslääketutkimukset eivät ole oikeasti kaksoissokkotutkimuksia. Ja niissä käytetään edelleenkin vertailikohtana lumetta ennen kaikkea inerttiä lumetta (joka ei aiheuta mitään oireita), vaikka lääketieteen tutkimuksen tieteellisten ohjeiden mukaan pitäisi käyttää jo hyväksyttyä lääkettä vertailukohtana.

        Lääketutkimukset siis tutkitavat jonkun epämääräisen masennusmittarin suhteellista muutosta ja eroa lumeryhmään, josta on jo poistettu lumeeeseen vahvasti reagoivat. Niillä EI tutkita sitä kuinka moni oikeasti toipuu masennuksesta. Englannissa pidetään korkeampaa hoitokriteeristöstä kuin USA:ssa ja brittirajojen mukaan suurin osa lääketutkimuksista ei näytä kliinistä vaikutusta. Mikä kliininen merkitys on sillä onko vaikeasti tai keskivaikeasti masentunut parilla pisteellä alemmalla tai korkeammalla luvulla jollain epämääräisellä mittarilla (jota ei ole edes suunniteltu masennuksen diagnostiseksi mittariksi)?

        Ns. naturalististen tutkimukset eli oikeilla potilaislla sekä Yhdysvalloissa (Star*D) että Suomessa (Vantaan depressiotutkimus) osoittavat lääkitykset surkeaa tehoa. Ilman lääkitystä toipuu todennäköisemmin ja nopeammin kuin lääkityksellä, komboläääkityksestä puhumattakaan. Yhdysvaltojen suuressa naturalistisessa tutkimuksessa ei kognitiivinenkaan psykoterapia osoittanut juuri tehoaan.

        Joten lääkevaste on itse asiassa paljon huonompi kuin psykoterapiavaste, kaikesta propagandasta huolimatta. On myös tutkimuksillisia viitteitä, että psykoterapiassa käyneet eivät masentuisi niin helposti uudestaan. Ns. lääkevaste on pääosin lumevaikutusta. Psykoterapiassakin on tietenkin lumevaikutusta ( tiedetään, että pelkkä keskustelu psykiatrin kanssa saattaa lievittää masennusoireita), mutta laadulliset muutokset eivät ole lumetta ja ne voidaan nähdä jopa aivokuvissa, juuri sellaiset muutokset jotka ovat tyypillisiä psykoterapialle, joita ei voida saavuttaa lääkityksellä tai lumelääkkeellä. (Ja se konkreettinen laadullinen muutos ihmisen toiminnassa/psyykkisissä rakenteissa). Ns. masennuslääkkeiden ja lumelääkkeiden avulla saavutettavat muutokset aivotoiminnassa ovat hyvin samankaltaisia, mutta psykoterapian vaikutukset ovat erilaisia.

        Psykoterapiaa tutkitaan paljon vähemmän tai ylipäätään mitään lääkkettömiä (psykososiaalisia ) hoitotapoja, koska ei ole bisnesintressejä, niin kuin lääketeollisuudella on pillereiden kauppaamisessa.

      • nähty-ja-koettu

        Niinpä niin... Harmi että tämä on mennyt kai ohi silmien aikoinaan - vastasin nyt vuosia myöhässä alle, ketjun loppuun (8/2016).

        Mistähän ihmeestä nimimerkki "Loppu propagandalle" mahtoi päätellä, että psykoterapioiden ja erityisesti psykoanalyyttisen valtajärjestelmän kritiikkini oli muka jotain kätkettyä lääkehoitojen "propagoimista"? Eikä sitä mitä se suoraan esittikin olevansa: psykoterapioiden kritiikkiä?

        En kritisoi terapioita ja psykoanalyyttista psykologiaa siksi, että propagoisin lääkehoitoja. Vaan siksi, että nämä kaikki ovat yhtä lailla täynnä valheita, vallankäyttöä ja rahantekoa kärsivien ihmisten ongelmilla. Myös ja erityisesti terapiajärjestelmät, ja etenkin vanha psykoanalyyttinen terapiakoneisto.

      • Anonyymi

        Sama kokemus: "Valitettavasti psykodynaaminen terapeutti antoi jatkuvasti ymmärtää, kuinka sairas olen, miten pitkään terapian täytyy kestää (siis määrättömän ajan) "

    • tapsatapsa

      "Onko kenellekään käynyt niin, että terapia on pitkällä aikavälillä heikentänyt elämänlaatua ja jaksamista?"

      Kyllä, pahasti! Kymmenen vuotta ja ylikin olen käynyt, ja ahdistus on nyt pahempi kuin koskaan!

      Olen käynyt psykoanalyyttisessä psykoterapiassa. Terapeutti on nainen ja minä olen mies. Alkuperäinen syy mennä oli sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila, jota oli edeltänyt vakava masennustila. YTHS:n lekurin kautta.

      Nyt kun mietin, ihmettelen etten saanut sairaalahoitoa, vaikka olin todella huonokuntoinen.

      Ennen terapiaa olin 4 kk sairaalahoidossa, ja se oli ainoa paikka maailmassa missä sai olla rauhassa ja osallistua omien voimien/uskalluksen mukaan yhteiseen toimintaan.

      Pidän henkilökohtaisena katastrofina sitä, ettei kukaan suositellut minulle myöhemmässä vaiheessa sairaalaa, mitä olisin kipeästi tarvinnut, sillä harhailin kesäisin zombiena terapeuttien ja lääkärien lomaillessa. Ei sellaista osaa sekavassa tilassa ollessan itse selvästi ilmaista.

      Kaiken järjen mukaan korkeakouluopiskelijoita hiillostetaan opiskelemaan ja käymään terapiassa opintojen ohella.

      "Olen pitkään yrittänyt saada sitä toimivaksi ja eteneväksi mutta tuntuu kuin juttelisin vain seinälle? Joka ei luonnollisestikaan vastaa."

      Minulla taas on ollut päämäärättömyyden tunne, mistä seikasta olen lukuisia kertoja vääntänyt terapeutin kanssa kättä. Psykoterapialla on hyvin epäkäytännöllistä ainakin näin miehen näkökulmasta. Ajasta suurin osa kuluu viisasteluun ja pippelistä puhumiseen sivistyssymboleita käyttäen.

      "En ole vihainen tai sellaista olen vain kaikesta yrittämisestä johtuen v:tun turhautunut ja järkyttynyt tästä pakottavasta olosta että terapia on mulle vain haitaksi!! Tätä ongelmaa on jatkunut rimpuilustani huolimatta jo pitkään."

      Joskus tuntuu että terapiasta on ollut minulle hyötyä, mutta vaakakuppi kallistuu nyt 35-vuotiaana negatiivisen puolelle.

      20 vuoden ajan olen kärsinyt keväisin ja kesäisin itsetuhoisista ajatuksista. Mitään käytännön apua en ole näihin saanut. Ilmeisesti terapeutti olettaa minun olevan niin itsenäinen, etten tarvitse mitään konkreettista/käsinkosketeltavaa/todellista ohjeistusta.

      Oikeastaan yhdeksi harvoista hyödyistä voi mainita vinkin hyvästä yksityslääkäristä. Tältä yksityislääkäriltä olen saanut kunnon lääkkeet, ja ohjeen hakeutua Auroraan, kun näin kesäisin itsetuhoisuuttaa pukkaa päälle.

      Alussa terapia auttoi pääsemään irti lääkkeistä. Ensimmäiset pari vuotta tuntui vaikuttavalta. Nyt olen tukevammalla lääkityksellä kuin koskaan.

      "En voi olla varma onko tämä vain alitajuisen shaissen palaamista tietoisuuteen vai oikeasti et terapiasuhde ei vain toimi. Eihän se kenenkään 'vika' ole välttämättä."

      Nimenomaan. Eipä se kenenkään vika ole. Riippuu katsojasta.

      Ehkäpä oma kohtaloni johtuu siitä, että olin terapian alussa opiskelijana Otaniemessä. Sanoin lukemattomia kertoja etten selviydy kursseista, enkä kykene ryhmätyöhön/labratyöhön paniikkikohtauksien vuoksi. Seitsemän vuotta menivät tentit pääasiassa surkeasti, enkä alan kesätöistä koskaan saanut, sillä olin niin $aatanan sekaisin. Opintoviikot jäivät jatkuvasti alle opintotukirajan. Kaikesta opiskeluun liittyvästä scheissesta huolimatta terapeutti kannusti minua innokkaasti, kuten ilmeisesti terapeutin tehtävään kuuluu opiskelijan ollessa kyseessä.

      "Kokemuksia??!!"

      No siinähän niitä.

      JOS MENET KELAN TUKEMAAN PSYKOTERAPIAAN, SINULLE EI ANNETA RAUHAA, VAAN PAINOSTETAAN OPISKELEMAAN, TYÖHÖN, SEURUSTELEMAAN JNE. VAIKKA ITSE TUNNET ETTET SELVIÄ ARKIRUTIINEISTA.

      PAHASTI MASENTUNUT EI SAA SAIRAALAHOITOA, TAI AINAKAAN TIETOA SELLAISEN MAHDOLLISUUDESTA, VAAN JOUTUU AJELEHTIMAAN LOMAKAUDET ZOMBIENA.

      KOSKA PITÄÄ VALMISTUA.

      SINULTA VAADITAAN: SUORITA, SUORITA, SUORITA. JO VUODESTA 1999.

      --SULLAHAN MENEE HYVIN, OLET FIKSU JA NUORI! BLAA BLAA BLAA, SANOO HOITOSYSTEEMI.

      No niin, nyt sitten yksityislääkäri ehdottaa työkyvyn arviointia. Tuollaiseen arviointiin ja kuntoutukseen olisin kyllä voinut mennä ilman kymmenen vuoden lähes turhaa psykoanalyyttistä pa$kaa!!!

      Kunnon sairaalahoito kunniaan!!!!!

    • loveangelmusic

      Moikka taas! Mietin aikaisemmin aivan samaa, ettei psykoterapiasta ole paljon laaja-alaisia tutkimuksia juurikin koska se on pääosin yksityistä ammatinharjoittamista eikä ole niin suuri bisnes kuten juurikin mainitsemasi lääketeollisuus. MUTTA. Sen asema ja arvostus on todella korkealla ja siltikin ns vastetta ei varsinaisesti ole tiedossa. Sen tiedän, että se on VAIKUTTAVAA en tosin ole vielä voinut arvioida että miten.

      En yleensä lainaile kirj. mutta tähän:
      "Minulla taas on ollut päämäärättömyyden tunne, mistä seikasta olen lukuisia kertoja vääntänyt terapeutin kanssa kättä. Psykoterapialla on hyvin epäkäytännöllistä ainakin näin miehen näkökulmasta. Ajasta suurin osa kuluu viisasteluun ja pippelistä puhumiseen sivistyssymboleita käyttäen."

      Jep. Aika paljon latinaa ja kreikkaa:). No. Ei se mitään. Tuo päämärättömyys sen sijaan ottaa pannuun. Vieläkin. Heti about ensimmäisellä kerralla vein terapian TAVOITTEET paperilla, omasta näkökulmastani tarkasteltuna. ja niistä keskultiin, että näin edetään etc.

      Ja p:skat. se meni tuohon seksuaalisuudesta puhumiseen (ei se mitään, mukava aihe), fantasioihin, iskän pippeliin ja mm. neutraaliin turhaan. JA sitten alkoi tämä yli 6kk:n mittainen elämänvoimaani syönyt jakso.. johon loppui rakentava keskustelu. Itselläni pääaiheena: miten tästä terapiasta saa toimivan, MITÄ voin tehdä tehdä jotta voit auttaa minua auttamaan itseäni?! Vastaus: katsellaan. Argh!


      Itsellä ei ole vielä pitkää kokemusta terapiasta mutta se toiminee varmaankin jo siksi, että luotettavan ihmiskontaktin kanssa asioista puhuminen auttanee pitkällä aikavälillä. Asianhan ajaisi myös läheinen ystävä. Joskin aiheet on sen verran rankkoja itsellä, etten ihan niin syvälle ole mennyt ja mene.

      Kiitos mielenkiintoisista stooreistanne.

      • loveangelmusic

        Ja vielä, että kaikille sairaalahoito ei ole välttämättä paras. En usko, että lääkeillä huumaaminen ja sairaala ympäristönä tervehdyttää? Joskin ei ole kokemusta niin vaikea sanoa.

        Mitä sairaalassa on sellaista mikä auttaa, ei varmaankaan ne kuuluisat lepositeet.. :)

      • tapsatapsa
        loveangelmusic kirjoitti:

        Ja vielä, että kaikille sairaalahoito ei ole välttämättä paras. En usko, että lääkeillä huumaaminen ja sairaala ympäristönä tervehdyttää? Joskin ei ole kokemusta niin vaikea sanoa.

        Mitä sairaalassa on sellaista mikä auttaa, ei varmaankaan ne kuuluisat lepositeet.. :)

        "Ja vielä, että kaikille sairaalahoito ei ole välttämättä paras."

        No ei varmasti. Sairaalat ovat olemassa hyvästä syystä.

        "En usko, että lääkeillä huumaaminen ja sairaala ympäristönä tervehdyttää?"

        Kyllä se vaan tervehdyttää. Siellä on turvallista. Ei tarvitse pelätä huutavaa hullua isää ruokapöydässä, eikä tule kenenkäään nöyryyttämäksi.

        Eivät lääkkeet ole huumausaine. Ei kannattaisi puhua asioista joista ei tiedä mitään. Tietysti monet lääkkeet eivät ole kovin hyviä/sopivia, eikä lääkkeiden tarvitse olla itsetarkoitus. Riippuu varmaankin paljon myös kunkin lääkärin näkemyksistä.

        "Joskin ei ole kokemusta niin vaikea sanoa."

        Kyllä mielestäni mielenterveyshoidon ongelma on siinä, ettei riittävää sairaalahoitoa saa sitä tarvitessaan, vaan hiostetaan parin kuukauden jälkeen opiskelemaan/työhön tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi.

        "Mitä sairaalassa on sellaista mikä auttaa, ei varmaankaan ne kuuluisat lepositeet.. :) "

        Esim. yhteisiin retkiin osallistuminen auttaa, jos sellaista ei ole päässyt turvallisesti koskaan kokemaan. Kaikenlainen yhteiseen toimintaan osallistuminen oman uskalluksen ja voimien mukaan auttaa. Oppii olemaan pelkäämättä toisia.

        Toista se on ulkomaailmassa, kun menee kouluun, niin luennoista ja tenteistä ei ymmärrä mitään, ja paniikkikohtauksia/pelkoja tulee jatkuvasti. Itsetunto laskee sitä mukaan kun ikävuosia tulee lisää. Psykoterapiassa kannustetaan työhön/harrastuksiin, vaikka kuinka olisi itsetuhoiset tunnelmat meikäläisellä. Psykoterapiat ovat liian optumistisia minun kannaltani, eikä onnistumisen ja arvokkuuden kokemusta voi saada. Sitten kun itsetuhoja taas tulee, mietitään yhteensä vuosikaudet, mistä kaikenlaiset ahditukset tulee, ja kaivellaan lapsuutta ja nuoruutta.

        Periaatteesahan psykoanalyyttinenkin terapia tähtää henkilön suuntamista normaalielämään, mutta paljon ratkaisee henkilökemiat ja sattumatkin.

      • tapsatapsa
        tapsatapsa kirjoitti:

        "Ja vielä, että kaikille sairaalahoito ei ole välttämättä paras."

        No ei varmasti. Sairaalat ovat olemassa hyvästä syystä.

        "En usko, että lääkeillä huumaaminen ja sairaala ympäristönä tervehdyttää?"

        Kyllä se vaan tervehdyttää. Siellä on turvallista. Ei tarvitse pelätä huutavaa hullua isää ruokapöydässä, eikä tule kenenkäään nöyryyttämäksi.

        Eivät lääkkeet ole huumausaine. Ei kannattaisi puhua asioista joista ei tiedä mitään. Tietysti monet lääkkeet eivät ole kovin hyviä/sopivia, eikä lääkkeiden tarvitse olla itsetarkoitus. Riippuu varmaankin paljon myös kunkin lääkärin näkemyksistä.

        "Joskin ei ole kokemusta niin vaikea sanoa."

        Kyllä mielestäni mielenterveyshoidon ongelma on siinä, ettei riittävää sairaalahoitoa saa sitä tarvitessaan, vaan hiostetaan parin kuukauden jälkeen opiskelemaan/työhön tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi.

        "Mitä sairaalassa on sellaista mikä auttaa, ei varmaankaan ne kuuluisat lepositeet.. :) "

        Esim. yhteisiin retkiin osallistuminen auttaa, jos sellaista ei ole päässyt turvallisesti koskaan kokemaan. Kaikenlainen yhteiseen toimintaan osallistuminen oman uskalluksen ja voimien mukaan auttaa. Oppii olemaan pelkäämättä toisia.

        Toista se on ulkomaailmassa, kun menee kouluun, niin luennoista ja tenteistä ei ymmärrä mitään, ja paniikkikohtauksia/pelkoja tulee jatkuvasti. Itsetunto laskee sitä mukaan kun ikävuosia tulee lisää. Psykoterapiassa kannustetaan työhön/harrastuksiin, vaikka kuinka olisi itsetuhoiset tunnelmat meikäläisellä. Psykoterapiat ovat liian optumistisia minun kannaltani, eikä onnistumisen ja arvokkuuden kokemusta voi saada. Sitten kun itsetuhoja taas tulee, mietitään yhteensä vuosikaudet, mistä kaikenlaiset ahditukset tulee, ja kaivellaan lapsuutta ja nuoruutta.

        Periaatteesahan psykoanalyyttinenkin terapia tähtää henkilön suuntamista normaalielämään, mutta paljon ratkaisee henkilökemiat ja sattumatkin.

        Yritin sanoa, että meikäläisen psykoterapia on turhauttavaa, kun itsetuhoisuuteen ja ahditukseen ei saa mitään käytännöllistä apua. Painostetaan vaan toimimaan kuten normaalit ihmiset ja opiskelemaan ja harrastamaan jne.

      • tapsatapsa
        tapsatapsa kirjoitti:

        Yritin sanoa, että meikäläisen psykoterapia on turhauttavaa, kun itsetuhoisuuteen ja ahditukseen ei saa mitään käytännöllistä apua. Painostetaan vaan toimimaan kuten normaalit ihmiset ja opiskelemaan ja harrastamaan jne.

        Mutta toki on myönnettävä, että itsekin olisin voinut tehdä joitakin asioita toisin, esim. uskaltaa ennakkoluulottomammin kokeilla mahdollisuuksia.

        Alussa psykoanalyyttinen terapia auttoi pääsemään eroon lääkkeistä, ja ensimmäiset vuodet todella auttoivat, sanoisinko noin kolme vuotta. Sen jälkeen opiskelut eivät kunnolla edenneet, ja ajauduin pahoihin olotiloihin.

        Viimeisen kymmenen terapiavuoden aikana olen saanut väännettyä hikisesti tutkinnon kasaan. Nyt olen pitkäaikaistyötön. Palkkatyötä en todennäköisesti saa mistään normaaleilta työmarkkinoita, kun ikä lähestyy neljääkymppiä. Tähän saman olisin yhtä hyvin saavuttanut varmasti ilman käymääni terapiaakin.

        Nykyään kuljen keskiraskaan lääkityksen voimalla. Kaksi kertaa olen suunnitellut itsemurhaa tänä keväänä. Ainoa, joka minut ottaa vakavasti, on yksityinen taitava miespsykiatri, jonka nimen sain yksilöterapeutilta. Tarkoitan omaa tunnetta kuulluksi tulemisesta. On etuoikeus saada puhua viisaan miehen kanssa, jos itsekin on mies.

      • L.A.M
        tapsatapsa kirjoitti:

        Mutta toki on myönnettävä, että itsekin olisin voinut tehdä joitakin asioita toisin, esim. uskaltaa ennakkoluulottomammin kokeilla mahdollisuuksia.

        Alussa psykoanalyyttinen terapia auttoi pääsemään eroon lääkkeistä, ja ensimmäiset vuodet todella auttoivat, sanoisinko noin kolme vuotta. Sen jälkeen opiskelut eivät kunnolla edenneet, ja ajauduin pahoihin olotiloihin.

        Viimeisen kymmenen terapiavuoden aikana olen saanut väännettyä hikisesti tutkinnon kasaan. Nyt olen pitkäaikaistyötön. Palkkatyötä en todennäköisesti saa mistään normaaleilta työmarkkinoita, kun ikä lähestyy neljääkymppiä. Tähän saman olisin yhtä hyvin saavuttanut varmasti ilman käymääni terapiaakin.

        Nykyään kuljen keskiraskaan lääkityksen voimalla. Kaksi kertaa olen suunnitellut itsemurhaa tänä keväänä. Ainoa, joka minut ottaa vakavasti, on yksityinen taitava miespsykiatri, jonka nimen sain yksilöterapeutilta. Tarkoitan omaa tunnetta kuulluksi tulemisesta. On etuoikeus saada puhua viisaan miehen kanssa, jos itsekin on mies.

        Se on totta, ettei välttämättä mistään sitten löydy helpotusta/parannusta: ahdistukseen, dissosiaatioon, itsetuhoisuuteen ym. Itseänikin oltiin jossain välissä laittamassa sairaalaan. Mielikuva ketiapiinin mm. ruiskutuksesta on karmiva.

        Terapia kyllä auttaa itseäni, näin arvelisin. Tarkemmin määriteltynä lähinnä läheiset ihmiskontaktit, myös ammattilaiset siis. Esim. lääkärini on sellainen.

        (btw. esimerkiksi bupropionin rakenne muistuttaa amfetamiinia.)

        Tiedän silti miltä tuntuu 24h ahdistus, pelkotilat.. jotka pahimmillaan eskaloituvat haluun ja pakkoon päästä pois täältä(elämästä). Epätoivoista. Tämä taistelu.

        Silti jotkut on voittaneet tämän 'suon' ja palanneet vahvempina ja kokonaisempina takaisin..?

        Ja todella ikävä kuulla etteivät mitkään hoidot ole auttaneet Sinua :'( Iso halaus ja tsemiä!

    • nähty-ja-koettu

      Vastaan yllä olleeseen vanhaan kommenttiin, koska aihepiiri on tärkeä:

      Loppu Propagandalle
      4.7.2012 12:32
      kirjoittaa:
      "Psykoterapiaa pitää kritisoida, mutta ongelmana on tämän 'hoitovasteen' mittaaminen. Jos mitataan pelkkiä oireita, ei mitata laadullista muutosta eli esimerkiksi stressinhallintakykyjen paranemista jne.

      Lääketutkimuksissa 'vaste' mitataan keskimääräisenä muutoksena masennuspisteissä suhteessa lumeryhmään esimerkiksi Hamiltonin mittarilla, joka on hyvin epätarkka mittari sinänsä. Siinä voi saada 'masennuspistediagnoosin', vaikka masennuksen keskeistä oiretta, alentunnutta mielialaa ei olisi ollenkaan.

      Lääketutkimukset tehdään siten, että ensin laitetaan koko joukko lumekuurille pariksi viikoksi ja sitten siitä ryhmästä poistetaan ne, jota reagoivat liian hyvin lumeeseen ja sitten jaetaan porukka kahtia (ja miten jaetaan se on toinen juttu, laitetaanko lumeeseen hyvin reagoineet lääkeryhmään vai ei ) ja toiselle puolelle syötetään lumetta ja toisella tutkittavaa lääkettä. Huomattava osa lumeryhmäläisistä tietää saavansa lumelääkettä, koska he ovat olleet ja lumekuurilla ja koska masennuslääkkeiden vaikeat alkuoireet ovat hyvin tunnettuja. Siksi masennuslääketutkimukset eivät ole oikeasti kaksoissokkotutkimuksia. Ja niissä käytetään edelleenkin vertailikohtana lumetta ennen kaikkea inerttiä lumetta (joka ei aiheuta mitään oireita), vaikka lääketieteen tutkimuksen tieteellisten ohjeiden mukaan pitäisi käyttää jo hyväksyttyä lääkettä vertailukohtana.

      Lääketutkimukset siis tutkitavat jonkun epämääräisen masennusmittarin suhteellista muutosta ja eroa lumeryhmään, josta on jo poistettu lumeeeseen vahvasti reagoivat. Niillä EI tutkita sitä kuinka moni oikeasti toipuu masennuksesta. Englannissa pidetään korkeampaa hoitokriteeristöstä kuin USA:ssa ja brittirajojen mukaan suurin osa lääketutkimuksista ei näytä kliinistä vaikutusta. Mikä kliininen merkitys on sillä onko vaikeasti tai keskivaikeasti masentunut parilla pisteellä alemmalla tai korkeammalla luvulla jollain epämääräisellä mittarilla (jota ei ole edes suunniteltu masennuksen diagnostiseksi mittariksi)?

      Ns. naturalististen tutkimukset eli oikeilla potilaislla sekä Yhdysvalloissa (Star*D) että Suomessa (Vantaan depressiotutkimus) osoittavat lääkitykset surkeaa tehoa. Ilman lääkitystä toipuu todennäköisemmin ja nopeammin kuin lääkityksellä, komboläääkityksestä puhumattakaan. Yhdysvaltojen suuressa naturalistisessa tutkimuksessa ei kognitiivinenkaan psykoterapia osoittanut juuri tehoaan.

      Joten lääkevaste on itse asiassa paljon huonompi kuin psykoterapiavaste, kaikesta propagandasta huolimatta. On myös tutkimuksillisia viitteitä, että psykoterapiassa käyneet eivät masentuisi niin helposti uudestaan. Ns. lääkevaste on pääosin lumevaikutusta. Psykoterapiassakin on tietenkin lumevaikutusta ( tiedetään, että pelkkä keskustelu psykiatrin kanssa saattaa lievittää masennusoireita), mutta laadulliset muutokset eivät ole lumetta ja ne voidaan nähdä jopa aivokuvissa, juuri sellaiset muutokset jotka ovat tyypillisiä psykoterapialle, joita ei voida saavuttaa lääkityksellä tai lumelääkkeellä. (Ja se konkreettinen laadullinen muutos ihmisen toiminnassa/psyykkisissä rakenteissa). Ns. masennuslääkkeiden ja lumelääkkeiden avulla saavutettavat muutokset aivotoiminnassa ovat hyvin samankaltaisia, mutta psykoterapian vaikutukset ovat erilaisia.

      Psykoterapiaa tutkitaan paljon vähemmän tai ylipäätään mitään lääkkettömiä (psykososiaalisia ) hoitotapoja, koska ei ole bisnesintressejä, niin kuin lääketeollisuudella on pillereiden kauppaamisessa. "


      / / /


      No niin: Ensinnäkin on suoraan sanoen törkeää hevonpaskaa esittää, että psykoterapioihin ja niiden tutkimiseen tai tutkimatta jättämiseen ei liittyisi mitään bisnesintressejä.

      Nimimerkki "Loppu propagandalle" jättää viljavassa _lääkehoitojen_ tutkimusten selvittelyssään sujuvasti mainitsematta, että sikäli kuin psykoterapiamenetelmiä on tutkittu, niitä ei juurikaan ole edes vaivauduttu vertaamaan ei-psykoterapeuttisten keskustelujen hyötyihin. Vaan lähinnä masennuspotilaiden kohtaamatta jättämiseen / pelkkiin lääkehoitoihin.

      Silloin kun terapiamenetelmien tehoja on verrattu muunlaisista keskustelukohtaamisista saataviin tehoihin, tulokset ovatkin näyttäneet siltä, että kalliilla terapiamenetelmillä ei saavuteta etuja tavallisiin inhimillisiin keskusteluapuihin nähden. Eli terapeuttien kalliit ammattitaidot, tieteelliset ja institutionaaliset valta-asemat jne. eivät näytä voittavan keskusteluja maallikoiden kanssa.

      Lisäksi kun ammattiterapeuttien, erityisesti psykoanalyytikoiden kykyä ennustaa ihmisten tunnehistorian tulevia kehityksiä on verrattu valistuneiden maallikoiden vastaavaan kykyyn, niin on huomattu, että eroa ei ole. Toisin sanoen kalliisti koulutetut ja palkatut terapeutit eivät kykene määrittelemään ihmisten tilanteiden tulevia seurauksia paremmin kuin maallikot.

      Onko tämä riippumatonta "bisnesintresseistä"? Tai "Loppu Propagandalle", nimimerkin mukaisesti?

      Näyttää joltakin päinvastaiselta.

      • 6k8jg68

        "Silloin kun terapiamenetelmien tehoja on verrattu muunlaisista keskustelukohtaamisista saataviin tehoihin, tulokset ovatkin näyttäneet siltä, että kalliilla terapiamenetelmillä ei saavuteta etuja tavallisiin inhimillisiin keskusteluapuihin nähden."

        Mutta ihan loogisesti ajatellen, eikö tämä ole vähän itsestään selvää. Sellainen keskustelu usein auttaa tai helpottaa oloa, joka tarjoaa henkilölle aitoa tukea ja kuuntelevan korvan. Siihen päälle vielä aito halu ratkaista henkilön elämänongelmia niin aika hyvältä kuulostaa. Ei se eroa siitä yhtään mitä läheisen ystävän knassa voi käydä läpi. Ystävä ei ota rahaakaan (ei sillä, että oman aikansa käytöstä ei saisi palkkiota ottaa!).

        Tärkeintä on sosiaaliset taidot ja aito halu auttaa. "Tekniikat" jne. "lähestymistavat" ovat aina toissijaisia tai yhdentekeviä. Niiden tärkeyteen kuitenkin perustuu myytti psykoterapeuttejen mystisista taidoista saada ihminen "kuntoon", mitä sillä nyt sitten tarkoitettaisiikin, vaikka oikeasti mitään tälläista erityistaitoa ei kelleen ole. Se on vähän sama kuin noitiin tai velhoihin uskoisi. Olennaista on halu auttaa ja kyky kuunnella toista ja esittää ratkaisuvaihtoehtoja ja tehdä yhteistyötä.

    • nähty-ja-koettu

      ...Mikäli aloittaja yhä sattuu liikkumaan palstalla, niin olisi myös mukava kuulla kokemuksistaan uudessa terapiassa. Tai kenen tahansa vastaavista, aihepiiriin liittyvistä. Itsekin olen tässä aloittamassa uutta, toivottavasti moniulotteisempaa ja inhimillisempää terapiaa, päättyneen psykoanalyyttisen jumittelun tilalle.

      Kirjoitin ylempänä näkyvän kriittisen kommentin, koska mielestäni psykoterapiajärjestelmät ja -instituutiot ovat sekä tärkeitä että myös valitettavasti tulvillaan epäkohtia, ja niistä tulisi puhua julkisesti paljon enemmän ja kriittisemmin kuin koskaan on tehty.

      Yleisessä keskustelussa esiintyy paljon perusteltua ja asiallista lääkehoitojen ja -bisneksen kritiikkiä - missä on vastaava psykoterapioiden kritiikki?

    • Anonyymi

      Se on se juju. Terapeutti laittaa kiviä rattaisiin jotta joudut tekemään työn että onnistuisit vihdoin jossain.

      Sano että tämä on paskaa, laita hänelle kirje missä kaikissa tämä menee pieleen, vointisi vaan pahenee ja pyydä häneltä kirjallinen selvitys mitä hän tehnyt terapiassa ja sinun vointisi eteen.

      LOpuksi tee valitus.

    • Anonyymi

      Biopsykiatrian takia vakavaa vahinkoa kärsineenä sanoudun irti kaikenlaisista psyykenlääkityksistä ja psykoterapioista. Psykoterapiassa käynti on kyllä-ääni nykyiselle biopsykiatriselle hoitomallille.

      Ei koskaan enää.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Upea peppuisella naisella

      Upea peppuisella naisella on upea peppu.
      Ikävä
      115
      7506

    2. Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta

      Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t
      Tornio ja Haaparanta
      38
      4348

    3. törniöläiset kaaharit haaparannassa

      isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/
      Tornio ja Haaparanta
      37
      3842

    4. Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!

      https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu
      Maailman menoa
      401
      2014

    5. Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän

      Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi
      Maailman menoa
      72
      1559

    6. Mihin se sysipska hävisi?

      Katso Frida Kahlo elämäkerta ja opi.
      Ikävä
      32
      1477

    7. Upea peppuisella miehellä

      Upea peppuisella miehellä on upea peppu.
      Ikävä
      35
      1468

    8. Hajoaako persut kuten 2017?

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen
      Maailman menoa
      184
      1173

    9. Anteeksi kulta

      En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv
      Ikävä
      12
      1128

    10. Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."

      Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:
      Tv-sarjat
      12
      1053
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt